Mikä koirarotu sopisi meille (ensimmäinen koira lapsiperheeseen)?

Mutta silti multa loppuu välillä virta ja voisin ihan hyvin jollekin palstalle kohta laittaa, että kultsin voi hakee täältä.

Älkää ottako koiraa jos siitä on todella paljon enemmän riesaa kuin iloa.

Tuohon kategoriaasi voisi käydä joku keskikokoinen koira, mutta silloin lapset saavat vielä hetken kasvaa että voivat sitä ulkoiluttaa.



Kaikista koirista joko lähtee karvaa tai sitten rodut ovat trimmattavia (kuten villakoira). Sellaiseen rotuun, josta ei oikeasti lähtisi niin paljon karvaa, että sitä ei huomaisi eikä se lisäisi siivouksen määrää, en ole vielä törmännyt, siis käytännössä. Ehkä joku tähänkin osaa kuitenkin ehdottaa sopivaa rotua. :)



Tuosta mainitsemastasi lasten kanssa painimisesta sanoisin sen, että ei ole viisasta opettaa lapsia ja pentua painimaan keskenään. On koiria, joille ei murrosiässäkään tule mieleen haastaa painin melskeessä ihmistä, mutta on myös valtavasti koiria, joiden kanssa se paini muuttuu jossain vaiheessa tositilanteeksi jota lapsi ei enää hallitse. Sama asia kaikessa kiihdyttävässä leikissä, kuten pallon heittelyssä tms. jossa koira alkaa käydä kierroksilla. Niiden tilanteiden täytyy olla ohjattuja ja hallinnassa, tai muuten teillä on koira, joka pomottaa lapsia omimalla palloa, lasten leluja, sukkia ja lapasia tms. ja murisee lapsille helposti. Koska sulla on lapset todennäköisesti koiran kanssa koulun jälkeen kaksistaan, ei saa tulla tilannetta että kotona kehittyy valtataisteluita kun vanhemmat ovat kotona, koska niissä voi käydä vähän ikävästi.





Lapset voivat tehdä koiran kanssa kaikkea muuta kivaa, kuten jälkiä, opettaa temppuja, piilottaa nameja tms.

kaikki kriteerit eivät täytykään mutta: Kiinanharjakoira.Puuteri vaatii suht paljon turkinhoitoa,mutta naku ei niin paljoa.



Meillä ihan ehdoton suosikkirotu,pari muutakin rotua ollut(silkkiterrieri,cokkeri)mutta tämä meidän harjis on ihan omaa luokkaansa.



Meidän koiramme on:

Todella lapsirakas,hellyyden kipeä ja makaa illat yleensä sylissä.

Lenkille lähtee mielellään,mutta talvella haluaa sisään heti kun on hädät tehnyt.

Ei ole haukkuherkkä.

Miltäs se kuulostaisi. On kyllä vähän joka paikan häärä

vaatimukset/toiveet on vähän epärealistisia ja sopii kokonaisuutena lähinnä lelukoiraan. Jos koira ei saa pitää ääntä eikä siitä saa lähteä karvoja tai kuolaa tai hiekkaa tai ripulikakkaa tai pissaa tai mitään muutakaan elävään olentoon liittyvää ja sen pitää sopeutua teidän tarpeisiin teidän sopeutumatta sen elämään, ei kannata ottaa koiraa lainkaan! Koirasta ei esim. koskaan etukäteen tiedä, onko se haukkuva vai ei eikä sitäkään, saako sen koulutettua helposti tai onko varmasti hellyydenkipeä tai helppo. Ihan, kuten lapsestakaan ei etukäteen näitä tiedä! Yksilöerot saman rodunkin sisällä on suuria. Toki on rotuja, jotka ovat vaativia kouluttaa tai kovin itsepäisiä tai helposti haukkuvia ja sellaisia kannattaa toki välttää mutta sellaista rotua, johon nämä mainitsemasi kriteerit varmasti sopivat, ei taida löytyä mistään.



Helppoja lapsiperheeseen sopivia rotuja ovat pienet seurakoiratyyppiset rodut tai esim. spanielit, näilläkin joskus virtaa ja viettejä kohtuullisesti.



