Luin päiväkirjaani 10 vuoden takaa ja järkytyin

Tunnen edelleen samoja negatiivisia tuntemuksia kuin silloin, ja monet asiat ovat samalla tavalla. Olin kirjoittanut muun muassa, että toivottavasti saan kavereita. Nyt 10 vuotta myöhemmin olen edelleen yksinäinen ja haluisin kavereita. Matkan varrella on toki tullut uusia tuttavuuksia, mutta loppujen lopuksi olen aina jäänyt yksin ja kaverit jääneet entisiksi. Olin kirjoittanut myös, että en tiedä kauanko enää jaksan. Tuntuu raastavalta, että ajoittain ajattelen edelleen samalla tavalla.

En edes tiedostanut asiaa kunnes luin merkintöjä. Pelkään, että koko loppuelämäni tulee olemaan samanlaista. Silloin parikymppisenä nuorena naisena olin varma, että 10 vuoden päästä kaikki on hyvin ja kun siihen on niin pitkä aikakin.. Olen yrittänyt tehdä muutoksia, mutta tuntuu ettei voimavarat riitä. Olen jo niin erakoitunut, etten ehkä enää osaa olla ihmisten kanssa. Tämä on ristiriitaista..