Lue keskustelun säännöt.
eräs kaunis blogi pistää joka kerta miettimään kohtuullisuutta
01.01.2013 |
en halua mustamaalata ketään, mutta eräs kaunis blogi, jota kyllä tykkään lukea, järkyttää joka kerta siitä syystä, että perheen lapset kasvavat aivan epätodelliseen maailmaan, maailmaan jossa on kaikkea överirunsaasti ja se on kamalassa ristiriidassa todellisen maailman kanssa. epäekologinen kerskakulutus ja meininki jossa lapsen ideat ja haaveet toteutetaan vaikkakin itse askartelemalla - tavallaan se, että pieneltä ihmiseltä ei koskaan mitään puutu - siinä kaikessa yltäkylläisyydessä ja överikauneudessa on jotain selittämättömän surullista. miettiiköhän kukaan muu tätä koskaan? en halua synnyttää keskustelua blogissa, koska tämä tulkitaan tietysti ainoastaan kateudeksi, arvosteluksi tai muuten negatiiviseksi. mutta haluan keskustella, koska tuo kaunis kupla hämmentää.
Kommentit (194)
Kodin yltäkylläisyys ja pikkutarkka harmonia, loppuun asti viety täydellisyys, on oikeasti aika heikko suoja sitä vastaan, että maailma on useimmiten hyvin ruma, kaoottinen, epäoikeudenmukainen ja julma. Vaikka koti on selvästi myös tulvillaan rakkautta, elämäntapa on riskialtis niin monin tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoa kun en tiedä mitä blogia tarkoitat. tuntuu kyllä että useimmilla blogisteilla (ja muillakin lapsiperheellisillä) on kohtuullisuuden käsitys hävinnyt ja halutaan tarjota lapselle mahdollisimman yltäkylläinen elämä. jatkuva ostelu on typerää, mutta en kyllä näe mitään vikaa siinä että opetetaan itse tekemään, valmistamaan ja askartelemaan juttuja, sehän on vain positiivista. tietysti paras asenne olisi olla tyytyväinen siihen mitä on, eikä aina havitella jotain lisää ja uutta.
Buddha eli lapsuutensa ja nuoruutensa kaikessa yltäkylläisyydessä ja häntä suojeltiin sairauden, köyhyyden ja kuoleman näkemiseltä. Aikuisikään tultuaan Buddha joutui kohtaamaan nuo kaikki kolme, eli kriisin sen vuoksi ja valaistui. Oliko se hyvä vai huono asia ja voiko niin oikeasti nykymaailmassa käydä?
Kyllä lapsen tulee kodissaan oppia elämän ikäviäkin tosiasioita. Kaikkea ei voi saada, lapsi ei ole oikeutettu kaikkeen mitä keksii haluta, aikuisen tärkein tehtävä elämässä ei ole poistaa surua ja esteitä lapsen tieltä - vaan auttaa selviytymään niistä, sillä niitä väistämättä tulee.
Toisaalta monet blogit ovat vain satua. Otetaan kauniita kuvia jotka käsitellään, kerrotaan paranneltuja juttuja siitä, miten seesteinen, onnellinen ja ihana päivä meillä oli lasten kanssa sievissä essuissa leipoessa täydellisiä somia pikkuleipiä ja miten lapsi iloitsi uudesta virkatusta sammakostaan. Kun tosiasiassa äiti leipoi, lapsi sai katsella vierestä pelaten äidin kännykällä angry birdsiä ja sammakko oli lapselle samantekevä tavarataivaassaan, josta ei osannut nauttia.
Luulen ma.
rikkailla on rahaa ja rikkaiden lapsilla myös, ei tarvitse tehdä töitä elantonsa eteen.
täällä maailmassa elää vastaavia perheitä miljoonia.
lapset saa sen muutaman vuoden elämästään täydellisenä prinssinä/prinsessana jonka ajatukset luetaan jo silmäluomen liikkeestä. Kaikkea ei osteta valmiina, mutta se kaikki ollaan valmiita hankkimaan.
Kohta alkaa esikoulu ja koulu, miten sujuu siellä? Uskon että hyvin jos lasten luonne on hyvä. Mutta voi mennä myös toisin, luokassa on 21 muuta eikä jokaisen tarpeita ehdi ope huomioida. Enkä tarkoita tässä sitä että lapsen elämän pitää olla askeettista jotta pärjää koulussa.
