Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa,kellään muulla lellittyä +30 kotona?
11.01.2013 |
Mieheni on siis jo 35v. Ja edelleen TÄYSIN hemmoteltu. Miehellä on asuntolaina jossa itsessään jo suht pieni kk lyhennys ~250e.
Vanhemmat maksaa tästä,joka kk puolet.
Nimipäivänä,syntymäpäivänä ja jouluna rahaa tulee mieheni tilille suhteellisen paljon. Isältä että hänen äidiltä +300e per.nenä eli 600€ yhteensä.
Joka tiistai ukko kantaa kassillisen ruokaa meille kotiin,kun äiti oli maanantaisella kauppareissulla ostanut.
Ruokatunneilla ukko menee minnekkäs muualle kuin vanhempien luokse syömään. Äiti näet jättää ruokaa hälle jääkaappiin.
En kehtaa sanoa ukolle mitään. Mutta minua vituttaa ihan suunnattomasti. Ukko on 35v ja edelleen ihan mamman poika. Ei varmaan yllätä,kun sanon että hän on ainut lapsi.
Mieheni käy itse töissä ja tienaa rahansa. Ymmärrän,että muistetaan ja autetaan rahallisesti jos tarvetta. Mutta tässä ei ole mitään kohtuullisuutta. 600€ jouluksi,synttäriksi,nimipäiväksi ja välillä ihan muuten vaan kun on niin ihana. Päälle vielä lainan maksua ym mainittua paapomista.
En ole katkera vaikka siltä voi kuullostaakkin.
Minusta vain tuntuu siltä,että ihan kuin emme pärjäisi (vaikka mies lahjus rahansa itse tuhlaakin) ilman appivanhempien rahoja.
Lapsiakaan meillä eikä hällä ole.
Auttakaa! Ketään muu samassa tilanteessa?
Kommentit (64)
Mulla oli samanlainen vaimo (olen siis mies). Vitutti että piti olla naimisissa paitsi hänen myös hänen vanhempiensa kanssa.
Niin, ja paino sanalla "oli". :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pienituloiseen perheeseen. Kaikesta sitä voi kehittää ongelman länsimaisessa yhteiskunnassa, kai tuo on parempi kuin inhottavan itara ja saita luonne.
pienituloiseen perheeseen. Kaikesta sitä voi kehittää ongelman länsimaisessa yhteiskunnassa, kai tuo on parempi kuin inhottavan itara ja saita luonne.
Hyvään vanhemmuuteen kuuluu sekin, että ymmärtää antaa lapselle mahdollisuuden itsenäiseen elämään. Jatkuva taloudellinen apu työssäkäyvälle, hyvin toimeentulevalle keski-ikäiselle lapselle ei ole normaalia.
Minun vanhempani antoivat minulle rahaa muulloinkin kuin synttäreinä ja jouluisin. Heidän luona käydessään tuli 50 euroa aina mukaan. Joka kerta yritin kieltäytyä, mutta äiti kauhistui "isäsi suuttuu, kyllä sinun pitää ottaa tämä". Pikkuhiljaa onneksi viesti meni perille. Minulle tuo oli ongelma, sillä rahalla he yrittivät ostaa oikeuden päättää meidän perheen asioista. Joka asiaan olisi pitänyt kysyä heiltä lupa, ihan sama vaihdettiinko autoa tai mentiin lomamatkalle.
Italiaiset miehet on monesti tälläisiä mamman mussukoita. En enää ikinä sorru sellaiseen vaikka kuinka olisi iiihanat ruskeat silmät.
Monet tekee niin että antaa rahaa lapsilleen jo elinaikanaan.
vaan kannettiin ap:n kotiin paljon tarpeetonta rojua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen reilu kolmekymppinen nainen, ainut lapsi myös. Avioliitossa, yksi lapsi. Vanhempani antavat minulle, puolisolleni ja pojallemme kuukausittain vaihtelevia summia rahaa. Minäkin saan rahalahjoja merkkipäivinä, poikani saa tililleen joka kuukausi useampia satasia. Lisäksi sekä poika, minä, että puolisoni saamme kuukausittain rahaa lahjakortteina, esimerkiksi ravintoloihin, ruokakauppaan jne. Omien vanhempieni mukaan tuo on vain verosuunnittelua, ovat eläkkeellä hyvätuloisista viroista.
