Lue keskustelun säännöt.
Oppiiko pihin miehen kanssa elämään? Kokemuksia!
02.01.2013 |
Seurustelua takana 1,5 vuotta todella pihin miehen kanssa. Muuta vikaa hänessä ei ole joten en ole tämän takia eronnut, mutta välillä huomaan tottuvani asioihin mitä muut pitävät outona. Kuten siihen että joulu- ja syntymäpäivälahjat on ostettu halpahalleista, ja siihen että kaikki asiat maksetaan sentilleen puoliksi.
Viimeksi heräsin ajattelemaan asiaa, kun kävimme ennen illanviettoa ystävien kanssa kaupassa, ja muut pariskunnat ostivat ruuat ja muut tavarat niin, että jompikumpi maksoi ja tapana tuntuu olevan, että joku maksaa sitä ja toinen tätä, eikä senttejä lasketa jälkeenpäin. Minusta tämä on normaali tapa toimia. Minun mieheni sen sijaan eritteli kassalla korista minun ja hänen tavarat, ja kumpikin maksoi omansa. Tämä herättää hämmästystä ystävissämme, ja nolottaa minua. Mieheni ei siis voi tarjota minulle edes suklaapatukkaa, vaan jos käyn hänen seuranaan kaupassa, niin vaikka hän ostaisi itselleen vaikka sadalla eurolla tuotteita, niin jos minä haluan 50 sentin suklaapatukan niin saan ostaa sen itse.
Tällaista se on aivan kaiken kanssa. Jos lainaan miehen autoa, alkavat laskelmat siitä paljonko olen auki bensarahaa. Todettakoon kuitenkin, että niinkin isossa asiassa kuin vuokranmaksussa mies onkin kohtuullinen: vuokranmaksu on jaettu mielestäni reilulla tavalla tulojen mukaan.
En luultavasti tulevaisuudessakaan jätä miestä tämän takia, koska muuten hänessä ei ole mainittavia vikoja. Joskus tämä pihiys kuitenkin ahdistaa ja loukkaa. Mies myöntää ongelmansa itsekin, mutta ei muuta käytöstään. Huomaan että alan itsekin kyynistyä: minä haluaisin järjestää miehelle silloin tällöin yllätyksiä, kuten itse maksamani ravintolaillallisen, hotelliyön tai vaikka saunakaljat. Mutta kun itse en saa koskaan mitään, niin ei huvita enää helliä toistakaan.
Kommentit (79)
Mies ei anna minun maksaa esim. Kaupassa vaan haluaa aina maksaa. Hän myös maksaa kokoajan salaa mulle kuuluvia maksuja. Esim. Ollaan sovittu että maksan päiväkotimaksut koska mies maksaa kaiken muun ja minä saan lapsilisät mutta mies maksoi ne nytkin jo minulta salaa. Maksaa myös puhelinlaskujani jne.
En kestäisi tollasta miestä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietty säästäväisyys on hyvä asia ihmisessä. Mutta piheys, se vaan pahenee.
Tuolla ketjun alkupäässä kuvailtiin tilannetta, jossa syödään homeista ruokaa ja pestään itsensä vadissa.
Mun kokemus pihistä miehestä, joka nyt ei edennyt seurustelua pidemmälle. Mutta hän saattoi sijoittaa rahaa asioihin, joita itse piti tärkeänä, silmää räpäyttämättä. Osti jopa minulle lahjoja, tyyliin "tätä sä voit kantaa aina mukanasi ja se kertoo miten sä olet mulle tärkeä" Heijastin. Joo, hetken aikaa oli söpöä.
Se piheys ja epäluulo vaan alkoi heijastua muuhunkin. Mulle ei raha ole koskaan merkinnyt itseäarvoa, ainoastaan välinettä, joten olin täysin järkyttynyt kun hän syytti minua pankkitiliotteensa tutkimisesta (silloin ne tuli vielä paperilla kotiin).
Ei minua hänen rahansa kiinnostaneet! Tiesin kyllä että hän on koulutustaan vastaavassa työssä, itse opiskelin ja kävin kassalla tienaamassa.
Sitten päädyin yhteen säästäväisen miehen kanssa. Joka valitettavasti 15vuoden aikana alkoi osoittaa pahaa saituutta. Ja tässä myös sama, että PERHEEN YHTEISIIN menoihin ei voinut tuhlata, mutta itseensä saattoi sijoittaa.
