Onko häpeä olla neitsyt +20-vuotiaana?

Itsellä aivan täysin sama tarina kuin 64:lla.

Ei ainakaan kauniille naiselle.

Jos on, olen mielelläni tällainen häpeäpilkku. :) Ainakin mielummin kuin elän niin kuin muut haluaa, enkä niin kuin itse haluan.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 20:05"]

Ei todellakaan ole häpeä, on hienoa että joku osaa olla niin fiksu, että toimii kuten itsestä hyvältä tuntuu ja mihin on valmis.

Katselin juuri dokumentin missä puhuttiin naisen seksuaalisuudesta, siinä asiantuntijat totesivat, että naisenkin pitäisi tuntea ensin itsensä, ennenkuin voi aloittaa parhaan mahdollisen seksielämän ja parisuhteen. Tässä siis viitattiin itsensä kosketteluun, aihehan on tabu, eikä varmaan ole tilastoa kuinka todellisuuden laita on, erilailla onnistuneissa parisuhteissa. Tuntuisi kuitenkin loogiselta, ja ehkä itsekin aloittaisin näin jos saisi aloittaa uudelleen ja olisin itse siihen valmis.

[/quote]

Minä aloitin itsetyydytyksen alle 10-vuotiaana ja tunsin itseni jo, tuntuu oudolta sanoa, lapsena hyvin, mutta seksi tuli kuvioihin n. 10 vuotta myöhemmin.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2013 klo 13:36"]

Jo lukiossa tuntui vähän 'nololta' kun hissukaltakin vaikuttavat omasivat aktiivisen seksielämän ihan todistetusti. Minä kuuluin suosittuihin ja olin nätti, mutta silti en vielä tänäkään päivänä ole pussailua enemmän yhdenkään miehen kanssa kokenut. Nyt alkaa vähän nolottaa, että jos joskus seurustelen, olen sitten ihan kokematon... En kuitenkaan halua ihan ketä tahansa sänkyyn kansssani vaan seksuaalisuus aiheena ja ajatuksena on vähän pelottava, tai siis ajatus alastomuudesta kenen tahansa edessä on melkoisen ahdistava, mutta ehkä se on vain, ettei ole ollut oikeanlaista ihmistä koskaan.

[/quote]

Älä ainakaan vedä lärvejä ja "hankkiudu eroon" neitsyydestäsi, koska silloin et olisi mitään muuta kuin tusinapano. Mielestäni ei ole häpeä olla neitsyt vaikka koko lopun ikäänsä. Häpeällistä sitä vastoin on periaatteistaan tinkiminen sen takia että "niin kuuluu tehdä."

Menetin neitsyyteni kaksi viikkoa ennen 30v. synttäreitä. En häpeä, eikä kaduta. Ajankohta oli minulle juuri oikea.

Menetin itse neitsyyteni vasta 23-vuotiaana - kokemattomuus ahdisti minua ja en kehdannut kertoa edes lähimmille ystävilleni asiasta. Lopulta päätin vain päästä asiasta eroon ja tein sen ihastukseni kanssa, liikaa miettimättä ja kylläpä helpotti! Neitsyyden menettämisestä oli kasvanut mielessäni iso härkänen - olen sitä mieltä että asiaa ei pidä ottaa liian vakavasti! Uskalla löytää nainen itsestäsi, elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi :)

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 18:12"][quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 17:43"]

Kerropa, AP, mikä siinä tarkalleen ottaen on noloa? Olin 20+-vuotiaana neitsyt ja pidin siitä olotilasta. Jotkut häpeilevät sitä, mutta minulle se teki vain asioista jännittävämpiä. Etenkin kun sitä ei minusta olisi arvannut. Melkeinpä olisin vieläkin mielummin neitsyt. Sain kondylooman ensimmäiseltä poikaystävältä eikä ollut sen arvoista.

[/quote]

Mikä tämä AP on? Jokin henkilö täällä vai mikä? Jokaisessa ketjussa mainitaan AP?

Toinen mikä ihmetyttää, AV mammat, mitä he ovat, mistä lyhenne? YH-mammat tiedän mutta AV:t uusi juttu?

[/quote]

*hakkaa päätä seinään* ....

Jos on kaunis, ei. Jos on ruma (niinkuin itse olen) häpeän aivan suunnattomasti. Niin ja ikää kohta 27.... Mutta minkä mä naamalleni voin kun en kellekkään kelpaa?

Olen 23-vuotias mies. Tai no, poika kai vielä, en itseäni aikuiseksi ikinä ole tuntenut. Olen opiskelija ja aktiiviurheilija, ulkonäöltään keskiverto, sosiaalisissa piireissä näkymätön. Kotoa en koskaan poistu muualle kuin kouluun tai urheilemaan. 

