Perinnöstä ei ole mitään iloa,

Opitaanpahan ottamaa vastuu omasta taloudenpidosta ja tekemään työtä elääkseen, ei totu valmiille liian aikaisin. :)

Miehen vanhemmilla on rahaa kuin roskaa, mutta eivät edes joululahjoja osta lapsenlapsilleen, "kun niillä on jo kaikkee". Eikä oikeasti edes ole.



Me kituutetaan 5 henkeä 71 neliön talossa ja he kahdestaan 250 neliön talossa, lisäksi viettävät eläkepäiviä ulkomailla monta kuukautta vuodesta.



En ole vailla mitään, mutta ihan järjellä ja sydämellä kun ajattelen niin en ikinä tekisi näin omille lapsilleni. Haluan, että niillä olisi edes vähän helpompaa. Säästän jokaiselle ison summan, joilla sitten vaikka opiskella mukavammin tai on alku omaan asuntoon.



Eikä se perintö enää sitten mieltä lämmitä kun meillä itselläkin on jo varallisuutta ja elämä helpompaa kun pikkulapsiaika on ohi. Voivat jättää suoraan lapsenlapsille sen.

Ennemmin olisin pitänyt isän hengissä. :(

Minäkin olisin mieluummin pitänyt isäni hengissä. Mutta nyt ei olekkaan kyse tuosta ollenkaan.



Minä olisin aikoinaan ollut iloinen kun isä olisi eläessään tuonut mulle pari tonnia rahaa silloin kun ei ollut rahaa ruokaan ja vuokraan.



Mukavempaa se olisi ollut kuin läjäpäin rahaa nyt kun isää ei enää ole.

Silloin kun vanhemmat ovat hyvin toimeentulevia. Kaksi eläkeläistä voisi hyvin tinkiä elintasostaan hiukkasen jos lastenlasten asema sillä kohentuu. Toki voivat auttaa muutenkin hoitoapuna ja isovanhempina, mutta itse aion ainakin jakaa perimiäni rahoja omille lapsilleni jo paljon ennen kuin pukkaan nurmea.

Vanhempien pitäisi jakaa rahansa silloin kuin sitä tarvitaan eniten. Mitä nuorempana sitä parempana. Ei kuuskymppinen enää tarvitse välttämättä sitä. Nuorena siksi että pääsee eteenpäin elämässä sekä ettei lapsiperheet olisi niin ahtaalla.

ja kun rahat ja asunto oli lapsilla, loppui mummolla vierailut. Ei tarvinnut enää, kun siltä ei tarvinnut odotella perintöä. Mummo eli 15 vuotta yksin ja köyhänä.

Ei näin itsekästä paskiaiasta voi taivaan kannen alla olla!

Miehen vanhemmilla on rahaa kuin roskaa, mutta eivät edes joululahjoja osta lapsenlapsilleen, "kun niillä on jo kaikkee". Eikä oikeasti edes ole. Me kituutetaan 5 henkeä 71 neliön talossa ja he kahdestaan 250 neliön talossa, lisäksi viettävät eläkepäiviä ulkomailla monta kuukautta vuodesta. En ole vailla mitään, mutta ihan järjellä ja sydämellä kun ajattelen niin en ikinä tekisi näin omille lapsilleni. Haluan, että niillä olisi edes vähän helpompaa. Säästän jokaiselle ison summan, joilla sitten vaikka opiskella mukavammin tai on alku omaan asuntoon. Eikä se perintö enää sitten mieltä lämmitä kun meillä itselläkin on jo varallisuutta ja elämä helpompaa kun pikkulapsiaika on ohi. Voivat jättää suoraan lapsenlapsille sen.

Miehen vanhemmilla on rahaa kuin roskaa, mutta eivät edes joululahjoja osta lapsenlapsilleen, "kun niillä on jo kaikkee". Eikä oikeasti edes ole. Me kituutetaan 5 henkeä 71 neliön talossa ja he kahdestaan 250 neliön talossa, lisäksi viettävät eläkepäiviä ulkomailla monta kuukautta vuodesta. En ole vailla mitään, mutta ihan järjellä ja sydämellä kun ajattelen niin en ikinä tekisi näin omille lapsilleni. Haluan, että niillä olisi edes vähän helpompaa. Säästän jokaiselle ison summan, joilla sitten vaikka opiskella mukavammin tai on alku omaan asuntoon. Eikä se perintö enää sitten mieltä lämmitä kun meillä itselläkin on jo varallisuutta ja elämä helpompaa kun pikkulapsiaika on ohi. Voivat jättää suoraan lapsenlapsille sen.

töitä tehneet ettekö tee tekään!

Onko kukaan koskaan kertonut sinulle työnteon ja rahanhankinnan yhteyttä? Tuskin koskaan säästät euroakaan, jos ei nytkään ole lapsille leluja ja vaatetta.

..ja elävät iman kituuttamista. Eli pankki ostaa kämpän ja ihmiset saavat asumisoikeuden ja leveämmän leivän. Siinäpä ratkaisu penrintöongelmiin. Kun perintöä ei ole enää jaossa. Kannatan tätä!

