eräs kaunis blogi pistää joka kerta miettimään kohtuullisuutta

Ei niin, että epäilisin blogin taustalla olevan jotain kamalaa, todellakaan eli uskon perheen olevan oikeastikin aika ihana, ja tykkään kyllä lukea sitä, mutta siinä on samanlaista epätodellisen vaikutelman tuovaa kiiltokuvamaisuutta.

kuuluvat myös kommenttipalstat, jotka ovat yhtä ylistystä blogin pitäjälle. Kaunista, ihanaa, voi miten söpöä jne. Joskus on tullut mieleen kirjoittaa niihin kriittistä kommenttia mutta sitten olen ajatellut, että näiden blogien kommenttilaatikot eivät taidakaan olla tarkoitettu kriittiselle kirjoittelulle tai mielipiteen vaihdolle. Nehän ovat sitä samaa ihanaa ylistystä kuin blogitkin.

Ja vähän jos yrittää anonyyminä hämmentää pakkaa, niin joko niitä ei julkaista tai sitten hakkeroidaan saakuri vieköön ip:t esiin ja teilaataan rohkea kommentoija ympäri nettiä niin, ettei uskalla enää ulkona liikkua valoisaan aikaan, kun joka suuunnasta mulkoillaan.

Jos nuo lapset elävät tuossa todellisuudessa joka päivä, niin se on heille sitä arkipäivää, aivan kuten 600 huoneen palatsi on arkipäivää Englannin kuningattarelle. Ei se ole heille mitään unelmaelämää.

Kai tajuat, että sinä itsekin elät etuoikeutettua elämää keskivertoon maapallon asukkaaseen verrattuna? Miten pystyt ostamaan bussilippusi ja syömään luomujogurttia, koska eihän tuo edusta mitenkään keskivertoihmisen elämää täällä maapallolla?!

Mietihän sitä...

Sulta on vissiin mennyt ohi myös tieto, että suomalainen lapsi elää hyvin suurella todennäköisyydella siinä elintasossa, mihin hän tänä päivänä syntyy. Siis tämän kyseisen blogistin lapset luultavsti pystyvät kodistaan saamalla esimerkillä rakentamaan itse omalle elämälleen vastaavat puitteet.

Ainakin mulla on suht sama elintaso mitä vanhemmillani ja kaikilla kavereillani myös, ihan keskiluokkaa ollaan.

Ei mun mielestä tuo kyseinen blogisti tarjoa mitään unelmakuvaa, vaan sitä kuvaa mitä itse elävät, omaa arkeansa, tai oman arkensa parhaita paloja. Eihän meille se muu kuulu.

Jos nuo lapset elävät tuossa todellisuudessa joka päivä, niin se on heille sitä arkipäivää, aivan kuten 600 huoneen palatsi on arkipäivää Englannin kuningattarelle. Ei se ole heille mitään unelmaelämää. Kai tajuat, että sinä itsekin elät etuoikeutettua elämää keskivertoon maapallon asukkaaseen verrattuna? Miten pystyt ostamaan bussilippusi ja syömään luomujogurttia, koska eihän tuo edusta mitenkään keskivertoihmisen elämää täällä maapallolla?! Mietihän sitä... Sulta on vissiin mennyt ohi myös tieto, että suomalainen lapsi elää hyvin suurella todennäköisyydella siinä elintasossa, mihin hän tänä päivänä syntyy. Siis tämän kyseisen blogistin lapset luultavsti pystyvät kodistaan saamalla esimerkillä rakentamaan itse omalle elämälleen vastaavat puitteet. Ainakin mulla on suht sama elintaso mitä vanhemmillani ja kaikilla kavereillani myös, ihan keskiluokkaa ollaan. Ei mun mielestä tuo kyseinen blogisti tarjoa mitään unelmakuvaa, vaan sitä kuvaa mitä itse elävät, omaa arkeansa, tai oman arkensa parhaita paloja. Eihän meille se muu kuulu.

