Lue keskustelun säännöt.
eräs kaunis blogi pistää joka kerta miettimään kohtuullisuutta
01.01.2013 |
en halua mustamaalata ketään, mutta eräs kaunis blogi, jota kyllä tykkään lukea, järkyttää joka kerta siitä syystä, että perheen lapset kasvavat aivan epätodelliseen maailmaan, maailmaan jossa on kaikkea överirunsaasti ja se on kamalassa ristiriidassa todellisen maailman kanssa. epäekologinen kerskakulutus ja meininki jossa lapsen ideat ja haaveet toteutetaan vaikkakin itse askartelemalla - tavallaan se, että pieneltä ihmiseltä ei koskaan mitään puutu - siinä kaikessa yltäkylläisyydessä ja överikauneudessa on jotain selittämättömän surullista. miettiiköhän kukaan muu tätä koskaan? en halua synnyttää keskustelua blogissa, koska tämä tulkitaan tietysti ainoastaan kateudeksi, arvosteluksi tai muuten negatiiviseksi. mutta haluan keskustella, koska tuo kaunis kupla hämmentää.
Kommentit (194)
Ja vielä: tavaraa ei tunnu olevan ollenkaan liikaa, se vähä on laatua ja kaunista, paljon itsetehtyä. Katsokaapa sinne omien lastenne kaappeihin tai missä niitä leluja ym säilytättekään.
Talon sisustus on toki avara ja kaunis, mutta miten ihmeessä voit sanoa että tavaraa on "vähän", kun sitä tulee koko ajan lisää joko sisustustarvikkeiden, vaatteiden, pintaremontin, Ikean tavaroiden, tms. muodossa?
Voi olla että hankkiutuvat samaa tahtia vanhasta eroon (tai vievät sinne kauniisti lavastetulle ullakolle muistoarkkuihin, en tiedä), mutta ei "tavara vaihtuu jatkuvaan tahtiin, mutta pistän vanhat kiertoon" ei ole mikään synonyymi "vastuulliselle kuluttamiselle".
Eikä ole muuten itsetehtykään. Jos kudon kaapinnurkkaan 10 tarpeetonta neulepuseroa upouusista langoista niin siinä ei ole kyllä mitään ekologista.
"vähän" verrattuna siihen mitä olen keskivertokodissa nähnyt. Se että kuvissa vilahtelee tavaraa, selittynee osaksi sillä että he saavat mainosmielessä paljon kaikenlaista jonka on tarkoituskin näkyä kuvissa. TÄMÄ BLOGI KUN ON BISNESTÄ. He myös mainostavat uusia tuotteitaan tämän blogin kautta siinä kun joku toinen yrittäjä laittaa lehteen mainoksen "saimme juuri uuden erän sitäjatätä". Kuinka moni tällä palstalla voi sanoa olevansa ekologisesti valveutunut? Voisin pistää pääni pantiksi että tavaraa löytyy itse kultakin isot kasat, vaikka sitä marketin halparojua. Vai miksi ihmeessä täällä kysellään koko ajan " miten saan lastenhuoneen pysymään siistinä" kun on autoja, berbeja, legoja (ja lista muotilelusta joiden nimiä ja merkkejä en nyt muista)? Ainakaan tämän palstan perusteella en lähtisi av-mammoille Vuoden Vihrein Kuluttaja -pystiä myöntämään. Mutta onhan se helpompi osoittaa jotakuta toista joka kuluttaa kuin katsoa omaan peiliin.
Hatunnosto kaikille pienyrittäjille, kyllä leipä on tänä päivänä tiukassa kun sille tielle lähtee. Mikään ei estä ap:n kaltaisia perustamasta sitä omaa nettikauppaa ja kokeilemaan kuinka hyvin sieltä sitten loppujen lopuksi erottuu ja mitkä ne keinot ovat joilla lukijoita ja ostajia saa. Siinä ohella kun hoitaa ja kasvattaa kolmea lasta (joista vanhimmat olisi voinut laittaa tarhaan kun vauva syntyi, sehän kai on tapana tämän palstan perusteella) ja jaksaa postailla koko ajan uusia juttuja (joista monet itse tehtyjä askarteluja ym) niin pisteet Annelle ja perheelleen.
