Hei sinä nuori äiti Hyllykallion Prismassa eilen

Sitä ei saa loppumaan millään kiellolla, tilalle tulee vain lapselle ahdistus sekä pahemmat kiljahtelut myöhemmin. En tietenkään tiedä aloittajan tapaaman mamman tilannetta, mutta haluan muistuttaa että ihan joka kerta vanhemman ei kannata puuttua siihen kiljumiseen mitenkään.

Ei mun 4- vuotias ole koskaan halunnut kauppaan ( yleensä en heitä ota mukaan mutta joskus on pakko)



Eli jos mä veisin mun lapsen pois kaupasta kun huutaa niin oppisi siihen että aina kun huutaa niin pääsee pois.



Eli sun lapset haluaa uudestaan kauppaan ja siksi teillä toimii tuo sääntö.



Yritä kuitenkin ymmärtää että kaikkien lapset eivät ole samanlaisia.



Terv. Se joka ei anna 4- vuotiaan päättää kauppareissun lopetuksesta.

kurkku suorana, niin silloin on vanhempien puututtava tilanteeseen.

Meillä on erittäin itsepäinen 3,5 vuotias lapsi (eikä ole eka). Jos hän huutaa kaupassa, niin ensikis tietysti rauhoitellaan ja yritetään selvittää missä vika. Jos ei huuto lopu, niin kauppareissu loppuu siihen. (Kauppa asiat hoidetaan sitten muutoin.)

Jokaisen lapsen kohdalla on tämä kaupasta ulos kanto tehty. (Valitettavasti jokainen on kokeillut, mitä siellä kaupassa saikaan tehdä.) Jollekin on riittänyt yksi kerta toiselle vähän useampi. Mutta kas kummaa, kukaan ei enää huuda kaupassa.

Tai ei edes päästy ulos asti kun lapsi tajusi että oh shit, me tosiaan lähdetään, ja sitten se vannoi olevansa kunnolla jos käännytään takaisin ja niin tehtiin kanssa. Sen jälkeen on riittänyt pelkkä uhkaus. Joissain toisissa asioissa ei ole kerta tietenkään riittänyt, mutta pointti on se että tämmöisiä tempauksia on pakko tehdä jos meinaa saada lapset tottelemaan, viis siitä jääkö kauppareissu kerran kesken vai ei. Mitä nuorempana tekee selväksi että temppuilu julkisella paikalla johtaa kurjiin seuraamuksiin, sitä helpommalla pääsee jatkossa. Tällaisen itselle aiheutuma muutaman kerran epämukavuus vrt. keskenjäänyt kauppareissu on pientä sen rinnalla että lapset käyttäytyy niin ettei niitä tarvi koko ajan kieltää jossain perusasiassa.

varmaan siksi koska kurittaminen olisi tuonut kukkahattutädit valittamaan ja saamaan lapset huutamaan vielä enemmän. kuritus alkoi sitten autossa, remmiä perseelle.

(jollei ole täysi raivari päällä) sen että jos tavarat laitetaan takaisin hyllyille ja lähdetään kotiin, niin sitten seuraa hernaripurkki ruoaksi. Ja jos tämä kaupassakäynnin pointti ei ole lapselle vielä auennut, niin sen voi sille avata siellä kaupassa. Uhmisraivarit on tietysti asia erikseen, siinä on usein vain pakko kantaa taapero pihalle ja sillä selvä. Tai voi mennä autoon rauhoittumaan ja sanoa että täällä ollaan kunnes rauhoitut ja sitten mennään uudelleen kauppaan.

kurkku suorana, niin silloin on vanhempien puututtava tilanteeseen.

Meillä on erittäin itsepäinen 3,5 vuotias lapsi (eikä ole eka). Jos hän huutaa kaupassa, niin ensikis tietysti rauhoitellaan ja yritetään selvittää missä vika. Jos ei huuto lopu, niin kauppareissu loppuu siihen. (Kauppa asiat hoidetaan sitten muutoin.)

Jokaisen lapsen kohdalla on tämä kaupasta ulos kanto tehty. (Valitettavasti jokainen on kokeillut, mitä siellä kaupassa saikaan tehdä.) Jollekin on riittänyt yksi kerta toiselle vähän useampi. Mutta kas kummaa, kukaan ei enää huuda kaupassa.