Kahden tonnin sohva olisi ollut liian kallis, mutta neljän tonnin silmäleikkaus - niin. Sinne piti päästä.
Pitäköön myös vanhan sohvan, minä en sillä enää istuskele.
Summa summarum: olen nähnyt pariskunnan, joka teki pihiydestä taidetta. Olihan ne omituisia, mutta onnistuivat myös hankkimaan omaisuutta. Lopulta tuli ero ja nainen, ystäväni, kertoi ettei hän koskaan oikein kestänyt sitä rahan laskemista (ja vessapaperin varastamista ravintolan vessasta) mutta on hän kiitollinen että eron jälkeen hänellä on omaisuutta. Joka mahdollisti uuden elämän onnen.
Jos mä jotain neuvon, niin ota oppiaikana tämä seurustelu. Eroa ja vie puolet yhdessä hankitusta omaisuudesta. Etsi joku, joka tienaa omat rahansa, mutta rakastaa niitä vähemmän kuin sinua.
mies vaatimalla vaati ettei lapsia saa viedä hoitoon ennen kuin ovat vähintään 2 v vanhoja.
Eli ystäväni oli reilu vuoden kummankin kanssa kotona.
Tänä aikana ystäväni joutui ottamaan omilta vanhemmiltaan lainaa, jotta sai maksettua puolet asuntolainasta.
Mies armeliaasti suostui maksamaan ruokamaksut ja esim. sähkölaskun mutta lapsilisät menivät lasten vaatteisiin ja se raha piti riittää. Yhtenäkin talvena toisella lapsella oli pari kokoa liian isot kengät pari kk, kunnes mummo osti sopivat. Olivat ainoat kengät, jotka olivat tarpeeksi hyvät ja edulliset, jotka tuli kirpparilla vastaan. Uusia ei tietenkään voida ostaa ja meneehän ne sitten toiselle lapselle, jos esikoiselle eivät kahta talvea mahdu.
Ymmärrän ettei kenenkään tarvitse minun maksuja maksaa mutta jos yhteisestä sopimuksesta jään lapsen kanssa kotiin, kyllä silloin toivon että mies ei vaadi puolia lainasta maksamaan tai että pitää pyytää toiselta siihen lainaa.
Perheessä mennään perheen yhteisillä rahoilla.
osaa erottaa, millainen ihminen on säästäväinen ja millainen sairaalloisen pihi. Ap:n mies kyllä kuuluu jälkimmäiseen ryhmään.
Minä käyn töissä kuten miehenikin, mies tienaa enemmän. Meillä pistetään yhteiset kulut puoliksi, kumpikin sitten maksaa omat menonsa. Ei meillä kuitenkaan erotella suklaapatukoita kauppalaskusta ja lapset ovat saaneet vaatteet ja harrastukset. Elokuvissa ja ulkona syömässä käydään, välillä maksaa toinen ja välillä toinen.
Ap:n mies voi olla ihmisenä muuten mukava, mutta perhettä en tuollaisen ihmisen kanssa perustaisi. Lapsiin uppoaa rahaa, mutta pihi ei sitä ymmärrä.
Tai parin vuoden päästä itket täällä palstalla, kun vauvan kanssa jäädytte omakotitaloon (jota maksat puoliksi äitiyspäivärahallasi), kun mies ei anna pitää lämpöjä 18 astetta kovemmalla paukkupakkasillakaan. Joudutte peseytymään kylmällä vedellä, lapsen kulut menevät aina sinun pussistasi ja siinä missä mies syö sisäfilettä, sinä keität itsellesi puuroa. Vessapaperirulla voidaan ottaa yhteiseksi, mutta listaan merkitään tarkasti kuinka monta palaa kumpikin käytti. Jne.
Joo, naura vaan, mutta osalle naisista tämä on ihan täyttä todellisuutta tälläkin hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuin että mies pelaa tai juo rahansa.
Hyväksyykö vai onko vastaan?
Minä en kestäisi saitaa miestä. Tuollainen käytös on erittäin epäkohteliasta.
tyytyväisempi jos en tarjoaisi mitään koskaan, niin hänelle ei tulisi huono omatunto. Ottaa kuitenkin vastaan eikä suuremmin valita.
