Lue keskustelun säännöt.
eräs kaunis blogi pistää joka kerta miettimään kohtuullisuutta
01.01.2013 |
en halua mustamaalata ketään, mutta eräs kaunis blogi, jota kyllä tykkään lukea, järkyttää joka kerta siitä syystä, että perheen lapset kasvavat aivan epätodelliseen maailmaan, maailmaan jossa on kaikkea överirunsaasti ja se on kamalassa ristiriidassa todellisen maailman kanssa. epäekologinen kerskakulutus ja meininki jossa lapsen ideat ja haaveet toteutetaan vaikkakin itse askartelemalla - tavallaan se, että pieneltä ihmiseltä ei koskaan mitään puutu - siinä kaikessa yltäkylläisyydessä ja överikauneudessa on jotain selittämättömän surullista. miettiiköhän kukaan muu tätä koskaan? en halua synnyttää keskustelua blogissa, koska tämä tulkitaan tietysti ainoastaan kateudeksi, arvosteluksi tai muuten negatiiviseksi. mutta haluan keskustella, koska tuo kaunis kupla hämmentää.
Kommentit (194)
Jotenkin kovasti ristiriidassa sen kaiken ylettömän turhamaisuuden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset vaan verhoilevat kateutensa ties mihin kaapuihin: huolestumiseen, surullisuuteen, sääliin. Nythän on AP niin, että sinua vituttaa kun KPE-bloggaajalla on kaikkea: rahaa, taitoa, kauneutta, terveet suloiset lapset, ihana mies, upea talo jne. Koita nyt elää sen kanssa!
en halua mustamaalata ketään, mutta eräs kaunis blogi, jota kyllä tykkään lukea, järkyttää joka kerta siitä syystä, että perheen lapset kasvavat aivan epätodelliseen maailmaan, maailmaan jossa on kaikkea överirunsaasti ja se on kamalassa ristiriidassa todellisen maailman kanssa. epäekologinen kerskakulutus ja meininki jossa lapsen ideat ja haaveet toteutetaan vaikkakin itse askartelemalla - tavallaan se, että pieneltä ihmiseltä ei koskaan mitään puutu - siinä kaikessa yltäkylläisyydessä ja överikauneudessa on jotain selittämättömän surullista. miettiiköhän kukaan muu tätä koskaan? en halua synnyttää keskustelua blogissa, koska tämä tulkitaan tietysti ainoastaan kateudeksi, arvosteluksi tai muuten negatiiviseksi. mutta haluan keskustella, koska tuo kaunis kupla hämmentää.
Siis onko tuolla blogistilla uskonnollinen vakaumus?Jotenkin kovasti ristiriidassa sen kaiken ylettömän turhamaisuuden kanssa.
on kuulemma helluntalaisia
vaatimattomuus ja turhamaisuuden välttely, elämän (ml. luonto ja elinympäristömme) varjelu?
Siis onko tuolla blogistilla uskonnollinen vakaumus?Jotenkin kovasti ristiriidassa sen kaiken ylettömän turhamaisuuden kanssa.
on kuulemma helluntalaisia
turhamaisuutta eikä rumuus ole samaa kuin vaatimattomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut äärimmäisen rikas mieli syntyy heikosti runsaiden pöytien äärellä, mutta se ei taida muodissa muutenkaan olla.
Ei kaunetta sinänsä olisikaan välttämätöntä luoda jatkuvalla kuluttamisella. Olen nähnyt monen luovan kauneutta kierrätystavarasta ja ilman jatkuvaa shoppailua. Tuossa blogissa se kauneus kuitenkin luodaan uusista materiaaleista ja kuluttamalla.
Kauneudentavoittelu ei ole turhamaisuutta eikä rumuus ole samaa kuin vaatimattomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhtaudun suurimpaan osaan blogeista kuten tosi-tv:seen: käsikirjoitettua, tarkoitushakuista, ei kiinnosta, en katso.
