Perinnöstä ei ole mitään iloa,
kun sen saa joskus päälle 60-vuotiaana. Mieluimmin olisi vanhemmat voineet ottaa pienemmän asuntolainan tai asua vuokralla, ja auttaa rahallisesti silloin kun apua tarvitsi.
Kommentit (35)
kun vanhempanne menevät vanhainkotiin, vie valtio heidän omaisuuden vanhainkodille. Toivottavasti tajuavat ennen vanhainkotiin siirtymistä jakaa perintönsä =D
Vai miksi tarvitset vanhempiesi rahoja?
edes valmistujaislahjaa tai avustusta autokouluun. He ovat kyllä perineet asunnon ja metsää, ovat saaneet hyvällä korolla asuntolainaa jne.
Minulla on ihan samantasoinen maisterikoulutus kuin vanhemmillani eikä lainkaan työttömyyttä, mutta paska palkka ja vuokra-asunto.
Omat vanhempani maksoivat aivan erilaista korkoa asuntolainastaan. Paikoin jopa 13-15%. Ja silloin eivät tosiaan pankit holvanneet kaksi käsin rahaa kaikille pyytäjille -tosin taitaa ne ajat (onneksi) olla taas tältä erää ohi, ja lainananto on edes jossain suhteessa lainanottajan maksukykyyn.
edes valmistujaislahjaa tai avustusta autokouluun. He ovat kyllä perineet asunnon ja metsää, ovat saaneet hyvällä korolla asuntolainaa jne.
Minulla on ihan samantasoinen maisterikoulutus kuin vanhemmillani eikä lainkaan työttömyyttä, mutta paska palkka ja vuokra-asunto.
Vanhempien pitäisi asua jossain missä eivät itse halua siksi että voisi jakaa rahojaan jo eläissään lapsille? Kuulostaa hurjan itsekkäältä ajattelulta. Perintöä odotetaan ja kärkytään. Minusta ainakin tuntuisi pahalta jos tietäisin oman lapseni kirjoittaneen tällaisen.
Minusta jokaisen homma on elättää itsensä eikä odotella jotain perintöjä. Ja myös vanhemmilla on tottakai oikeus käyttää tienaamansa rahat juuri kuten heitä huvittaa. Itse ainakin toivon että vanhempani nauttivat elämästään eivätkä pihistele jotta voisivat jättää lapsille enemmän tms. Me lapset pärjäämme ilmankin perintöjä.
Lopuksi vain puoliksi vitsinä voi lisätä, että tässä asiassa on hyvä, että tekee lapset vanhana. Silloin he todennäköisesti saavat sen perinnön sellaisessa elämänvaiheessa jossa rahasta on yleensä eniten pulaa, eikä vasta sitten kun ruuhka- ja pikkulapsivuodet on jo kaukana takana.
suoraan sinun lapsillesi, niin heille ei käy samalla tavalla kuin sinulle (jos saavat sinulta jäävän perinnön vasta kun ovat kuusikymppisiä)
ja perintö on sitten eläkepäivien turvaksi
Ei se ole rahaa jota kulutetaan vaan se siirretään varallisuutena seuraavalle sukupolvelle. Myös sinun velvollosuus on säästää perintö ja antaa sen kasvaa. Näin koko maa pitkällä aikavälillä vaurastuu
tulee saamaan niin pienet eläkkeet aikanaan (elinaikakerroin syö eläkkeitä vuosi vuodelta kun vanhempiemme ja isovanhempiemme ikäluokat elävät vanhemmaksi ja vanhemmaksi) joten se eläke voi olla hyvinkin mieluisa, vaikka sen tulisi saamaan yli 60-vuotiaana....
Ovat tähän mennessä pilanneet koko mun lapsuuteni, nuoruuteni ja osan aikuisikääkin sillä viinan litkimisellään. Viimeisin niitti oli se et meille soitellaan humalassa jopa yöllä et lapset ei saa nukkua. Taustalla toki paljon muutakin paskaa...No joka tapauksessa mut on tehty perinnöttömäksi. Sitäkään lakiosaa en edes ota vastaan. Lahjoitan sen pois.
Sinänsä aika huvittavaa, koska ei heillä mitään arvo-omaisuutta edes ole, ei metsää, kesämökkiä, antiikkia yms. Ei mitään. Omakotitalo jää ja sekin alkaa olla jo aika huonossa kunnossa kun kaikki aika menee viinan litkimiseen. Et hohhoi...
