Oppiiko pihin miehen kanssa elämään? Kokemuksia!

tuollaista miestä päivääkään. Ero tuosta tulee väkisn jossainvaiheessa, ihan sairasta. Mites jos teille tulee lapsia? Kuka heidän kulunsa maksaa? Stressaavaa tuollainen.

Tuossa ensimmäisessä kirjoituksessa hän on vielä lapseton, mutta haluaa miehen käyttävän rahansa häneen. Olkoot sitten vaikka mitä hulluttelua tms., niin kyllä minusta jokaisella tulee olla oikeus käyttää rahansa niin kuin tahtoo, jos ei ole elatusvelvollinen sitä toista kohtaan.



Hävettäisi olla nainen, joka näkee miehessä vain lompakon!

Psykoanalyytikko Kaj J. Davidkinin mukaan pihiys, kateus ja ahneus liittyvät toisiinsa. Kitsastelun taustalla on huono itsetunto, joka johtuu suurelta osin varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista. Lapsi on jäänyt vaikeiden tunteidensa kanssa liian yksin. "Pihi tuntee itsensä riittämättömäksi ja kadehtii toista, koska kokee tiedostamattaan, että toisen hyvä on hänen puutteensa. Tyydyttääkseen pohjatonta psyykkistä nälkäänsä pihi haalii itselleen monenlaista hyvää ja varjelee sitä vain itseään varten", Davidkin sanoo. Äärimmäinen nuukuus näkyy myös tunneasioissa. Turvattomaksi itsensä tunteva ihminen ei luota itseensä eikä muihin. Hän kitsastelee tunteissaan eikä ota huomioon toisen tarpeita ja tunteita – hänellä ei ole siihen varaa. Läheisyys ja sitoutuminen on vaikeaa, ja ihmisestä tulee eristäytynyt ja yksinäinen. Pitkälle mennyt pihiys on joskus suorastaan psyykkistä taistelua hengissä säilymisestä, suoja ahdistusta, ja avuttomuutta vastaan.

Ehkä sitä miestä ottaa päähän se, että nainen haluaa kaikenlaista, mutta vaatii miestä maksamaan. Miksi sellaista itsekkyyttä kutsutaan?

Onko se sitten normaalia että toista ei voi hemmotella koskaan, jos on vaarana että siihen kuluu eurokin rahaa? Ketään en vaadi elättämään itseäni tai ottamaan edes päävastuuta esim. perheen ruokaostoksista, mutta kun yhdessä asutaan ja aiotaan olla yhdessä ja hankkia lapsia, niin olisi mielestäni kohtuullista ettei jokaista senttiä lasketa. Siihen menee muuten aivan hirveästi aikaakin. Mutta miehen lempipuuhiin taitaa kuulua laskimen räplääminen. Kumpikohan oikeastaan tässä mahtaa nähdä toisessa vain lompakon?



Ap

Psykoanalyytikko Kaj J. Davidkinin mukaan pihiys, kateus ja ahneus liittyvät toisiinsa. Kitsastelun taustalla on huono itsetunto, joka johtuu suurelta osin varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista. Lapsi on jäänyt vaikeiden tunteidensa kanssa liian yksin.

"Pihi tuntee itsensä riittämättömäksi ja kadehtii toista, koska kokee tiedostamattaan, että toisen hyvä on hänen puutteensa. Tyydyttääkseen pohjatonta psyykkistä nälkäänsä pihi haalii itselleen monenlaista hyvää ja varjelee sitä vain itseään varten", Davidkin sanoo.

Äärimmäinen nuukuus näkyy myös tunneasioissa.

Turvattomaksi itsensä tunteva ihminen ei luota itseensä eikä muihin. Hän kitsastelee tunteissaan eikä ota huomioon toisen tarpeita ja tunteita – hänellä ei ole siihen varaa. Läheisyys ja sitoutuminen on vaikeaa, ja ihmisestä tulee eristäytynyt ja yksinäinen.

Pitkälle mennyt pihiys on joskus suorastaan psyykkistä taistelua hengissä säilymisestä, suoja ahdistusta, ja avuttomuutta vastaan.

Tottahan tuo on, että pihiys on itsensä suojelua. Mitä suurimmassa määrin. Muutoin ahneet naiset kuppaavat miehen mieron tielle. Niin isoa omaisuutta ei olekaan, mitä nainen ei saisi tuhlattua shoppaamiseen, sisustamiseen, "itsensä hemmotteluuun", matkusteluun jne. Tästä on hyvänä esimerkkinä eräät ammattiurheilijat - tienattuaan jopa satoja miljoonia taaloja, he voivat olla puilla paljailla uran päätyttyä. Selityksenä usinkin (ex-)vaimo(jen) leveä elämäntyyli.