Ei varmaankaan kannata ap, tuosta pahastua tai miestäsi mollata. Mielestäni tämä ei mitenkään vähennä perheemme itsenäisyyttä, käymme ihan normaalisti hyväpalkkaisissa töissä. Vastaavasti autamme vanhempiani aina kun voimme, pidämme paljon yhteyttä jne. Ole tyytyväinen, äläkä jää vellomaan negatiivisiin tunteisiin.
En ole katkera tms. vaikka varmasti siltä kuullostaakin.
Minusta 35v. pitäisi pärjätä jo ilman äidin ja isän turvaa. Ymmärrän kyllä että rahaa annetaan lahjaksi.
Mutta 600€ juhla kuin juhlana ja välillä muuten vaan.
mielestä 35 pitäisi ehdottomasti pärjätä ihan omillaan jos työssä kerran käy! Mun mielestä tän ikäset " lapset" vois joskus yllättää ja hemmotella omia vanhempiaan niinkuin me teemme.
Mun kaksikymppiset pärjää ihan omillaan sjuurimmanksi osaksi ( pienen pienillä tuloillaan) ja niillä on kauhea kynnys kysyä ,kun rahat loppu niin apua. Eikä kuulema sen takia, että olisin niin kauhea vaan sen takia, että ajattelevat, että olen osani tehnyt ja he jatkavat itse siitä.
Mun mielestä hienoa.Ja hienoa se, että kaksikymppiset tajuaa jo sen, ettei kaikkea voi todellakaan saada ( eikä tartte) ja ettei raha kasva puussa.Ja toivovat, että käyttäisin nyht sitä rahaa itseeni, kun he ovat maailmalla.
Mäe en kestäis tollasia säälittäviä mammanpoikia..tai tyttöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ruokakasseihin. Kuulostaa jotenkin silta etta sina + mies olette kaksi ihmista jotka sattuvat asumaan yhdessa, ja mies on viela enemmankin osa omien vanhempiensa perhetta. Kaikkien pitaisi ruveta nyt tajuamaan etta sina + miehesi olette perhe, ja miehen vanhemmat ovat ihan erillinen perhe, teidan sukulaisia.
Rahan antaminen on minustakin ihan ok jos vanhemmat haluavat, heilla on siihen varaa, eivatka he sanele mihin se tulee kayttaa. MUTTA minusta tuo etta mies kayttaa kaikki rahat vain itselleen, vahvistaa sita etta hanenkaan mielesta sina et ole hanen ensisijainen perheensa, vaan se ulkopuolinen tassa nelikossa. Mita jos laittaisitte osan rahoista lomatilille ja kavisitte joka vuosi yhdessa jollain ihanalla lomalla? Eihan tuossa nyt ole mitaan jarkea etta mies elaa rikasta elamaa vanhempiensa kustannuksella ja sina elat koyhempaa elamaa, mika perhe se sellainen on?
Tää mun miehekkeeni on ihan supi suomalainen,joten ei voi ulkomailaisuuteenkaan vedota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appivanhemmilla on periaate,että "sehän on teidän asia. Ei se meille kuulu", tällä tavoin he kommentoivat mm. kun pahoittelin heille,miten olivat kihlauksesta kuulleet.
Toivon todella,että silloin jos/kun meillä on lapsi,ei hänen kasvattamiseen tällälailla puututtaisi.
Sitä vaan ei etukäteen voi tietää kuinka tulee käymään.
Olen miettinyt muutaman kerran,että alan etsimään uutta asuntoa ja muutan pois yhteisestä kodistamme.