Jonkun toisen normaalin oloinenkin elämä on ylellisyyttä vaikka slummin asukkaalle. Tällaista tämä on.

ja täytyy ihmetellä miten se saa tällaiset aggressiot liikeelle.Tai sen ymmärrän et moni kokee itsensä riittämättömäksi noiden kuvien rinnalla. Mut herranen aika, nehän ovat kuvia, tosiaan ei voi tietää perheen todellisuutta. Ja en nyt sanoisi että tuo koti mikään ökykulutuspaikka on. MOnesti se kädestä suuhun elämä jossa haalitaan kuitenkin kaikki mahdollinen elektoriniikka (halvalla, eli rikkoutuvat noepasti) halpisvaatteet ja lelukrääsä, kuluttavat lopulta paljon enemmän.

Te, joilla menee hermo tuohon, kannattaisi miettiä että onko oikea syy kateus ja oma riittämättömyyden tunne tai ihan vain erilaisuuden hyväksymisen vaikeus. Suomalaiset ovat mestareita selittämään omia ongelmiaan muiden syyksi; se miten kritisoitte taitaa kertoa enemmän teistä itsestänne kuin kyseisestä bloginpitäjästä...? Vai onko se teiltä pois jos joku haluaa elää noin, tai tuoda elämäänsä esille noin? Mun mielestä tuosta on hyvin helppo nähdä juuri se mainos, että nuohan ovat ihan tarkoituksella rakennettuja kuvia ja hetkiä- kuka nyt koko elämäänsä netissä haluaisi avata? Ja tuo on kaupallinen blogi, joten se myy niitä kauniita fiiliksiä ja kuvia, mitä ihmiset haluavat ostaa.

KPE on kaunis mainosblogi.



Hiven totuutta tuli esiin muuten Uusi kuu -blogissa, jossa vuoden kertauspostauksessa tuli esiin esim. kuluneen vuoden aikana tapahtunut asumusero ja yllätysraskaus, joka aluksi ahdisti. Eipä mikään näistä näkynyt vuoden aikana postauksissa...

Fiksu ihminen varjelee yksityisyyttään. Ei blogien idea ole kertoa kaikkea mahdollisimman tarkasti kuten et sinäkään tee päivittäin vastaantuleville ventovieraille kadulla. Mieti nyt hieman. Blogissa näytetään tiettyjä puolia elämästä samoin kun teet itsekin päivittäin, näytät ystävällisempää puolta itsestäsi julkisesti vaikka suutututtaisi perheriita. Se on osa ihmisen selviytymistrategiaa laumassa.

Hiven totuutta tuli esiin muuten Uusi kuu -blogissa, jossa vuoden kertauspostauksessa tuli esiin esim. kuluneen vuoden aikana tapahtunut asumusero ja yllätysraskaus, joka aluksi ahdisti. Eipä mikään näistä näkynyt vuoden aikana postauksissa...

Fiksu ihminen varjelee yksityisyyttään. Ei blogien idea ole kertoa kaikkea mahdollisimman tarkasti kuten et sinäkään tee päivittäin vastaantuleville ventovieraille kadulla. Mieti nyt hieman. Blogissa näytetään tiettyjä puolia elämästä samoin kun teet itsekin päivittäin, näytät ystävällisempää puolta itsestäsi julkisesti vaikka suutututtaisi perheriita. Se on osa ihmisen selviytymistrategiaa laumassa.

Hiven totuutta tuli esiin muuten Uusi kuu -blogissa, jossa vuoden kertauspostauksessa tuli esiin esim. kuluneen vuoden aikana tapahtunut asumusero ja yllätysraskaus, joka aluksi ahdisti. Eipä mikään näistä näkynyt vuoden aikana postauksissa...