Ja jospa miehet eivät ottaisi vaimoa itselleen ulkonäön perusteella, niin ehkäpä sitten saisivat sellaisen yksilön, joka uskoo vaikkapa säästämiseen. Ulkonäön ym. ylläpito vaatii yllättävän paljon rahaa...

mä olen mieluummin köyhä kuin neuroottinen ja multa menee elämä ohi. Terapia se vasta kallista onkin :-)



Mies on ehtinyt eromme jälkeen hankkimaan omaisuutta, minulla ja lapsilla on ollut hauskaa ja mukavaa. Onneksi lapseni perivät isänsä, koska hän ei sitä omaisuutta mukaansa saa.



Nyt lapset saavat luonani kivan ja hauskan elämän matkoineen, huvipuistoineen ja shoppailuineen, sekä isältään pari sijoitusasuntoa kun heittää veivinsä.



Kadun rehellisesti, että tein lapset pihin miehen kanssa. Harrastukset, sukset, luistimet, varavaatteet, terveellinen ruoka ja polkupyörät olivat turhakkeita, joita ei tarvittu hänen mielestään. Otin eron ja aloin elämään elämääni joka oli jäädä elämättä miehen takia. Lapsetkin voivat nyt paljon paremmin ja liikkuvat paljon.



t. pihin ex-vaimo

Mieheni nettopalkka on 2500 ja minun tulot 700 euroa ja meillä yhteiset rahat. Piheys on karmiva piirre ja sitten teillä tosi ongelmat, jos saatte lapsia.

Sulla on vielä mahdollisuus perääntyä.

niin eikös se silloin ole PERHE OY??

Missä kaikki tulot ja menot on yhteisiä?

Ollaan ME eikä sinä ja minä!



Näin se on normaalisti ja näinhän sen AP:kin tuntuu huomanneen ystäviensä käytöksestä.

Psykoanalyytikko Kaj J. Davidkinin mukaan pihiys, kateus ja ahneus liittyvät toisiinsa. Kitsastelun taustalla on huono itsetunto, joka johtuu suurelta osin varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista. Lapsi on jäänyt vaikeiden tunteidensa kanssa liian yksin.

"Pihi tuntee itsensä riittämättömäksi ja kadehtii toista, koska kokee tiedostamattaan, että toisen hyvä on hänen puutteensa. Tyydyttääkseen pohjatonta psyykkistä nälkäänsä pihi haalii itselleen monenlaista hyvää ja varjelee sitä vain itseään varten", Davidkin sanoo.

Äärimmäinen nuukuus näkyy myös tunneasioissa.

Turvattomaksi itsensä tunteva ihminen ei luota itseensä eikä muihin. Hän kitsastelee tunteissaan eikä ota huomioon toisen tarpeita ja tunteita – hänellä ei ole siihen varaa. Läheisyys ja sitoutuminen on vaikeaa, ja ihmisestä tulee eristäytynyt ja yksinäinen.

Pitkälle mennyt pihiys on joskus suorastaan psyykkistä taistelua hengissä säilymisestä, suoja ahdistusta, ja avuttomuutta vastaan.

Toisaalta uskon että nuukuus on osittain luonnekysymys.

Täällä on selvästi joku mies tai muuten kyyninen huutelemassa noita elätti-kommenttejaan...

Ei tuon nuukuuden tarvitse olla ongelma, mutta teidän kannattaa sopia rahakuvioista ennen lasten hankintaa. Älä suotta häpeä miestäsi, sano vaan kavereillesi suoraan, että nuuka se on, mutta muuten hyvä mies. Itse ainakin hyväksyisin kaverini miehen, vaikka se pihi oliskin... Ihmiset nyt vaan pitää hyväksyä vikoineen.

Oma mielipiteeni on, ettei tuollainen pihiys normaalia, enkä itse olisi nuukaa miestä huolinut kun oli parempiakin tarjolla...

Perhe on yksikkö jossa tuetaan toista, henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti. En ole tarkka rahasta, en tuhlaile, mutten kyllä jaksaisi miestä joka huolehtisi niin tarkasti omista rahoistaan ja siitä että ne pysyvät itsellä.

