Seksitön avioliitto - henkisesti raskasta

Minun mieheni on sairastellut jo jonkin aikaa, ja luonnollisesti liitto on ollut seksitön sen aikana. Myös lasten tulon aikaan liitto oli jonkin aikaa seksitön. Minusta tämä on ihan luonnollista. Pitkään parisuhteeseen kuuluu ylä- ja alamäkiä, myös seksielämässä. Ei ole koskaan tullut meille kummallekaan mieleen lähteä pettämään.

se, että terve kumppani vain ei halua seksiä. Ei tuossa ole kyse henkisestä väkivallasta vaan fyysisestä rajoitteesta.

En pystyisi täysin seksittömään parisuhteeseen. Vaihtoehdot ovat ero, tilanteen hyväksyminen tai sivusuhteen hankkiminen. Jos teillä on pieniä lapsia ja muuten ns. hyvä suhde, miettisin vakavasti voisiko luotettava sivusuhde auttaa... kamalaa kyllä ehdottaa syrjähyppyä. Mutta jos olisin itse tuossa tilanteessa, nostaisin kissan pöydälle ja kertoisin mitä olen tilanteesta mieltä. Antaisin varmaan puolisolle vaihtoehdoiksi joko eron, sivusuhteen tai sitten menisimme yhdessä parisuhde/seksiterapiaan. Ei tuo loputtomiin voi jatkua. Ihminen on seksuaalinen olento, etkä voi kieltää itseltäsi olennaista osaa elämästä / ihmisyydestä.



t. Nainen 33 v, 2 lasta, seksiä 1-2 vkon välein

Meillä mies haluttomampi ja minä haluaisin monta kertaa viikossa. Miehelle riittää korkeintaan kerran viikossa. Eikä hän muutoin minua tyydytä, ei anna suu- eikä käsiseksiä, yhdyntää vaan. Ja jos ehdotan, et kokeillaanko sellaista, että ei ollenkaan yhdyntää vaan kaikkea muuta seksiä, hän sanoo sen olevan vaivalloista ja mitä järkeä ja eihän se ole seksiä vaan esileikkiä jne! Ja sitä esileikkiä meillä ei "seksin" aikana ole, mies ei osaa käyttää mielikuvitusta. Vaikka vuosia olen toivonut ja pyytänyt. Mies ei osaa yhdistää muussa yhdessäolossa olevaa hellyyttä, suukottelua, silittelyä ym seksiin, vaan ne on aina erikseen. Tästäkin olen sanonut, että voisko olla seksinkin aikana sitä hellyyttä ja kosketuksia. Menee lukkoon.
Aion ottaa taas kerran tällä viikolla puheeksi tuon seksin ja tällä kertaa aion sanoa, että joko hän oikeasti ottaa onkeensa tai sitten erotaan tai vapaa suhde. Muuta vaihtoehtoa en enää näe, koska ei tämä näin voi olla, että tuhlaan kaikki parhaat vuoteni (olen 30, mies 33) seksinpuutteessa kärvistelyyn.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2013 klo 13:22"]

ja luonnollisesti liitto on ollut seksitön sen aikana. Myös lasten tulon aikaan liitto oli jonkin aikaa seksitön. Minusta tämä on ihan luonnollista. Pitkään parisuhteeseen kuuluu ylä- ja alamäkiä, myös seksielämässä. Ei ole koskaan tullut meille kummallekaan mieleen lähteä pettämään.

[/quote]

Entä sitten kun toinen sairastuu niin, että ei ole toivoa paranemisesta ja seksielämä kuolee tästä syystä täysin? Kun tilanne ei olekaan väliaikainen? Olen seksuaalisesti aktiivinen ihminen ja vasta 36-vuotias. Rakastan puolisoani ja en voi häntä jättää, mutta en myöskään halua tehdä mitään, mikä häntä loukkaisi. Ahdistaa ja kurkkua kuristaa joka päivä, kun tiedän että tilanne ei tästä tule paranemaan. 