Seuraavia voisin ehdottaa:

-(cavalier)king charlesin spanieli (paljon terveysongelmia, perehdyttävä taustoihin hyvin ja silti voi tulla ongelmia)

-tiibetinspanieli

-japaninspanieli

-perhoskoira (papillon/phalene)

-cotton de tulear

-bichon frise (vaatii turkinhoitoa)

-villakoira (ei vaadi kauheasti turkinhoitoa, jos pitää lyhyessä lammasleikkauksessa ja pesee turkkia)

-jotkut pienet terrierit (cairn, silkki, australiant.)(turkki vaatii jonkun verran hoitoa ja trimmausta/nyppimistä)

-whippet

-pienet podencot

-kiinanharjakoira tai meksikon/perun karvaton koira...



Varmaan löytyy muitakin mutta tässä nyt alkuehdotuksia.

Ruotsalainen pihakoira...On siis ihan oikea rotu . Katso netistä tietoa ;)

Meillä on toinen lappari ja aivan ihania olleet molemmat. Ovat yleisesti ottaen erittäin terveitä, ei ole jalostettu niin pitkälle kuin monet muut rodut.



Narttu on varsinkin erittäin tottelevainen, oppii helposti, ei karkaa vaikka saa juosta vapaana osan lenkistä. Hyvin siedetty allergisten keskuudessa. On leikkisä, mutta ei riehakas vaan ennemminkin rauhallinen. Luotettava lasten kanssa, rakastaa rapsutuksia. Meillä molemmat opetettiin olemaan hiljaa, ulkona annetaan lupa haukkua. Toki joskus innosta haukahtelee esim. lenkille lähtiessä, mutta ei tosiaan ole räksyttävä rotu. Tietysti on yksilöissäkin jonkin verran eroja.



Jos on lyhytkarvaisempi versio, turkki on helppohoitoinen, karva ei takkuunnu. No, karvanlähtöaikaan kyllä irtoaa aika paljon ja vaatii silloin pari kertaa harjausta viikossa, muulloin harvemmin. Pesemme koiran kesäaikaan muutaman viikon välein, talvella harvemmin.



Lapinkoiraa pidetään todella älykkäänä ja se on innokas esim. agilityyn ja rakastaa lenkkeilyä. Tiedän kyllä lappareita kerrostaloissakin, mutta en tiedä onko se sille paras ympäristö.

Varmasti tuosta mun ekasta viestistä sai sellaisen kuvan, ettei meidän tosiaan kannata ottaa minkäänlaista koiraa. Se onkin vasta haave ja pari vuotta aiomme joka tapauksessa miettiä asiaa. Kavereilla ja sukulaisilla on koiria, joten tottakai tiedämme, miten sitovaa koiran ottaminen olisi. Varahoitopaikat jne. pitäisi tietenkin olla selvillä, koska ne koirahotellit ovat niin kalliita. Tähän asti ollaan käyty ulkomailla yhden ainoan kerran viikon reissussa ja noin kerran vuodessa 2-4 päivän reissussa, eikä matkat tästä varmaan lisäänny.



Eli siis missään nimessä ei olla vielä ottamassa koiraa ja voi olla, ettei koskaan tulla ottamaankaan, mutta silti olisi kiva kuulla mahdollisia meille sopivia rotuja.



ap

Sellaista koirarotua josta irtoaa karvaa vain harjattaessa, ei ole.. aina sitä karvaa lähtee.



Jokaista koiraa täytyy lenkittää ja aktivoida. Ottakaa mielummin kissa jos ei halua tehdä "mitään ylimääräistä".



Mikä tahansa koira alkaa haukkumaan ääniä ja ovikelloja jos ei tiedetä, miten pitäisi kouluttaa (alusta asti, eikä vasta sitten kun ongelma on jo olemassa). Mutta ehkä kannattaisi lähtökohtaisesti vältellä paimenrotuisia ja metsästyskoiria.



Koira ei ole lasten lelu, eikä sellaista pidä hankkia peuhauskaveriksi.



Ei kannata hankkia koiraa ennen kuin olette perehtyneet sen koulutukseen. Varsinkin jos teillä ei ole kokemusta koiran kanssa elämisestä etukäteen. Jos tehokasta koulutusta ei aloita alusta asti, ongelmat jää päälle ja kertyy.



Kiinnittäkää huomiota koiran terveyteen (rotu jolla on mahdollisimman vähän perinnöllisiä sairauksia ja terve rakenne). Pitkälle jalostetuissa seurakoirissa on kyllä lähes aina ongelmansa. Schipperke voisi sopia teille?

