eräs kaunis blogi pistää joka kerta miettimään kohtuullisuutta

Blogi on kaunis, mutta siihen en nyt puutu. Ammattini puolesta tekstiä tuottavana ja muiden tekstiä muokkaavana tahdon nyt kuitenkin puolustaa kirjoittajaa: teksti ei huonoa ollenkaan, se on ihan tavallista, helposti ymmärrettävää arjen asiakieltä. Se ei ole ainakaan huonompaa kuin tämän yllä kirjoittaneen henkilön, jonka mielestä teksti on "luokaatoman huonoa".

Blogi on kaunis, mutta siihen en nyt puutu. Ammattini puolesta tekstiä tuottavana ja muiden tekstiä muokkaavana tahdon nyt kuitenkin puolustaa kirjoittajaa: teksti ei huonoa ollenkaan, se on ihan tavallista, helposti ymmärrettävää arjen asiakieltä. Se ei ole ainakaan huonompaa kuin tämän yllä kirjoittaneen henkilön, jonka mielestä teksti on "luokaatoman huonoa".

Onhan se "luokattoman huonoa" kaupalliselle julkaisulle - vaan eipä tuota blogia taida kukaan tekstien takia lukeakaan.

Minua ei tosin haittaa tekstissä mitkään virheet tms., vaan tylsyys, sisällöttömyys ja se edellämainittu totaalinen huumorin puute. Teksti on varmaan Annelle itselleenkin vähän pakkopullaa sen visuaalisen puolen seassa.

tuon blogin pääasia taitaa kuitenkin olla ne kuvat, ei erinomaisesti muotoiltu ja täysin virheettömät tekstit. Blogiviidakossa tuo blogi ei erotu tekstien "huonouden" perusteella muista mitenkään.



Kannattaa kuitenkin muistaa, että blogi on pääasiassa heidän oman sisustusliikkeensä, että yhteistyökumppaniensa liikkeiden mainos. Se on MAINOS, yritys saada myytyä mahdollisimman paljon tavaraa ja saada ihmiset kiinnostumaan heidän tuotteistaan. Muulla tavalla siihen ei edes kannata juuri suhtautua.



Ne jotka haluaa lukea "elämänmakuista" blogia, löytänevät sen jostain muualta. Tämä blogi on omiaan niille, jotka eivät tarvitse virheetöntä, hauskaa tekstiä, vaan jotka ovat kiinnostuneet samankaltaisesta sisustamisesta, askartelusta jne. Jokainen löytää varmaan se blogin josta tykkää eniten, ei kaikkien tarvitse kaikista tykätään.

ei ostaisi pienille lapsille merkkivaatteita vain niiden merkin takia. Minusta kaikki vaatteissa isosti / selkeästi näkyvät merkit ovat noloja, ja varsinkin pienten lasten vatteissa, koska silloin tietää ko. vaatteen olevan vain ja ainostaan (nolo) statussymboli äidille.



Yleisestikin ottaen kalliin elämäntyylin esitteleminen (vaatteet, kalusteet, matkat) blogissa, niin kuin se olisi aivan tavallista, on pelkästään itsensä korostamista, koska kuitenkin kaikki vähänkin ajattelevat vauraammat ihmiset ymmärtävät, että suurimmalla osalla ihmisiä ei ole varaa samaan, kuin heillä.

Tykkään lukea ja ihania kuvia, tulee hyvä mieli siitä. Olisipa oma lapsuuden kotini ollut tuollainen!

En saa tyydytystä ja iloa tuollaisista askarteluista tai tuollaisten tavaroiden ja sisustusjuttujen ostamisesta. Siksi en seuraa blogia.



se on tyhjä, huumorintajuton, iloton, kaupallinen.



mutta lapset ovat nättejä ja vanhemmatkin ja koti.



en tunne kateutta, koska en pidä tavarasta tai shoppailusta. se aiheuttaa minulle päinvastoin ahdistusta, aina tavaraa on meillä enemmän kuin säilytystiloja.



minulle tyydytystä ja iloa tuottaa se että kulutan luonnonvaroja mahdollisimman vähän itseeni, niin niitä jäisi muillekin. ja tuleville polvillle.

