Lue keskustelun säännöt.
eräs kaunis blogi pistää joka kerta miettimään kohtuullisuutta
01.01.2013 |
en halua mustamaalata ketään, mutta eräs kaunis blogi, jota kyllä tykkään lukea, järkyttää joka kerta siitä syystä, että perheen lapset kasvavat aivan epätodelliseen maailmaan, maailmaan jossa on kaikkea överirunsaasti ja se on kamalassa ristiriidassa todellisen maailman kanssa. epäekologinen kerskakulutus ja meininki jossa lapsen ideat ja haaveet toteutetaan vaikkakin itse askartelemalla - tavallaan se, että pieneltä ihmiseltä ei koskaan mitään puutu - siinä kaikessa yltäkylläisyydessä ja överikauneudessa on jotain selittämättömän surullista. miettiiköhän kukaan muu tätä koskaan? en halua synnyttää keskustelua blogissa, koska tämä tulkitaan tietysti ainoastaan kateudeksi, arvosteluksi tai muuten negatiiviseksi. mutta haluan keskustella, koska tuo kaunis kupla hämmentää.
Kommentit (194)
Tuli kirjahylly, tuli vaatteita , tuli jne. Miksei voi kirjoittaa, että ostettiin.
Tuosta tulee vaikutelma, että eivät maksa itse kaikkea ja että osa tavaroista saattaa vain olla heillä kuvauksen ajan ja palautetaan sitten.
Muuten ihan kiva blogi muiden kaltaistensa joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisiko porukka jo vähän vanhempaa sakkia, mutta näyttää edelleen henkisesti teini-ikäiset täällä kirjoittelevan. Katkerat kotiäidit, joilla on alemmuuskompleksi itsestään ja koko elämästään. Hyvä moittia anonyyminä niitä, joilla on halua ja taitoa tehdä lastensa kanssa kaikenlaista kivaa ITSE ja jakaa vielä ideoita muillekin blogin välityksellä. Teillä mitä luultavammin on niin peukalo keskellä kämmentä, että sapettaa kun toinen osaa kirjoittaa fiksusti ja pitää suosittua blogia. Tiedän tämän Annen ja hänen perheensä. Heidän talonsa on juuri niin kaunis kuin se on, he itse ovat kauniita ja huoliteltuja, he ovat onnellisia mikä näkyy blogissaakin, he käyvät vessassa, lääkärissä yms... mutteivät ehkä kirjoita siitä ihan siitä syystä, että niin tekevät kaikki. Jotkut suoltaa paskaa täällä palstalla suunkautta. Toiset tekevät sen vessassa ihan normaalia tietä ja elävät elämänsä onnellisesti. On tietenkin laaiskan surkimuksena vaikea tajuta, että on vielä olemassa onnellisia perheitä, joissa panostetaan lapsiin, mieheen ja kotiin. Hilatkaa perseenne sohvalta ja tehkää elämästänne elämisen arvoinen niin ei tartte täällä valittaa kun toisilla menee hyvin.
että moni saa ihan oikeasti elää kauniin ja yltäkylläisen elämän alusta loppuun, kun taas toisilla ongelmat kasautuvat. Se, että on varakas, ehjä perhe antaa mielettömät voimavarat. Usein sellaisissa oloissa kasvaneet ovat fiksuja ja mukavia ja omaavat hyvän itseluottamuksen, jonka avulla rakentavat aukuisuudestaankin tasapainoista ja onnellista. Ja jos nyt sattuu joku vastoinkäyminen tulemaan kohdalle, niin nämä onnekkaat usein klaaraavat senkin tyylikkäästi ja vähin haavoin, kun taustalla ei ole ainakaan mitään lapsuuden traumoja vaikuttamassa negatiivisesti.
Miksi ihmeessä lasta pitäisi kouluttaa "pahaa maailmaa" varten. Eikö lapsen maailmankuvan ja itsetunnon kannalta olisi järkevää opettaa, että maailma on hyvä ja ihana paikka ja elämä on upeaa!
Tosiaan, missä ovat kaikki lasten omat askartelut ja räikeät piirustukset? Tuntuu että äiti leikkii koko perheellään kuin nukkekodilla. Tai lapset ovat mainoksen mannekiineja, kuinka vain.