Olen kanssasi samaa mieltä. Ja edelleen noille Suomen lapsivihasta valittaville; olen hokenut tällä palstalla väsymisen asti että esimerkiksi Ranskassa tai Espanjassa lapsilta EI siedetä huonoa käytöstä. Ranskalainen äiti ei todellakaan antaisi lapsen riehua kaupassa, siellä kasvatetaan sen periaatteen mukaan, että se "tietty katse" äidiltä saa 3-4-vuotiaan hiljaiseksi.

kurkku suorana, niin silloin on vanhempien puututtava tilanteeseen.

Meillä on erittäin itsepäinen 3,5 vuotias lapsi (eikä ole eka). Jos hän huutaa kaupassa, niin ensikis tietysti rauhoitellaan ja yritetään selvittää missä vika. Jos ei huuto lopu, niin kauppareissu loppuu siihen. (Kauppa asiat hoidetaan sitten muutoin.)

Jokaisen lapsen kohdalla on tämä kaupasta ulos kanto tehty. (Valitettavasti jokainen on kokeillut, mitä siellä kaupassa saikaan tehdä.) Jollekin on riittänyt yksi kerta toiselle vähän useampi. Mutta kas kummaa, kukaan ei enää huuda kaupassa.

Tai ei edes päästy ulos asti kun lapsi tajusi että oh shit, me tosiaan lähdetään, ja sitten se vannoi olevansa kunnolla jos käännytään takaisin ja niin tehtiin kanssa. Sen jälkeen on riittänyt pelkkä uhkaus. Joissain toisissa asioissa ei ole kerta tietenkään riittänyt, mutta pointti on se että tämmöisiä tempauksia on pakko tehdä jos meinaa saada lapset tottelemaan, viis siitä jääkö kauppareissu kerran kesken vai ei. Mitä nuorempana tekee selväksi että temppuilu julkisella paikalla johtaa kurjiin seuraamuksiin, sitä helpommalla pääsee jatkossa. Tällaisen itselle aiheutuma muutaman kerran epämukavuus vrt. keskenjäänyt kauppareissu on pientä sen rinnalla että lapset käyttäytyy niin ettei niitä tarvi koko ajan kieltää jossain perusasiassa.

Jätetäänkö teillä muutkin päivittäiset asiat tekemättä sen vuoksi että lapsi huutaa?

Lähdettekö esim. Lääkäristä, parturista jne. Pois jos lapsi huutaa??

Mun lapsi ei myöskään tykkää kauppareissuista ja huutaa yleensä sen vuoksi että pääsee pois, kotiin leikkimään. En varmaan koskaan tule näkemään päivää jolloin sanoo haluavansa takaisin kauppaan jos hänet sieltä pois raahaan.

(jollei ole täysi raivari päällä) sen että jos tavarat laitetaan takaisin hyllyille ja lähdetään kotiin, niin sitten seuraa hernaripurkki ruoaksi. Ja jos tämä kaupassakäynnin pointti ei ole lapselle vielä auennut, niin sen voi sille avata siellä kaupassa. Uhmisraivarit on tietysti asia erikseen, siinä on usein vain pakko kantaa taapero pihalle ja sillä selvä. Tai voi mennä autoon rauhoittumaan ja sanoa että täällä ollaan kunnes rauhoitut ja sitten mennään uudelleen kauppaan.

saa raivarin kaupassa siksi että on liian väsynyt tai nälkäinen, niin ei silloin tietenkään lasta kyykytetä. Ennakointi estää tämmöiset mutta aina ei tietysti mene niin kuin strömssössä.

ei heillä, eikä muillakaan lapsillamme ole koskaan ollut oikeuksia huudella huvikseen varsinkaan yleisillä paikoilla.

Lähdettekö esim. Lääkäristä, parturista jne. Pois jos lapsi huutaa??

