Onko häpeä olla neitsyt +20-vuotiaana?

Itse olisin enemmän ylpeä siitä enkä häpeilisi!

[quote author="Vierailija" time="11.01.2013 klo 13:36"]

Jo lukiossa tuntui vähän 'nololta' kun hissukaltakin vaikuttavat omasivat aktiivisen seksielämän ihan todistetusti. Minä kuuluin suosittuihin ja olin nätti, mutta silti en vielä tänäkään päivänä ole pussailua enemmän yhdenkään miehen kanssa kokenut. Nyt alkaa vähän nolottaa, että jos joskus seurustelen, olen sitten ihan kokematon... En kuitenkaan halua ihan ketä tahansa sänkyyn kansssani vaan seksuaalisuus aiheena ja ajatuksena on vähän pelottava, tai siis ajatus alastomuudesta kenen tahansa edessä on melkoisen ahdistava, mutta ehkä se on vain, ettei ole ollut oikeanlaista ihmistä koskaan.

[/quote]

Lienee se jollakin tapaa häpeällistä, koska niin tunnet? Mutta noin yleisasiana se ei ole sen kummempi juttu kuin mikään muukaan normaaliin elämään kuuluva. Jokainen meistä kai häpeilee jotain ja silloin se on ns. häpeällistä, vaikka tosiasiassa mitään hävettävää ei olekaan.

Kannattaa puhkaista se kupla, tulla elämään ja nauttimaan niistä pienistä asioista joista voi nauttia ihan ilmaiseksi, sitten kun siltä tuntuu ;)

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 17:43"]

Kerropa, AP, mikä siinä tarkalleen ottaen on noloa? Olin 20+-vuotiaana neitsyt ja pidin siitä olotilasta. Jotkut häpeilevät sitä, mutta minulle se teki vain asioista jännittävämpiä. Etenkin kun sitä ei minusta olisi arvannut. Melkeinpä olisin vieläkin mielummin neitsyt. Sain kondylooman ensimmäiseltä poikaystävältä eikä ollut sen arvoista.

[/quote]

Mikä tämä AP on? Jokin henkilö täällä vai mikä? Jokaisessa ketjussa mainitaan AP?

Toinen mikä ihmetyttää, AV mammat, mitä he ovat, mistä lyhenne? YH-mammat tiedän mutta AV:t uusi juttu?

Pragmatiikkaa kehiin;)

No ei se ainakaan häpeä ole, pikemmin kin voi sanoa että arvostat itseäsi kun et vaan tavan- tai senvuoksi ole siitä luopunut kun kaikki muutkin. Jos ei sopivaa satu kohdille niin ihan olet fiksu.

Itse olin 18v, seurustellutkin jo useiden kanssa mutta en halunnut vakavampaa suhdetta, sitten tapasinkin tulevan puolisoni, seurusteltiin puolisen vuotta ja sitten vasta aloitettiin ja puolen vuoden kuluttua naimisiin.

En koe menettäneeni mitään oikeammin päinvastoin, eikä kyllä puolisokaan.

Voin suositella tätäkin tapaa!

jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut hienoa olla vain yhden ihmisen kanssa ja mennä sen kanssa naimisiin:) mutta onhan niitä muutamia enemmän. Luulisin että miehet arvostaa tollasta tosi paljon:) jos siis ei ole joku ihan urpo.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 18:19"]

jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut hienoa olla vain yhden ihmisen kanssa ja mennä sen kanssa naimisiin:) mutta onhan niitä muutamia enemmän. Luulisin että miehet arvostaa tollasta tosi paljon:) jos siis ei ole joku ihan urpo.

[/quote]

Kunhan löytää samalla tavalla käyttäytyvän miehen, jotta ei katkeroidu.

Niin! Välttyisi luonnostaan tuosta hpvstä! 

Se on jokaisen oma asia milloin menettää neitsyytensä, eikä minusta siinä ole mitään hävettävää, ellei itse pidä tätä häpeämisen arvoisena asiana.

Häpeä on menettää neitsyys 15-vuotiaana kaverilleen, kuten omassa tapauksessani kävi.

minä olin 22 kun tapasin exmieheni ja lapseni isän.Olimme 16 vuotta yhdessä 8 naimisissa. Enkä kadu mitään hyvä näin.