AIVAN, SE ON BISNESTÄ. EIKÖ SITÄ SEN TAKIA JUURI PITÄISI KATSELLA VIELÄKIN KRIITTISEMMIN SILMIN? Hyvänen aika.
Anne ON menestynyt ja suosittu bloggaaja ja onnistunut luomaan kauniin illuusion, siksi onkin erityisen tärkeää miettiä mistä se illuusio ja menestys rakentuu. Av-kirjoittelijoiden kulutus on asia erikseen, mutta se että anonyymi palstakirjoittelija osti Prismasta halpisastiaston ja krääsälelun ei ainakaan inspiroi ketään kuluttamaan lisää.
Täällä kirjoittelee hyvin erilaisia ihmisiä. Minä yritän elää ekologisesti enkä osta turhaa krääsää. Meiltä ei löydy turhia autoja ja legoja, kun ei löydy edes lapsia.
"Mikään ei estä ap:n kaltaisia perustamasta sitä omaa nettikauppaa ja kokeilemaan kuinka hyvin sieltä sitten loppujen lopuksi erottuu ja mitkä ne keinot ovat joilla lukijoita ja ostajia saa" - no mitä jos ap. ei halua osallistua tähän kulutushysteriakierteeseen? Minä en ainakaan haluaisi.
Ei kaikkia kriittisiä kirjoittelijoita aina motivoi kateus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Blogi ei ole päiväkirja johon vuodatetaan kaikki ilot ja surut. Blogi keskittyy yleensä jonkin teeman ympärille ja siihen kirjoitetaan teemaa tukevia kirjoituksia. Jos harhaudutaan sivupoluille, se tehdään maltilla.
Mitä tulee yksityisyyteen, jokainen järkevä ihminen miettii, mitä tietoja perheestään laittaa nettiin, josta sitä ei saa koskaan pois.
Aika paljon on sellaisia päiväkirja-blogeja, se ilmeisesti hämää näitä, jotka luulevat, että KPE on totta.
Mutta onko sen sitten tarkoitus olla valetta?
Siis tietenkään KPE ei ole *koko totuus*, se on vain blogi joka keskittyy sisustukseen ja askarteluun, eli Annen elämän materiaaliseen puoleen. Mutta totuus kuitenkin on, että KPE-Anne pyörittää työkseen sisustustarvikkeiden nettikauppaa kotoa käsin, ja askartelu, sisustus, kuvien käsittely, shoppailu yms. - eli juuri kaikki se, mikä blogissa näkyy - on väkisinkin iso osa elämää. Ja tässä materiaalisessa osassa Annen elämää ei näy esim. minkäänlaisia ekologisia arvoja ensinkään.
Vaikka blogi ei ole koko totuus, on se kuitenkin yksi totuus bloggaajan elämästä. Yhtä naurettavaa olisi väittää, etteikö suosittujen muotibloggaajien elämä pyöri isoksi osaksi vaatteiden ja kenkien ympärillä. Kyllä se ihan oikeasti jotain kertoo ihmisestä, että viettää ison osan päivistään ajatellen vaatteita ja kenkiä, selaillen muotilehtiä ja -blogeja, katsellen verkkokauppoja, tehden Nelly-kollaaseja, kuvaten itseään esittelemässä vaatteita, shoppaillen uusia vaatteita, kuvaten niitä ostoksiaan, kirjoittaen postauksia siitä mikä on tällä viikolla muotia ja mikä tulee olemaan ensi viikolla muotia ja mitä tekisi nyt mieli ostaa, jne.
Sama pätee Anneenkin, vaikkei hän Nelly-kollaaseja teekään (onneksi).
No ei kai sen valetta ole tarkoitus olla, vaan toimitettua, editoitua totuutta. Luen sitä samaan tapaan kuin esim. naistenlehtiä, en kuten päiväkirjaa.
Blogi ei ole päiväkirja johon vuodatetaan kaikki ilot ja surut. Blogi keskittyy yleensä jonkin teeman ympärille ja siihen kirjoitetaan teemaa tukevia kirjoituksia. Jos harhaudutaan sivupoluille, se tehdään maltilla.