Ihana, siisti koti jossa on tilaa lapsilla temmeltää, ihan joka nurkkaa ei ole ahdettu täyteen. Mä olen myös kerännyt neljälle lapselleni muistolaatikot. Ekat vauva-vaatteet olivat kaikilla kalliita merkkivaatteita. Ne olivat käytössä vaan vähän aikaa mutta ostin ne raskaushuuruissani rakkautta pullollaan "vain parasta tulevalle lapselle" Jälkeenpäin on ollut kaikenlaista henkkamaukasta Burberryyn. Tykkään myös askartelusta ja lapset ovat siinä ympärillä aikansa hommaa katseltuaan innostuneet itsekin. Mun käsittääkseni useimmat äidit nykyäÄn viihtyvÄt paremmin läppärin ääressä. ei lapsetkaan totu mitään silloin askartelemaan.

esimmäinen Lacoste-pikeepaita on pistetty ihan päällimmäiseksi siihe laatikkoon.

Askasrtelua ja remontti-intoa ja -taitoa ihailen, mutta en voi käsittää sitä, että ihan pienelle lapselle ostetaab valkoinen Lacoste-paita. Miksi sen krokotiilin pitää olla siinä paidassa? Ihan samanlaisia saa myös ilman sitä krokoa. Ja ovat tismalleen tai lähes samanlaatuisia, millä ei edes ole mitään merkitystä, koska paidan käyttöikä on niin lyhyt.

Joten oletan, että ainoa syy siihen krokotiiliin, on se krokotiili itse, mikä on surullista. Ja tämä kaikki siis äitiä varten, ei lasta, koska lapsi ei ymmärrä en krokon statuksen päälle hölkäsen pöläystä.

ihan yhtä vähän se lapsi ymmärtää h&m:n merkistä ei ne tajua mistään merkeistä mitään mutta ei niistä merkeistä haittaakaan ole. Ihan älytöntä kateutta ja panettelua.

Aika oikeaan osui siis veikkaus että aikaisempi muistoarkkupostaus olisi ollut mainospohjustus tulevalle :) Toisaalta, koko blogihan on pelkkä mainos. Mutta ärsyttää kyllä tuollainen "piilomainonta" vaikkei sitä sanan varsinaisessa merkityksessä olekaan.

minut tuo blogi saa aina käsittämättömän vihaiseksi. En oikein tiedä, mikä siinä ärsyttää, mutta sen tiedän, että kateutta se ei ole. Itsellänikin on kaunis koti ja kiva elämä.



Jotakin epätodellista ja tyhjää tuossa blogissa on. Ehkä se on se, että mitä enemmän onnea vakuutellaan kuvin ja sanoin, sitä epäuskottavammalta se tuntuu.



Eniten mua häiritsee ehkä se, että lapset kaikkineen näyttävät olevan osa kulissia. Esitetään sitä kaunista elämää sen sijaan, että elettäisiin sitä. Kaikki mätsää yhteen: sisustus, vaatteet, lelut. Elämän jälkiä (esim. just lasten piirustuksia) ei näy missään. Koskaan. Se on epäaitoa.

Luen blogia, enkä jaksa enää tätä jauhamista täällä. Kuka näitä ketjuja aloittaa, mikä järki on parjata viatonta ihmistä?

Itse pidän siitä että minulla on ollut mahdollisuus saada lapsia hyvän miehen kanssa ja hankkia hyvä arvostettu akateeminen ammatti, josta saan hyvää palkkaa, matkustan jne.

