Onko teidän lähiympäristössä lapsia, joiden kotiin ei pääse? Miten suhtaudutte?

Kyseessä eskarilaiset.Lapseni kaveri ollut useasti meillä kylässä ja samalla saanut ruokaa täällä ja jälkkäriä jos ollut.Lapsi myös pummaa koko ajan jotain vaatteista lähtien. Olen muutaman kerran sanonu että menkääs välillä teidän luokse leikkimään että meille ei voi tänään tulla.Niin vastaus on aina ettei heille saa mennä.Näin joka kerta.Ihmetyttää se kieltämättä.Mä kuiteskin päästän tänne vaikka yrittänyt viedä esim. ipadinki mukanaan täältä jne.Tosin tarkkailen aika paljon kyseistä kaveria ku on kylässä.

Aivan omituinen juttu minusta.

Olenko omituinen, kun minua asia ärsyttää. Tytärtänikin ärsyttää, joten hän haluaisi muita kavereita.

Mikä voi olla syynä, että jonkun kotiin ei pääse?

Minusta koti on turvapaikka ja rauhan tyyssija. Sieltä voi jopa ihan tieten tahtoen haluta pitää ulkona sitä arvostelevat ihmiset ja ihmiset, jotka sen vuoksi pitävät epäilyttävänä, jos heitä ei kutsu kotiinsa ihmettelemään paikkoja.

Vastaus on, että minusta Sinä itse olet vähän omituinen ja jopa liiankin utelias, jos ja kun tuollainen asia näin kovasti ärsyttää.

Ainakin minä itse pitäisin sitä varmemmin jonkun ihmisen ulkona kodistani, mitä enemmän hän yrittäisi tunkea sinne sisään ilman ihan erikseen kutsumista. Kutsumista, jonka minä itse päätän.

Tämä nyt oli vain yksi mielipide tästä aiheesta, mutta kun nyt kerran satuit kysymään. Kaikki vain eivät ole erityisen sosiaalisia, ja se ei ole minusta mikään perusteltu syy ärsyyntyä. Ja jos siitä ärsyyntyy, eikö se ole juuri se syy, miksi ne vieraat kuten esim. Sinä tai tyttäresi pitääkin pitää loitolla ?

> yrittänyt viedä esim. ipadinki mukanaan täältä jne.



Oho. Älä päästä enää tuollaista lasta kotiinne. Piste.

Kuulkaapa , jos lapsia olet hankkinut, niin kestät myös kaveriruljanssit, kouluhuolehtimisen, kasvatuksen , opastuksen ja vielä pahimman, eli teini-iän (kun sinun kasvatuksesi joutuu tapetille teiniäsi vastaan) , nuoren itsenäistymisen..



Moni kaipaa PALJON OMAA RAUHAA , MUTTA TEHNYT JOPA MONTA LASTA PIENILLÄ IKÄEROILLA???? Voisi kysyä, onko todellisuudentaju hukassa, eli suomeksi mielisairas???



Lapsista seuraa muutakin, kuin ne odottamanne tukiapulisät tilille...

Perheessä on selvästi jotain omituista ja salattavaa. Kaikille ei pääse aina, mutta jos ei koskaan pääse, siinä on jotain omituista.

enkä todellakaan lähtisi lastani manipuloimaan hankkiutumaan eroon tällaisesta ystävästä, jos muuten viihtyisi hänen kanssaan! Meillä on viisi lasta. Tällä hetkellä kaksi lapsista (päiväkotilainen ja eskarilainen) kavereineen ovat meillä jatkuvasti, koululainen taas on aina kavereillaan. Syynä tähän nämä pienet sisarukset. Usein olisi tuomassa kavereita suoraan koulusta pienimpien päiväuniaikaan, mikä ei sovi. Iltaisin häntä taas ärsyttää, kun 5 v. ja 6 v. saattavat tulla kavereineen häiritsemään eikä halua sen vuoksi kavereita meille kutsua. Ehkä taustalla on jo myös sotkuisuuden häpeämistä tmv, meillä kun ei ole oikein siistiä koskaan tällä hetkellä.