Luen blogia, mutta onhen se järkyttävän siirappisen imelä. Ja siinä nostetaan se oma hyvinvoipaisuus kyllä ihan omaan luokkansa. Tosin verhottuna, mutta silti näkyvänä.
Lisäksi koen blogin 99% mainokseksi omalle nettikaupalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maailma on useimmiten hyvin ruma, kaoottinen, epäoikeudenmukainen ja julma.
Liian täydellinen, tavoittelematon, kateutta herättävä.
Oma elämäntapani on kaukana kyseisen perheen elämästä, enkä itse missään nimessä haluaisi elää samalla tavalla. Siksi blogia on kiva lukea. Se ei herätä kateutta.
Mistä ap tietää perheen lasten kaikki toiveet? Eiköhän blogiin laiteta vain ne toteutuneet jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelen, että ihmiselämässä hyötyä on siitäkin, että oppii sietämään tylsyyttä, joutilaisuutta etc. tosielämässä on niin monta puolta - myös se taso, jossa "ei ole mitään", tyhjyys. miten ihminen kohtaa koskaan sen "ei mitään" kun kaikki on täynnä kaikkea. vastaus löytyy kertakerran jälkeen tavarasta tai rahapussista ja hyvyyttä opetetaan lapsille käärimällä vähempiosaisille satoja joulupaketteja. eriarvoisuus opetetaan tuossa kädestä pitäen. mutta mietin kyllä, että suomessa on ihmisiä jotka kykenee elämään tuollaisen kuplan sisällä koko ikänsä. yritän vain käsittää millainen täytyy olla se ajattelun strategia, jotta se on mahdollista.
ap
elämässään kohdanneet hämmentyvät kauneuden ja sopusoinnun edessä ihan samalla tavalla kuin lempeän lapsuuden eläneet kohdatessaan ap:n kaltaisia.
En usko, että nuo lapset kasvavat epätodelliseen maailmaan, koska tuo maailma on olemassa. Se on vain erilainen kuin sinun maailmasi, mutta se ei tee siitä väärää. Ei se ole kaunis kupla, se on osalle maapallon asukkaita ihan yhtä totta kuin ääretön köyhyyskin.
Lapsi ei mene rikki siitä, että elää kauniissa kodissa ja häntä rakastetaan. Lapsi menee rikki siitä, että aikuinen kohtelee häntä väärin, satuttaa ja vahingoittaa. Mieluummin siis tuhansia blogin lasten lapsuuden kaltaisia hetkiä kuin niitä, joita ap haluaa lapsilleen esitellä.
Ei, en seuraa kyseistä blogia, vaikka taidan tietää, mistä puhutte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta tuollainen tyyli on mauton ja hengetön, elämäntapa kestämätön ja arvoiltaan köyhä. Lisäksi koko toiminta ja tuotokset toteutetaan äidin näkemyksen mukaan. Missä ovat lasten piirustukset, askartelut, väkerrykset esim. nukkekotiin? Tuo talo näyttää niin elämälle vieraalta että puistattaa. Aivan kuin kaikki tähtäisi siihen että _näyttää hyvältä_ , siis blogistin mielestä. Kaikkea on, mutta silti tyhjyys kumisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kodin yltäkylläisyys ja pikkutarkka harmonia, loppuun asti viety täydellisyys, on oikeasti aika heikko suoja sitä vastaan, että maailma on useimmiten hyvin ruma, kaoottinen, epäoikeudenmukainen ja julma. Vaikka koti on selvästi myös tulvillaan rakkautta, elämäntapa on riskialtis niin monin tavoin.
kuin niissä, joissa isä ja äiti on viikonloput humalassa, jotta lapset näkisivät sitä tarpeellista rumuutta. Jossa lapsilla ei ole mitään rajoja, jotta maailma olisi kaoottinen. Jossa äiti myy lapsen lelut kirppiksellä, jotta maailma olisi epäoikeudenmukainen. Jossa aikuinen käyttää lapsia hyväkseen, jotta maailma olisi julma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta tuollainen tyyli on mauton ja hengetön, elämäntapa kestämätön ja arvoiltaan köyhä. Lisäksi koko toiminta ja tuotokset toteutetaan äidin näkemyksen mukaan. Missä ovat lasten piirustukset, askartelut, väkerrykset esim. nukkekotiin? Tuo talo näyttää niin elämälle vieraalta että puistattaa. Aivan kuin kaikki tähtäisi siihen että _näyttää hyvältä_ , siis blogistin mielestä. Kaikkea on, mutta silti tyhjyys kumisee.