Pussailtiin ensimmäisen kerran 28 vuotiaina ja muutama viikko ennen 30-vuotis synttäreitä sänkyyn. Molemmille ensimmäinen kerta. Nyt ollaan jo päälle nelikymppisiä ja onnellisesti naimisissa.

No mä menetin neitsyyteni 19-vuotiaana nykyiselle miehelleni, eikä ikinä ole tilanne hävettänyt tai kokenut itseäni kokemattomaksi. Meillä on erittäin hyvä seksielämä, lisäksi se ei ole sitä ns. samaa sontaa joka kerta vaan erilaista, välillä mennään saman kaavan mukaan niin sanotusti, välillä poiketaan taas oikein urakalla ja kokeillaan paljon uutta.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 17:29"]

Mua hävettää, tai no haittaa ainakin. Tunnen itteni jotenkin vajavaiseks, lapsen tasolle jääneeltä jne. (mutta ei se varmaan pelkästään neitsyydestä johdu). Olen 22. Tuntuu vähän siltä, että mitä vanhemmaksi on neitsyt, niin sitä suurempi numero ja pelottavampi juttu neitsyyden menettämisestä tulee... Mitä jos en koskaan löydä ns. täydellistä kumppania mutta haluaisin kuitenkin harrastaa seksiä joskus? On varmaan kiva selitellä joskus 5-kymppisenä (jos silloinkaan kellekään kelpaan), että en oo sit muuten koskaan ennen tätä harrastanut, etenkin jos se toinen on vain joku "randomi"... tosin taidanpa olla neitsyt koko loppuelämäni, olen kuitenkin sen verran "estynyt". Vaikeita mulle tuollainen jutut...

[/quote]

Kuulostaa ihan mun kirjoittamalta. Minäkin oon estynyt ja ujokin. En ole koskaan seurustellut, parin miehen kanssa oon treffeille päässyt, mutta ei niistäkään jutuista tullut mitään. 21-vuotiaana päätin vaan baarista lähteä jonkun mukaan ja kokea yhdenyön jutun. Baarista löytyikin mies, jonka kämpillä harrastettiin seksiä. Olin tosi humalassa, eli mielikuvat on hämärät. Sain kuitenkin jonkinlaisen mielenrauhan, että en olekaan enää niin kokematon. Yhä 24-vuotiaana tunnen itseni vajavaiseksi siksi, koska en ole kelvannut kenellekään seurustelukumppaniksi, vaikka olen nätti ja hyvätapainen. Alan kuitenkin hyväksyä sen, että ehkä minun onkin sitten tarkoitus olla yksin. 

ei todellakaan. Kyllä sen neitsyyden saisi aina jossain räkälässä menetettyä jos haluaisi, mutta se ei kannata. Osoittaa harkintakykyä ja itsekunnioitusta odottaa oikeaa ihmistä ja sitä että on itse valmis.

Up

Arvokkaampi olet kuin ne 17-vuotiaat panohyrrät. Paljon.

Ei ole häpeä. Jokaisen oma päätös milloin ja kenen kanssa on valmis seksiin. Kyllä sen sitten huomaa, kun haluaa edetä pidemmälle. Minä olin silloin 19 v. ja olen tyytyväinen, että odotin.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2013 klo 13:36"]

Jo lukiossa tuntui vähän 'nololta' kun hissukaltakin vaikuttavat omasivat aktiivisen seksielämän ihan todistetusti. Minä kuuluin suosittuihin ja olin nätti, mutta silti en vielä tänäkään päivänä ole pussailua enemmän yhdenkään miehen kanssa kokenut. Nyt alkaa vähän nolottaa, että jos joskus seurustelen, olen sitten ihan kokematon... En kuitenkaan halua ihan ketä tahansa sänkyyn kansssani vaan seksuaalisuus aiheena ja ajatuksena on vähän pelottava, tai siis ajatus alastomuudesta kenen tahansa edessä on melkoisen ahdistava, mutta ehkä se on vain, ettei ole ollut oikeanlaista ihmistä koskaan.

[/quote]Ei olehäpeä, sitten vasta kun löytää kivan pojan ja alkaa seurusteleen.

Mä olin sukupuoliyhdynnässä ensimmäisen kerran 27-vuotiaana. En ole uskovainen enkä ruma, vaan kaunis nainen. Ei vaan huvittanut ennen sitä. Ehkä jonkun mielestä olen epänormaali? mutta ei vois vähempää kiinnostaa. Olen ylpeä itsestäni etten ole koskaan mennt massan mukana.