Lapsien vaatteisiin menee paljon rahaa, ruokaan, lääkkeisiin, lääkäriin, vakuutuksiin, urheiluvälineisiin ja harrastuksiin. Miehesi ei ehkä valua ostaa mitään ja sun varat ei riitä. Piheys yleensä pahenee, kun tulee ikää lisää. Piheys on sairaus. Puhut ihmiset on valmiita kyllä itse ottamaan, mutta eivät anna itse mitään.

Mä vaan ihmettelen näitä miehiä jotka kuvittelee vielä tänäkin päivänä naisten vaan lähtökohtaisesti hakevan miehestä itselleen elättäjää.

Mutta, pihiys on kyllä sellanen piirre että taitaa vaan aikaa myöden pahentua. Eli jos jo tuossa vaiheessa lasketaan senttejä ja vaaditaan toiselta bensarahaa(!) niin mitä se sitten on jos/kun tulee lapsia? Pitääkö sun sillonkin maksaa miehelle bensarahaa jos menette hänen autollaan synnyttämään?

Itse en jaksaisi laskea senttejä, enkä eurojakaan, raha on vaan rahaa ja sitä tulee ja menee.

Exäni oli vähän samantyylinen, herra ihan pokkana ilmoitti että jos tulen raskaaksi niin itse saan sitten kustantaa kaikki muksun kulut, hän kun ei ala ketään elättämään. Niin ja avoliitossa oltiin. Onneksi nuo piirteet tuli ajoissa ilmi ja pakkasin kamat ja muutinkin hyvin äkkiä omaan asuntoon.

maksavat omat ruoka- ym. ostoksensa, bensarahat ja vastaavat aina omista rahoistaan, enkä kyllä näe siinä mitään outoa. Lasten kulut laitetaan puoliksi, eikä mies niissä pihistele. Mutta en yhtään ymmärrä, miksi miehen pitäisi ostella minulle jotain, kun voin tehdä sen itsekin. Mies maksaa meillä jo koko asumisen, vakuutukset ja vastaavat (ja antaa vielä käyttörahaakin), koska olen hoitovapaalla. Jos vielä tuon lisäksi alkaisin vaatia karkkien ja kukkasten ostamista, olisin mielestäni ahne. Ja sitten kun olen taas töissä, minulla on varmasti varaa maksaa nuo muutkin asiat puoliksi omista rahoistani, niistä pienistä turhuuksista puhumattakaan.



Meillä syy tähän systeemiin on osittain se, että olen huono rahankäyttäjä ja talous hoituu paremmin, kun minulla on vain rajattu määrä rahaa kuukaudeksi. Toisaalta mies on aikoinaan minun opiskellessani maksanut aivan kaiken, ja siihen verrattuna nykyinen tilanne tuntuu huomattavasti tasapuolisemmalta. Tässä ei siis ole kyse ihan suoraan miehen pihiydestä, mutta ap:n tapauksessa en myöskään pitäisi miestä niinkään pihinä vaan tarkkana rahoistaan. Ehkä joku miehen ex on siipeillyt oikein kunnolla, eikä mies halua enää saman toistuvan..?

ja konnut. En noita olisi yksin pystyny hankkimaan1

Positiivista tuossa on se, että riidan tullessa miehesi ei voi muistutella sinua siitä, mitä kaikkea hän on maksanut. Olen nimittäin seurannut sivusta tällaista pihiä ihmistä, joka aina hyvällä tuulella ollessaan sanoi "kyllä minä maksan!" ja sitten riidan tullessa muistutti näistä ja kiristi läheisiään. Muistipa maksaneensa sellaisiakin asioita, mitä ei oikeasti ollut maksanut. Nyt kun maksatte kaiken puoliksi (paitsi vuokran), niin siihen ei voi vedota.

Pariskuntana maksettiin ostoksia vuorotellen ja suunnilleen puoliksi, riippumatta siitä mitä kumpikin sinne ostoskoriin laittoi.



Pari vinkkiä voin antaa talouden pyörittämiseen perheenä:

-ota yhteinen talous omaan hanskaasi, huolehdi laskuista ja siitä että mies maksaa niistä osansa. Minä teen budjettia: tämän verran menee yhteisiin pakollisiin ja tämän verran on sovittu kuukauden ruokamenoiksi. Mies maksaa niistä puolet. Todellisuudessa hän maksaa laskuista ison osan ja minä käyn kaupassa ostamassa koko porukan ruuat euroja sen enempää laskematta. Ja tuon samalla tavarat joita mies on kirjoittanut ostoslistaan (dödö, sukat tms).

-anna miehelle hyvitystä esim talon tai auton remonttikuluissa jos hän tekee työn. Minimissään riittänee että muistat kehua.

