Mielenterveysongelmia, mihin niistä jää merkintä/mihin voi vaikuttaa tulevaisuudessa?

Entäs jos on joutunut joskus tahdonvastaiseen hoitoon ( M1 lähete ) niin näkyykö se miten papereissa, vaikuttaako mihinkään, työnhaku tms ?

En käy julkisella puhumassa ahdistuksesta ja muusta.Sitten vasta kun lapsi on 18 v.

Olin raskaana ja vauva painoi jotain isoa verisuonta, jonka vuoksi en saanut kunnolla happea. Hoitaja jutteli lääkärin kanssa ja epävarman oloisena palasi paperipussin kanssa, neuvoi hengittelemään siihen. Ihmettelin tätä, koska minulla ei ollut hyperventilaatiota vaan oikeasti vaikeus saada happea, silloin selvisi että lääkäri oli laittanut oireeni paniikkihäiriön piikkiin, joka vaivasi minua viimeksi viitisen vuotta sitten. :O

ps. kun vauva vaihtoi asentoa, sain taas henkeä.

Minulla oli lihava vaimo joka istui seksiaktin aikana usein naamalleni ja piereskeli nenääni. Silloin selvisi että vaimo laittoi hyperventilaationi paniikkihäiriön piikkiin joka vaivasi minua tuon aktin aikana.

ps. kun vaimo vaihtoi asentoa, sain taas henkeä.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 18:44"]

Minulla oli lihava vaimo joka istui seksiaktin aikana usein naamalleni ja piereskeli nenääni. Silloin selvisi että vaimo laittoi hyperventilaationi paniikkihäiriön piikkiin joka vaivasi minua tuon aktin aikana.

ps. kun vaimo vaihtoi asentoa, sain taas henkeä.

[/quote]

Repesin :D Joo niin voi käydä. Mitäs olet läskin kanssa. Ja hyperventiloitkin varmaan, hullu.

Itse kerroin pomolleni avoimesti, että sairastan kaksisuuntaistamielialahäiriötä ja olin sen vuoksi sairaalassa. Halusin olla pomolle avoin, ja meillä on hyvät välit keskenämme. Uutta työpaikkaa hakiessani en tietenkään kertoisi asiasta, koska en ole velvollinen sitä kertomaan, koska se ei vaikuta työni tekemiseen.

Pankkilainaa jos hakee ei välttämättä saa takaisinmaksuturvaa, koska on ollut hoidossa. Joutuu täyttämään sellaisen kyselylomakkeen. En ainakaan viitsisi kusettaa siinä. Lainansaantii itsessään se ei vaikuta.

Muuta en keksi mihkä se vaikuttais.

Siis mitä ihmettä te sekoilette, että mukamas jätettäisiin joku somaattinen oire/sairaus hoitamatta jonkun masennusjakson takia? En usko! Itsellä on vuosien mto-historia, laitoshoitoineen, enkä ole koskaan törmännyt tuollaiseen! Ja kokemusta on useista kaupungeista, useista lääkäreistä, yksityisistä ja kunnallisista. Ainoastaan neuvolalääkäri kysyi, että muistanhan hakea ajoissa apua jos synnytyksen jälkeinen masennus iskee.

hae apua. jos et jaksa ajatella itseäsi, niin ajattele lapsiasi. et jaksa olla niin hyvä äiti kuin voisit, ellet hae apua. onko muka parempi näyttää papereissa täydelliseltä ja olla todellisuudessa hajalla, ehkä pilata sen takia parisuhteesi ja lastesi elämä, vai hakeutua hoitoon ja saada merkintä paperiin jonka näkee joka tapauksessa vain hoitohenkilökunta?! ole rohkea ja varaa aika! kyllä kaikki järjestyy.

No niin, tässä näkökulmaa tähän terveydenhuollon suunnitteilla olevaan  kaikenkattavaan tietojärjestelmään. Ikinä en anna lupaa siirrellä terveystietojani mihinkään.

Pystyyko jostakin nakemaan mita lupia on tullut allekirjoitettua tietojen siirtamiseksi. En jaksa muistaa mita on tullut allekirjoitettua, jossain vaiheessa muistelisin kylla etta laittoivat jotain paperia allekirjoitettavaksi?

Mulla on vakuutus, nyt vaativat sairaskertomusta ja luulen etteivät enää maksa hoitoani, siis lähinnä lääkkeitä, osastolla en ole koskaan ollut. Tiedä sitten miten perustelevat tämän ettei korvata. Käyn yksityisellä, tk:ssa ei ole tietoja. Toiv. Pääsen pian eroonkin lääkkeistä.

Kenelläkään kokemuksia masennustaustasta (sairaalajaksolla) ja työhöntulotarkastuksesta, miten reagoivat? Terve ja ilman lääkitystä jo jonkun aikaa.

Diagnoosilla ei väliä - hoito on sama!