Asiassahan on sekin puoli, että toisen minkäänlainen painostaminenkaan ei tunnu hyvältä. Tunteehan sen pölkympikin, ettei toinen ole aidosti läsnä. Jos toinen yrittää vastentahtoisesti, se tuntuu vielä pahemmalta kuin ei läheisyyttä ollenkaan. Vaikka toinen haluaisikin ylittää kuilun, tekee pahaa katsoa, miten vaikeaa se on.

Kai se vaikeus tulee enemmänkin torjujan omasta egosta, joka ei päästä irti kärsimistään vääryyksistä, kuin siitä että olisin itse niin kertakaikkiaan vastenmielinen. Mutta sekaisinhan ne menevät. Muistan itse, miten fyysistä inho oli nuoruuden poikaystävää kohtaan, kun tosiasiassa inhosin hänen takertuvuuttaan, johon minusta ei ollut mitenkään vastaamaan.

Nyt olen sitten itse takertuja, mutta koska en halua takertua jo valmiiksi torjuvaan olentoon, alan tosissaan haaveilla oljenkorsista. Ei sitä jaksa enää kuuden vuoden selibaatin jälkeen hävetä. Aiemmin se on ollut itsemurhaan verrattava hätäuloskäynti, tieto sen olemassaolosta rauhoittaa. Nyt olen huolestunut, koska minulla on taipumusta haaveiden pitkälliseen hautumiseen ja äkilliseen toteutukseen kun ne nousevat vakavissaan tietoisuuteen. Sekin tuntuisi väärältä. Että jos sellaiseen menen sortumaan, niin ennemmin sitten häpeättä ja harkitusti kuin itseään huijaten. 

Luvallinen rakastaja - jotenkin se tuntuu mahdottomalta asialta esittää. Että jos toinen olisi sellaiseen valmis, hän kai esittäisi sitä itse. Ja jos taas ei ole, se on painostusta. En tiedä näkyisikö tilanteeseen etäämpää muitakin ratkaisuja, mutta tästä läheltä toljottaen en muutakaan keksi kuin toimia omin luvin. 

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 09:07"]Meillä mies haluttomampi ja minä haluaisin monta kertaa viikossa. Miehelle riittää korkeintaan kerran viikossa. Eikä hän muutoin minua tyydytä, ei anna suu- eikä käsiseksiä, yhdyntää vaan. Ja jos ehdotan, et kokeillaanko sellaista, että ei ollenkaan yhdyntää vaan kaikkea muuta seksiä, hän sanoo sen olevan vaivalloista ja mitä järkeä ja eihän se ole seksiä vaan esileikkiä jne! Ja sitä esileikkiä meillä ei "seksin" aikana ole, mies ei osaa käyttää mielikuvitusta. Vaikka vuosia olen toivonut ja pyytänyt. Mies ei osaa yhdistää muussa yhdessäolossa olevaa hellyyttä, suukottelua, silittelyä ym seksiin, vaan ne on aina erikseen. Tästäkin olen sanonut, että voisko olla seksinkin aikana sitä hellyyttä ja kosketuksia. Menee lukkoon.
Aion ottaa taas kerran tällä viikolla puheeksi tuon seksin ja tällä kertaa aion sanoa, että joko hän oikeasti ottaa onkeensa tai sitten erotaan tai vapaa suhde. Muuta vaihtoehtoa en enää näe, koska ei tämä näin voi olla, että tuhlaan kaikki parhaat vuoteni (olen 30, mies 33) seksinpuutteessa kärvistelyyn.
[/quote] eroa jo tänään

Onpa ikäviä tilanteita. Itse en pystyisi elämään liitossa ilman läheisyyttä ja seksiä. Meilläkin toki välillä ollut kuivempia jaksoja johtuen lähinnä lasten syntymistä ja niihin liittyneestä väsymyksestä. Mutta tilanne on aina palautunut ennalleen jossain kohtaa. Läheisyyttä on silti aina ollut vaikka seksirintamalla olisikin ollut hiljaisempaa. Tällä hetkellä seksiä on useita kertoja viikossa ja halaileminen, pussaaminen ym kuuluu ihan arkipäivään. Ollaan päälle 30 ja 40 v. ja yhdessä jo 12 vuotta. Itse kokisin läheisyyden puutteen todella pahana, tulisi tunne että toinen ei rakasta eikä välitä lainkaan. Mutta ihmisiä ja haluja on erilaisia. Kyllähän jotkut sietävät myös väkivaltaa vuodesta toiseen..