Tosiaan, missä ovat kaikki lasten omat askartelut ja räikeät piirustukset? Tuntuu että äiti leikkii koko perheellään kuin nukkekodilla. Tai lapset ovat mainoksen mannekiineja, kuinka vain.
eikä kuvia siitä, miten samaa kakkua on tehty noin 30 kpl ennen kuin on saavutettu mieleinen lopputulos. Ei blogeissa ole kuvia kaikesta vaan ainoastaan siitä, mitä halutaan näyttää.
Oletko nähnyt tyylibloggaajaa paskalla? Et ole, koska ulostamisen kuvaaminen ei kuulu tyyliblogeihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan, missä ovat kaikki lasten omat askartelut ja räikeät piirustukset? Tuntuu että äiti leikkii koko perheellään kuin nukkekodilla. Tai lapset ovat mainoksen mannekiineja, kuinka vain.
eikä kuvia siitä, miten samaa kakkua on tehty noin 30 kpl ennen kuin on saavutettu mieleinen lopputulos. Ei blogeissa ole kuvia kaikesta vaan ainoastaan siitä, mitä halutaan näyttää.Oletko nähnyt tyylibloggaajaa paskalla? Et ole, koska ulostamisen kuvaaminen ei kuulu tyyliblogeihin!
Mutta en rinnastaisi lasten omia tuotoksia paskaan. Jos blogisti on ylpeä lapsistaan muutenkin kuin näyttelyesineinä, niin luulisi että he saavat näkyä sellaisina kuin ovat = lapsina. Mutta nukkeleikkiähän se on.
Tosiaan, missä ovat kaikki lasten omat askartelut ja räikeät piirustukset? Tuntuu että äiti leikkii koko perheellään kuin nukkekodilla. Tai lapset ovat mainoksen mannekiineja, kuinka vain.
eikä kuvia siitä, miten samaa kakkua on tehty noin 30 kpl ennen kuin on saavutettu mieleinen lopputulos. Ei blogeissa ole kuvia kaikesta vaan ainoastaan siitä, mitä halutaan näyttää. Oletko nähnyt tyylibloggaajaa paskalla? Et ole, koska ulostamisen kuvaaminen ei kuulu tyyliblogeihin!
Mutta en rinnastaisi lasten omia tuotoksia paskaan. Jos blogisti on ylpeä lapsistaan muutenkin kuin näyttelyesineinä, niin luulisi että he saavat näkyä sellaisina kuin ovat = lapsina. Mutta nukkeleikkiähän se on.
koska en ihmetellyt tyyliblogien paskanpuutetta vaan niiden kuvien puutetta, joissa blogisti ei ole parhaimmillaan. Ymmärsitkö eron?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mulle tulee kans jotenkin epämääräisen paha olo, ihan aikuisten oikeesti. Myönnän kyllä samalla olevani kateellinen bloggaajan energisyydelle, kekseliäisyydelle ja taidoille, mutta jos blogistilla ei ole jotain soppea kodissaan, jossa lasten kädenjälki tai lasten toiveet näkyisivät, olisin huolissaan.
Esim. meillä on keittiön ikkunassa lasten askartelemia persoonallisia lumihiutaleita. Vajaa 3 v. lähinnä repi paperista jotain epämääräistä, mutta hänelle oli tärkeää saada tuotoksensa ikkunaan. Lapset valitsivat Tiimarista mielestäni aika koomisia joulupalloja, siellä ne ovat vielä kuusessa. Kaupassa vaateostoksilla poika haluaa Cars-paidan, eikä sitä pastellinsävyistä kashmir-neuletta. Onko näitä asioita blogistin perheessä? Vai sanotaanko siellä lapsille, että lapsen tekemä "töherrys" ei sovi jääkaapin oveen, Cars-paita ei sovi perheemme tyyliin tai joulupallot saavat olla vain lasisia tai hopeisia?
En usko että on olemassakaan lasta, jonka toiveet ja tekeleet vastaavat täysin äidin makua, jos nämä toiveet eivät pääse esille, olisin huolissani.
se tuntuu ihan sadulta. Kuitenkaan en ole kovin kiinnostunut, enkä tahtoisi tuollaista elämää. Se vaatisi asioita, joita en tahtoisi toteuttaa.
