Onko teidän lähiympäristössä lapsia, joiden kotiin ei pääse? Miten suhtaudutte?
Aivan omituinen juttu minusta. Tyttöni ystävystyi luokkakaverinsa kanssa. Ovat koulussa usein yhdessä ja leikkivät siellä paljon yhdessä. Kyseessä on kolmasluokkalaiset. Meille tyttö on kutsuttu pari kertaa ja on tullutkin. Heille ei saa mennä koulun jälkeen, eikä viikonloppuisin. Muutama tyttö luokalta on kolmen vuoden aikana käynyt heillä muutamaan otteeseen. Synttäreitä ei ole pidetty kun kai ekalla, jonne kutsuttiin pari kaveria. Sen jälkeen ei.
Minusta perheet, joihin ei pääse kylään on epäilyttäviä. Iltapäivällä lapsi kaipaa kaveria, joten tuntuu hassulta tuhlata aikaa ystävään, josta ei saa iltapäiväseuraa.
Äiti on yh (niin olen minäkin) ja vaikuttaa kohtuullisen täyspäiseltä. Emme ole montaa kertaa jutelleet kuitenkaan. Olenko omituinen, kun minua asia ärsyttää. Tytärtänikin ärsyttää, joten hän haluaisi muita kavereita.
Mikä voi olla syynä, että jonkun kotiin ei pääse?
Kommentit (41)
Voin kertoa että mulla oli sotkua ja siksi ei voitu päästää kylään, apua en saanut..
tai lapsella ei ole kovin hieno huone ja nämä asiat hävettää.
Siis arvaat, että joku pistää telkkarin tuijottamisen lapsen ystävyyssuhteiden edelle? Meilläkin on minimaalisen pieni koti, mutta ei tulisi mieleenkään kieltää lapselta vieraiden kutsumista. Toki tämä voi olla se syy, mutta olisin aika surullinen lapsen puolesta, jos äidin saippuaoopperat menee lapsen kavereiden edelle.
Ap
Siis arvaat, että joku pistää telkkarin tuijottamisen lapsen ystävyyssuhteiden edelle? Meilläkin on minimaalisen pieni koti, mutta ei tulisi mieleenkään kieltää lapselta vieraiden kutsumista. Toki tämä voi olla se syy, mutta olisin aika surullinen lapsen puolesta, jos äidin saippuaoopperat menee lapsen kavereiden edelle.
Ap
mutta onhan se päivittäin aika haastavaa, jos olkkarissa häärää vieraita lapsia, niin ettetr itse tiedä missä lepäisit työpäivän jälkeen. Eri jos on loma tai vapaata. Sitten on se vaihtoehto, että lapset voivat leikkiä myös ulkona.
Koti on kuin kaatopaikka, josta joutuu peruuttamaan ulos ja kaikki pitää hamstrata ja säästää. Ei sellaiseen kotiin vain pääse ja tällaisesta kokemusta on, muutei onneksi oma kyseessä.
Jos se äiti vaikka tekee töitä kotona. Voi olla päivätyössä ja silti tehdä ekstraa illalla kotona. Jos asunto on pieni, on aika vaikea keskittyä töihin, jos lapset leikkivät (vaikka leikkisivät kuinka nätisti) vieressä.
Ai niin, mutta eihän toimeentulo saa mennä lapsen kavereiden edelle...
Minulla oli ala-asteella ystävä, jonka luokse ei koskaan saanut mennä (paitsi syntymäpäivisin). Olemme vieläkin ystäviä ja puhuttu asiasta, kuulemma tämän ystäväni vanhemmat halusivat olla rauhassa työpäivän jälkeen. Koti oli iso mutta silti heitä häiritsi vieraat mukulat ja myöhemmin teini-ikäisenäkin oli näin.
se on kyllä suurin syy. Me ollaan aina pyritty tällaisista lapsista eroon ja rajattu näiden pääsyä myös meille eli päästetään, mutta ei päivittäin. Hirveitä väkisin kylään änkeejiä ovat olleet ja lisäksi kyllä se vaikuttaa lapseenkin, jos heille ei pääse kylään. Älä vaan anna jäädä tällaisen kaverin varaan. Näille perheille kyllä sopii se, että heidän lapsi olisi aina teillä.
eikä sekaista. Vastavuoroisuus on tärkeää ja meidän kotiin pääsee vain vastavuoroisuudella ja lasten kaverisuhteita arvostamalla.
