Lue keskustelun säännöt.
Mä vaan kilahdin! Ei pystyny muuta. 1 v nukuttaminen vei hermot! ;(
07.01.2013 |
Nyt vaan räjähdin! en ymmärrä mistä se yhtäkkiä tuli, mutta purkautui suusta kaikki mahdolliset kisosanat ja lukittauduin vessaan yksin.
On ollu jo jonku aikaa vaikeuksia saada 1v 4kk tyttö nukkumaan. Ilmiselvästi sillä on väsy, mutta ei nuku. Huutaa vaan, roikkuu lahkeessa kiinni. Kitinää, mikään ei oo hyvin. Väsymysitkua ja sänkyyn laittaessa kiljuu, nousee ylös jne. Nyt vaan jotenki väsähdin ja aloin huutaa. Ärsytti kaikki. Lähdin yksin vessaan ja jätin lapsen huutamaan. Mies laittoi sitte lapsen nukkumaan. Ennen ei oo ollu tällaista. Onko muille tapahtunu vastaavaa? Nyt harmittaa ja on paska olo, kun noin kilahdin ;(
Kommentit (30)
auttoi tohon iltahärdelliin se että joka ilta lapsi vietiin nukkumaan omaan sänkyynsä (nukkui ennen meidän vanhempien välissä) ja silitettiin kerran päätä ja sanottiin että "nyt nukutaan". En ois ikinä kuvitellut että tää oikeasti toimis mutta niin vaan kahen illan huudon ja itkun jälkeen (eka ilta 15 min, toka 5 min, kolmantena vain sänkyyn laitettaessa jne.)lapsi menee tyytyväisenä nukkumaan omaan sänkyynsä ja ei enää itke sinne laitettaessa.
Toki ymmärrän ja tiedän ettei tää kaikilla toimi, esim. meidän esikoisen kohdalla tästä ei tullut mitään mutta ajattelin et kokeilisin muutaman illan mitä pienempi tuumaa ja kas, sehän toimi! :D Mut ajattelen asian näin et lapsi saa tästä jonkun turvan et toi nukkumaanmeno on aina samanlaista eikä mitään ylimääräistä oo siinä. Joskus me vanhemmatkin ollaan makkarissa (lapsi siis pinniksessään samassa huoneessa) mutta sit saattaa jopa olla levottomampi nukkumaan mennessä joten ollaan todettu et helpompi on kun tullaan hetkeksi pois huoneesta et toinen saa nukahtaa rauhassa.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole ikinä huutanut tai kiroillut lapsille ja tuntuisi tosi pahalle niin tehdä.
Lapsesi varmaan kiittävät sinua, kylmää ja tunteetonta jääkaappiäitiä aikuisena :(
No mun äiti (tai isä) ei ole koskaan mulle huutanut, eikä räjähtänyt, ei edes ääntään korottanut! Enkä varmaan ole ollut poikkeuksellisen helppo, tuskin silti erityisen vaikeakaan, ihan tavallinen. Miksi ihmeessä mun äiti olisi jotenkin "kylmä", päinvastoin, paljon olen saanut halauksia ja muita hellyydenosoituksia pienenä, enkä oo koskaan kokenut että vanhempien tunteet mua kohtaan ois jotenkin kylmät.
Mun mielestä kuulostaa ihan järkyttävältä että jotkut äidit huutaa ja kiroilee lapsilleen, ite en ikinä moiseen pystyisi!
viilipyttyjä moni vastaajista on. Minusta on parempi suutahtaa, vaikka kirotakin, kuin olla niinkuin mikään ei koskaan vaikuttaisi mihinkään. Tunteet ja tuntemukset sekä tunteenpurkaukset ovat aivan luonnollisia eikä minusta lasta tarvitse niiltä säästää. Samoin voi rakastua tulisesti ja nauraa sydämensä kyllyydestä sekä itkeä solkenaan. Tunteiden takia olemme ihmisiä, miksi pitäisi varoa tunteita? Pahempi on patoa tunteet sisälleen vuosiksi.
viilipyttyjä moni vastaajista on. Minusta on parempi suutahtaa, vaikka kirotakin, kuin olla niinkuin mikään ei koskaan vaikuttaisi mihinkään. Tunteet ja tuntemukset sekä tunteenpurkaukset ovat aivan luonnollisia eikä minusta lasta tarvitse niiltä säästää. Samoin voi rakastua tulisesti ja nauraa sydämensä kyllyydestä sekä itkeä solkenaan. Tunteiden takia olemme ihmisiä, miksi pitäisi varoa tunteita? Pahempi on patoa tunteet sisälleen vuosiksi.
Siksi että aikuisten ei kuulu raivota lapsilleen, se on lapsesta pelottavaa ja luo turvattomuutta.
Negatiivisuuden voi näyttää, jos lapsi on kielletyillä teillä, sanomalla vakavasti ja tiukasti "ei". Mutta raivota ei saa.