Tyttöihin en ole ikinä koskenut, suudellut siis. En pelkää heitä enkä ole ujo, tosin taisin kerran paniikissa torjua tytön hyvinkin tylysti. Ymmärrän kyllä hyvin miksi en kontakteja ihmisiin tee, en osaa keskustella muuten kuin vastaajana. Muistan oma-aloitteisesti hymyilleeni tytöille vain muutaman kerran. Sosiaalisesti olen pikemminkin kylmä ja varautunut kuin taidoilta rajoittunut.

Kerrat, joina olen ollut ihastunut, voi laskea kahdella kädellä. Kaikilla kerroilla toiminta on jäänyt oman pääni sisään. Nuo ajat ovat ohi enkä ole pitänyt kenestäkään moneen vuoteen. Yksi kaveri sentään löytyy, samanlainen luulen hänenkin olevan - ei me paljon puhuta.

Tietenkin haaveilen seksistä ja naisista, haluan sitä osaa elämästä kokea. Toivon myös joskus rakastuvani, vaikka tuo haave vaikuttaa päivä päivältä vain epätodennäköisemmältä. Ehkä jostain sattuman kautta löytyy joku typykkä, joka minusta pitää. Enemmän epäilen sitä, pystynkö itse sitten pitämään hänestä.

Olen 29, urheilullinen, hoikka, ihan kauniiksikin kehuksi, FM. Niin ja neitsyt. En ole koskaan seurustellut. Ihastunut olen ollut ehkä n. 5 kertaa ja olen suudellut useasti, mutten ole halunnut mennä sen pidemmälle. Koska seksin harrastamisen aloittaminen on vain siirtynyt ja siirtynyt, nykyisin siitä on tullut "mörkö". En kehtaa kenellekään miehellä myöntää, että olen edelleen tässä iässä seksuaalisesti kokematon. Kynnys intiimiin kanssakäymiseen vain kasvaa, koska olen pitkittänyt tätä. En ole omasta mielestäni mitenkään erityisen antisosiaalinen tai muutenkaan outo. Minulla on hyviä ystäviä ja viihdyn ihmisten seurassa. En tiedä miksi olen edelleen neitsyt. Olenko liian nirso? En usko. Seksittömyys ei minua kuitenkaan haittaa, koska en osaa sitä osa-aluetta elämästäni kaivatakaan.

Naiset miettivät mitä muut ajattelevat; ei sitä olisiko rakkaus ja seksi kivaa tai miehen vartalo ihmeellinen ja kiinnostava. Miehet eivät mieti onko jokin 'noloa' tai suosittua teinileffojen mukaan vaan keskittyvät kärsimyksen tuntemukseen ja siitä vapautumiseen usein huonolla menestyksellä.

-Mies 29v-

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 01:31"]

Olen 29, urheilullinen, hoikka, ihan kauniiksikin kehuksi, FM. Niin ja neitsyt. En ole koskaan seurustellut. Ihastunut olen ollut ehkä n. 5 kertaa ja olen suudellut useasti, mutten ole halunnut mennä sen pidemmälle. Koska seksin harrastamisen aloittaminen on vain siirtynyt ja siirtynyt, nykyisin siitä on tullut "mörkö". En kehtaa kenellekään miehellä myöntää, että olen edelleen tässä iässä seksuaalisesti kokematon. Kynnys intiimiin kanssakäymiseen vain kasvaa, koska olen pitkittänyt tätä. En ole omasta mielestäni mitenkään erityisen antisosiaalinen tai muutenkaan outo. Minulla on hyviä ystäviä ja viihdyn ihmisten seurassa. En tiedä miksi olen edelleen neitsyt. Olenko liian nirso? En usko. Seksittömyys ei minua kuitenkaan haittaa, koska en osaa sitä osa-aluetta elämästäni kaivatakaan.

[/quote]

Ei sun välttämättä tarvitse kertoa neitsyydestä miehelle.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2013 klo 13:36"]

Jo lukiossa tuntui vähän 'nololta' kun hissukaltakin vaikuttavat omasivat aktiivisen seksielämän ihan todistetusti. Minä kuuluin suosittuihin ja olin nätti, mutta silti en vielä tänäkään päivänä ole pussailua enemmän yhdenkään miehen kanssa kokenut. Nyt alkaa vähän nolottaa, että jos joskus seurustelen, olen sitten ihan kokematon... En kuitenkaan halua ihan ketä tahansa sänkyyn kansssani vaan seksuaalisuus aiheena ja ajatuksena on vähän pelottava, tai siis ajatus alastomuudesta kenen tahansa edessä on melkoisen ahdistava, mutta ehkä se on vain, ettei ole ollut oikeanlaista ihmistä koskaan.

[/quote] Olen todella iloinen puolestasi! Tuollainen on niin kunnioitettavaa, ettei hyppaa petiin vain hyppaamisen ilosta. Onneksi on viela nuoria naisia, jotka kunnioittavat omia ruumiitaan kuten sina. Ajattele kuinka otettu se OIKEA mies joku paiva on, kun han saa sinut tyttoystavaksi taikka vaimoksi, etka ole pilalle kulutettu. Se on todella erityista sitten.