Että vanhempiesi pitäisi karsia omasta elintasostaan elämänsä ehtoopäivinä, jotta sinä saisit käyttää HEIDÄN rahojaan juuri silloin, kun itse koet ne tarpeelliseksi?
Huh huh. Itse ainakin suon vanhemmilleni kaiken mahdollisen ilon siitä omaisuudesta, jonka he ovat itse työllään ansainneet ja säästäneet elämänsä aikana. En valittaisi, vaikka tuhlaisivat kaiken matkusteluun, leveään asumiseen ja nautiskeluun eläkepäivinään. Hehän ne rahat ovat ansainneet työtä tekemällä, ja todellakin toivon, että he saavat elämässään myös nautintoa työnsä hedelmistä. Heidän velvollisuutensa oli nähdäkseni turvata elämäni taloudellisesti lapsena ja nuorena, siis täyttää perustarpeeni kasvaessani. Nyt aikuisena on sitten oma asiani hankkia itselleni ja omalle perheelleni elanto.
Tiedän kuitenkin, etteivät vanhempani aio tuhlata omaisuuttaan, ja ihan varmasti siitä jää minulle perintöäkin. Olen tästä suunnattoman onnellinen, sillä ihan varmasti omilla eläkepäivilläni sille rahalle on käyttöä! Miten niin perinnöstä ei muka ole hyötyä kuusikymppisenä?!
Itse kuitenkin toivon, että olen mahdollisimman vanha, ennen kuin saan latin lattia perintö. Toivonhan tietysti, että vanhempani elävät mahdollisimman pitkään!
Koulutus ei ole kannattanut, enkä saa asuntolainaa. Tulen elämään köyhyydessä koko elämäni, joten kyllä se perintö vähän elämää helpottaisi ja tietysti mitä aiemmin sitä parempi.
Olethan silloin vielä työelämässäkin. Ja eläkkeellä on sitten aikaa matkustella jos sinne saakka selviät.
Vanhempien pitäisi jakaa rahansa silloin kuin sitä tarvitaan eniten. Mitä nuorempana sitä parempana. Ei kuuskymppinen enää tarvitse välttämättä sitä. Nuorena siksi että pääsee eteenpäin elämässä sekä ettei lapsiperheet olisi niin ahtaalla. Kaikilla on tietty tarmo elämässä jolloinka pystyy vaikkapa päällään seisomaan ja pesämunalla pystyisi tekemään vaikka mitä. Ei esimerkiksi omakotitaloja rakenneta kuuskymppisinä. Silloin pitäisi päästä jo helpommin asuttaviin asuntoihin. Sitäpaitsi lapset harvemmin asuvat kotona siinä vaiheessa enää. Perinnöt jakoon aikaisemmin ja jos tasaisesti niitä jakaa niin perintöveroista voisi edes osittain välttyä. Esim. kaksi vanhempaa voi jakaa 5 henkiselle perheelle 3 vuoden välein alta 4000 / henkilö virallisesti joka tekee sen 40.000 euroa.
Vanhempien pitäisi asua jossain missä eivät itse halua siksi että voisi jakaa rahojaan jo eläissään lapsille? Kuulostaa hurjan itsekkäältä ajattelulta. Perintöä odotetaan ja kärkytään. Minusta ainakin tuntuisi pahalta jos tietäisin oman lapseni kirjoittaneen tällaisen.
Minusta jokaisen homma on elättää itsensä eikä odotella jotain perintöjä. Ja myös vanhemmilla on tottakai oikeus käyttää tienaamansa rahat juuri kuten heitä huvittaa. Itse ainakin toivon että vanhempani nauttivat elämästään eivätkä pihistele jotta voisivat jättää lapsille enemmän tms. Me lapset pärjäämme ilmankin perintöjä.
Lopuksi vain puoliksi vitsinä voi lisätä, että tässä asiassa on hyvä, että tekee lapset vanhana. Silloin he todennäköisesti saavat sen perinnön sellaisessa elämänvaiheessa jossa rahasta on yleensä eniten pulaa, eikä vasta sitten kun ruuhka- ja pikkulapsivuodet on jo kaukana takana.