Onko tällä mainosblogin naisella mitään ammattia? Synnytellyt "vain"? Koti on kyllä siisti mutta mainosmakuinen. Nytkö ne alkaa myydä noita vauvamuistoarkkuja ja tyhmät ostaa?

muistaakseni sisustussuunnittelija JA lisäksi yrittäjä eli blogi tuo kauniilla tavalla esiin myös meidän kauppansa tuotteita.

Anne joskus jossain mainitsi että kyllä heilläkin kaatuu puurolautasia jne mutta niistäkö pitäisi kuva laittaa? En minä ainakaan halua niitä nähdä. Ja vielä: tavaraa ei tunnu olevan ollenkaan liikaa, se vähä on laatua ja kaunista, paljon itsetehtyä. Katsokaapa sinne omien lastenne kaappeihin tai missä niitä leluja ym säilytättekään. En tiedä missä läävissä ylipäätänsä asutte mutta meilläkin (olen 3 lapsen yh) on pääsääntöisesti siistiä ja kaunista saa pienelläkin rahalla. Tykkään blogista jo siksi että se on mukavaa vaihtelua tälle av:n "en jaksa siivota", "miten laihtuisin", "perspano sitä ja toinen nainen tätä", "v**u sossu ei maksa", "se ja se haalari ja kuka tosissaan käyttää äiiyspakkauksen vaatteita", "en kestä tota kakaraa" jne linjaa. Että siitä vaan ap ja muutkin nurisijat: katse omaan peiliin.

nimimerkillä "olen tyytyvväinen omaan elämääni"

Itse pidän siitä että minulla on ollut mahdollisuus saada lapsia hyvän miehen kanssa ja hankkia hyvä arvostettu akateeminen ammatti, josta saan hyvää palkkaa, matkustan jne.

Onko tällä mainosblogin naisella mitään ammattia? Synnytellyt "vain"? Koti on kyllä siisti mutta mainosmakuinen. Nytkö ne alkaa myydä noita vauvamuistoarkkuja ja tyhmät ostaa?

muistaakseni sisustussuunnittelija JA lisäksi yrittäjä eli blogi tuo kauniilla tavalla esiin myös meidän kauppansa tuotteita.

Anne joskus jossain mainitsi että kyllä heilläkin kaatuu puurolautasia jne mutta niistäkö pitäisi kuva laittaa? En minä ainakaan halua niitä nähdä. Ja vielä: tavaraa ei tunnu olevan ollenkaan liikaa, se vähä on laatua ja kaunista, paljon itsetehtyä. Katsokaapa sinne omien lastenne kaappeihin tai missä niitä leluja ym säilytättekään. En tiedä missä läävissä ylipäätänsä asutte mutta meilläkin (olen 3 lapsen yh) on pääsääntöisesti siistiä ja kaunista saa pienelläkin rahalla. Tykkään blogista jo siksi että se on mukavaa vaihtelua tälle av:n "en jaksa siivota", "miten laihtuisin", "perspano sitä ja toinen nainen tätä", "v**u sossu ei maksa", "se ja se haalari ja kuka tosissaan käyttää äiiyspakkauksen vaatteita", "en kestä tota kakaraa" jne linjaa. Että siitä vaan ap ja muutkin nurisijat: katse omaan peiliin.

nimimerkillä "olen tyytyvväinen omaan elämääni"

HEIDÄN kauppansa tuotteita. (ja juu, en ole Anne)

elämä on suunnilleen yhtä kaunista. En vain jaksa kuvata sitä. Aika monen lapsen maailma on soma ja rauhallinen, täynnä kivoja juttuja. Ei se tee niistä lapsista yhtään sen huonompia kuin muistakaan. Kaikki nyt vaan ei voi asua betonilähiössä likaisessa vuokrakaksiossa äidin ja tämän tämänviikkoisen miesystävän kanssa.

