Hei sinä nuori äiti Hyllykallion Prismassa eilen

Itsellä myös vaativa 5 vuotias ja ottaa niin aivoon nää peesijät jotka sanovat juu mulla on myös toooosiii vaativa lapsi mutta kun sille sanoo kerran niin kyllä se tottelee.



Ei näillä mummolla oo oikeasti hajuakaan vaativasta lapsesta kunhan nyt haluavat esittää paremmuuttaan ja sitä että kaikki lapset tottelee kun vaan kasvatetaan oikein.

Jos sitä huutoa joutuu kuuntelemaan koko päivän niin siinä ei yhdet huudot marketissa paljon hetkauta

niin onko tullut mieleen että jotain on vialla? Tunnen paljon lapsia eikä kukaan niistä ole koskaan huutanut koko päivää, ja jos on niin silloin perheessä on ratkaisua vailla olevia ongelmia. Yhden tällaisen perheen siis tiedän ja vanhemmilla on lasten kanssa iso auktoriteettiongelma.

Mutta pienillä lapsilla on taipumus huutaa ja itkeä aina aika ajoin. Sitten kun kasvavat vanhemmiksi se itkulla reagointi joka asiaan harvenee.

Se on ihan ymmärrettävää, että marketeissa lapset itkevät, ovat väsyneitä, nälkäisiä, kakka housussa tai sitten itkevät, kun eivät saa koskea niitä tavaroita vapaasti tai saa jotain lelua/karkkia, mutta kun ne ostoksetkin pitää vaan tehdä.

Milloin ihmisistä on tullut tämmöisiä, että eivät kestä lasten itkua tai pidä sitä normaalina elämään kuuluvana asiana. Pitäisikö ne lapset sulkea jonnekin pois näkyvistä, niin saisitte shoppailla rauhassa niitä artisokkianne.

Lasten äänet ovat maailman äänistä vähiten häiritsevästä päästä. t. äiti 45 v

Luin koko ketjun, eikä tainnut kukaan vielä ottaa esille sellaista asiaa, että joidenkin ihmisten korviin yksinkertaisesti sattuu (lasten) kimakka kiljunta. Se on ominaisuus, jolle ei mitään voi ja silloin on vähän vaikea katsoa ymmärtäväisesti äitiin. Eli kyse ei ole lasten vihaamisesta, ei täydellisestä äitiydestä eikä muustakaan valinnaisesta, vaan se ääni vain tuottaa refleksinomaista kärsimystä!