Tulee aina mieleen (lapseton) ystäväni, joka usein mainitsee lauseen "lasta ei pidä kasvattaa mauttomuuteen". Periaatteessa voisin itsekin ajatella noin, eli en tykkää prinsessalakanoista tai autot-rojusta. Mutta oikeasti: lapset rakastuvat mihin rakastuvat, ja tuntuu enemmän oikealta antaa lasten valita jotain heitä oikeasti ilahduttavaa. Voisin ostaa sisustuspupuja kodin täyteen, mutta tuskin muksut silti lakkaisivat kaipaamasta tuhkimorojua tai cars-paitoja.
Tosin nyt pitkästä aikaa tuota blogia selattuani huomasin, että bloggaaja oli laittanut paljon kuvia tavallisista leluista, kuten barbeista ja legoista. Aiemmin täällä pohdittiin eikö heillä oli lainkaan sellaisia lelurojuja. Ehkä bloggaaja haluaa näyttää olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskus Minttu-kirjoja lastenne kanssa. :) Mulle tulee niistä jotenkin tosi nostalginen ja hyvä fiilis. Asuin 6-vuotiaaksi kerrostalossa, jossa oli paljon kavereita ja tuttavaperheitä ja me lapset rampattiin rapussa toistemme koteihin. Oli just tuollaista mielestäni tervettä kohtuullista elämää, kuten noissa kirjoissa. Tehtiin majoja, pahvilaatikoista mitä omituisempia hökötyksiä ja harjanvarsi toimitti hevosen virkaa. Askarreltiin omia "tarroja" paperista ja sinitarrasta. :D Olihan meillä kunnon lelujakin aivan riittämiin, mutta nämä ovat viritykset muistan parhaiten.
Minttu-kirjoista välittyy muutenkin lämminhenkisyys ja aito läsnäolo ja lasten toiveiden kuuntelu. Suosittelen! Oi, kultainen 80-luku...
kiiltokuvablogeja. Niitä on kiva joskus katsoa mutta aika nopeasti tulee ähky olo - ihan kuin olisi syönyt liikaa makeaa.
Näissä blogeissa kaikki sujuu hienosti, sisustus on täydellinen, äiti, isä ja lapset kauniita, lomat vietetään yhdessä viihtyen jne..Jos blogin pitäjä joskus kertoo jostain ikävästä, se ikävä tulee yleensä perheen ulkopuolelta. Joku ulkopuolinen on aiheuttanut perheelle mielipahaa. Mutta perhe ja koti on täydellinen. Ehkäpä blogin pitäjä tarvitsee arjen vastakohdaksi tämmöisen "toive- ja unelma" kodin ja perheen, joka näissä blogeissa elää.
Itse seuraan mieluiten kuitenkin sellaisia blogeja, joissa tuodaan elämää esille monipuolisesti sekä onnistumisia että vastoinkäymisiä.Onneksi voi itse valita mitä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuuluvat myös kommenttipalstat, jotka ovat yhtä ylistystä blogin pitäjälle. Kaunista, ihanaa, voi miten söpöä jne. Joskus on tullut mieleen kirjoittaa niihin kriittistä kommenttia mutta sitten olen ajatellut, että näiden blogien kommenttilaatikot eivät taidakaan olla tarkoitettu kriittiselle kirjoittelulle tai mielipiteen vaihdolle. Nehän ovat sitä samaa ihanaa ylistystä kuin blogitkin.
Tulee aina mieleen (lapseton) ystäväni, joka usein mainitsee lauseen "lasta ei pidä kasvattaa mauttomuuteen". Periaatteessa voisin itsekin ajatella noin, eli en tykkää prinsessalakanoista tai autot-rojusta. Mutta oikeasti: lapset rakastuvat mihin rakastuvat, ja tuntuu enemmän oikealta antaa lasten valita jotain heitä oikeasti ilahduttavaa. Voisin ostaa sisustuspupuja kodin täyteen, mutta tuskin muksut silti lakkaisivat kaipaamasta tuhkimorojua tai cars-paitoja.
Voin sanoa, että itse kasvoin kodissa, jossa äiti päätti mitä pistän päälleni (ei todellakaan mitään sarjakuvapaitoja, vaikka olisin halunnutkin) ja päätti huoneeni sisustuksesta (ei todellakaan mitään krääsää ja barbilakanoita).
