Ärsyttää kouluhiihto

vaikka perheenä lähdettäis.. luisteluun ottaa pulkan mukaan ja laskee mäkeä sen aikaa.



siitä on tietty se ilo, että ne periytyy nuoremmalle, joka on kova hiihtämään ja luistelemaan.



Nyt on eka talvi, kun edes osta esikoiselle omia luistimia ja suksia. Koululta saa lainata, jos tarvis.. mutta se kuulemma vekuloi sielläkin, ettei vaan tarvis. :(

vanhempien kanssa tehtiin hiihtoretkiä, mutta koulussa hiihtäminen on syvältä. Ensinnäkin Helsingissä ei joka talvi ole kovinkaan kummoisia hankia ja latujakaan ei ole joka paikassa.



Koulun liikuntatunneilla olen hiihtänyt mm. VESIsateessa, kun ladulla oli vettä joka paikassa pari senttiä. Yläasteen lähellä olevat ladut olivat huonolaatuisia (sellaista kiharaa useassa kohtaa, eivät suoria) ja lyhyitä, eli saatoimme hiihtää esim. 1 km pituista lenkkiä 2 h putkeen, jee jee. Kerran omat sukset hajosivat, eikä ehditty hoitamaan kuntoon ennen liikuntatuntia, sain jotkut mitkälie hikilaudat jotka oli voideltu varmaan viimeksi 20 v sitten. Opelle sanoin että vähän on huono pito, johon kommentti oli "vika on aina käyttäjässä, ei koskaan välineissä".



Onko ihme että moni ei koululiikunnan jälkeen tykkää hiihtämisestä?



Ja tosiaan, ulkoilla voi talvella ilman hiihtämistäkin, esim. luistella, lumikenkäillä, ihan vaan KÄVELLÄ, laskea mäkeä jne. Ja tietty sisälajeja on hyvä harrastaa talvella, esim. uintia, kun on niin paljon lajeja joita koulussa on kätevämpi hoitaa ulkona sulan maan aikaan.



Ja mitä tärkeyteen tulee, niin itse pidän esim. uimataitoa tärkeämpänä kuin hiihtoa. Joo, hiihtotaidosta on varmasti hyötyä armeijassa tai sodan aikana, mutta kaikki eivät käy armeijaa ja sodassa olisi hyötyä monista taidoista jotka koulussa eivät ole pakollisia (esim. tunnistaa luonnosta löytyvät ruoka- ja lääkekasvit).

Ekaksi vähän pitkät, sitten sopivat ja sitten hiihtäjän mittaiset.

Monot tarpeen mukaan.

Nyt poika 143cm ja sukset on 150cm. Viime vuonna hiihti koulussa 3 kertaa.

Luistimille on enemmän käyttöä. Luistelee myös vapaa-ajalla.

Hiihto on persiistä, mutta hankin sukset kuitenkin ettei lapsen tarvitse hävetä.

Vaikea olla eri mieltä, vaikkakaan en sitä lapsille sano.



Kyllä meilläkin lapset tykkäsivät hiihdosta, luistelusta ja ihan kaikesta liikunnasta ennen kouluikää. Miten opettajat onnistuvat tappamaan kaiken innostuksen? Eikä tämä koske pelkästään liikuntaa, vaan melkein kaikkia asioita. Vai onko vika niissä kuuluisissa opetussuunnitelmissa?



Kouluhiihto kyllä saa todella vihaamaan hiihtoa. Täällä meillä hiihdetään ja luistellaan tammikuun alusta maaliskuun puoleenväliin, mitään muuta ei tehdä. Latu on alle 1 km ja yleensä joko huonossa tai todella huonossa kunnossa. Sitä sitten jauhetaan kaksi tuntia, räntäsateella, -20 asteen pakkasilla, kovalla vinkalla. Onpas kivaa ja innostavaa. Näin sitä innostetaan lapsia ja nuoria liikkumaan.



No, meidän lapset on jo yläkoulussa ja siellä opettajilla on onneksi rennompi meininki. Jos ei ole suksia, niin sitten kävellään. Jos et halua pelata koripalloa, voit mennä kuntosalille. Mitähän se opetussuunnitelma tuosta sanoo!



Meillä lapset vannoivat alakoulun jälkeen, että nyt loppui hiihto ja luistelu. Vapaa-ajallaan eivät halua harrastaa mitään koululajeja. Pelaavat tennistä, pingistä ja sulkapalloa, pyöräilevät...