Mitä tulee yksityisyyteen, jokainen järkevä ihminen miettii, mitä tietoja perheestään laittaa nettiin, josta sitä ei saa koskaan pois.
Aika paljon on sellaisia päiväkirja-blogeja, se ilmeisesti hämää näitä, jotka luulevat, että KPE on totta.
Mutta onko sen sitten tarkoitus olla valetta?
Siis tietenkään KPE ei ole *koko totuus*, se on vain blogi joka keskittyy sisustukseen ja askarteluun, eli Annen elämän materiaaliseen puoleen. Mutta totuus kuitenkin on, että KPE-Anne pyörittää työkseen sisustustarvikkeiden nettikauppaa kotoa käsin, ja askartelu, sisustus, kuvien käsittely, shoppailu yms. - eli juuri kaikki se, mikä blogissa näkyy - on väkisinkin iso osa elämää. Ja tässä materiaalisessa osassa Annen elämää ei näy esim. minkäänlaisia ekologisia arvoja ensinkään.
Vaikka blogi ei ole koko totuus, on se kuitenkin yksi totuus bloggaajan elämästä. Yhtä naurettavaa olisi väittää, etteikö suosittujen muotibloggaajien elämä pyöri isoksi osaksi vaatteiden ja kenkien ympärillä. Kyllä se ihan oikeasti jotain kertoo ihmisestä, että viettää ison osan päivistään ajatellen vaatteita ja kenkiä, selaillen muotilehtiä ja -blogeja, katsellen verkkokauppoja, tehden Nelly-kollaaseja, kuvaten itseään esittelemässä vaatteita, shoppaillen uusia vaatteita, kuvaten niitä ostoksiaan, kirjoittaen postauksia siitä mikä on tällä viikolla muotia ja mikä tulee olemaan ensi viikolla muotia ja mitä tekisi nyt mieli ostaa, jne.
Sama pätee Anneenkin, vaikkei hän Nelly-kollaaseja teekään (onneksi).
No ei kai sen valetta ole tarkoitus olla, vaan toimitettua, editoitua totuutta. Luen sitä samaan tapaan kuin esim. naistenlehtiä, en kuten päiväkirjaa.
No näinhän juuri sanoin. En ole koskaan sanonut lukevani blogeja kuin päiväkirjoja, mutta olen kyllä sitä mieltä että editoitukin blogi kertoo paljon tekijästään. Esimerkiksi hyvin materialistinen blogi ei tietenkään kerro kirjoittajansa perhe- ja rakkauselämästä mitään, mutta se kertoo ihan tarpeeksi kirjoittajan arvoista. Mikä tässä oli niin vaikeaa ymmärtää?
Ja pidän kyllä huolta ihan omista arvoistani, kiitos vain kehoituksesta. Mutta lukijoilla on myös oikeus kritisoida kaupallisten julkaisujen arvoja ja niiden puutteita. Vai eikö se nyt sitten taas olekaan kaupallinen julkaisu, vaan yksityinen päiväkirja?
jos ei ole mitään sanottavaa itse aiheeseen?
Tuossa perheessähän juuri ollaan lasten kanssa, annetaan heidän askarrella, toteutaan yhdessä tekemällä heidän unelmiaan. Miten voi nähdä hyvässäkin pahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin on sukupolvieroja. Nuoret tietävät mikä on blogi. Vanhemmille blogien idea ei aina ole niin selvä. Ole hyvä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Blogi
Ja pidän kyllä huolta ihan omista arvoistani, kiitos vain kehoituksesta. Mutta lukijoilla on myös oikeus kritisoida kaupallisten julkaisujen arvoja ja niiden puutteita. Vai eikö se nyt sitten taas olekaan kaupallinen julkaisu, vaan yksityinen päiväkirja?
Blogi ei ole päiväkirja johon vuodatetaan kaikki ilot ja surut. Blogi keskittyy yleensä jonkin teeman ympärille ja siihen kirjoitetaan teemaa tukevia kirjoituksia. Jos harhaudutaan sivupoluille, se tehdään maltilla.