Minä en ainakaan kaipaa mitään vastoinkäymisiä, pyykkivuoria tai ikäviä totuuksia mihinkään blogiin, mutta kaipa se on se täydellinen huumorintajun puute mikä tekee KPE-blogista ei pelkästään kauniin ja siloitellun vaan jotenkin epäinhimillisen siloitellun.

Monissa seuraamissani blogeissa näyttää elämä ihan yhtä siloitellulta ja kauniilta kuin KPE-blogissa, mutta bloggaaja osaa kuitenkin myös nauraa itselleen, ja sillä on iso merkitys blogin sävyyn.

ja täytyy ihmetellä miten se saa tällaiset aggressiot liikeelle.Tai sen ymmärrän et moni kokee itsensä riittämättömäksi noiden kuvien rinnalla. Mut herranen aika, nehän ovat kuvia, tosiaan ei voi tietää perheen todellisuutta. Ja en nyt sanoisi että tuo koti mikään ökykulutuspaikka on. MOnesti se kädestä suuhun elämä jossa haalitaan kuitenkin kaikki mahdollinen elektoriniikka (halvalla, eli rikkoutuvat noepasti) halpisvaatteet ja lelukrääsä, kuluttavat lopulta paljon enemmän.

Samaa ihmettelen itsekin, siis mikä saa ihmiset ärsyyntymään näin paljon yhdestä blogista. Ja samaa mieltä myös kulutuksesta. Esimerkiksi huonekalut näyttävät olevan ajattomia ja hyvälaatuisia ja siten varmaan kestävätkin vuosikymmeniä, toisin kuin jotkut Ikean lastulevyhökötykset.

Juuri muutama viikko sitten palstalta ei juuri muuta saanut lukea kuin ihmisten joulumenuista, joista löytyi kymmeniä eri ruokalajeja ja ketjuja siitä, kuinka montaa lahjaa lasten "kuuluu" saada. Täällä yleensä myös kerskaillaan talon koolla, ulkomaan matkoilla, sisustuksen uusimisella parin vuoden välein, mutta vain tämä yksi blogisti tuhoaa maapallon kun virkkailee tuikkukippoihin päällisiä. Ei oikein mahdu taas jakeluun tämäkään. Olisiko hän saanut palstalaisilta synninpäästön, jos Mailegin sijaan vauvan ensimmäinen lelu olisikin ollut sittarista ostettu Ainu Ensipupu?

Blogi ei ole päiväkirja johon vuodatetaan kaikki ilot ja surut. Blogi keskittyy yleensä jonkin teeman ympärille ja siihen kirjoitetaan teemaa tukevia kirjoituksia. Jos harhaudutaan sivupoluille, se tehdään maltilla.



Mitä tulee yksityisyyteen, jokainen järkevä ihminen miettii, mitä tietoja perheestään laittaa nettiin, josta sitä ei saa koskaan pois.

Blogi ei ole päiväkirja johon vuodatetaan kaikki ilot ja surut. Blogi keskittyy yleensä jonkin teeman ympärille ja siihen kirjoitetaan teemaa tukevia kirjoituksia. Jos harhaudutaan sivupoluille, se tehdään maltilla.

Mitä tulee yksityisyyteen, jokainen järkevä ihminen miettii, mitä tietoja perheestään laittaa nettiin, josta sitä ei saa koskaan pois.

Aika paljon on sellaisia päiväkirja-blogeja, se ilmeisesti hämää näitä, jotka luulevat, että KPE on totta.

kun ei ollut kyse vain jostain mitä lapsille on hommattu, vaan kyse on lapsille itselleen muistoksi jäävien tavaroiden esittelystä. Aika intiimiä juttua minusta. Toki postauksen yhtenä motiivina lienee arvokkaiden arkkujen mainostaminen. Tietysti voi olla, että arkut ja muistotaulut on esitelty vain osittain ja oikeasti se merkkituotteiden osuus on pieni.