Kyllä syy sanotaan, jos on töitä kotona ja ei niitä aina ole. Kesälomillakin pakerretaan töitä. Taidat puolustella itseäsi. Kuule meille pääsee kylään vaikka mies teki kotona graduansa ja päivät oli töissä. Vedäpä siitä.
jos ei KOSKAAN pääse jonnekin kylään. Jotain outoa on, mielenterveysongelmia tms. ongelmaa.
Ymmärrän halun rauhaan ja lepoon, tai jos tekee kotona töitä, mutta silti voisi edes joskus päästä kaverit kylään.
Ei tarvitse olla "vuoroin vieraissa", voisi olla enemmän toisessa paikassa, mutta kuten sanottu edes joskus toisenkin kotona.
Se koti on lapsenkin koti!
Aivan omituinen juttu minusta. Tyttöni ystävystyi luokkakaverinsa kanssa. Ovat koulussa usein yhdessä ja leikkivät siellä paljon yhdessä. Kyseessä on kolmasluokkalaiset. Meille tyttö on kutsuttu pari kertaa ja on tullutkin. Heille ei saa mennä koulun jälkeen, eikä viikonloppuisin. Muutama tyttö luokalta on kolmen vuoden aikana käynyt heillä muutamaan otteeseen. Synttäreitä ei ole pidetty kun kai ekalla, jonne kutsuttiin pari kaveria. Sen jälkeen ei. Minusta perheet, joihin ei pääse kylään on epäilyttäviä. Iltapäivällä lapsi kaipaa kaveria, joten tuntuu hassulta tuhlata aikaa ystävään, josta ei saa iltapäiväseuraa. Äiti on yh (niin olen minäkin) ja vaikuttaa kohtuullisen täyspäiseltä. Emme ole montaa kertaa jutelleet kuitenkaan. Olenko omituinen, kun minua asia ärsyttää. Tytärtänikin ärsyttää, joten hän haluaisi muita kavereita. Mikä voi olla syynä, että jonkun kotiin ei pääse?
siis nyt en ihan ymmärrä. Voivathan tytöt leikkiä yhdessä ulkona? Miksi se olisi tuhlausta?
Syitä voi olla lukuisia. Jo se että vanhempi on yksinhuoltaja voi aiheuttaa aika lailla paineita arjen pyörittämiseen. Syy voi myös liittyä lapsen sisaruksiin. Lapsella voi olla esimerkiksi väkivaltainen etävanhempi, joten yksinhuoltajaäiti voi pelätä lasten turvallisuuden puolesta jos he ovat valvomatta asunnossa johon ex saattaa pyrkiä/päästä. Ei tällaisia asioita aleta avaamaan kaikille lasten luokkakavereiden vanhemmille.
Ehkä voit kunnioittaa lapsesi ystävää sen verran että annat lapsille mahdollisuuden ystävyyteen sellaisin raamein jotka molempien perheille sopivat. Tosi hyvä olisi ulkona leikkiminen muutenkin, ja tässä tapauksessa varmaan se neutraalein, ettei sinua ala ärsyttämään niin paljon.
Minullakin on kouluikäisiä lapsia, ja hyvin harvan lapseni kaverin tunnen riittävän hyvin että voin päästää heidät ilman valvontaa meille leikkimään (iltapäivisin olen töissä). Mietipä että olen kuitenkin vastuussa siitä mitä he meillä keksivät tehdä. Omat lapsemme ovat tottelevaisia mutta en voi tietää muista. Esim. osaavatko kohdella oikein lemmikkejä. Tietävätkö ettei lääkekaapille ole asiaa. Ymmärtävätkö ettei tulitikkuja/liettä/tms. käytetä.
Esikoisen parhaan kaverin kotiin ei pääse.
No, kerran on päässyt synttäreille 3 vuoden aikana. Eipä niitä synttäreitä ole sen useammin järjestettykään.
Tämän perheen lapsi tulee meille melkein joka aamu seitsemältä, ja lapset lähtevät yhdessä kouluun jos heillä koulu alkaa samaan aikaan. Koulun jälkeen tämä lapsi tulee meille. Kotona saattaa käydä läksyt tekemässä, tai sitten ei.
Lapsi tuntuu osallistuvan enemmän meidän perheen arkeen kuin oman kotinsa arkeen. Yöt sentään käy kotona nukkumassa, ellei jää meille yökylään.