Mies ilahduttaa minua kaikin muin tavoin paitsi lahjoilla tai asioiden tarjoamisella. On hyvin läsnä arjessamme, on rakastava ja huolehtiva, perusarvoiltaan hyvä jne. Meillä on hauskaa yhdessä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei maksata minulla mitään, ei tule yhtään yllätyslaskua. Jos käymme yhdessä kaupassa, niin ilman muuta minä maksan ne omat herkkuni, joita mies ei edes syö - miksi ihmeessä hänen pitäisi elättää minut? Ja ihan samalla tavalla minun ei tarvitse ostaa miehelle konjakkia, vaikka se olisi häneltä loppu, koska hän ei oleta minun olevan Alkon lähetti.
Meillä ostetaan kyllä usein halpa-kaupoista ja kirppikseltäkin, vaikka olisi varaa muuhunkin. Haluamme näet vaurastua. Mutta en ymmärrä tuota pikkutarkkuutta ostoksissa. Meillä maksetaan kuluja suunnilleen vuorotellen. Kysy mieheltäsi, miten jaetaan lasten vaatteiden ostot, vaipat, lelut, yms. Jos sinä olet hoitovapaalla ja käyt silloin ostoksilla, maksaako mies silti kulut sinulle takaisin. Eihän aikuinen juurikaan mitään tarvitse, mutta lapsista on kuluja. Vai pitääkö sinun kaupassa maksaa lasten tavarat yhteiseltä tililtä, ja sitten omat tavarasi omalta tililtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä ei ole merkitystä, että mies on kohtelias, huomaavainen, hauska, hyvä keskustelija jne. Vain se merkitsee, että mies maksaa naisen kuluja.
Nyt on vuosi 2013 ja edelleenkin naiset näkevät miehen ensisijaisesti lompakkona ja vasta sitten ihmisenä. Naiselle perhe on ihmeen usein sitä, että mies antaa rahansa naisen käyttöön.
Meillä ostetaan kyllä usein halpa-kaupoista ja kirppikseltäkin, vaikka olisi varaa muuhunkin. Haluamme näet vaurastua. Mutta en ymmärrä tuota pikkutarkkuutta ostoksissa. Meillä maksetaan kuluja suunnilleen vuorotellen. Kysy mieheltäsi, miten jaetaan lasten vaatteiden ostot, vaipat, lelut, yms. Jos sinä olet hoitovapaalla ja käyt silloin ostoksilla, maksaako mies silti kulut sinulle takaisin. Eihän aikuinen juurikaan mitään tarvitse, mutta lapsista on kuluja. Vai pitääkö sinun kaupassa maksaa lasten tavarat yhteiseltä tililtä, ja sitten omat tavarasi omalta tililtä.
mies saisi päättää. Ei olisi monia haalareita, kertakäyttöisi puseroita jne. vaan kestävää ja laadukasta, ei välttämättä muotia lainkaan. Lastenhuone ei täyttyisi leluista.
Naiset luulevat, että lapsi tarvitsee 7 talvihaalaria. Siksi he kauhistelevat lapsista syntyviä kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle vaan pihiys ja jatkuva rahan ajatteleminen on asia jota en jaksa.
Meillä on niin päin, että minä olen suurituloisempi ja maksan esim kaikki asumis- ja autokulumme. Mutta sen jälkeen kumpikaan ei mieti kumpi on ostanut mitäkin ja onko kulut menneet tasan - ihan sama. Yhteisiä rahamme ovat kun naimisissa ollaan.
Tuo on tauti joka vaan pahenee. Kymmenen vuoden päästä teillä syödään homeista ruokaa, sisälämpötila on 15 ja suihkussa saa olla minuutin. Katsopas, mitä enemmän saa rahaa kokoon, sitä enemmän sitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen naiset olivat miestensä armoilla näissä asioissa ja ehkäpä juuri siksi meillä tuli niin kiire työelämään- harva mies käsitti silloin, saati nytkään, että perheen elättäminen MAKSAA. Lapsikin SYÖ, KULUTTAA JA TARVITSEE KAIKENLAISTA (myös sellaista, joka ei ole aikuisen näkökulmasta tarpeellista ollenkaan).
Pihiä miestä ei kannata ottaa, koska heiltä puuttuu usein empatiakyky. Ja silloin perheen heikommassa asemassa olevilla ihmisillä, mm. lasta kotona hoitavalla naisella + jälkikasvulla, on kurjat oltavat.