T: se, jolla pelottava ja "räjähdysherkkä" isä
Kiitos kaikille! ehkä syynä on väsymys. sitä itsekin epäilen. Ihana kuulla, etten ole ainoa joka käyttäytyy näin. Jäi vaan paha olo, kun näin raivostuin ;( mutta ei tää aina ole niin helppoa. Ihmisiähän me vain ollaan. joskus vaan ei jaksa sitä kitinää ja ininää. Vaikka lapsi on rakkain ja tärkein minulle! Mutta osaa se koetella hermojakin! :D
Mitä raivostumista se on jos vain poistuu tilanteesta? Raivostuminen tarkoittaa sitä että olisit tyyliin heittänyt lapsesi päin seinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viilipyttyjä moni vastaajista on. Minusta on parempi suutahtaa, vaikka kirotakin, kuin olla niinkuin mikään ei koskaan vaikuttaisi mihinkään. Tunteet ja tuntemukset sekä tunteenpurkaukset ovat aivan luonnollisia eikä minusta lasta tarvitse niiltä säästää. Samoin voi rakastua tulisesti ja nauraa sydämensä kyllyydestä sekä itkeä solkenaan. Tunteiden takia olemme ihmisiä, miksi pitäisi varoa tunteita? Pahempi on patoa tunteet sisälleen vuosiksi.
Siksi että aikuisten ei kuulu raivota lapsilleen, se on lapsesta pelottavaa ja luo turvattomuutta.
Negatiivisuuden voi näyttää, jos lapsi on kielletyillä teillä, sanomalla vakavasti ja tiukasti "ei". Mutta raivota ei saa.
T: se, jolla pelottava ja "räjähdysherkkä" isä
Kyllä aikuisen pitää pyrkiä kontrolloimaan äärimmäisiä tunteitaan. Ei siitä mitään patoutumia tule, jos itselleen on tehnyt selväksi, ettei rähjää ja räjähtele lapsille.
Terv. Just tuollaisessa kaikenkirjava tunteet näytetään, itketään ja raivotaan perheessä jouduin kasvamaan ja kärsimään, itse teen asiat nyt toisin
miten kamala olo mulle tuli, kun vauva (2kk!!!) vain huusi ja huusi, minuakin jo itketti ja huusin sitten vauvalle että mikset sä saatana ole hiljaa :(
Ihan karsea olo tuli ja kaduttaa edelleen. Tuolloin olin yksin kotona ja muistakin syistä kuin vauvan itkusta stressaantunut. Nykyään jos mies on kotona ja tunnen, että alkaa mennä hermot, vien vauvan saman tien isälleen ja menen itse hetkeksi muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tee asiasta oikeaa jos sitä tekee muutkin! Lapselle raivoaminen on väärin ja tuhoisaa!
Kyllä aikuisen pitää osata hillitä itsensä tai mennä pois tilanteesta. Lasta nukuttaessa kannattaa ajatella omia juttuja ja pitää lasta lähellä.
Äiti on pienen lapsen turva maailmassa!
Ei se tee asiasta oikeaa jos sitä tekee muutkin! Lapselle raivoaminen on väärin ja tuhoisaa!
Kyllä aikuisen pitää osata hillitä itsensä tai mennä pois tilanteesta. Lasta nukuttaessa kannattaa ajatella omia juttuja ja pitää lasta lähellä.
Äiti on pienen lapsen turva maailmassa!
Omat vanhempanikaan eivät koskaan huutaneet minulle, vaikka varmaan teininä ainakin koettelin hermoja. Heillä oli kuitenkin auktoriteettia ilman karjumistakin. Omat lapseni ovat vielä pieniä, enkä voisi noille avuttomille huutaa.
Niin, vaikka hermostun minäkin, ja olen pari kertaa juuri samoilla sanoilla tiuskaissut "älä sitten s-tana nuku!" - niin silti se ei ole hyväksyttävää eikä auta muuta kuin omaa olotilaani hetkellisesti, ennen morkkiksen iskemistä.
Meillä poika siis1v6kk ja näitä keinoja suosittelen lapsen unille rauhoittamiseen:
Masu täyteen iltapalalla, sitten lämmin kylpy, unirutiinit ja unipussiin nukkumaan. Unipussi on minusta tosi hyvä, meillä se otettiin molemmilla käyttöön vähän yli vuoden ikäisenä.
Omaan rauhoittumisen auttaa, kun ajattelee siinä lapsen vieressä ihan omia juttujaan, suunnitelee vaikka seuraavaa päivää tai omia harrastusjuttuja. Ja päätä, ettet hermostu, vaan sinnittelet. Helpottaa myös kun ajattelen, että lapsella on jokin syy käyttäytymiseensä, ei hän tee sitä minua kiusatakseen..tämän ikäinen oppii koko ajan uusia asioita, leikkiä, juoksua, sanoja, lauluja, katselee lastenohjelmia ym... Ei ole ihmekään ettei osaa rauhoittua illan tullen.
Tosi hyvä jos joku ei koskaaan huuda lapsilleen, olisi hienoa oppia. Kerro joku vinkki arvostelun sijaan?!
Tsemppiä.