No eihän niitä helvetin rumia ja typeriä lasten piirustuksia ja askarteluja voi laittaa esille! Eihän ne sovi ollenkaan kodin harmoniseen ulkoasuun! Äiti on oikeassa, lapset väärässä - lapset eivät tajua hyvän maun päälle mitään. Tärkeintä on, että kaikki on sävy sävyyn ja Näyttää Hyvältä.
elämä on suunnilleen yhtä kaunista. En vain jaksa kuvata sitä. Aika monen lapsen maailma on soma ja rauhallinen, täynnä kivoja juttuja. Ei se tee niistä lapsista yhtään sen huonompia kuin muistakaan. Kaikki nyt vaan ei voi asua betonilähiössä likaisessa vuokrakaksiossa äidin ja tämän tämänviikkoisen miesystävän kanssa.
kuinka tuo blogisti luki kirjan "Jo riittää". Ajattelin silloin, että ehkä nyt loppuu tuo jatkuva uuden ostaminen. Ei loppunut. Kiihtyy vain, ja blogissa näkyy vain murto-osa, mitä uutta on ostettu.
päästä en itse muista kuinka kaunis sisustus minulla oli kotona. Mutta muistan naapurin liisin tekemän helvetin ruman yksisilmäisen variksen joka kaunistaa jääkaapin ovea... Muistan sen ilolla!
kuin niissä, joissa isä ja äiti on viikonloput humalassa, jotta lapset näkisivät sitä tarpeellista rumuutta. Jossa lapsilla ei ole mitään rajoja, jotta maailma olisi kaoottinen. Jossa äiti myy lapsen lelut kirppiksellä, jotta maailma olisi epäoikeudenmukainen. Jossa aikuinen käyttää lapsia hyväkseen, jotta maailma olisi julma.
Harva vanhempi haluaa tahallisesti satuttaa lastaan, eikä tässä nyt siitä puhutakaan. Elämä satuttaa. Koulu ei sujukaan kuten lapsi itse oletti, jalka murtuu ennen tärkeää jalkapallopeliä, iskä jää työttömäksi eikä aku ankan tilausta voidakaan jatkaa, samoin joulu vietetään vähän eri tunnelmissa ja puolet pienemmällä pakettimäärällä kuin aikaisemmin. Vanhempi sairastuu masennukseen tai vakavaan somaattiseen sairauteen, vm 97 volvo ei pakkasella käynnistynytkään kun piti mennä parhaan kaverin synttäreille tai koulun juhlaan. Elämässä on aina pieniä ja suuria vastoinkäymisiä kaikilla, niin rikkailla kuin köyhilläkin, mutta jos lapsen opettaa elämässään lohduttautumaan esim. tavaralla, rahalla, ylemmyydentunnolla tai ruoalla, tekee vanhempi hallaa lapselle.
Suhtaudun suurimpaan osaan blogeista kuten tosi-tv:seen: käsikirjoitettua, tarkoitushakuista, ei kiinnosta, en katso.
Blogistista huokuu rauha ja hyvä olo. Samoin kodista. Jokainen lapsi olisi onnensa kukkuloilla, jos saisi elää noin satumaisessa kodissa. Kaikesta näkyy se, että lapsia ja lapsuutta arvostetaan. Äiti tekee mistä pitää, askartelee ja pakertelee isojakin projekteja, eikä vain puhu tai naljaile netissä muiden tekemisille. Hän on aikaansaava. Blogisti myös lukee paljon, mitä arvostan. Mahtava esikuva muillekin enkä näe tyhjyyttäm missään vaan täyttä onnellista elämää.
Kaipa moni muukin yrittää toteuttaa lapsen toiveita. Minusta hienoa, että ne toteutetaan itse tehden ja lapsikin usein osallistuu. Olisiko sitten paremmin, että tehtäisiin näiden kauniiden juttujen sijaista rumempia?