Ap. on varmaan mun mies.

Meillä ei ole ollut seksiä moneen vuoteen. Ja kun sitä ei ole ollut moneen muoteen, niin sen aloittaminen on aina vain vaikeampaa. Lisäksi, mies ei ymmärrä ollenkaan, että kaikki läheisyys, kosketus tai pienikin hipaisu ei tarkoita seksiä. Meillä on sitten läheisyyskin loppunut.

Ja kun aamusta iltaan kuuntelee toisen mäkätystä ja nalkutusta, niin miten voi edes se nalkuttaja kuvitella, että illalla sitten yhtäkkiä olisikin kaikki ok ja unohdettu ja seksi kiinnostaisi hänen kanssaan? Ei vaan kiinnosta. Se haluttomuus ei ole koskaan yhdestä asiasta kiinni eikä varsinkaan mistään kotitöiden jakamisesta. Ihan sama vaikka se toinen tekisi kaikki kotityöt, mutta jos hän siinä samalla nalkuttaa ja naputtaa koko ajan jostain, niin kuka sellaisesta jaksaa innostua?

Moni pari olisi varmasti jo eronnut meidän tilanteessa. Meitä pitää joku ihme voima yhdessä. Vaikea sanoa onko se rakkaus, ei varmaan, mutta mikä sitten? Ystävyys? Varmaan se, vaikka se ystävyyskin on välillä niin ja näin.

En usko että tässä enää puhutaan nalkuttamis- ja naputtamisvaiheesta. Senkin voi halutessaan ylittää. Kun alkaa miettiä tilannetta molempien kannalta, ymmärtää että toinen nalkuttaa hätääntyneisyyttään ja toinen pakenee hätääntyneisyyttään. Tajutaan, että on jotain yhteistä, ja uudelleen lähentyminen on mahdollista. Molempien on päästävä yli ajatuksesta, että toinen on minun äitini ja isäni ja yksisuuntainen tarpeentyydyttäjäni.

Nyt puhuttiin alistumisvaiheesta, ja siitä kun sekin tie on kuljettu loppuun. Eli luultavasti ainakin yksi on tajunnut jo tien olevan pystyssä, eikä näe enää syytä, joka saisi toisen tulemaan vastaan.

Meillä taas on juuri toisinpäin. Kiihkeää seksiä on päivittäin ja välillä monta kertaa päivässä. Sytytään edelleen toisistamme 15 vuoden jälkeen heti pienestäkin hipaisusta....

Mutta mutta, meillä ei toimi oikein hyvin nuo muut asiat. Riidellään aina samoista asioista ja tuntuu että toinen ei niiden osalta kuule ja ymmärrä mua lainkaan.

Meidän liitto on kai kaikki nää vuodet perustunut lähinnä hurjalle seksuaaliselle kemialle.

Käytiin perheterapeutilla, ja nyt ekalla kerralla se arveli, että oltaisiin pystytty tekemään kompromisseja, kun kerran ollaan oltu näin kauan yhdessä. Ei olla....

Että ei se seksikään aina autuaaksi tee. Itseäkin pelottaa erota, vaikka toisaalta se on kai ainoa mahdollisuus, kun ei saada asioita selvitettyä.

Voi kun voisikin saada koko paketin. Pe

39, vaikka kirpoo myöntää, niin saatat kuulua tähän keskusteluun. Suhteessa voidaan paeta yhtä hyvin seksiin kuin seksittömyyteen, vaikka ensinmainittu tuskin on yhtä todennäköistä. Miten olisi sellainen palkkioseksi, jossa pääsette karkaamaan siihen kun ensin on vartti yritetty keskustella ja ymmärtää puolin ja toisin? Mitä kompromisseja teidän olisi pitänyt tehdä?