Voi siis olla, että tämä meidän koululainen on yksi sellainen lapsi, josta ihmetellään miksi hänen kotiinsa ei saa koskaan tulla. Itse en kuitenkaan vaivaa tuolla asialla päätäni, enkä myöskään sen kummemmin mieti miksi näiden kahden lapsen kaverit ovat aina tulossa meille eivätkä kutsu heille. Koululaisen kaveritkin olisivat yhtä lailla tervetulleita, mutta itse hän varmaan kavereilleen sanoo, ettei meille voi tulla.

Meille ei koskaan päässyt lapsena kylään tai pidetty synttäreitä. Surettaa oikein lukea näitä viestejä :( Ei se ole lapsen vika ja inhottaa kyllä tuollainen kyyläilykin ja asioiden arvailu. Kauheaa paheksumista ja kummastelua ja lasta aletaan sen takia syrjiä ja pitää huonona kaverina! Mua ei edes huvita kertoa nyt teille syytä miksei minun kotiini päässyt. En jaksa mielikuvaa mammoista juoruamassa keskenään toisten asioista paheksuen ja kauhistellen. Pahin on tuo että alatte vielä ohjaileman lasta vaihtamaan kaveria.

Meillä oli ihan tavallinen perhe ja normaali rivariasunto. Kaverisynttäreitä ei vietetty, eivätkä vanhemmat halunneet, että tuomme kavereita kotiin. Se oli vain meidän perheen tyyli elää. Halusivat olla kotona rauhassa töiden jälkeen. Kaikki vain eivät jaksa niin sosiaalista elämää, eikä siinä ole mitään kummallista. Leikittiin pihalla sitten kavereidemme kanssa. En itsekään haluaisi välttämättä kotiin tulevia leikkikavereita. Kukin tyylillään. Vanhemmat olivat lasten parissa töissä ja pitivät kovasti ammatistaan. Mutta kotiaika oli rauhoittumista siitä metelistä ja perheen parissa olemista.

Meille ei saa tuoda kavereita, jos aika ei sovi. Jos on esimerkiksi töitä, tarvitsee lepoa ja rauhaa jne. Jos kaverista olisi jotain riesaa, kieltäisimme käynnin varmasti. Meillä ei ole tarvetta olla nice guyta ja katsella nurkissamme lapsia, jotka vaikuttavat negatiivisesti perheemme jäseniin. Tuskin kukaan järkevä ihminen edes haluaisi, että vieraspaikassa omia lapsia katseltaisiin karvaasti? Ei me ainakaan, eli sanoisimme lapselle että älä mene sinne kylään.

Niin ja jos lapsella olisi ärsyttävä ja asioihimme puuttuva vanhempi, niin se olisi jo syy ottaa välimatkaa.

Lapsemme ovat sosiaalisia ja hyvin pidettyjä kaveripiireissänsä, mutta eivät hekään jaksa olla kavereiden kanssa jatkuvasti tai pitkiä aikoja. Tuntuu, että tavallinen koulu- tai tarhapäivä riittää. Joskus viikonloppuisin kun viisivuotias on ollut kaverinsa luona tai päinvastoin 6 tunnin sessioita, niin huomaa että aika on noin puolet liian pitkä.

Miksi lasten pitää luuhata toistensa kodeissa?

Meille ei pääse ihan siksi, että isomman kanssa tarpeeksi monta kertaa jouduttiin setvimään kavereitten tekemiä varkauksia, typeriä sotkuja ja tavaroitten rikkomisia. Lapset kun olivat iltapäivällä keskenään ja vanhemmat töissä.

Sitten kiellettiin vierailut kokonaan. Viikonloput menevät harkoissa ja harrastuksissa, silloin ei lapsilla ole aikaa vain kavereille.

Lapsen saaminen ei aiheuta sitä, että kodista tulee julkinen tila, jonne kaikilla on vapaa pääsy.

Meille pääsee tosi harvoin. Syitä on kaksi: hyvin usein meillä on tosi kaaosmainen sotku enkä jaksa vieraita (lapsiakaan) usein. Ihan normaali olen muuten, mutta koti on mulle sellainen paikka, johon en halua ylimääräisiä häsläämään.