-hanki itsellesi hyväpalkkainen työ, jotta saat riittävästi omaa rahaa joita ei tarvitse tilittää miehelle. Tästä syystä meillä on omat autot: mies rassaa tallissa ikäloppua romuaan eikä suostu ostamaan uudempaa, minä maksan lainaa uudesta. Autot kuitenkin on yhteisessä käytössä, ja sillä kuljetaan kummalla se on järkevämpää. Ja onhan tässä vuosien varrella se vanhempi ja romumpi joskus ollut minunkin nimissä.

-puhukaa rahasta...paljonko sitä on, mihin käytetään mihin säästetään.

- puhu lasten ja hoitovapaiden yms taloudelliset asiat ennen lasten hankintaa, mieskin saa jäädä halutesaan kotiin!

-on ihan ok, että perheen puskurirahasto on toisen tilllä, jos se toinen kuitenkin myöntyy niitä käyttämään tarvittaessa (ja voitko luottaa siihen)

-harkitse todella tarkkaan kannaattaako suhdetta jatkaa jos keskustelun jälkeen ette löydä molemmille sopivaa kompromissia. Tilannehan rassaa sinua jo nyt.

-käytän miehen tiliä ja hoidan sieltä laskuja ilmoitusperiaatteella. Eli maksan esim tarhakuvia, lapsen uimakouluja ja muita satunnaisia menoja hänen tililtään, joskus kerron etukäteen joskus jälkikäteen. Ihan vain tasatakseni lapsen kuluja molemmille.



Sitten ne hyvät puolet:

-ei kehtaa omia rahojaankaan laittaa menemään turhuuteen ja kantaa tilpehööriä kotiin.

-isot ostokset tulee oikeasti perusteltua ja etsittyä hyvä vaihtoehto ajan kanssa.

-mies ei ryyppää, pelaa eikä huoraa rahojaan (no en minäkään omiani).



Mulla on kuitenkin sen verran omaa rahaa, että saan ostettua omia juttujani niitä selittelemättä (tänään esim kannoin 100€ ulkoisen kovalevyn kotiin ja läppäristä sanoin alkuviikosta, että olen ajatellut vaihtaa). Miesstä ei siis tietotekniikka kiinnosta lainkaan :) minä ostan millaisen haluan ja maksan itse. Nettiliittymästä mies taas maksaa osansa, se on siellä sarakkeessa yhteiset pakolliset, vaikkei hän nettiä halua tai tarvitse.



Eipä sun auta muu kuin avata suusi ja puhua miehen kanssa asiat halki, poikki ja pinoon. Anna hänelle myös aikaa esittää omat vaihtoehtoiset ajatuksensa ja duhtaudu niihin avoimin mielin.

Seurustelua takana 1,5 vuotta todella pihin miehen kanssa. Muuta vikaa hänessä ei ole joten en ole tämän takia eronnut, mutta välillä huomaan tottuvani asioihin mitä muut pitävät outona. Kuten siihen että joulu- ja syntymäpäivälahjat on ostettu halpahalleista, ja siihen että kaikki asiat maksetaan sentilleen puoliksi.

Viimeksi heräsin ajattelemaan asiaa, kun kävimme ennen illanviettoa ystävien kanssa kaupassa, ja muut pariskunnat ostivat ruuat ja muut tavarat niin, että jompikumpi maksoi ja tapana tuntuu olevan, että joku maksaa sitä ja toinen tätä, eikä senttejä lasketa jälkeenpäin. Minusta tämä on normaali tapa toimia. Minun mieheni sen sijaan eritteli kassalla korista minun ja hänen tavarat, ja kumpikin maksoi omansa. Tämä herättää hämmästystä ystävissämme, ja nolottaa minua. Mieheni ei siis voi tarjota minulle edes suklaapatukkaa, vaan jos käyn hänen seuranaan kaupassa, niin vaikka hän ostaisi itselleen vaikka sadalla eurolla tuotteita, niin jos minä haluan 50 sentin suklaapatukan niin saan ostaa sen itse.

Tällaista se on aivan kaiken kanssa. Jos lainaan miehen autoa, alkavat laskelmat siitä paljonko olen auki bensarahaa. Todettakoon kuitenkin, että niinkin isossa asiassa kuin vuokranmaksussa mies onkin kohtuullinen: vuokranmaksu on jaettu mielestäni reilulla tavalla tulojen mukaan.