Mutta kuitenkin, jos oletetaan, että nuo arkut ei ole pelkkää rekvisiittaa vaan niiden sisältö on oikeasti (ainakin osa) lapsille jäävää "perintöä". Perheessä on päätetty, jollain tasolla, että nämä tavarat sopii edustamaan lasten lapsuutta ja tuomaan lapsuusmuistoja vuosien jälkeen mieleen. Tai lapsen syntymään liittyvänä tehtynä muistona juuri nämä vaatteet ja lelut on erityisiä, koska viemme juuri nämä sairaalaan uudelle vauvalle ja sitten säästämme nämä ja muistamme aina että juuri nämä oli ne ensimmäiset. Kyllähän ne silloin jotain edustaa.



Kyllähän jokainen vanhempi jollain tavalla brändää ja suunnittelee lapsen lapsuutta valitsemalla mitä tavaroita ja vaatteita lapselle hommataan (ja kertoo siitä mielikuvastaan valitsemalla mitä säästetään). Anti-statementkin on nykyään statement. Ja se vasta onkin statement, jos on huolella valinnut tavarat ja esittelee ne julkisesti. Kyllä minusta voi hyvin miettiä, mitä juuri se geneerinen valkoinen paita krokotiliin kuvalla edustaa. Oliko se erityisen rakas paita lapselle ja tosi käytetty? Ehkä se on päällä jossain perhepotretissa ja siksi se on säästetty? Vai edustaako se pelkästään sellaisenaan tietynlaista lapsuutta ja elämää, joka oletettavasti puhuttelee myös muita kuin paidan omistajaa vuosienkin päästä?



Toki voi olla, että ne vaatteet tai Mailegin puput on lasten kummien tai isovanhempien lahjaksi antamia tai jollain muulla tavalla niiden tunnearvo on suurempi kuin se merkki. Ehkä ne puput on valittu siksi että ne on söpöjä ja niitä on ollut saatavilla niin että kaikille lapsille riittää.



Mutta jos tässä nyt oli oikeasti lasten lapsuusmuistot, niin on se jotenkin surullista jos niitä esitellään yksityiskohtaisesti mainoksina. Eikö se jotenkin tee koko elämästä vähän kuin näyteikkunaa.

oli ainakin päällimmäisenä sellaisia vaatteita joita blogissakin on lapsilla päällään ollut. Eli tärkeimmät (lue: kauneimmat) vaatteet päällä lapsia kuvataan blogia varten.

Seuraan blogia mutta jotenkin ajan kuluessa siitä on mennyt maku. Aina samansisältöistä juttua, jotenkin jää tyhjä olo. Kuvat aina samantyyppisiä. Ootteko muuten huomanneet kuinka syödyt kynnet esikoisella on?

Käyn silloin tällöin lukemassa blogia, ja todella pidän siitä!



Ja miksi pidän siitä? juuri siksi että se on kaunis ja idearikas. Kauniita esineitä, ja aikapaljon itse tehden. Ja miksi ei ostaisi laadukkaita merkkivaatteita ja esineitä, jos haluaa ja on varaa. Kadehdin kuinka hän jaksaa värkätä ja askarrella lasten kanssa. Itse en oikein jaksa :) Kerskakulutuksesta puhuminen on aivan ylilyöntiä tässä kohdin..



Eräs tuttavani päivittää faceaan ihan kuin pitäisi blogia. Ainaista valitusta ja väsymystä, miten lasten kanssa ei jaksa ja on tiukkaa ja kaikki niin hankalaa ja mieskin töissä kun tarvittaisiin kotona jne. Voisin suositella hänelle blogin pitämistä. Mutta sitä blogia en kyllä jaksaisi lukea :)En myöskään leivontablogeihin kaipaa sotkuisia tiskipöytiä :D



Minusta tämä blogi on siksi aivan ihana, että siinä keskitytään etsimään arkielämästä kauniita juttua. Se on blogin luonne? Luen sitä siksi että osaisin katsoa omaa lapsiperhe-elämääni myös kauniista näkökulmasta. Suurin osa ketjun haukkujista on varmaan kateutta pullollaan :)



Tuskin kukaan kuvittelee että se on täydellinen kuvaus heidän lapsiperheensä arjesta, huoh!