Lasten psykiatrian osastoilla kaikilla hoitajilla tuntuu olevan itsellään mielenterveysdiagnoosi. Täässä kerrotaan tapauksesta, jossa hoitajien mielestä skitsofrenisadiagnoosi diagnoosi oli parempi, kuin vanhempien epäilemä Asperger. Lääkärinkään mielestä neurologinen diagnoosi ei vaikuttaisi psykiatrisella diagnoosilla sisään otetun lapsen hoitoon. Papereistahan eivät diagnoosit koskaan katoa.

Ei vaikuta työpaikan saantiin. Parasta kertoa kaikki. Sä pääset pikkuhiljaa siten jaloillesi. Jos rupeat panttaamaan, niin se vaan menee pahemmaksi ja vie aikaa. Kerro lääkärille ja pyydä päästä johonkin juttelemAn. Usein se keskustelu auttaa ja et tarvitse lääkkeitä.

tiesitko, että masennus ja ahdistus on on meillä suomalaisilla kansantauti? Se on niin yleistä ja jokssain vaiheessa elämää jokainen niistä kärsii, mutta ne menevät ohi. Useimmilla menee ohi. Toisilla toistuu. Mutta oppii käsittelemään ja löytää psyykkisiä hoitokeinoja. Joillekin lääkkeet hyvä. Jotkut kroonisia.

pienet lapset herätä ne vanhat oman lapsuusseudulle traumat esiin. Siitä puhutaan liian vähän. Se on niin.

hae rohkeasti apua. Puhu. Jos sulle on sattunut pahoja asioita, nii nyt olisi aika uskaltaa puhua ne. Se auttaa sua ja sun perhettä ja sä siten teet itsellesi ja perheellesi parempaa tulevaa ja tätä hetkeä.

ei tarvitse olla täydellinen...ellei täydellisyys ole sitä, että uskaltaa elää tätä hetkeä ja käydä läpi ne pahat fiilikset. Ja jos lääkkeet on akuutissa vaiheessa hyvä, niin sitten ok. Mutta etsi muita ratkaisuja. Sä löydät kyllä. Uskalla vaan. Olet hieno ja arvokas juuri omana itsenäsi. Elämässä  tapahtuu niin paljo asioita, joihin me ei voida vaikuttaa, mutta jotka vaikuttaa meihin. Siksi olisin hyvä opetellaan keinoja niiden selvittämiseen. Keinoja kyllä on, kun niitä etsii ja löytää ja kokeilee. Apua on tarjolla, kun osaat sen hakea. Voimia sulle.

Ä...kone syötti omiaan...ajatus oli, että ne lapsuuden traumat tulee pintaan sitten, kin on itse vanhempi ja on omia lapsia. Ja siitä ei puhuta. Se on hyvä tiedostaa. Ja hakea apua. Rohkeesti vaan. Etsit ja löydät avun. Voi olla, että ei heti nappaa. Kannattaa etsiä. Uskalla vaan. Ole rohkea ja ole utelias. Sulla on elämä.

ne asiat ei hanakoita työpaikan saantia. Ennemmin on arvokasta, että on hakenut apua jää osaa hakea apua. Potilastiedot ei kuulu työnantajalle.

kuka tässä olis täysin terve? Koko ajan? 

Kuka sulle on syöttänyt avun hakemisen pelkoa? Opeta itsellesi uusi tapa ja hae apu.

Voit hakea huoleti apua.Älä usko kaikkea täällä kirjoitettavaa.

Itse olen hoidattanut ahdistuksen ja masennuksen yksityisellä. Sain henkivakuutuksen, mutta korkeammalla vakuutusmaksulla. 

Mulla ei ole vaikuttanut mihinkään. Olen käynyt psykoterapiassa ja sen jälkeen olen edennyt ammattiin mihin olen tavoitellut. Ja olen hakenut nytkin apua, kova ongelmia on ollut ollut...ahdistusta ja sitten masennusta.

ei ne vaikuta. Hae rohkeasti apua. Olet nyt itse iman itsesi esteenä paremmalle ololle. Rohkeesti vaan.

Muakin pelotti kertoa. Mutta kun tuli se olo, etten vaan enää pärjää niin sitten kerroin. Ja sain apua. Ei ole vaikuttanut mitenkään töihin tai opintoihin. 

Oli ahdistusta ja läheisen kuolema ja nuoruudessa koettu raiskaus. Ja ne kerroin. Olin niin paljon pantannut asioita ja pelännyt, että ne vaikuttaa johonkin.

Vokuutuksiin vaikuttaa.. Miehelle ja hänen lähipiirilleen en kertoisi käynneistä jotta hän ei voisi nostaa niitä esille myöhemmin sinua vastaan esim. huoltajuuskiistassa. Ainakaan lastenneuvolassa tietosi eivät ole käytössä.