Silloin kun vanhemmat ovat hyvin toimeentulevia. Kaksi eläkeläistä voisi hyvin tinkiä elintasostaan hiukkasen jos lastenlasten asema sillä kohentuu. Toki voivat auttaa muutenkin hoitoapuna ja isovanhempina, mutta itse aion ainakin jakaa perimiäni rahoja omille lapsilleni jo paljon ennen kuin pukkaan nurmea.
Vanhempien pitäisi jakaa rahansa silloin kuin sitä tarvitaan eniten. Mitä nuorempana sitä parempana. Ei kuuskymppinen enää tarvitse välttämättä sitä. Nuorena siksi että pääsee eteenpäin elämässä sekä ettei lapsiperheet olisi niin ahtaalla.
Saman ajon minäkin tehdä. Sen verran rakkaita lapseni ovat minulle.
Silloin kun vanhemmat ovat hyvin toimeentulevia. Kaksi eläkeläistä voisi hyvin tinkiä elintasostaan hiukkasen jos lastenlasten asema sillä kohentuu. Toki voivat auttaa muutenkin hoitoapuna ja isovanhempina, mutta itse aion ainakin jakaa perimiäni rahoja omille lapsilleni jo paljon ennen kuin pukkaan nurmea.
Vanhempien pitäisi jakaa rahansa silloin kuin sitä tarvitaan eniten. Mitä nuorempana sitä parempana. Ei kuuskymppinen enää tarvitse välttämättä sitä. Nuorena siksi että pääsee eteenpäin elämässä sekä ettei lapsiperheet olisi niin ahtaalla.
rakkaat vanhempansa eläisivät mahdollisimman pitkään
Ap voi itse tehdä palveluksen lapsilleen ja antaa perintönsä suoraan seuraavalle polvelle. Näin saavat ap:n lapset rahaa silloin kun sille on käyttöä.
kouluttautua ilmaiseksi ja hyvin helposti, haluaisitte nyt eläkkeellä olevilta vanhemmilta rahallista tukea?
Minä ja veljeni luimme läksymme ja pääsimme hyviin opiskelupaikkoihin ja töihin.
Ostimme ennen joulua yksinhuoltajaäitimme yhä velkaisen asunnon, jossa äiti saa nyt rauhassa ilmaiseksi asustella loppuelämänsä.
Hän pienipalkkaisena ihmisenä auttoi meitä vielä kun olimme opiskelemassa, mutta kyllä me nyt olemme kiittävällä puolella.
Mä olen 18-vuotiaasta alkaen saanut molemmilta vanhemmiltani sen verottoman summan joka kolmas vuosi. Toisen kuoltua perintöä tuli puolet pesästä ja sen lisäksi verottomia henki-/säästövakuutuksia, ei tarvinnut ottaa velkaa perintäveroja varten ja jatkossa osana perintöä ollut osakehuoneisto tuottaa (toki verollista) vuokratuloa.
Missä sanoin, ettei ole leluja ja vaatteita? On niitä. Tarkoitin tuohon, että jos sanotaan, että "on jo kaikkea" niin se on sellaisten selitys, jotka eivät välitä antamisesta. Nimenomaan, kun mieheni vanhemmat eivät anna IKINÄ mitään, siis koskaan. Ja sen verran lapsilla "ei edes ole" etteivätkö he ilahtuisi jos edes joskus jonkun lahjan isovanhemmiltaan saisi. Eivät edes soita miehen synttäripäivänä, anoppi soittaa omanaan ja on loukkaantunut jos häntä ei muisteta. NO, me ollaan totuttu jo tähän meininkiin :)
Tehdään toki töitä ja teki miehen vanhemmatkin aikoinaan, omaisuus heille on kertynyt yrittäjyydestä, nuukuudesta ja erittäin suurista monen sukupolven perinnöistä.
Olen jo osan säästänyt lapsille, mutta säästöt ovat "kiinni" omaisuudessa, enkä aio irrottaa niitä ennenkuin on pakko. Kerrytän tätä joka kuukausi, jokaiselle lapselle hellyydellä. Ajattelin antaa ne kun ovat 18 v. Saavat sitten jatkaa sijoitusta tai myydä, taitonsa mukaan.
Tuo kituutus tarkoitti lähinnä juuri tätä komeroa jossa asutaan. Ei ole varaa isompaan nyt.