Äidistään lapsi on kertonut, että hän on sairaslomalla ja nukkuu kaikki päivät. Lapsen puheiden mukaan on ollut sairaslomalla jo yli puoli vuotta.
Perheessä on muitakin lapsia, ja he näkyvät oleilevan yksin tai keskenään ulkona vielä myöhään illalla. Ei heitäkään kukaan kaipaa kotiin.
Äidin olen tavannut kerran, ja hän vaikutti ihan tavalliselta fiksulta ihmiseltä.
Tosin tilannekin hieman erilainen. Meillä kehitysvammainen penska, enkä jaksa leikittää toista samanlaista. Nähkööt päiväkodissa ja tilapäishoidossa, mutta kotiin "kavereita" ei kutsuta.
Normimuksujen kohdalla olen sitä mieltä, että vuoroin vieraissa, ei tosiaankaan aina toisen luona.
jonka kotiin ei ole koskaan päästy, ei lapsi emmekä me.
Tuo lapsi on meillä paljon, myös vanhempiaan on meille kutsuttu. Ja ovat tulleetkin.
Mutta heille ei voi mennä, ei koskaan. Tämän lapsen sisaruksella on kyllä ollut siellä kavereita yökylässäkin, mutta ainakaan meidän lasta ei koskaan sinne ole otettu.
Ja ovat olleet kavereita noin 3 vuotta.
mutta se lapsi itse ei halua, että heille mennään. Voi hävetä, ettei ole hienoa telkkaria, pelejä ja vahkeitä... Näin oli meillä joku vuosi sitten. Kumpikaan lapsista ei tuonut juuri koskaan ketään kavereita meille, muualla oli kivempaa, kun oli parempaa tekemistä.
se on kyllä suurin syy. Me ollaan aina pyritty tällaisista lapsista eroon ja rajattu näiden pääsyä myös meille eli päästetään, mutta ei päivittäin. Hirveitä väkisin kylään änkeejiä ovat olleet ja lisäksi kyllä se vaikuttaa lapseenkin, jos heille ei pääse kylään. Älä vaan anna jäädä tällaisen kaverin varaan. Näille perheille kyllä sopii se, että heidän lapsi olisi aina teillä.
lapsi asuisi meillä, eli viikonloppunakin tulisi jo klo 9 aamusta...kotiin ei kukaan kapaile...illalla vasta ennen nukkumaanmenoa, noo siinä välissä voi kutsun saada syömään tuo reissu kestää sen 15min
ei ole kyse edes sostapauksesta, ovat kolutettuja vanhemmat, eikä alko-ongelmaa...vanhemmat haluavat ilmeisesti siistin kodina ja rauhan maata sohvalla....
eli itse vähensin tuon lapsen meille tuloa, sanoin, et meillä menoa jne
samalla ohjasin lastani etsimään muita kavereita, joita löytyikin hyvin.
eli koin tuon lapsen liian sitovana, oli siis aina meillä, häiritsi jo meidän normaali elämää, lapselle piti aina selostaa minne mennään ja milloin tullaan, sit jo oli voentakan odottamassa...
ei siis hyvä ole tuo, kyllä kaikkien on joskus jaksettava ottaa lapsen kaveri kyllään, jotta suhde pysyy ja toimii ja tasapuolista
ei tartte olla fifti fifti, mut edes vaikka kerran kuussa...
itsekkyys kasvanut vanhemiila , se ajaa oman lapsen edun edelle :(
Siksi, että täällä on iso koira, josta en halua luopua vieraiden lasten hölmöilyn vuoksi. Lasten kaverit ovat tervetulleita silloin, kun aikuisia on kotona. Useinpa nuo vaan tahtoisi tulla suoraan koulusta...
Sitten on niitä kavereita, jotka lasketaan ovesta sisään... ja kamat alkaa lennellä ja hajota samoin tein. Voitte arvata, että seuraus on samoin tein ulos.
Tiedä sitten minkä ikäisen lapsen voi kavereineen antaa olla kotona ilman aikuisen valvontaa ilman että kiltti koira joutuu lopetusuhan alle (kun tollot roikkuu korvissa ja hännässä) tai että kamat särkyy?
niin ehkä äiti tuntee, ettei saa olla omassa kotonaa tarpeeksi tilavasti ja rauhassa. Esim katsoa tv.tä, jos lapset meluaa, niin et kuule ohjelmasta ääntä.