Mutta joka kerta olen ollut seuraavana päivänä erimieltä.Oikeasti olen todella pihalla mitä tässä tekisin.
Tuntuu kuitenkin naurettavalta,kun ihmiset kysyy eron syytä niin vastata "No kun appivanhemmat kantoi joka viikko ruokaa ja tavaroita meille"
Vaikka aika kärjistetty vastaus tuo olisikin.
kihlaus on "teidän asianne" mutta poika on edelleen niin passattava että pitää joka viikko toimittaa ruuat, ostaa kalsarit ja sukat ym?? Aika ristiriitaista. Eivät tietenkään vierasta ihmistä ala paapomaan ja määräilemään mutta eivät myöskään ole tajunneet sitä että poika, MIES, on aikuinen ja ELÄÄ S I N U N kanssasi. TE olette tiimi. Tässä nyt on tehty selvä rajanveto siihen ketä perheeseen kuuluu ja ketä ei: poika kuuluu, sinä et. Ei ole häävi tilanne sitten jos lapsia tulee.
Kyllähän tuossa sellainen viesti on ettet sinä ole tarpeeksi heidän pojalleen ja äitiä tässä vielä tarvitaan, ei se lapsi yksin pärjää eikä sinun kanssasi, ruokaa ei ole tarpeeksi, rahaa ei ole tarpeeksi ja vaatettakaan ei ole ellei äiti osta.
Ei ole normaalia ja vaikka kyse on nyt vain rahasta ja ruuasta ja vaatteista ym niin todennäkäisesesti et riitä myöskään äitinä heidän rakkaan poikansa lapsille.
Ilmeisen tyhjä elämä heillä ja ottaen huomioon että mies on kohta neljänkymmenen niin olisi jo korkea aika irrottaa. Jotenkin tuollaisen paapomisen voisi ymmärtää jos kyseessä olisi parikymppinen ja kenties vieä opiskelija mutta mieshän on kohta jo keski-iässä!
Tarviiko sitä eron syytä sitten muille kertoa jos se kohdalle tulee, sanoo vaan että ei tuntunut siltä että se loppuelämän juttu on tässä.
Mua häiritsisi todella paljon tuollainen jatkuva hyysääminen vaikka olis raha tiukallakin. Joskus voi rahaa ja ruokaa antaa mutta tuohan on ihan selvä viesti että pojalla (miehellä!!)ei ole kyllin hyvä olla kanssasi ja hän on suunnilleen kädetön ja jalaton ilman vanhempiaan. Ehkä jonkun mielestä on ihan ookoo olla aikuisenakin vanhempiensa tai jonkun toisen vanhempien ruokittavana ja antaa maksella laskujakin mutta itse en siihen lähtisi. Kun ihmissuhteisiin sekoitetan rahaa niin lopputulos voi olla aika arvaamaton ja juttu kääntyy kiitollisuudenvelaksi josta on mahdoton kieltäytyä.
Kun äitinä ajattelen omalle kohdalleni tuollaista tilannetta että ostelisin kalsareita tuon ikäiselle pojalle, en voi kuin nauraa, ja olen varma että tulisi hyvin äkkiä tiukka palaute että "ÄITI! MÄ EN OLE ENÄÄ KAKSTOISTA!!"
Jos heillä on ylimääräistä rahaa, parempihan se on saada verottomana kuin myöhemmin perintönä.
Ruokakassejakin olisi ihana saada,ja voi vitsi jos joku toisikin meille valmista sapuskaa!
Ruokiksella mamman murkinoilla käyminen tuntuisi ehkä hiukan ärsyttävältä, mutta toisaalta miksi en voisi anopille suoda pokansa ruokkimisen iloa. Säästyisipähän lounasrahat.
Puuttuvatko miehen vanhemmat jotenkin muuten elämäänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä niin ymmärrän mitä tarkoitat.
Ajatus vaan on pelottava. Laste ollaan suunniteltu pitkään ja hartaasti. Mutta toivon koko sydämestäni,että anoppi olisi kunnioittava minua kohtaan äitinä.