Minä olen karsinut pois lapsilta sellaiset kaverit. Esim tytöllä 12v on ollut kaveri, joka on ollut meillä paljon yötä ja iltaisin. Mutta heille ei koskaan pääse. Päätin, että ei ole tällä pimulla meille asiaa. 

On pari muutakin tapausta, joissa lapset olisi meillä viihtyneet vaikka koko kesäloman, mutta heille ei saa mennä kun äiti haluaa levätä (epäilen, että ryypätä). Kun ei ole vastavuoroisuutta, en päästä näitä enää meille.

Kieltämättä aika yksinhän nämä nuoret jää, joiden kotiin ei voi mennä. Mutta minkäs teet. Meillä viikonloppuisin on aina paljon nuorten kavereita ja olen tyytyväinen, että tiedän ainakin, keiden kanssa kulkevat ja missä ovat. Mutta ei omat murkut edes kutsukaan näitä meille, joiden luokse eivät ole saaneet mennä.

Mitäpä jos kyse ei olekaan siitä, että äiti kieltäisi, vaan tyttö ei halua tuoda kavereita kotiin?

Mä en usko että tämä moneen pätee, mutta meillä näin on.Tytöllä on pari kaveria, jotka on tuntenut "aina", ja ne kyllä voi m eille tuoda, mutta ei-niin tutut kaverit ei pääse edes eteiseen odottamaan jos tulevat hakemaan pihalle.Syynä on se että tytön mielestä meillä on aina liian sotkuista ja rumat huonekalut.Tyttö on esim. vaatetuksensa suhteen tosi tarkka, ja vertailee jatkuvasti mitä kaikkea meillä ei ole,. ja muilla on.Olen 3 lapsen yh, ja meillä on yleensä ihan perussiistiä, sellaista "lapsiperhe" tasoista, mutta tytön mielestä koti pitäisi olla sellainen sisustusohjelma tasoinen että sinne kehtaa päästää ketään.Tyttö on ujo, ja itsetunto huono, joten se on se oikeempi syy kuin koti.

Meillä vähän vastaava tilanne, eli lapseni ei ole koskaan päässyt kaverinsa kotiin vaikka ovat olleet parhaita kavereita jo yli 4 vuotta (ekalta asti). Itseäni asia ihmetyttää ja poikanikin aina välillä harmittelee että olisi kiva joskus päästä kaverin kotiin. Ovat joko meillä tai ulkona kaverin rivitalon piha-alueella, mutta sisään ei saa koskaan mennä. Jos poikani menee hakaemaan kaveria ulos niin joutuu odottamaan ulkona oven edessä kunnes kaveri tulee, edes eteiseen ei pääse. Kaverin perheessä on monta lasta ja äiti kotiäitinä, joten kyse ei ole siitä etteivät halua että sinne mennään ilman vahtimista. Ymmärrän ettei kaikki halua kotiin usein kavereita mutta kyse on tosiaan yli neljän vuoden kaveruussuhteesta, ja pojat ovat ylimmät ystävät. Kaverilla ei ole koskaan ollut synttärikutsujakaan. Meillä kaveri on ollut yökylässä muutamia kertoja ja lisäksi mukana joillakin "päiväretkillä" perheemme kanssa jne. On oikein mukava poika ja äitinsäkin vaikuttaa ihan mukavalta kun on pari kertaa koulun vanhempainillassa tavattu. Ihmetyttää vain mikseivät ikinä pääse heille sisälle leikkimään.

36: Eikö lapsesi kysy suoraan kaveriltaan, miksei heille voi mennä? Kuulostaa todella oudolta.

Nro 36 vastaa On lapseni yrittänyt ehdottaa kaverilleen että mentäiskö joskus teille, mutta on saanut epämääräisiä vastauksia. Ei ole tainnut ihan suoraan kysyä että miksei teille saa koskaan tulla. Ehkä pitäisi.