Ihan takuulla tuossakin perheessä tulee sotkua, kakkavaippoja, oksennustautia, valvottuja öitä, pyykkiä, sotkuisia tiskipöytiä, leivänmuruja lattialla jne jne. Kaikkea sitä mikä kuuluu normaaliin lapsiperhe-elämään.



Minä ainakaan en jaksaisi lukea enkä katsella mitään sellaista mitä näen omassa kodissanikin joka päivä? PKE keskittyy niihin kauniisiin asioihin ja hyviin hetkiin ja juuri niin onkin hyvä.



Mutta huumoria kaipaisin minäkin mukaan, kuten joku muukin totesi. Blogi on ehkä hitusen liian totinen ollakseen täysin minun makuuni. Mutta siitä huolimatta luen sitä mielelläni.

Kuvat ja askartelut ovat hienoja asetelmia, mutta mitään elämänmakuista tai aitoa siinä ei ole ja tekstit ovat varsin surkeita.

En tarkoita, että kenenkään pitäisi niitä rumia asioita kuvata, mutta blogista tulee huumorintajuton ja henkisesti köyhä olo. Katson sitä toisinaan kun siitä täällä aina vaahdotaan, mutta siinä ei ole mitään sellaista joka saisi minut omaehtoisesti palaamaan sinne. Toinen tylsä on Lattemamma, joka keskittyy kuvailemaan sitä mihin kaikkeen rikkaalla töölöläismammalla on varaa. Sekin koskettaa minua KPE:tä enemmän, koska asun lähempänä Töölöä kuin Pohjanmaata :D

Blogi ei ole päiväkirja johon vuodatetaan kaikki ilot ja surut. Blogi keskittyy yleensä jonkin teeman ympärille ja siihen kirjoitetaan teemaa tukevia kirjoituksia. Jos harhaudutaan sivupoluille, se tehdään maltilla.

Mitä tulee yksityisyyteen, jokainen järkevä ihminen miettii, mitä tietoja perheestään laittaa nettiin, josta sitä ei saa koskaan pois.

Aika paljon on sellaisia päiväkirja-blogeja, se ilmeisesti hämää näitä, jotka luulevat, että KPE on totta.

Mutta onko sen sitten tarkoitus olla valetta?

Siis tietenkään KPE ei ole *koko totuus*, se on vain blogi joka keskittyy sisustukseen ja askarteluun, eli Annen elämän materiaaliseen puoleen. Mutta totuus kuitenkin on, että KPE-Anne pyörittää työkseen sisustustarvikkeiden nettikauppaa kotoa käsin, ja askartelu, sisustus, kuvien käsittely, shoppailu yms. - eli juuri kaikki se, mikä blogissa näkyy - on väkisinkin iso osa elämää. Ja tässä materiaalisessa osassa Annen elämää ei näy esim. minkäänlaisia ekologisia arvoja ensinkään.

Vaikka blogi ei ole koko totuus, on se kuitenkin yksi totuus bloggaajan elämästä. Yhtä naurettavaa olisi väittää, etteikö suosittujen muotibloggaajien elämä pyöri isoksi osaksi vaatteiden ja kenkien ympärillä. Kyllä se ihan oikeasti jotain kertoo ihmisestä, että viettää ison osan päivistään ajatellen vaatteita ja kenkiä, selaillen muotilehtiä ja -blogeja, katsellen verkkokauppoja, tehden Nelly-kollaaseja, kuvaten itseään esittelemässä vaatteita, shoppaillen uusia vaatteita, kuvaten niitä ostoksiaan, kirjoittaen postauksia siitä mikä on tällä viikolla muotia ja mikä tulee olemaan ensi viikolla muotia ja mitä tekisi nyt mieli ostaa, jne.

