Mikä koirarotu sopisi meille (ensimmäinen koira lapsiperheeseen)?

En nyt sanoisi teidän vaatimuksia älyttömän suuriksi tai, että lelukoira olisi ainoa oikea. Kuitenkin, kun teillä vaatimuksia on, niin suosittelen unohtamaan ne "normaalit" ulkonäkövaatimukset ja välttämään kaikkia palvelus/paimen/metsästysrotuja.



Koirat.com on hyvä sivusto lähteä kartoittamaan koirarotuja. Lähdette A:sta liikkeelle ja kirjaatte ylös ne rodut, jotka teidän mielestä kuulostavat kivoilta. Tämän listan kanssa lähdette sitten vierailemaan näyttelyissä ja ottamaan kasvattajiin yhteyttä. Monella rodulla on omat fooruminsa, joihin pitää rekisteröityä, mutta sieltä saa hyvää tietoa rodusta.



Suosittelisin kuitenkin käymään ensin läpi kaikki seurakoirarodut. Näiden joukossa on myös aktiivisempia rotuja, mutta pienenee rotujoukko jo paljon sillä kriteerillä.

ei lähde karvoja eikä allergisoivia hilseitä. Aika terhakoita dogeja muutenkin. Ikääntyessä eivät flegmatisoidu

kaikki kriteerit eivät täytykään mutta: Kiinanharjakoira.Puuteri vaatii suht paljon turkinhoitoa,mutta naku ei niin paljoa.

Meillä ihan ehdoton suosikkirotu,pari muutakin rotua ollut(silkkiterrieri,cokkeri)mutta tämä meidän harjis on ihan omaa luokkaansa.

Meidän koiramme on:

Todella lapsirakas,hellyyden kipeä ja makaa illat yleensä sylissä.

Lenkille lähtee mielellään,mutta talvella haluaa sisään heti kun on hädät tehnyt.

Ei ole haukkuherkkä.

täyttää kaikki ap;n ehdot ja allekirjoitan myös sun kommentit. Ein olis ikinä uskonut että koira voi olla nin ihana. vaivaa on tosi vähän, eikä meidän auto ja koti haise yhtään koiralle. KOira on leikkisä, lempeä ja rauhallinen, lisäksi fiksu, eikä hauku käytännössä ollenkaan. Eli suositteen todellä lämpimästi harjakoiraa; karvatonta verisota en niinkään, minusta sen kasvatus ei ole ihan mutkaton juttu. ja lisäksi kannattaa etsiä kasvattaja jolla lapsia ja joka kasvattaa "keittiöpentuja", eli koirat pyörivät siinä jaloissa ja tottuvat arkeen.

Kaikki nuo kohdat täyttyy.

Joidenkin mielestä turkki on vaativa, itse en miellä vaativaksi harjausta pari kertaa viikossa. Lisäksi pesu n. kerran kuussa (kura-aikaan useammin) ja trimmaus kuukauden parin välein. Karvaa ei lähde paitsi harjatessa ja silloinkin hyvin vähän.

Toisaalta sellaista koiraa et löydä minkä turkki ei vaadi mitään hoitoa!

Miekin suosittelen Japsia :) Ei turhan ''liika innokas'' muttei ns. laiskakaan. Sellanen jokapaikan höylä! :D

Meillä on muutama koirakirja ja netistä alan etsimään lisää tietoa noista ehdottelemistanne koiraroduista. Asia ei tosiaan vielä ole ajankohtainen (haluan, että lapset ovat hieman vanhempia), mutta kiva kuitenkin alkaa selvittää asiaa.



Mäkään en ihan tajua, miksi mun kriteerit sopivalle koiralle olisi niin mahdottomat, että lelukoira olisi ainoa sopiva vaihtoehto. Mun mielestä on aika selvä asia, että ensimmäisen koiran on oltava ns. helppo rotu, vaikka oikein hyvin tiedän, että koirat ovat kaikki yksilöitä ja blaa blaa blaa. Ja koska perheessä on lapsia, pitäisi koiran olla sellainen, että tulee lasten kanssa toimeen.



Kerrostaloon ei ole mun mielestä reilua ottaa sellaista koiraa, joka haukkuu AINA kun joku menee oven ohi tai kun naapuri vetää vessan. Eli pitäisi olla sellainen koira(rotu), että haukkumisen saa opetettua pois. Tietenkään ne ilmoitushaukut ei haittaa (jos ovikello soi tms.), mutta sellaiset koko ajan haukkuvat tai räksyttävät koirat ovat kyllä kamalia (anteeksi vaan, jos jollain sellainen on).