Minulla oli lapsena yksi kaveri, jonka luokse ei koskaan päässyt. Ensimmäisen kerran olin heidän kotonaan ystäväni yo-juhlissa. Mielestäni outoa ja jos kaverilta kysyi että miksei voi tulla "mun vanhemmat ei halua". En tiedä, ne ei vaan tykänny muiden lapsista. Olemme edelleen ystäviä ja kun aloin odottamaan esikoistani ystäni sanoi "äiti pyysi sinut kahville, tulisitko?" Että menisin aikuisena ihmisenä aikuisen ystäväni kanssa hänen vanhemmilleen, joita en edes tunnista kun en ole nähnyt heitä! Totesin etten ole mikään näyttely kappale vatsoineni...

Jos en olisi ollut kotona hoitamassa pienempää, niin meille ei olisi voinut tyttöni kaverit tulla koulun jälkeen isoveljen takia. Hänellä on neurologinen diagnoosi ja käytös oli arvaamatonta alle kouluikäisenä enkä olisi vielä ensimmäisillä luokilla jättänyt vahtimatta vieraiden lasten seuraan kotiini. Mutta olin silloinkin kotiäitinä, joten lasten oli mahdollista tulla. Sitten kun kuopus syntyi, olin tosi helpottunut, kun kaverit kävivät meillä tosi harvoin. Muutenkaan en ole siisti ihminen ja vauvan kanssa olisi ollut rasittavaa, jos olisivat olleet usein meillä. Mutta tilanne muuttuu ja sitten väilllä ovat taas olleet usein meillä ja isoveljeenkin voi jo luottaa.

Meilläpäin lapset tapaavat toisiaan paljon ulkona. Tosin joukossa on aina joku, joka mielellään olisi jossain sisällä

on sekaista, mielenterveysongelmia, alkoholismia, omituista, kummallista, epäilyttävää? Oletteko mammat nyt tosissanne? Kaikki eivät halua lasten kavereita kotiin, ei varsinkaan niitä kavereita jotka eivät osaa käyttäytyä. Jokaisella on subjektiivinen suhtautuminen kotiinsa ja sekin riippuu paljon siitä, mihin on lapsuudenkodissaan tottunut: osalle on normaalia, että ihmisiä menee ja tulee, toisille taas on tärkeää rauhoittaa oma koti omalle perheelle.

Terveisin opettajaäiti, jonka kodissa ei ole avoimet ovet päivittäin. Syinä mm. se, että työpapereitani (vaitiolovelvollisuus) on kotonani ja valitettavasti aina löytyy lapsia, joilla on tarve yrittää salaa kurkkia sen open juttuja - ja mielestäni ei ole lasteni tehtävä vahtia asiaa. Toisekseen haluan rauhoittaa kodin työpäivän jälkeen. Meille voi joskus lasten kaverit tulla kyläilemään, silloin kun me aikuiset olemme kotona. Koiran takia en myöskään koskaan halua, että lasten kaverit olisivat meillä ilman aikuisen valvontaa.

Meille ei saa tulla kuin erikseen sovitut kaverit, ei läheskään kaikki. Ei edes ns. paras kaveri.

Ihan siksi, että tämä on ns. arvokoti, ei mikään Ikean lastulevykeidas. En halua, että ollessani poissa vieraat lapset sotkevat huoneet, rikkovat tavaroita, tutkivat kaapit jne. Suuri osa lapsista ei kunnioita lainkaan toisen omaa, joten ei kannata altistaa kotiaan heidän "hyökkäykselleen".

Muutaman kerran meillä oli aikoinaan pojalla kavereita siten, että luulivat olevansa keskenään. Kuulin, miten poikani selitti säännöt ja yritti, että ei saa hyppiä sohvalla, ei saa pelata palloa sisällä jne., mutta turhaan. Kavereitten ilme oli näkemisen arvoinen, kun lopulta tulin työhuoneesta ja ilmoitin, että ihan jokainen sotku siivotaan ennen kuin poistuvat ja jopa sen rikotun höyhentyynyn höyhenet kerätään.

Osa lapsista ei ole vierailukelpoisia.