Kuten kirjoitin yllä, yleensä jokaisessa tilanteessa on myös lapselle itselleen hyötyä hyvästä käytöksestä. Jos ollaan kaupassa niin yleensä sieltä ostetaan myös asioita joista lapsi pitää. Jos kaupasta lähdetään kesken kaiken, niin myös ne jäävät kauppaa. Ja tämä siis ei tietenkään koske jotain raivoavaa 2-vuotiasta uhmista, mutta 3 - 4-vuotiaat ymmärtää jo hyvin. Ja kyllä meillä ainakin on purenut se että nyt lähdetään kotiin ja nää ostokset jää sit tänne.

Lapsi syö sitä mitä teen oli se sitten hernaria tai mitä tahansa.



En myöskään voi odotella kaupan ulkopuolella että rauhoittuu koska vauva on yleensä mukana jos lapsien kanssa kauppaan lähden.



Lapsi saa kyllä rangaistuksen mutta tuntuu ettei sitä kiinnosta. Tuntuu että olen kokeillut kaikkea, sorruin kerran jopa sanomaan että heitän nuken roskiin niin meni minuutti ja tämä kiikuttaa sen itse roskiin eikä sitä sen jälkeen kaivattu tai perään kyselty.



Yleensä laitan eteiseen tuolille istumaan 15 minuutiksi, istuskelee siinä välillä puolikin tuntia ihan vaan näyttämisen halusta.



Kerran luulin keksiväni hyvän rangaistuksen kun viihtyi pulkkamäessä ja kaverit haki ulos niin sanoin että nyt olet arestissa omassa huoneessa huonon käytöksen vuoksi, niin kuulin kuinka huusi yläkerran ikkunasta kavereilleen ylpeästi että hei älkää tulko hakeen oon arestissa, nähdään taas joku päivä.



Että tämmöistä meillä, en malta odottaa teini-ikää, ja kyllä käydään neuvolassa mutta ei ne sieltäkään osaa oikein neuvoa. Lapsi osoittaa mieltään kun ei halua jotain ja olen joutunut päättämään että en anna hänen uhmansa vaikuttaa päivittäisiä asioihin.



Tässä siis nyt näitä negatiivisia puolia myös toinen puoli löytyy ja ilmenee erittäin vahvana.

jonka rajoittaminen puree.

jonka rajoittaminen puree.

Mutta on luonteeltaan sellainen että luopuu omastaan.

Esim naapurin tytöltä meni leikkiharjan varsi rikki niin antoi tälle omansa ja sanoi että saa sen koska ei hän sitä niin paljon edes tarvi vaikka on useasti sillä leikkinyt.

Jakaa usein myös karkit kaikkien lapsien kesken että kaikilla olisi herkkuja. Ei myöskään koskaan jätä ketään leikin ulkopuolelle vaan sanoo että kaikki ovat tervetulleita.

Antaa myös pikkuveljelleen paljon huomiota ja tykkää leikkiä tämän kanssa.

Nämä siis niitä positiivisia puolia.

En oikeasti ole keksinyt mitään kunnon rangaistusta ja tuntuu ettei sellaista ole. Onneksi näitä tilanteita ei paljon tule.

jonka rajoittaminen puree.

Mutta on luonteeltaan sellainen että luopuu omastaan. Esim naapurin tytöltä meni leikkiharjan varsi rikki niin antoi tälle omansa ja sanoi että saa sen koska ei hän sitä niin paljon edes tarvi vaikka on useasti sillä leikkinyt. Jakaa usein myös karkit kaikkien lapsien kesken että kaikilla olisi herkkuja. Ei myöskään koskaan jätä ketään leikin ulkopuolelle vaan sanoo että kaikki ovat tervetulleita. Antaa myös pikkuveljelleen paljon huomiota ja tykkää leikkiä tämän kanssa. Nämä siis niitä positiivisia puolia. En oikeasti ole keksinyt mitään kunnon rangaistusta ja tuntuu ettei sellaista ole. Onneksi näitä tilanteita ei paljon tule.

Sitä en kiellä, että sääntöjen rikkomisesta ei kuuluu saada rangaistusta, mutta ei sentään heti, ilman mahdollisuutta parantaa toimintatapaansa.

Oikeasti ei sinun tarvitse kunnon rangaistusta keksiä, jos sanallinen palaute ja tilaisuus parantaa tapansa auttaa.

jonka rajoittaminen puree.