Mitä tulee yksityisyyteen, jokainen järkevä ihminen miettii, mitä tietoja perheestään laittaa nettiin, josta sitä ei saa koskaan pois.
Aika paljon on sellaisia päiväkirja-blogeja, se ilmeisesti hämää näitä, jotka luulevat, että KPE on totta.
Mutta onko sen sitten tarkoitus olla valetta?
Siis tietenkään KPE ei ole *koko totuus*, se on vain blogi joka keskittyy sisustukseen ja askarteluun, eli Annen elämän materiaaliseen puoleen. Mutta totuus kuitenkin on, että KPE-Anne pyörittää työkseen sisustustarvikkeiden nettikauppaa kotoa käsin, ja askartelu, sisustus, kuvien käsittely, shoppailu yms. - eli juuri kaikki se, mikä blogissa näkyy - on väkisinkin iso osa elämää. Ja tässä materiaalisessa osassa Annen elämää ei näy esim. minkäänlaisia ekologisia arvoja ensinkään.
Vaikka blogi ei ole koko totuus, on se kuitenkin yksi totuus bloggaajan elämästä. Yhtä naurettavaa olisi väittää, etteikö suosittujen muotibloggaajien elämä pyöri isoksi osaksi vaatteiden ja kenkien ympärillä. Kyllä se ihan oikeasti jotain kertoo ihmisestä, että viettää ison osan päivistään ajatellen vaatteita ja kenkiä, selaillen muotilehtiä ja -blogeja, katsellen verkkokauppoja, tehden Nelly-kollaaseja, kuvaten itseään esittelemässä vaatteita, shoppaillen uusia vaatteita, kuvaten niitä ostoksiaan, kirjoittaen postauksia siitä mikä on tällä viikolla muotia ja mikä tulee olemaan ensi viikolla muotia ja mitä tekisi nyt mieli ostaa, jne.
Sama pätee Anneenkin, vaikkei hän Nelly-kollaaseja teekään (onneksi).
No ei kai sen valetta ole tarkoitus olla, vaan toimitettua, editoitua totuutta. Luen sitä samaan tapaan kuin esim. naistenlehtiä, en kuten päiväkirjaa.
No näinhän juuri sanoin. En ole koskaan sanonut lukevani blogeja kuin päiväkirjoja, mutta olen kyllä sitä mieltä että editoitukin blogi kertoo paljon tekijästään. Esimerkiksi hyvin materialistinen blogi ei tietenkään kerro kirjoittajansa perhe- ja rakkauselämästä mitään, mutta se kertoo ihan tarpeeksi kirjoittajan arvoista. Mikä tässä oli niin vaikeaa ymmärtää?
Ja pidän kyllä huolta ihan omista arvoistani, kiitos vain kehoituksesta. Mutta lukijoilla on myös oikeus kritisoida kaupallisten julkaisujen arvoja ja niiden puutteita. Vai eikö se nyt sitten taas olekaan kaupallinen julkaisu, vaan yksityinen päiväkirja?
Sinusta netissä on asiallista arvostella muita henkilöitä ja heidän arvomaailmaansa, hyvin olet pitänyt arvoistasi huolta, toivottavasti saat välitettyä ne eteenpäin tuleville sukupolville, niin maailmasta tulee parempi paikka kaikille, kenties?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pidän siitä että minulla on ollut mahdollisuus saada lapsia hyvän miehen kanssa ja hankkia hyvä arvostettu akateeminen ammatti, josta saan hyvää palkkaa, matkustan jne.
Onko tällä mainosblogin naisella mitään ammattia? Synnytellyt "vain"? Koti on kyllä siisti mutta mainosmakuinen. Nytkö ne alkaa myydä noita vauvamuistoarkkuja ja tyhmät ostaa?
että joku on noin nätti, sillä on nätit lapset ja koti ja kaikkea kivaa elämässään. Ihan kohtuutonta, että jollain on aikaa askarrella ja leipoa ja pitää blogia ja ties mitä kaikkea. Kyllä se on ihan kohtuutonta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuodaan esille ne ideat ja toiveet jotka on toteutettu? Ja lova sekä taitava ihminen siis osaa toteuttaa ne itse, mitä kerskaamista siinä on? Mitä muuhun kauneuteen tule- niin kukapa haluaisi oikeasti kuvata ja julkistaa kuvia kodistaan jossa kaikki on mullinmallin ja sekaisin? Eikö sitä itse kukin kuvaa ja näytä sitä mikä on kaunista?