En haluaisi kuitenkaan,mahd. tulevan lapsen takia
lähteä nostelemaan,sen takia että anopista tulisi hirivö. Mutta en mä voi elääkkään "mitä jos" elämää.
Appivanhemmat ei muuten puutukkaan elämäämme ja kuten mainitsin ovat todella ihania.
Siksipä ero ja hirviö anoppi kuullostaa pelottavalta ja oudoltakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appivanhemmat ei muuten puutukkaan elämäämme ja kuten mainitsin ovat todella ihania.
Siksipä ero ja hirviö anoppi kuullostaa pelottavalta ja oudoltakin
jos he eivät muuten sekaannu elämäänne niin kai tuon sitten sietää (?). Ehkä heidän elämällään ei ole muuta tarkoitusta kuin poikansa passaaminen, mutta mitä sitten kun he itse ovat vanhoja? Jos eivät ole edes rikkaita, tuleeko tilanne olemaan se että joudutte maksamaan heidän vanhainkotipaikkansa kun ovat käyttäneet rahansa poikaansa? Ja joutuuko mies vastaavasti olemaan heille täysipäiväinen kuski, seuralainen, kaupassakävijä, lääkärissäkäyttäjä jne? Lapsissakin on täysipäiväinen työ jos teille sellaisia tulee.
Elin juuri tuollaisen paapotun miehen kanssa, tosin hän oli nuorempi kuin miehesi eikä edes ainoa lapsi vaan nuorin. Kun meille tuli lapsi, appivanhempani ns. sekosivat ihan täysin ja ilmoittivat mm. valinneensa kummit lapselle ja pitivät lasta omanaan ihan kuin hänellä ei olisi vanhempia ollenkaan (tämän huomasivat myös miehen muut sukulaiset). Kiinnipitäminen oli niin sairaalloista että lapsi itsekin kärsi siitä ja sanoi lopulta ettei halua enää mummolaan.
Eihän teille välttämättä näin tapahdu mutta jos tuo tilanne häiritsee itseäsi kovin paljon, jokin ratkaisu sinun on tehtävä. Et voi oikeastaan tehdä mitään muuttaaksesi appivanhempien ja miehesi tapaa toimia joten joko jäät ja siedät tai lähdet.
Tuntuu kuitenkin naurettavalta,kun ihmiset kysyy eron syytä niin vastata "No kun appivanhemmat kantoi joka viikko ruokaa ja tavaroita meille"
Vaikka aika kärjistetty vastaus tuo olisikin.
Tiedät itsekin, ettei ongelma ole se, millaisia appivanhempasi ovat, vaan miten miehesi toimii. Hänen kuuluisi itsenäistyä, ottaa oma tilansa ja käyttäytyä aikuisen miehen tavoin. Et pysty kunnioittamaan häntä täysin, koska hän ei vedä selviä rajoja teidän ja vanhempiensa välille. On tietysti helpompi ajatella, että appivanhempien pitäisi olla erilaisia. Se sukupolvi voi kuitenkin olla millainen tahansa ja heillä on omat ongelmansa, joille te ette voi mitään. Sen sijaan voitte valita, miten te elätte oman elämänne.
Suosittelen edelleen juttelua ammattiauttajan kanssa ja sitä aiemmin mainitsemaani kirjaa.
Tuntuu kuitenkin naurettavalta,kun ihmiset kysyy eron syytä niin vastata "No kun appivanhemmat kantoi joka viikko ruokaa ja tavaroita meille"
Vaikka aika kärjistetty vastaus tuo olisikin.Tiedät itsekin, ettei ongelma ole se, millaisia appivanhempasi ovat, vaan miten miehesi toimii. Hänen kuuluisi itsenäistyä, ottaa oma tilansa ja käyttäytyä aikuisen miehen tavoin. Et pysty kunnioittamaan häntä täysin, koska hän ei vedä selviä rajoja teidän ja vanhempiensa välille. On tietysti helpompi ajatella, että appivanhempien pitäisi olla erilaisia. Se sukupolvi voi kuitenkin olla millainen tahansa ja heillä on omat ongelmansa, joille te ette voi mitään. Sen sijaan voitte valita, miten te elätte oman elämänne.