Minäkään en oikein saa blogeista mitään irti. En varsinkaan noista lifestyle-blogeista.
ja shoppailuvinkkejä siis? Tuoko esiin jotenkin hengellisiä arvoja? Jos näin ei ole, niin ei minuakaan varmaan sitten kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta tuollainen tyyli on mauton ja hengetön, elämäntapa kestämätön ja arvoiltaan köyhä. Lisäksi koko toiminta ja tuotokset toteutetaan äidin näkemyksen mukaan. Missä ovat lasten piirustukset, askartelut, väkerrykset esim. nukkekotiin? Tuo talo näyttää niin elämälle vieraalta että puistattaa. Aivan kuin kaikki tähtäisi siihen että _näyttää hyvältä_ , siis blogistin mielestä. Kaikkea on, mutta silti tyhjyys kumisee.
Hirveetä, kauheeta, kamalaa.
Oletteko tosiaan näin yksinkertaisia?
Että luulette, että koko elämä on näytillä siinä yhdessä blogissa?
Että lapset ei koskaan pety, saa aina kaiken, siis KAIKEN haluamansa ja että he elävät prinsseinä ja prinsessoina jossain tavoittamattomassa haavemaassa johon ei muilla ole pääsyä?
Muauuhhahahhahahaha :D
Jokaisella on mahdollisuus samaan, kuin tässä blogissa. Ja jos ei osaa, opettelee. Jos ei ole rahaa, opiskelee ja tekee töitä. Tai vaikka lottoaa ja saa päävoiton. Mahdollisuus on.
hengellisiä arvoja paljonkaan viljellä. Minua närästää tuossa blogissa se, että tavaroiden merkki pitää jumankauta tuoda AINA esille. Ei esim. riitä että kerrotaan, miten vauvamuistoihin pakattiin synnärille tuotu pupu vaan pitää korostaa, että se on just tämä tietynmerkkinen pupu. Sama homma jokaisen rievun yhteydessä! Antaa aika teinimäisen vaikutelman blogistista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta tuollainen tyyli on mauton ja hengetön, elämäntapa kestämätön ja arvoiltaan köyhä. Lisäksi koko toiminta ja tuotokset toteutetaan äidin näkemyksen mukaan. Missä ovat lasten piirustukset, askartelut, väkerrykset esim. nukkekotiin? Tuo talo näyttää niin elämälle vieraalta että puistattaa. Aivan kuin kaikki tähtäisi siihen että _näyttää hyvältä_ , siis blogistin mielestä. Kaikkea on, mutta silti tyhjyys kumisee.
Hirveetä, kauheeta, kamalaa.
Oletteko tosiaan näin yksinkertaisia?
Että luulette, että koko elämä on näytillä siinä yhdessä blogissa?
Että lapset ei koskaan pety, saa aina kaiken, siis KAIKEN haluamansa ja että he elävät prinsseinä ja prinsessoina jossain tavoittamattomassa haavemaassa johon ei muilla ole pääsyä?Muauuhhahahhahahaha :D
Jokaisella on mahdollisuus samaan, kuin tässä blogissa. Ja jos ei osaa, opettelee. Jos ei ole rahaa, opiskelee ja tekee töitä. Tai vaikka lottoaa ja saa päävoiton. Mahdollisuus on.
et ostappa ite lottorivi ja elä "mahdollisuuttasi"
on aivan eri asia kuin perheen todellisuus. Vähän mediakriittisyyttä, av-mammat! Mistä me tiedetään miten tuossa perheessä todellisuudessa eletään, jos ei heitä tunneta. Eiköhän nuokin lapset ihan tavallista elämää elä.
Itse en jaksa tuota blogia, koska se on niin siirappinen ja täydellisyyttä tavoitteleva. Tykkään rennommasta meiningistä ja arjen hassuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et ostappa ite lottorivi ja elä "mahdollisuuttasi"
Niin elänkin, ja joskus jopa lottoan. Jos en muuten, niin jännityksen vuoksi.