Lisäksi ajatuksna on antaa kai vinkkejä mm sisustukseen tms...
Arvaan kyllä mitä blogia tarkoitat, ja muistaisin kyseisen bloggarin aiheeseen joskus kommntoinenkin blogissaan (koska tästä on siis ennenkin vauvalla keskusteltu).
Voitaisiin nyt vaan muistaa, että se mitä näytetään ei välttämättä ole koko arkitotuus ;)
eikä ystäväni ole edes kuulleet siitä. Olen lopen kyllästynyt tähän mainostamiseen mitä bloggaaja (tai hänen ystävänsä/sukulaisensa) täällä harrastaa. Ymmärrän, että täällä kirjoittelu tuo taas uusia lukijoita blogille, mutta tämä on vain aivan älyttömän läpinäkyvää jo. ETKÖ VOI BLOGISTI JÄTTÄÄ TÄTÄ PALSTAA RAUHAAN? Olisi kiva kun välillä kirjoiteltaisiin muistakin blogeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pidän siitä että minulla on ollut mahdollisuus saada lapsia hyvän miehen kanssa ja hankkia hyvä arvostettu akateeminen ammatti, josta saan hyvää palkkaa, matkustan jne.
Onko tällä mainosblogin naisella mitään ammattia? Synnytellyt "vain"? Koti on kyllä siisti mutta mainosmakuinen. Nytkö ne alkaa myydä noita vauvamuistoarkkuja ja tyhmät ostaa?
Mutta jos ei tarvitse sitä hyvää palkkaa, niin miksi pitäisi opiskella, jos ei muuten kiinnosta...miksei voi vaan elää ja nauttia ja rakastaa.
koulutukseltaan. Eli ammatti ja koulutus löytyy kyllä ja tekee ainakin osittain koulutustaan vastaavaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelen, että ihmiselämässä hyötyä on siitäkin, että oppii sietämään tylsyyttä, joutilaisuutta etc. tosielämässä on niin monta puolta - myös se taso, jossa "ei ole mitään", tyhjyys. miten ihminen kohtaa koskaan sen "ei mitään" kun kaikki on täynnä kaikkea. vastaus löytyy kertakerran jälkeen tavarasta tai rahapussista ja hyvyyttä opetetaan lapsille käärimällä vähempiosaisille satoja joulupaketteja. eriarvoisuus opetetaan tuossa kädestä pitäen. mutta mietin kyllä, että suomessa on ihmisiä jotka kykenee elämään tuollaisen kuplan sisällä koko ikänsä. yritän vain käsittää millainen täytyy olla se ajattelun strategia, jotta se on mahdollista. ap
pelaa pleikkaa ja muuta vastaavia vempaimia päivät pääksytysten. Ei siinä ole sijaa tylsyydelle ja joutilaisuudelle. Ja niiten kärsivällisyys ei kestäis odottaa niin kauaa, että sammakko saataisiin virkattua tai pullat tai piparit paistuisivat uunissa.
esimmäinen Lacoste-pikeepaita on pistetty ihan päällimmäiseksi siihe laatikkoon.
Askasrtelua ja remontti-intoa ja -taitoa ihailen, mutta en voi käsittää sitä, että ihan pienelle lapselle ostetaab valkoinen Lacoste-paita. Miksi sen krokotiilin pitää olla siinä paidassa? Ihan samanlaisia saa myös ilman sitä krokoa. Ja ovat tismalleen tai lähes samanlaatuisia, millä ei edes ole mitään merkitystä, koska paidan käyttöikä on niin lyhyt.
Joten oletan, että ainoa syy siihen krokotiiliin, on se krokotiili itse, mikä on surullista. Ja tämä kaikki siis äitiä varten, ei lasta, koska lapsi ei ymmärrä en krokon statuksen päälle hölkäsen pöläystä.
onko se sulta pois jos jollakin on varaa ostaa se Lacosten paita H&M paidan sijasta? En ymmärrä miten tällaisestakin asiasta joku saa kehitettyä ongelman.