Kuitenkin minulta kysyttiin mielipiteitä ja sain kyllä ihan itse haluamianikin juttuja, leluja ja kirjoja, ja minulla oli todella onnellinen lapsuus. En koe tulleeni mitenkään tukahdutetuksi, vaan olen samaa mieltä kaverisi kanssa, että "lasta ei pidä kasvattaa mauttomuuteen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maapallo nyt ei vain vedä saastetta ja tavaraa määrättömästi. Tuossa blogissa ja hänen ihailijansa elävät vain tässä hetkessä. Lasten maailmaa ei tarvitse miettiä, kunhan itsellä on aina uutta tavaraa poistamassa sisäistä tyhjyyttä.
Tällaiset ihmiset syövät sinunkin lasten tulevaisuuden.
Sinänsä on vain huvittavaa, että samat ihmiset keuhkoavat työmatka-autoilin aiheuttamasta hiilijalanjäljestä ja sitten ihaillaan bloggaajaa, kenen pääasiallinen tarkoitus on vain kerätä tavaraa.
Näen jätevuoret silmissäni, joiden keskellä lapsenlapsemme elävät,
rikkailla on rahaa ja rikkaiden lapsilla myös, ei tarvitse tehdä töitä elantonsa eteen.
täällä maailmassa elää vastaavia perheitä miljoonia.
Äiti viettää aikaa lasten kanssa, koti on siisti ja kaunis, lapsista välitetään.
Minusta on kivaa, että jos kerran on varallisuutta, käytetään se hyvin, kuten tämä blogiperhe käyttää.
Varmaan itsekin eläisin johonkin tohon tyyliin, jos olisi rahaa.
Tosiaan, missä ovat kaikki lasten omat askartelut ja räikeät piirustukset? Tuntuu että äiti leikkii koko perheellään kuin nukkekodilla. Tai lapset ovat mainoksen mannekiineja, kuinka vain.
lasten tekemiä piirustuksia. Voisin kuvitella, että KPE-blogistin lapsilla on jokaisella oma ilmoitustaulunsa huoneessa mihin saavat kiinnittää piirustuksensa, varmasti myös kehystävät kaikkein hienoimmat.
Jos tuossa talossa on lasten omatkin aikaansaannokset jokseenkin kontrollissa eikä lapset ole päässeet "sisustamaan" kotia mielensä mukaaan, ei se tarkoita, etteikö lasten tekemisiä arvostettaisi.
maailma on useimmiten hyvin ruma, kaoottinen, epäoikeudenmukainen ja julma.
Ihmiset sosiaalisine suhteineen luovat noita edellämainittuja. Tietty kaikki on kiinni asennoitumisesta. Miten tulkitsee asiat jne.
Näissä blogeissa kaikki sujuu hienosti, sisustus on täydellinen, äiti, isä ja lapset kauniita, lomat vietetään yhdessä viihtyen jne..Jos blogin pitäjä joskus kertoo jostain ikävästä, se ikävä tulee yleensä perheen ulkopuolelta. Joku ulkopuolinen on aiheuttanut perheelle mielipahaa. Mutta perhe ja koti on täydellinen. Ehkäpä blogin pitäjä tarvitsee arjen vastakohdaksi tämmöisen "toive- ja unelma" kodin ja perheen, joka näissä blogeissa elää.
Olen samaa mieltä, mutta mielestäni myös "toive- ja unelmablogi" voi olla realistinen. En nyt tarkoita tällä realismilla varsinaista todellisuutta, sillä realismihan on vain tyylilaji! Jotkut bloggaajat saavat aikaan siloitellun ihanan mutta silti "arkipäiväisen" tai "todellisentuntuisen" illuusion, esim. huumorin keinoin.
KPE-blogissahan ei ole huumoria tippaakaan. Kaikki on totisella tavalla ihanaa ja täydellistä, mitään hassua tai edes vähän huvittavaa ei koskaan tapahdu tai eksy tekstiin tai kuviin. Eteerisen näköisiksi käsitellyt valokuvat sitten alleviivaavat tätä epätodellisen mielikuvaa.
KPE-blogi on aika erikoinen tapaus. Kokonaisuutena se blogi vaikuttaa kuin unelta, tai sellainen tunnelma ainakin minulle välittyy, kuin maailma joka on tuttu mutta epämääräisellä tavalla erilainen ja siksi vähän pelottava tai ahdistavakin (kuten tavallisetkin unet usein ovat).
MAILEGIN pupu?