Pointtini oli, että ei tuokaan blogi kerro kaikkea. Sen tarkoitus on olla kaunis, mutta ei se tarkoita pilalle lellittyjä lapsia tai lintukotoa jossa ei koskaan tapahdu mitään pahaa. Pelottavaa, että ihmiset ajattelette noin kuten ajattelette.
Suhtaudutteko kauniisti puettuihin, kauniista kodista lähtöisin oleviin lapsiin automaattisesti noin? Että he ovat hemmoteltuja, itsekkäitä, eivät selviä tosi elämästä?
Kammottavaa kapeakatseisuutta.
ja ottakaa sellainen asenne, että se on parodiaa. Nimittäin se on niin täydellinen, että se on jo koominen.
Perhe kootaan koristelemaan kuusta siten, että kaikkien tukat ovat harjattu, harmoniset vaatteet päällä, ei mitään rojua ja roipetta missään. Todellisuushan on, että lapset juoksentelevat innoissaan ympäriinsä, kaatavat ohi kulkiessaan isän glögin valkoiselle villamatolle, riitelevät siitä kuka saa laittaa minkäkin koristeen ja mihin, kuusi heiluu jo uhkaavasti ja neulasia alkaa varista.
Ja jos minä laittaisin lapseni ensimmäisen pupun vitriinikehyksiin seinälle, siitä nousisi kamala poru! Koska pupu on puhkihalittuna edelleen joka yö vieressä ja usein päivälläkin kainalossa.
Blogin pitäjälle tuo on epäilemättä ammatti. Kulissien takana eletään sitten sitä aivan tavallista lapsiperheen elämää. Jos ei eletä, olen jo huolissani äidin (ja lasten) mielenterveydestä.
Ettekai te kuvittele, että sisustuslehtien koditkaan näyttäisivät samalta kaksi päivää kuvausten jälkeen?
Kuinkahan monta kritisoijaa on organisoinut, pakannut ja mainostanut hyväntekeväisyyden hyväksi?? Lahjoittanut sekä aikaansa, vaivaansa, blogitilaa ja rahaa mm. Hope yhdistyksen joululahjoihin?
Onko kaunis koti ja kauniisti puetut lapset pois lastenhyvinvoinnista automaattisesti?
Minusta heillä elämä todella perhekeskeistä: äiti hoitaa kotona lapsiaan, perhe viettää lomat yhdessä ja kotona muutenkin vanhemmat ovat läsnä lapsilleen. Askartelevat, piirtävät ja ulkoilevat paljon yhdessä.
Minun pitääkin heti laittaa lapseni merkkivaatteet muistojen arkkuun. *muistaa viikata niin, että merkki näkyy*
Kuinkahan monta kritisoijaa on organisoinut, pakannut ja mainostanut hyväntekeväisyyden hyväksi?? Lahjoittanut sekä aikaansa, vaivaansa, blogitilaa ja rahaa mm. Hope yhdistyksen joululahjoihin?
Onko kaunis koti ja kauniisti puetut lapset pois lastenhyvinvoinnista automaattisesti?
Minusta heillä elämä todella perhekeskeistä: äiti hoitaa kotona lapsiaan, perhe viettää lomat yhdessä ja kotona muutenkin vanhemmat ovat läsnä lapsilleen. Askartelevat, piirtävät ja ulkoilevat paljon yhdessä.
kaikki ei tuo sitä julki, ei blogissa tai muutenkaan.
koko blogihan on mainos!
Kadehditteko te kaikkien mainosten elämää?
tai siitä mitä blogissa ei kerrota?
on sama mitä siellä ei kerrota. kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. vaikka blogi olisikin mainosta omalle yritykselle, tuskin kaikki tuo tavaramäärä on raijattu sinne vain kuvausta varten lainaan?
vai siitäkö me keskusteltiinkin, että saako lapsen kanssa askarrella vai ei?