Ja se että haluan koiran, josta irtoaa mahdollisimman vähän karvaa, ei ole mun mielestä mitenkään huono asia. Kun kuitenkin sellaisiakin koiria on, joiden omistajilla ei ole vaatteet ja sohvat koko ajan ihan täynnä koirankarvoja. Kun kirjoitin, ettei kuitenkaan sellaista koiraa, jonka turkkia tarvitsee kauheasti hoitaa, niin lähinnä tarkoitin sitä, etten haluaisi koiraa, jonka turkki pitää tyyliin kerran viikossa pestä (ympäri vuoden) ja sen jälkeen föönata ja harjata ja koko tapahtumaan menisi useita tunteja.



Ulkonäön perusteella ei koiraa valittaisi, mutta käänteisesti ajateltuna kuitenkin niin, että sellaista koiraa, joka ei miellytä silmääni, en haluaisi. Onneksi suurin osa koirista on kuitenkin ihan lutusia, joten uskon, että meidän kriteereillä meillekin löytyisi yksi lutuinen yksilö.



ap

etsiä sopivaa sekoituta; tiedän paljon todella hauskoja pieniä seropi-koiria; kun rodut ovat lähellä toisiaan ja juuri tuo turkki esim. ei irtoava, niin pystyy päättelemään jotain itse koirasta. Itse aikanaan etsin tällaista, mutta sitten löysimme hyvän rotukoiran. Mut jotenkin nuo hyvät sekoitukset vaikuttavat erityisen hauskoilta- ja ovat myös terveempia kuin rotukoirat.

Vaikka tää onkin jo vanha ketju niin on pakko vastata. Tässäkin moni lapsiperheen äiti tuskailee, kuinka koiran kanssa on vaikeaa kun vieraita tulee jne. Miksi te ette rajoita koiran liikkumista? Siis meillä on esim. niin että koiralle on eteisessä lapsiportti. Jos tulossa lapsivieraita tai aikuisia, jotka eivät koirista piittaa niin koira laitetaan eri huoneeseen siksi aikaa, että vieraat pääsevät rauhassa sisään. Sen jälkeen koira on eteisessä aidan takana.



Myös kun iltaisin itseä alkaa rasittaa jaloissa yhtenään roikkuva koira niin sen voi laittaa eteiseen aidan taakse.



Koira EI OLE IHMINEN EIKÄ LAPSI. Se on koira. Koira olisi itseasiassa aika onnellinen olleessan ihan vaan koira.

Mielestäni helppo, hyväluonteinen, ja sen verran pieni että ei vaadi superpitkiä lenkkejä. Sopi lapsiperheeseen.

Vaikka tää onkin jo vanha ketju niin on pakko vastata. Tässäkin moni lapsiperheen äiti tuskailee, kuinka koiran kanssa on vaikeaa kun vieraita tulee jne. Miksi te ette rajoita koiran liikkumista? Siis meillä on esim. niin että koiralle on eteisessä lapsiportti. Jos tulossa lapsivieraita tai aikuisia, jotka eivät koirista piittaa niin koira laitetaan eri huoneeseen siksi aikaa, että vieraat pääsevät rauhassa sisään. Sen jälkeen koira on eteisessä aidan takana.

Myös kun iltaisin itseä alkaa rasittaa jaloissa yhtenään roikkuva koira niin sen voi laittaa eteiseen aidan taakse.

Koira EI OLE IHMINEN EIKÄ LAPSI. Se on koira. Koira olisi itseasiassa aika onnellinen olleessan ihan vaan koira.

Miten suuri ongelma koirasta saadaan. Ota sopiva rotu ja kouluta se, niin koirasta on vain iloa. Näin meillä. Tietää paikkansa koirana ja nauttii siitä. Palkitaan usein juuri siitä omalla tontillaan pysymisestä. Uusavutonta touhua.

Kissanpentu sopeutuu ihanasti perheenjäseneksi ja oikein kohdeltuna on ihana sylivauva joka rakastaa sylissä oloa ja silittelyä. Ei ole lenkkeilyvaivaa ja uusilla laadukkailla kissanhiekoilla kissanvessa pysyy hajuttomana helposti. Suosittelen lämpimästi kissaa lapsiperheeseen!

Kissaa ei oteta, koska en ole yhtään kissaihminen ja haluan koiran, jonka kanssa lenkkeillä.



Oon käynyt noita ehdotettuja koirarotuja läpi ja sitten kun asia alkaa meillä olla enemmän ajankohtainen, alan taas käymään oikein perusteellisesti. Jos ja kun koira joskus otetaan, niin ei todellakaan mitenkään heppoisin perusteluin. Eli asiaa kyllä sitten mietitään ihan joka kantilta, että onko meistä koiraperheeksi. Joten älkää siis huoliko te, jotka ehdotitte meille lelukoiraa =)

Cavalier, on todella ihana rotu.

Ainoat ongelmakohdat on että useimmat yksilöt ovat hyvin sairaita, mutta se on yksilöllistä. 

