Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa,kellään muulla lellittyä +30 kotona?
11.01.2013 |
Mieheni on siis jo 35v. Ja edelleen TÄYSIN hemmoteltu. Miehellä on asuntolaina jossa itsessään jo suht pieni kk lyhennys ~250e.
Vanhemmat maksaa tästä,joka kk puolet.
Nimipäivänä,syntymäpäivänä ja jouluna rahaa tulee mieheni tilille suhteellisen paljon. Isältä että hänen äidiltä +300e per.nenä eli 600€ yhteensä.
Joka tiistai ukko kantaa kassillisen ruokaa meille kotiin,kun äiti oli maanantaisella kauppareissulla ostanut.
Ruokatunneilla ukko menee minnekkäs muualle kuin vanhempien luokse syömään. Äiti näet jättää ruokaa hälle jääkaappiin.
En kehtaa sanoa ukolle mitään. Mutta minua vituttaa ihan suunnattomasti. Ukko on 35v ja edelleen ihan mamman poika. Ei varmaan yllätä,kun sanon että hän on ainut lapsi.
Mieheni käy itse töissä ja tienaa rahansa. Ymmärrän,että muistetaan ja autetaan rahallisesti jos tarvetta. Mutta tässä ei ole mitään kohtuullisuutta. 600€ jouluksi,synttäriksi,nimipäiväksi ja välillä ihan muuten vaan kun on niin ihana. Päälle vielä lainan maksua ym mainittua paapomista.
En ole katkera vaikka siltä voi kuullostaakkin.
Minusta vain tuntuu siltä,että ihan kuin emme pärjäisi (vaikka mies lahjus rahansa itse tuhlaakin) ilman appivanhempien rahoja.
Lapsiakaan meillä eikä hällä ole.
Auttakaa! Ketään muu samassa tilanteessa?
Kommentit (64)
Olisko se nyt sitte jotenkin parempi, että menis ravintolaan lounaalle?
No, laita ne kalsarit jemmaan jo sne häiritsee.
Rahat vaan jollekin pankkitilille ja sieltä käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuvitella miten toi ärsyttää. Itse joskus melko samanlaisessa tilanteessa olleena voin sanoa että ei sitä kestä! Tuntuu kun omaa elämää halitsisi jotku toiset. Niinku se sitä onkin. Jokaisella on oma reviirinsä ja sitä pitää kunnioittaa- myös vanhempien. Tossa kävellään tavaallaan "yli".
Tuollaista apua sain vanhemmiltani opiskeluaikoina, mutta kun sain työpaikan, totesin ihan itse, ettei enää tarvitse auttaa (ja tajusivatkin itse, ihan kysyivät, että joko pärjään omillani). Silloin tällöin synttäreiksi saattaa tulla tilille jokin rahasumma ja nyt lastenlasten tilille pääasiassa.
Lisäksi kun meille tuli iso taloudellinen hankinta, saimme edullista lainaa. MIes on lisäksi saanut muutamia tuhansia etukäteisperinnönjakoa sisarustensa kanssa - tämäkin ihan erikseen sovittuna.
Kyllä jatkuva taloudellinen apu (maksetaan tiettyjä laskuja) ja ruokakassien kärrääminen on selvä osoitus siitä, että vanhemmat eivät ole päästäneet irti lapsestaan eikä lapsi vanhemmistaan. Tuossa suhteessa ei tavallaan ole kyse mistään läheisyydestä tai kiintymyksen määrästä vaan siitä, että ei osata arvostaa toisen taitoja ja kykyjä pärjätä ja toisaalta odotetaan aina apuja vanhemmilta, vaikka näillä ei olisi varaakaan. Ei siis ymmärretä, että niillä rahoilla voisi olla ihan muutakin käyttöä esim. kun vanhemmat vanhenevat ja tarvitsevat kotiapua tai kotisairaanhoitoa, hyvää paikkaa vanhustentalossa jne.
On siis iso ero sillä, sponsaavatko vanhemmat uuden auton ostoa vai maksavat joka kuukausi asuntolainaa puolestasi. Tai tuovatko kylään tullessaan juustoja tai leivonnaisia vai ostavatko perusruokakassin viikottain. Toista arvostava auttaminen lähtee siitä, että uskotaan toisen pärjäävän ja autetaan satunnaisesti tai tarjotaan rahaa tiettyyn projektiin (esim. lapsenlapsen kesäleiriin tai harratukseen tms). Toista vähättelevä ja puuttuva auttaminen on juuri sitä arjen auttamista, kun epäillään, ettei muuten pärjää eikä edes itse kyetä pysymään tilanteesta erossa.
Puolin ja toisin läheisriippuvuutta ja takertumista lapsuuden asetelmiin. Ei lainkaan hyvä asia ap:lle.
Miehesi lahjoja ja rahojahan ne ovat. Sun ei tarvitse välittää niistä sen enempää. Joten unohda koko juttu ja sano kiltisti kiitos, kun saatte jotain yhteistä.