[quote author="Vierailija" time="12.01.2013 klo 13:18"]

ja elän seksitöntä elämää,mutta se nyt kuuluu tähän elämäntilanteeseen.MUTTA sanoisin teille,jotka olette liitossa,jossa toine osapuoli on haluton,että sellaisessa tilanteessa pettäminen on mielestäni sallittua.Seksi kuuluu aikuisen ihmisen eläään,niin fyysisessä kuin psyykkisessäkin mielessä,ja jos liitto on muuten toimiva ja hyvä,ymmärrän että sitä ei halua rikkoa vain yhden puuttuvan asian takia.

Minulla on laaja tuttavaverkosto,ja olen ihminen,jolle monet avautuvat asioistaan.Ja tuo seksittömyys on niin yleistä!Kivoilla,itsestään huolehtivilla ihmisillä.Pari tuttavaani on ratkaissut asiat hankkimalla korrektin suhteen jossa saavat haluilleen vastakaikua,ja näin pelastaneet myös avioliittonsa/suhteensa.Ja itse,joka tuomitsen pettämisen siis muuten,en tuomitse tällaista,koska jos toinen puolisoista lopettaa kaiken intiimin kanssakäymisen,on sekin yksipuolinen päätös ja petos.

Suhde onnistuu kyllä pitää hienotunteisesti salassa,eikä se silloin loukkaa ketään.Joten,go for it.

[/quote]

Joopa joo, on niin ärsyttävää, kun varatut ovat sankoin joukoin nettitreffeillä metsästämässä seuraa. Yäk. Varatulla ei ole mielestäni minkäänlaista oikeutta houkutella sinkkua seurakseen. Totean näin, koska sinkkuhan se kuitenkin melkein aina on, joka pariksi yritetään saada. Röyhkeää, tuomittavaa.

Pettäminen ei ole koskaan sallittua. Pakon edessä voi sanoa että hakee seksiä muualta mutta hoitaa sen huomaamattomasti, puoliso voi sitten tehdä oman päätöksensä.

Parisuhde aseksuaalin ja seksuaalin välillä on haastavaa ja aina ongelmia ei voi ratkaista. Se ettei itse halua seksiä ei tarkoita automaattisesti että antaisi luvan vapaaseen suhteeseen. Mutta entä seksilelut? Ne ovat yllättävän kehittyneitä nykyään.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 10:23"]39, vaikka kirpoo myöntää, niin saatat kuulua tähän keskusteluun. Suhteessa voidaan paeta yhtä hyvin seksiin kuin seksittömyyteen, vaikka ensinmainittu tuskin on yhtä todennäköistä. Miten olisi sellainen palkkioseksi, jossa pääsette karkaamaan siihen kun ensin on vartti yritetty keskustella ja ymmärtää puolin ja toisin? Mitä kompromisseja teidän olisi pitänyt tehdä?
[/quote]
Meillä on riitaa mm. Seuraavista aiheista
Kotitöiden jakaminen
Mun tarve omaan aikaan
Mies ei siedä lainkaan mun alkoholinkäyttöä, tykkään siis ottaa joskus, mies alkkisperheestä eikä hyväksy
Lasten kasvatus, mä joudun aina olemaan se kusipäävanhempi, ei suostu vetään yhtä köyttä
Työ
Raha-asiat, mies tekee isoja päätöksiä kysymättä multa
Että tässä muutama, ainoo missä ollaan samalla aaltopituudella on tuo seksi...