Äitini äidin äiti kuoli ollessaan 101 v, eli mummini sai perintönsä vasta ollessaan yli 70-vuotias.

Mummin isä kuoli jo sodassa, eli ei edes ehtinyt kerryttää omaisuutta, eli kaikki mummini perimä omaisuus tuli hänen äidiltään.



Ja kyllähän mummini on siitä nyt nauttinutkin, onneksi :)



Mutta jos sukumme jatkaa samaa pitkäksi eläneiden elämää, niin ehkä saan itsekin perintöni vasta ollessani eläkkeellä.. Mutta, perintö vai toisen elämä..

Ehkäpä vanhempasi joutuivat kituuttamaan nuorena, eivätkä halua nyt edelleen vanhana kituuttaa? Toive omien vanhempien vuokralla elämisestä, jotta itse saisi heiltä enemmän rahaa, on yksinkertaisesti itsekästä ja röyhkeää.

kouluttautua ilmaiseksi ja hyvin helposti, haluaisitte nyt eläkkeellä olevilta vanhemmilta rahallista tukea?

Minä ja veljeni luimme läksymme ja pääsimme hyviin opiskelupaikkoihin ja töihin.

Ostimme ennen joulua yksinhuoltajaäitimme yhä velkaisen asunnon, jossa äiti saa nyt rauhassa ilmaiseksi asustella loppuelämänsä.

Hän pienipalkkaisena ihmisenä auttoi meitä vielä kun olimme opiskelemassa, mutta kyllä me nyt olemme kiittävällä puolella.

Mä ainakin iloitsen ajatuksesta, että voisin antaa omille lapsilleni vaikka asuntolainaan puskurin tms.

raha lojuu jossain pankkitilillä, lähemmäs 100.000e kummallakin. Eivät käytä itseensä, eivätkä anna lapsilleen. Noh, omapa on asianta, itse meinaan toimia toisin.

dementoituneet vanhukset on helppo puhaltaa joten siihen varaan ei kannata laskea. Tilanteilla kun on taipumus muuttua.

Että vanhempiesi pitäisi karsia omasta elintasostaan elämänsä ehtoopäivinä, jotta sinä saisit käyttää HEIDÄN rahojaan juuri silloin, kun itse koet ne tarpeelliseksi? Huh huh. Itse ainakin suon vanhemmilleni kaiken mahdollisen ilon siitä omaisuudesta, jonka he ovat itse työllään ansainneet ja säästäneet elämänsä aikana. En valittaisi, vaikka tuhlaisivat kaiken matkusteluun, leveään asumiseen ja nautiskeluun eläkepäivinään. Hehän ne rahat ovat ansainneet työtä tekemällä, ja todellakin toivon, että he saavat elämässään myös nautintoa työnsä hedelmistä. Heidän velvollisuutensa oli nähdäkseni turvata elämäni taloudellisesti lapsena ja nuorena, siis täyttää perustarpeeni kasvaessani. Nyt aikuisena on sitten oma asiani hankkia itselleni ja omalle perheelleni elanto. Tiedän kuitenkin, etteivät vanhempani aio tuhlata omaisuuttaan, ja ihan varmasti siitä jää minulle perintöäkin. Olen tästä suunnattoman onnellinen, sillä ihan varmasti omilla eläkepäivilläni sille rahalle on käyttöä! Miten niin perinnöstä ei muka ole hyötyä kuusikymppisenä?! Itse kuitenkin toivon, että olen mahdollisimman vanha, ennen kuin saan latin lattia perintö. Toivonhan tietysti, että vanhempani elävät mahdollisimman pitkään!

Että vanhempiesi pitäisi karsia omasta elintasostaan elämänsä ehtoopäivinä, jotta sinä saisit käyttää HEIDÄN rahojaan juuri silloin, kun itse koet ne tarpeelliseksi? Huh huh. Itse ainakin suon vanhemmilleni kaiken mahdollisen ilon siitä omaisuudesta, jonka he ovat itse työllään ansainneet ja säästäneet elämänsä aikana. En valittaisi, vaikka tuhlaisivat kaiken matkusteluun, leveään asumiseen ja nautiskeluun eläkepäivinään. Hehän ne rahat ovat ansainneet työtä tekemällä, ja todellakin toivon, että he saavat elämässään myös nautintoa työnsä hedelmistä. Heidän velvollisuutensa oli nähdäkseni turvata elämäni taloudellisesti lapsena ja nuorena, siis täyttää perustarpeeni kasvaessani. Nyt aikuisena on sitten oma asiani hankkia itselleni ja omalle perheelleni elanto. Tiedän kuitenkin, etteivät vanhempani aio tuhlata omaisuuttaan, ja ihan varmasti siitä jää minulle perintöäkin. Olen tästä suunnattoman onnellinen, sillä ihan varmasti omilla eläkepäivilläni sille rahalle on käyttöä! Miten niin perinnöstä ei muka ole hyötyä kuusikymppisenä?! Itse kuitenkin toivon, että olen mahdollisimman vanha, ennen kuin saan latin lattia perintö. Toivonhan tietysti, että vanhempani elävät mahdollisimman pitkään!