käsittämätöntä tämä kateuden ja pahansuopuuden määrä tällä palstalla

hengellisiä arvoja paljonkaan viljellä. Minua närästää tuossa blogissa se, että tavaroiden merkki pitää jumankauta tuoda AINA esille. Ei esim. riitä että kerrotaan, miten vauvamuistoihin pakattiin synnärille tuotu pupu vaan pitää korostaa, että se on just tämä tietynmerkkinen pupu. Sama homma jokaisen rievun yhteydessä! Antaa aika teinimäisen vaikutelman blogistista!

blogihan luo mielikuvia. "minäkin haluan yhtä kaunista" ja kyseisiä tuotteita saa heidän nettikaupastaan. Heillä on siis taito tehdä bisnestä! Eivät he niillä merkeillä (ainakaan minun mielestäni) leveile (toisin kuin monet tällä palstalla) vaan mainostavat omia myynnissä olevia tuotteitaan. Sehän kai on koko yritystoiminnan ensi askel, hä? Tyhmää porukkaa täällä av:lla. Teit niin tai näin niin aina teit väärin. Mieluummin luen kaunista blogia, vaikka en shoppailua harrastakaan, kuin katselen "kotinne sotkuisin häpeäpilkku"-ketjun kuvotuskoteja.

markkinointia koko blogi, yksi keino saada oma nettisisustusliike erottumaan joukosta. Niitä nimittäin riittää!



Fiksu idea alkuun, ottaa mukaan uskonto, perhe yms. mutta kyllähän sen jo nyt näkee, että armotonta työtä vaatii, että keksii aina uusia aiheita blogitekstiin, johon voi ujuttaa firman ja yhteistyökumppaneiden mainoksia.

Etsikää nyt yksikin postaus, jossa ei mainosteta jotakin tuotetta?

Draaman kaari puuttuu, joten mielikuvitusta täytyy olla, että uuden postauksen saa aikaiseksi.

Sinänsä mukavaa, että varmaan verotuksessa saa vähentää montakin asiaa tulonhankkimiskuluina, mutta pidemmän päälle raskasta.

Tsemppiä bloginpitäjälle! Arvostan pieneyrittäjiä, joiden leipä on kovan työn takana.

kuuluvat myös kommenttipalstat, jotka ovat yhtä ylistystä blogin pitäjälle. Kaunista, ihanaa, voi miten söpöä jne. Joskus on tullut mieleen kirjoittaa niihin kriittistä kommenttia mutta sitten olen ajatellut, että näiden blogien kommenttilaatikot eivät taidakaan olla tarkoitettu kriittiselle kirjoittelulle tai mielipiteen vaihdolle. Nehän ovat sitä samaa ihanaa ylistystä kuin blogitkin.

Ja vähän jos yrittää anonyyminä hämmentää pakkaa, niin joko niitä ei julkaista tai sitten hakkeroidaan saakuri vieköön ip:t esiin ja teilaataan rohkea kommentoija ympäri nettiä niin, ettei uskalla enää ulkona liikkua valoisaan aikaan, kun joka suuunnasta mulkoillaan.

ja yhtään irrallaan ei ole todellisuudesta tämä sinunkaan vainoharhainen pelkosi. Vai luuletko olevasi NIIN tärkeä että sinun - mikään - mielipiteesi saisi aikaan tuollaista liikettä? No, Koreassa ehkä, mutta nyt ollaankin Suomessa.

Itse pidän siitä että minulla on ollut mahdollisuus saada lapsia hyvän miehen kanssa ja hankkia hyvä arvostettu akateeminen ammatti, josta saan hyvää palkkaa, matkustan jne.

Onko tällä mainosblogin naisella mitään ammattia? Synnytellyt "vain"? Koti on kyllä siisti mutta mainosmakuinen. Nytkö ne alkaa myydä noita vauvamuistoarkkuja ja tyhmät ostaa?