Hankkikaa oma elämä niin ihmeesti lakkaa kiinnostus muiden ihmisten asioita kohtaan...
onko se sulta pois jos jollakin on varaa ostaa se Lacosten paita H&M paidan sijasta? En ymmärrä miten tällaisestakin asiasta joku saa kehitettyä ongelman.
Hankkikaa oma elämä niin ihmeesti lakkaa kiinnostus muiden ihmisten asioita kohtaan...
Tuossako ne ainoat vaihtoehdot, merkkipaita tai H&M?
Ei ihme, että maailmassa on näin paljon vialla kun asenteet ovat tuollaiset...
olette te kyllä kovia valittamaan kaikesta
Siinä, että vaikka koti on kaunis ja blogisti taitava sisustamaan ja askartelemaan, lapset onnellisia ja elävät ihanaa ja rikasta elämää, niin elämänarvot ovat ns. kovat. Se, että askartelee uusista aineksista, ei ole kovin ekologista tai kestävää kehitystä. Jos ei käytetä vanhoja leluja, ei koluta kirppiksiä eikä tehdä naamiaisvaatteita vanhoista kankaista, omista hylätyistä vaatteista tms. niin suositaan enemmän tätä kerskakulutusta, ostamista ja ylellistä elämäntapaa.
Ei se silti tee tyhjäksi sitä, etteikö kyseinen blogi voisi olla mielenkiintoinen tai kyseinen perhe olla onnellinen. Se vain kertoo sen, että blogistin ja perheensä arvot ovat kovin kaupalliset.
En itse seuraa blogia, joten ihan vastaan tämän ketjun perusteella. Ymmärsin, että kaiken askartelun ja nikkaroinnin blogisti tekee uusista materiaaleista ja merkki on tärkeämpi kuin käyttötarkoitus. En tiedä, onko näin. Ymmärrän kuitenkin aloittajaa. Onnellinen koti on siis tämän blogin mukaan hyvin materialistinen, vaikka paljon askarrellaankin.
"vähän" verrattuna siihen mitä olen keskivertokodissa nähnyt. Se että kuvissa vilahtelee tavaraa, selittynee osaksi sillä että he saavat mainosmielessä paljon kaikenlaista jonka on tarkoituskin näkyä kuvissa. TÄMÄ BLOGI KUN ON BISNESTÄ. He myös mainostavat uusia tuotteitaan tämän blogin kautta siinä kun joku toinen yrittäjä laittaa lehteen mainoksen "saimme juuri uuden erän sitäjatätä". Kuinka moni tällä palstalla voi sanoa olevansa ekologisesti valveutunut? Voisin pistää pääni pantiksi että tavaraa löytyy itse kultakin isot kasat, vaikka sitä marketin halparojua. Vai miksi ihmeessä täällä kysellään koko ajan " miten saan lastenhuoneen pysymään siistinä" kun on autoja, berbeja, legoja (ja lista muotilelusta joiden nimiä ja merkkejä en nyt muista)? Ainakaan tämän palstan perusteella en lähtisi av-mammoille Vuoden Vihrein Kuluttaja -pystiä myöntämään. Mutta onhan se helpompi osoittaa jotakuta toista joka kuluttaa kuin katsoa omaan peiliin.
Hatunnosto kaikille pienyrittäjille, kyllä leipä on tänä päivänä tiukassa kun sille tielle lähtee. Mikään ei estä ap:n kaltaisia perustamasta sitä omaa nettikauppaa ja kokeilemaan kuinka hyvin sieltä sitten loppujen lopuksi erottuu ja mitkä ne keinot ovat joilla lukijoita ja ostajia saa. Siinä ohella kun hoitaa ja kasvattaa kolmea lasta (joista vanhimmat olisi voinut laittaa tarhaan kun vauva syntyi, sehän kai on tapana tämän palstan perusteella) ja jaksaa postailla koko ajan uusia juttuja (joista monet itse tehtyjä askarteluja ym) niin pisteet Annelle ja perheelleen.