Mutta on luonteeltaan sellainen että luopuu omastaan. Esim naapurin tytöltä meni leikkiharjan varsi rikki niin antoi tälle omansa ja sanoi että saa sen koska ei hän sitä niin paljon edes tarvi vaikka on useasti sillä leikkinyt. Jakaa usein myös karkit kaikkien lapsien kesken että kaikilla olisi herkkuja. Ei myöskään koskaan jätä ketään leikin ulkopuolelle vaan sanoo että kaikki ovat tervetulleita. Antaa myös pikkuveljelleen paljon huomiota ja tykkää leikkiä tämän kanssa. Nämä siis niitä positiivisia puolia. En oikeasti ole keksinyt mitään kunnon rangaistusta ja tuntuu ettei sellaista ole. Onneksi näitä tilanteita ei paljon tule.

Sitä en kiellä, että sääntöjen rikkomisesta ei kuuluu saada rangaistusta, mutta ei sentään heti, ilman mahdollisuutta parantaa toimintatapaansa.

Oikeasti ei sinun tarvitse kunnon rangaistusta keksiä, jos sanallinen palaute ja tilaisuus parantaa tapansa auttaa.

Mutta en voi lähteä siihen että raahaa lapsen pois kaupasta tai siihen että joka hyllyvälissä komennan että nyt lopetat. Siksi se voi vaikuttaa kaupassa että en välitä.

Rangaistuksen saa kotona ja asiasta jutellaan.

Seuraavanlainen keskustelun kävimme pari viikkoa siten kun kauppareissu oli taas ei niin onnistunut

Äiti: kuule Maria nyt kun äiti ei pystynyt kaupassa ostamaan kaikkia tarvitsemiamme tavaroita, äiti joutuu illalla lähtemään uudestaan kauppaan emmekä pääse uimaan niinkuin sovittiin. Uimareissu kuitenkin onnistuu jos käymme uudestaan kaupassa nyt.

Maria: ei mennä uimaan, uikkaritkin on ihan rumat ja en nyt halua kastella hiuksia. ( tätä ennen puhunut koko ajan uimareissusta ja odotti sitä)

Äiti: no sitten ei mennä uimaan mutta... ( tässä vaiheessa ilman sanomista tyttö kävelee eteiseen ja istuu tuolille ja lauleskelee Maijan oli karitsa.

Minkä ikäinen on Maria?

Lasten äänet ovat maailman äänistä vähiten häiritsevästä päästä. t. äiti 45 v

Minkä ikäinen on Maria?

Ja sanottakoon vielä että olen tavannut useita lapseni kaltaisia lapsia. Ja tällä halusin vain sanoa että kaikki ei aina ole siltä mitä se ulkopuolisten silmissä kauppareissulla näyttää.

miksi annoit pienten lastesi (kaksoset?) kiljua kimeällä äänellä ihan huvikseen? Ymmärrän sen jos lapsi huutaa marketissa uhmakohtausta tai väsyä tai nälkää, tuskin kukaan vanhempi sellaselta säästyy. Mutta kun sinä olit ihan rentona vain ja keräilit tavaroita samalla kun lapsesi kiljuivat jatkuvasti niin että marketti raikasi. Olen miettinyt että missä ne kaikki lastensa kanssa hukassa olevat vanhemmat oikein ovat kun omaan tuttavapiiriin on sattunut vain järkeviä vanhempia jotka edes yrittävät hillitä muita häiritsevää käytöstä. Nyt tuntui ekan kerran siltä että okei, tuossa on yksi.

Toisinaan tuo on ihan paras reagointitapa, vaikka siitä jotkut tädit tuppaavatkin vetämään herneitä nenuun.

Minkä ikäinen on Maria?

Ja sanottakoon vielä että olen tavannut useita lapseni kaltaisia lapsia. Ja tällä halusin vain sanoa että kaikki ei aina ole siltä mitä se ulkopuolisten silmissä kauppareissulla näyttää.

Kun kasvatuksessa rangaistuksia ja nuhtelua suositaan, tällainen autoritaarinen kasvatus ei anna lapselle tilaa kasvaa omaksi yksilökseen.

Tuloksena on, että lapsista tulee sopeutuvaisia ja tottelevaisia mutta myös passiivisia.