Sama pätee Anneenkin, vaikkei hän Nelly-kollaaseja teekään (onneksi).

Tosiaan, missä ovat kaikki lasten omat askartelut ja räikeät piirustukset? Tuntuu että äiti leikkii koko perheellään kuin nukkekodilla. Tai lapset ovat mainoksen mannekiineja, kuinka vain.

Jossain vaiheessa innostuin itsekin sisustamisesta kaikkien sisustus- ja lifestyleblogien innoittamana. Raahasin perheeni ranskalaisia tapetteja ja sisustuskankaita myyvään pikkuliikkeeseen ja sieltä sitten valittiin mätsäävät tuotteet. Homma meinasi kaatua jo siihen, että lapset olisivat halunneet jotain ihan muuta kuin minä. Lopulta tunnin, kahden tuumailun jälkeen päästiin yhteisymmärrykseen. Ja remontin jälkeen huone ei edelleenkään näyttänyt yllättäen ranskalaisen tyylikkäältä sisustusblogilastenhuoneelta... koska ... se oli edelleen lasten huone. Eli kaikki ei ranskalaiset lelut ja elämän jäljet... Tuolloin tajusin, että ei ole mun juttunu tuo viimeisen päälle sisustaminen. Meillä on kuitenkin etusijalla kodissa tapahtuva toiminta eikä se miltä täällä näyttää.

Tosiaan nukkekotihan tuosta KPE-blogista tulee mieleen. Onkohan heillä joku rinnakkaiskoti jossain? Tai joku piilossa oleva oikea lastenhuone?

Toinen asia on sitten lasten vaatteet.. Minä valitsisin lapsilleni ihan erilaiset vaatteet kuin mitä he valitsevat. Järkevyyden rajoissa he nyt kuitenkin saavat toteuttaa itseään siinäkin. Jostain kumman syystä he eivät valitse sen perusteella sopivatko vaatteet sisustukseen ;-D

Mutta minulle koti on vaan koti - ei yritys tai sen osa. Joten ei minun kotiani voi verrata blogin kotiin.

Miksi ihmeessä lasta pitäisi kouluttaa "pahaa maailmaa" varten. Eikö lapsen maailmankuvan ja itsetunnon kannalta olisi järkevää opettaa, että maailma on hyvä ja ihana paikka ja elämä on upeaa!

Mielestäni ei pitäisikään. Turvattu ja onnellinen lapsuus on kaikista tärkein voimavara myöhempää elämää varten.

Mutta: empatian kehittymisen kannalta on tuikitärkeää sen ymmärtäminen jo varhain, että kaikki eivät ole yhtä onnekkaita, ja että oma materiaalinen varallisuus on kuitenkin muilta pois. Itse olen ikuisesti kiitollinen siitä, että äitini opetti minut lapsena jakamaan omistani vähempiosaisille. Ei siis niin, että itse sain kaiken haluamani ja ylimääräisistä annettiin vähän köyhillekin, vaan ihan oikeaa omistaan jakamisen opettelua.

perhe vaikuttaa niin totiselta ja vakavalta, lapset apaattisilta. Kaatuneille maitolaseille tuskin nauretaan kippurassa vaan ne siivotaan mahdollisimman hiljaa pois etteivät häiritse tunnelmaa.



Blogista puuttuu huumori, joka voisi pehmentää sitä kovaa kulutusta ja brändien ihannointia. Vaikka perheen äiti vaikuttaa herttaiselta ja vähän yksinkertaiselta, on blogin sisältö puuduttavan tylsää. Ihmettelen myös ettei hän juuri koskaan vastaa kommenttiboksin kyselyihin. Ainoastaan silloin kun ne koskevat verkkokauppansa tuotteita.



Tekstihän on luokattoman huonoa, äiti ei ole tainnut käydä kuin peruskoulun? Luulen, että perheen isä on ne aivot sen verkkokaupankin takana.