Nainen haluaa, että mies antaa ansaitsemansa rahat perheelle eli naiselle.
Mikä siinä on niin hankalaa itse maksaa aiheuttamansa kulut? Oikeastiko olette niin vanhanaikaisia, että miehen kuuluu elättää nainen ja vieläpä naisen vaatimalla elintasolla?
Entä mies, saatko tehdä hyvää ruokaa vai aina halvinta? Punnitsetteko ruuan? Homeiset, heitetäänkö pois?
väärtti? eikö elämässä pitäisi olla iloa, hulluttelua, yllätyksiä, välillä vähän ekstraa? Ja lasten kanssa tuo miehen touhu menee sitten ihan överiksi, tuskin suostuu maksamaan esim. harrastuksia tms.
Itse seurustelin vähän samanlaisen miehen kanssa nuorena, oli aika ahdistavaa. Siksi varmaan ihastuinkin toiseen joka oli tuhlaavainen ja huomaavainen!
Psykoanalyytikko Kaj J. Davidkinin mukaan pihiys, kateus ja ahneus liittyvät toisiinsa. Kitsastelun taustalla on huono itsetunto, joka johtuu suurelta osin varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista. Lapsi on jäänyt vaikeiden tunteidensa kanssa liian yksin.
"Pihi tuntee itsensä riittämättömäksi ja kadehtii toista, koska kokee tiedostamattaan, että toisen hyvä on hänen puutteensa. Tyydyttääkseen pohjatonta psyykkistä nälkäänsä pihi haalii itselleen monenlaista hyvää ja varjelee sitä vain itseään varten", Davidkin sanoo.
Äärimmäinen nuukuus näkyy myös tunneasioissa.
Turvattomaksi itsensä tunteva ihminen ei luota itseensä eikä muihin. Hän kitsastelee tunteissaan eikä ota huomioon toisen tarpeita ja tunteita – hänellä ei ole siihen varaa. Läheisyys ja sitoutuminen on vaikeaa, ja ihmisestä tulee eristäytynyt ja yksinäinen.
Pitkälle mennyt pihiys on joskus suorastaan psyykkistä taistelua hengissä säilymisestä, suoja ahdistusta, ja avuttomuutta vastaan.
Mies usein puhuu että koska hän käy töissä naisen ollessa kotona, niin hän on oikeutettu parempaan elintasoon. Vaan sitäpä tämä luomakunnankruunu ei tajua, että jos nainen ei hoitaisi lähes ilmaiseksi jälkikasvua kotona, mies saisi pulittaa ulkopuoliselle hoitajalle yli tonnin kuussa pelkästä lastenhoidosta, kotitöistä puhumattakaan! Lapsi ei ole -ainakaan sen ei pitäisi olla- vain naisen projekti, vaan molemmat sukupuolet vaaditaan lapsentekoon. Ja silloin miehelläkin on elatusvelvollisuus, edes sitä lastaan kohtaan.
ajatelkaa kohtuullisuutta. Vastavuoroisuus on sitä että parisuhteessa ja ystävyyssuhteissa otetaan huomioon kaikki asiat. Jos esimerkiksi suunnitelmat "mitä tällä viikolla syödään" tehdään yhdessä, niin eikö silloin oteta huomioon se, että jos molemmat ovat vastuussa siitä, että viikonloppuna syödään "hyvin" ja ruokalista päätetään yhdessä "sisäfilepihvejä" niin silloin niitä maksetaankin yhdessä, samoin kuin sitä viikolla lämmitettävää soppaa molemmat syövät narisematta. Mitäs siitä jos toisen suunnitelmat kattavat "halpoja kotiruokia" jotta penniä voidaan tarpeen vaatiessa venyttää, ja joitten valmistamiseen menee enemmän aikaa ja vaivaa - ja toinen haluaisi sitten säästyneillä rahoilla käydä ravintolassa syömässä YHDESSÄ ja vaivattomasti, kun päätös on yhteinen? Sitä vastavuoroisuus on, eikä sitä että kitistään jälkikäteen päätöksistä, joihin olisi voinut vaikuttaa jos olisi viitsinyt siinä vaiheessa ottaa kantaa. Ei kauppalistan ideoiminen ole pelkästään toisen tehtävä, ellei sitä vastuuta ole yhdessä päätetty...