En luultavasti tulevaisuudessakaan jätä miestä tämän takia, koska muuten hänessä ei ole mainittavia vikoja. Joskus tämä pihiys kuitenkin ahdistaa ja loukkaa. Mies myöntää ongelmansa itsekin, mutta ei muuta käytöstään. Huomaan että alan itsekin kyynistyä: minä haluaisin järjestää miehelle silloin tällöin yllätyksiä, kuten itse maksamani ravintolaillallisen, hotelliyön tai vaikka saunakaljat. Mutta kun itse en saa koskaan mitään, niin ei huvita enää helliä toistakaan.

Elätä itsesi. Ei miehesi pidä maksaa sun laskujasi. Me ei eletä enää vuotta 1960 vaan 2013. Nyt naiset voi ihan itse mennä tekemään työtä ja tienata yhtä paljon tai enemmän kuin miehet. Miksi miehen pitäisi vieläkin maksaa teidän kulut?

Jostain syystä se on aina se köyhempi ja aina nainen joka valittaa miestä pihiydestä? Miehet ei valita naisten pihiydestä.

Lopettakaa se tuhlaus. Ravintolassa syömiset, hotellit ja vastaavat on täysin järjettömiä. Käyttäkää se raha johonkin järkevämpään.

niin eikös se silloin ole PERHE OY?? Missä kaikki tulot ja menot on yhteisiä? Ollaan ME eikä sinä ja minä! Näin se on normaalisti ja näinhän sen AP:kin tuntuu huomanneen ystäviensä käytöksestä.

vain toinen osakas joudu maksajaksi ja toinen saa nauttia muiden raatamisesta. Perhe Oy:ssa on samoin kuin missä tahansa oy;ssa eli sitä johdetaan osakkeiden suhteessa. Perheessä tulot on niitä osakkeita eli enemmän tienaavalla on suurempi valta raha-asioissa kuin pienituloisella tai tulottomalla.

Mä vaan ihmettelen näitä miehiä jotka kuvittelee vielä tänäkin päivänä naisten vaan lähtökohtaisesti hakevan miehestä itselleen elättäjää.

Mutta, pihiys on kyllä sellanen piirre että taitaa vaan aikaa myöden pahentua. Eli jos jo tuossa vaiheessa lasketaan senttejä ja vaaditaan toiselta bensarahaa(!) niin mitä se sitten on jos/kun tulee lapsia? Pitääkö sun sillonkin maksaa miehelle bensarahaa jos menette hänen autollaan synnyttämään?

Itse en jaksaisi laskea senttejä, enkä eurojakaan, raha on vaan rahaa ja sitä tulee ja menee.

Exäni oli vähän samantyylinen, herra ihan pokkana ilmoitti että jos tulen raskaaksi niin itse saan sitten kustantaa kaikki muksun kulut, hän kun ei ala ketään elättämään. Niin ja avoliitossa oltiin. Onneksi nuo piirteet tuli ajoissa ilmi ja pakkasin kamat ja muutinkin hyvin äkkiä omaan asuntoon.

Kun naiset eivät suostu maksamaan omia kulujaan. Täällä valitetaan sitä että mies ei maksa sitä ja tätä. Maksaa jo asumisen mutta se ei näytä riittävän.

Menkää naiset töihin

mutta en silti laske noin tarkkaan senttejä kuin ap:n mies. Meillä on miehen kanssa yhteinen tili, johon siirretään molemmat könttäsumma kuukaudessa. Sieltä maksetaan ruoat ja yhteiset laskut. Ei siis tarvitse miettiä sitä suklaapatukkaa. Ennen tiliä oli aina vähän hankalaa käydä kaupassa, kun yritettiin pistää jotenkin tasan kulut, mutta ei se tietenkään oikein onnistunut.



Olen hyvin tarkka esim. siitä, ettei mies maksa omia (edes pieniä) laskujaan yhteiseltä tililtämme. Mies saisi puolestani myös maksaa tapaamisviikonloppujen ruokakulut, koska lapset syövät. En pidä ajatuksesta, että elätän lapsia. Käytännössä kuitenkin nekin viikonloput maksetaan yhteiseltä tililtämme, koska olisi liian vaivalloista ja typerääkin eritellä kuluja. Silti jos mies haluaa ostaa lapsille vaikka karkkia tai muuta ekstraa, saa maksaa ne omasta pussistaan. Tämä ei johdu siitä, etten pitäisi lapsista. Ostan heille itsekin synttärilahjat jne.



Muutenkin mua vaivaa, jos mies esim. syö paljon, niin naurettavaa kuin se onkin :D Mua ärsyttää aina, kun mies pistää leivän päälle joku viisi siivua leikkelettä, vaikka yksi tai kaksi riittäisi ihan hyvin.