Suosittelen edelleen juttelua ammattiauttajan kanssa ja sitä aiemmin mainitsemaani kirjaa.
miehesi vanhemmat alkavat olla jo muutenkin sen ikäisiä etteivät enää muutu vaan jatkavat tuolla tyylillä niin kauan kuin pystyvät ja pystyssä pysyvät ja sitten tilanne kääntyy toisinpäin eli miehesi alkaa passaamaan heitä.
Jos haluat tasavertaisen, itsenäisen ja kypsän MIEHEN kumppaniksesi, hänen on muututtava ja katkaistava napanuora. Ilmeisesti mies kuitenkin tyytyy mukavaan ja helppoon elämään, kaikki hoituu, mamma och pappa betalar ja sinulta saa seksiä. Pystyykö sellainen mies ottamaan täyttä vastuuta isänä?
Ne kalsarit olis mulle kyllä viimeinen niitti...joululahjana ok mutta säännöllisesti ostettuna ...? Hän on kohta 40v.!!!!
Fiksuja, miehesi vanhemmat. Antavat perintöä pikkusumma kerrallaan, ettei tartte sitten maksaa niin paljon veroja kun se päivä koittaa. Ole kiitollinen.
Millä tavalla fiksua on se, että anoppi rahaa tuhannet kalsarit ap:n kotiin. Joku vielä yrittää väittää, että nuo kalsarit on jotain verosuunnittelua! Voi nauru!!
Ex-mies (35v.) ei suostunut muuttamaan yhteen, vaan asui viralisesti vanhempien omistamassa pienessä opiskelijakämpässä. (Miehellä on erittäin hyväpalkkainen työ.) Anoppi tuli aina vähää väliä omalla avaimellaan siivoamaan ja täyttämään jääkaappia ja vei pyykit mukanaan. Aina jos työpäiväni venyi myöhäisiltaan asti niin mies lähti vanhempiensa luo syömään sen sijaan että olisi laittanut meille molemmille ruokaa. Itse oli sitten pakko hakea lähi-ärrältä jotain purtavaa kun vihdoin pääsin kotiin.
Mies ei osannut imuroida, täyttää tiskikonetta tai pestä pyykkiä. Kalliin auton kustansivat tietenkin hänen vanhempansa, jotka myös aikoinaan päättivät siitä, ketä kutsutaan miehen suvun puolesta häihimme. Mies ei halunnut ottaa kantaa tähän, vaan delegoi kaiken äidilleen. Ero tuli.
tuo on suloista. Olisipa mullakin noin huolehtivat vanhemmat. Miehesi vanhemmat haluavat huolehtia ainokaisestaan ja tuntea itsensä tarpeellisiksi. Mies ei halua loukata vanhempiaan. Hyväksy se.
Sinä olet se joka tarvii apua tässä.
Jos et jaksa miehesi elämäntyyliä ja hänen perhettään, eroa, muuta pois, elä omaa elämääsi.
"Älä koskaan yritä muuttaa jotakuta toista,
sillä hän vain kuvastaa sinua.
Tutki siis sisintäsi ja muuta itseäsi!"
Kaikki raha on tervetullutta, vaikka tulisikin miehelle ;)
Mun anoppi on täysin päinvastainen tapaus, pihi kuin mikä. Mieheni on joutunut teini-iästä lähtien hankkimaan rahansa itse. Anoppi esim. tässä taannoin halusi "antaa" meille ikivanhan pesukoneensa, josta meidän sitten olisi pitänyt maksaa hänelle 200 euroa. Ei tullut kauppoja... Ja anoppi on ihan hyvätuloinen työssäkäyvä ihminen!