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 08:35"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 08:00"]Meillä loppui myös seksi, kolmeen vuoteen oisko 2 kertaa. Mies urheilee paljon, keskittyy osakekurssien seuraamiseen jne. Sanoo että ei ole kovin seksuaalinen, välillä vika on minussa kun päästin lihomaan itseni.Olen ihan normipainoinen, mutta sitäpä on hyvä käyttää aseenakin.  Ajattelee että talouden turvaaminen ja ulkomaan matkat riittävät parisuhteen ylläpitoon. Onneksi 3 vuotta sitten tapasin erään jonka kanssa käymme silloin tällöin kammarin puolella:)  Harkitsen eroa nyt kuinkahan monetta kertaa.   [/quote] Kauanko olette olleet yhdessä?

[/quote]

Yhdesssä 9 vuotta. 

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 10:55"]

Pettäminen ei ole koskaan sallittua. Pakon edessä voi sanoa että hakee seksiä muualta mutta hoitaa sen huomaamattomasti, puoliso voi sitten tehdä oman päätöksensä.

Parisuhde aseksuaalin ja seksuaalin välillä on haastavaa ja aina ongelmia ei voi ratkaista. Se ettei itse halua seksiä ei tarkoita automaattisesti että antaisi luvan vapaaseen suhteeseen. Mutta entä seksilelut? Ne ovat yllättävän kehittyneitä nykyään.

[/quote]

Pettäminen on tuomittavaa vain kristillisen näkökulmasta, raamatussahan sanotaan älä tee huorin.

Miksi ihmeessä ihmisten pitäisi latistaa tunteensa mihin seksuaalisuus kuuluu vain sen takia että se on muka syntiä??? Kummaa tekopyhyyttä!

Mitä pahaa siinä on jos kohtaa jonkun jonka kanssa kemiat kohtaa, ei se automaattisesti tarkoita että siinä rikotaan perheitä tms. Ihmiset ovat vuosia kulkeent vieraissa, välillä mietin onko meitä edes ajateltu yhden ihmisen kanssa elettäväksi tai seksiä harrastavaksi.

Jokainen tekee omat päätöksensä eroaako vaiko ei? Tai kenen kanssa käy milloin missäkin, kunhan oma pää kestää hommat.

Ihmiset ovat niin naivistisia mennessään avioliittoon kuten itsekin olin. Että juu tässä ollaan, fakta on se että suurimmalle osaksi tulee se arki ja asiat menevätkin sitten niinkuin menevät. 

HIenoa että ihmiset kuitenkin puhuvat miletä vaivaavista asioistaan vaikka täällä.

Kiitos kaikille tilanteidenne jakamisesta! Ihana huomata etten ole ainut nainen, joka miehen haluttomuudesta kärsii.

Meillä loppui myös seksi, kolmeen vuoteen oisko 2 kertaa. Mies urheilee paljon, keskittyy osakekurssien seuraamiseen jne. Sanoo että ei ole kovin seksuaalinen, välillä vika on minussa kun päästin lihomaan itseni.Olen ihan normipainoinen, mutta sitäpä on hyvä käyttää aseenakin. 

Ajattelee että talouden turvaaminen ja ulkomaan matkat riittävät parisuhteen ylläpitoon. Onneksi 3 vuotta sitten tapasin erään jonka kanssa käymme silloin tällöin kammarin puolella:) 

Harkitsen eroa nyt kuinkahan monetta kertaa.

Minullekin tämä ketju on terapiaa. Olen 34 v., 12 vuotta yhdessä. Meillä yksivuotias lapsi, viimeksi seksiä oli kun yritettiin raskautta eli pian kaksi vuotta sitten. Miehelle sekin oli pakkopullaa. Minä haluaisin seksiä vähintään sen kerran viikossa. Mies ei ole koskaan ollut kovin seksuaalinen, minä olen. Tietysti tämä pikkulapsivaihe on monilla seksittömämpi vaihe, mutta joku raja sentään. Ahdistaa kun tunnen olevani vain ruma ja epähaluttava.

Ottakaa ero kaikki pihtarien puolisot. Siinähän oppivat, mikä on PARIsuhde. Meilläkin mies haluaa vähemmän, mutta jos ei edes paria kertaa kuussa muka onnistu, se on ero. Nyt ollaan menty tahdissa 4-6 kertaa kuussa.