Tykkään blogista jo siksi että se on mukavaa vaihtelua tälle av:n "en jaksa siivota", "miten laihtuisin", "perspano sitä ja toinen nainen tätä", "v**u sossu ei maksa", "se ja se haalari ja kuka tosissaan käyttää äiiyspakkauksen vaatteita", "en kestä tota kakaraa" jne linjaa. Että siitä vaan ap ja muutkin nurisijat: katse omaan peiliin.

nimimerkillä "olen tyytyvväinen omaan elämääni"

En lue ko. blogia säännöllisesti, lähinnä tämän perspanopalstan takia tulee joskus vilkaistua. Mutta kyllä mullakin pisti silmään ne mailegpuput. Onko tärkeää että ne oli maileggejä? Onko lapsuus onnellisempi siksi että on ostettu oikean merkkisiä tavaroita?

Mutta sitten taas, kun ottaa huomioon blogin tarkoituksen ja yhteyden nettikauppaan, on varmaan tärkeää että ne merkit mainitaan, lukijoiden kannalta. Kaikkien lukijoiden täytyy tietää mikä se tavara on ja mistä sen saa, jotta voi omille muksuilleen hankkia samanlaisen. Jos siellä olisi kuvia vain satunnaisista kauniista tavaroista, jos ne olisi itsekunnostettuja kirpparilöytöjä tai jostain tokmannin alelaarista löytyneitä merkittömiä, tuntemattomia tavaroita, niitä ei voisi myydä, voisi vain jakaa sitä mielikuvaa että minkä tyyppinen nyt on trendikästä ja onnelliseen lapsuuteen liittyvää kuvastoa. Lukijat olisi tuskissaan kun ei kerrota mistä sitä kamaa saa, ja menisivät johonkin toiseen nettikauppaan etsimään saman näköistä brändättyä tuotetta isolla rahalla. Vaikka onhan tuollakin tosiaan paljonkin sitä itse tehtyä askartelua seassa.

Ja jospa ne mailegin puput saattuu olemaan yhtä saatavilla kuin jollekin toiselle joku omasta mielestä kivan näköinen markettipupu, niin miksi ei niitä sitten ostaisi.

________________

Minustakin on kivempi lukea vaikka just Minttu-kirjoja tai katsoa miten Tatuissa ja Patuissa on suomalaista kotia tulkittu, paljon armollisemmin. Kai sitä tässä on hyvä jotakin keskitietä etsiä. On meilläkin meidän mielestä kauniita tavaroita ja sisustettukin. Koitetaan välttää roinan kertymistä ja varmasti paljon tulee kotiin ja pukeutumiseen vaikutteita tämän hetken trendeistä. Toisaalta kun rahaa ei ole, ei voi kaikkea hankkiakaan mitä mieleen tulee. Toivoisin että lapsille siirtyisi arvostus kotia ja myös hankittuja tavaroita kohtaan, mutta en haluaisi että se tarkoittaisi liian tiukkaa käsitystä siitä mikä on hyvää ja kaunista.

Mutta sitten taas, kun ottaa huomioon blogin tarkoituksen ja yhteyden nettikauppaan, on varmaan tärkeää että ne merkit mainitaan, lukijoiden kannalta.

Kaikkien lukijoiden täytyy tietää mikä se tavara on ja mistä sen saa, jotta voi omille muksuilleen hankkia samanlaisen.

Jos siellä olisi kuvia vain satunnaisista kauniista tavaroista, jos ne olisi itsekunnostettuja kirpparilöytöjä tai jostain tokmannin alelaarista löytyneitä merkittömiä, tuntemattomia tavaroita, niitä ei voisi myydä, voisi vain jakaa sitä mielikuvaa että minkä tyyppinen nyt on trendikästä ja onnelliseen lapsuuteen liittyvää kuvastoa.

Lukijat olisi tuskissaan kun ei kerrota mistä sitä kamaa saa, ja menisivät johonkin toiseen nettikauppaan etsimään saman näköistä brändättyä tuotetta isolla rahalla.