Toinen ongelma on, että turkki vaatii hoitoa. Meile itselle sattui viimeisimpänä olemaan yksilö josta lähti karvaa jokaisella harjauskerralla vähintää jätesäkillinen ja muina aikoina myös todella paljon. 

Todella helppoja ja kilttejä yleisesti luonteeltaan. Voi paijata yms. Löytyy kuitenkin myös ärhäkkyyttää ja energiaa.

Ei tarvita mitään järjettömiä lenkkejä, koska ovat pieniä, mutta pitävät liikunnasta.

Lapsiperheeseen sopiva, kunhan asettaa selkeät säännöt lapsille ja koiralle ja pitää niistä myös sitten kiinni. 

Villakoira, pieni.

Älkää ottako pientä koiraa kerrostaloon, voi olla vaikea opettaa hiljaiseksi.

Sanoisin esim. labradorinnoutaja hyvästä pesueesta. Omalta kokemukselta voin sanoa, että jaksaa palloleikit, voi käyttää jäljestykseen (kun myöhemmin haluaa sitten harrastaa), jne jne. Karvaa tietysty tulee, mutta tuskin on se pahin sotkeva malli.

Meillä oli aikanaan snautseri, se on todella lapsiystävällinen koirarotu myös, mutta toisaalta se tarvitsee kuria haastavuutensa vuoksi ja ulkoilee paljon. Kääpiösnautseri voisi kuitenkin olla ihan kiva. Saattaa olla haukkumistaipuvaisuutta, mutta helppo on kouluttaa ja fiksu on

Aina joku lapsiperhe kyselemässä mikä olisi sopiva ekaksi koiraksi...

HUOH. Mene ja tutustu eri rotuihin paikanpäällä.
Tai vaihtoehtoisesti älkää ottako koiraa ollenkaan. "pitäisi olla kiltti ja helppo".
Se nyt riippuu täysin koiran luonteesta, kaikki ovat yksilöitä. Itselläni on kiinanharja koira, kaikinpuolin ihana, mutta turkki vaatii hoitoa ja trimmaamista, on myös kova räksyttämään.
Niin on myös tuttuni 2 harjista.

Portugalinvesikoira. Mutta portugeesit ovat kyllä trimmattavia, noin 4krt vuodessa trimmataan, jos koiraa pitää lyhyessä trimmissä. Harjattava on useampi kerta viikossa :) 

Sopiskohan teille kultainennoutaja? Se olis lapsirakas ja suht helppohoitoinen? Toinen vois olla labradorinnoutaja... mut se kyl tarttis suht paljon liikuntaa... Labbiksen karvanhoito ois muuten tosi vähäistä kurakaan ei tartu siihen mutta kun on karvanlähtöaika niin ei mitään rajaa sillä karvanmäärällä... Ja entäs cavalierkingcharlesinspanjeli (en oo varma kirjotinko oikein :D) ne ois lapsi rakkaita ja ei tartte kovinpaljoo aktiviteettia. mutta karvan hoitoa ne kyl tarttee jonkin verran... kannattaa kokeilla niitä mika koira minulle sopisi testejä netissä.

Kaikki koirakuumeiset, käykää sivustolla www.koirarodut.suntuubi.com ja vältytte monelta harmilta. Osa koiraroduista on todella sairaita, eikä sairauksista välttämättä edes kerrota tavanomaisissa rotukuvauksissa tai kennelien omilla sivustoilla yms. Lisäksi tuolla erinomaisella sivustolla kerrotaan avoimesti herkkähaukkuisuudesta ja muista mahdollisista käytöshäiriöistä, eipä tule nämäkään jutut sitten yllätyksenä. Terveisin nimimerkki "Olisinpa tiennyt ennen ostopäätöstä"

Meillä on nyt tipsun ja cockerin ristetytys, eniten kuiten tipsua ja on kyllä tähän asti ollut nappivalinta (pennulla ikää tosin vasta 4kk).

Perusluonne todella rauhallinen, haukkuu todella vähän lähinnä innostuessaan jostain tai pyytäessään ulos ja uskon että tämäkim haukkuminen karsiutuu iän myötä pois.

Sopivan kokoinen ei siis liian pieni vaikka meillä kriteereinä oli tosiaan että koiran pitää olla pienikokoinen seurakoira. Jaksaa lenkkeillä jo nyt mutta ei tosiaan hypi seinille jos pääsee vain pienelle lenkille.

Karvaa lähtee jonkin verran mutta niin kaikista koirista. Joskus harjaillaan ja se on siinä.

Kovin kiintyy lapsiin ja rauhallisuutensa vuoksi ei vielä tähän mennessä ole koskaan rähjännyt muille koirille. Toki tätä saattaa tulla myöhemminkin mutta uskon että kun koira on perusrauhallinen ja peloton niin tästä ei tule ongelmaa.

Tipsua minä siis suosittelen...