Siis tosin karvaahan tästä lähtee ihan hirveästi, ja trimmata ja harjata pitää koko ajan, ja haukkuukin aika paljon ja yksinään ulvoo. Kuolaa lattiat ja tuo tassuissaan kilon roskia per päivä. Lapsivieraita ei viitsi kutsua koska ovat joko allergisia tai sitten kaikkia ällöttää innokkaasti nuuskutteleva ja häsläävä koira. Korvatulehduksiin on mennyt pari tonnia ekstraa, ja muuta maallista vahinkoa on koira tuhonnut muutamien satojen eurojen edestä. Herkkävatsaisena yksilönä saa usein oksennus/ripulikohtauksia jos on syönyt jotain sopimatonta kuten liian ison palan lihaa tai kalaa.



Aamuisin herättää kello viisi työntämällä hipihiljaa oman kylmänkostean, jättimäisen kuononsa kiinni emännän tai isännän nenään ja tuijottamalla rakastuneesti hereille säpsähtävää ihmispoloista.



Pikkuisen on siis eroa rotumääritelmään, jossa rotua kuvailtiin sopeutuvaiseksi ja vähähaukkuiseksi perusterveeksi roduksi, josta ei juurikaan irtoa karvaa ja jonka turkki vaatii vain pienen harjauksen kerran viikossa. Me varmaan vaan saatiin tällainen maanantaikappale tai ei olla osattu tehdä tästä koirasta oikeanlaista. Mutta siis periaatteessa meillä ois täällä nyt ap sun kriteereihin sopiva koira. :D



Terveisin; imuroin tänään taas sata legopalikkaa koirankarvoista.

Vaikka mä inhoan koirankarvoja, enkä siksi ottaisi sellaista koiraa, mikä ohi mennessään jättää tuhat karvaa mun housuihin, en kirjottanut mitään koiran tuomasta kurasta jne. Se on MUN mielestä eri asia, eikä häiritse mua sillä tavalla.



Ja senkin tiedän, että kaikki koirat ovat erilaisia (ihan niin kuin lapsetkin). Mutta kun on olemassa tosiaan niitä rotuja, jotka ovat vaativia tai niitä, jotka haukkuvat keskimääräistä enemmän, niin sellaisia en ehdoin tahdoin halua. Ja kerrostalossa kun asutaan, niin mun mielestä on todella oleellista, ettei koira hauku ns. turhaan täällä. Se on naapureille aika piinallista...

Mähän nimenomaan kirjoitin, että normaalit lenkitykset tietenkin hoidetaan eli vähintään sen 3 krt/pvä ja ihan kunnon pituisia lenkkejä. Itse olen innokas lenkkeilijä (säässä kuin säässä), joten olisi kiva saada lenkkiseuraa (tosin se ei ole ainoa syy miettiä koiraa).



Lasten kanssa peuhaamisella en tarkoittanut mitään painimista, vaan jonkinlaista leikkimistä (esim. pallon tai kepin heittämistä). Ja tietenkin JOS oltais koiraa ottamassa, "opiskeltais" koirankasvatuksesta kyllä niin paljon kuin mahdollista.



ap

Ja olemme todella todella tyytyväisiä! Me käytiin kasvattajan tykönä muutaman kerran tutustumassa rotuun ja valinta osui nappiin.



*tipsu = tiibetinspanieli

Koira on riesa, iso riesa! Olette jumissa aikataulujenne kanssa ja aina, aina pitää huomioida se koirakin. Ja sen lisäksi kritisoin ylipäätään elukoiden ottamista kerrostalokämppiin ja sitten niitä lenkkeilytetään pahimmillaan 10 metriä ovesta ja takaisin. Päivät pitkät on koira yksin, laumaeläin.



Ainoa järkevä lähipiirin koiraihminen on enoni, joka eläköidyttyään otti koiran. Asuu maalla, lääniä riittää ja seurustelee koiransa kanssa päivät pitkät vaimon ollessa töissä. Koira saa kulkea joka paikassa mukana ja pyörii pihapiirissä paljon itsekseenkin.

Jokainen, myös se ihan pienin ja helpoin rotu vaatii PALJON aikaa, rakkautta ja kärsivällisyyttä.



Toisaalta jokaisesta terveestä koiranpennusta voi kasvaa hyvällä koulutuksella unelmakoira.

Jokainen, myös se ihan pienin ja helpoin rotu vaatii PALJON aikaa, rakkautta ja kärsivällisyyttä.



Toisaalta jokaisesta terveestä koiranpennusta voi kasvaa hyvällä koulutuksella unelmakoira.

Lyhyt karva, pitäälapsista, nopeaoppinen (voi kyllä olla miinustakin kun oppii ne huonotkin tavat hetkessä), aina valmis osallistumaan kaikkeen. On toki hälyttävä vahtikoira, mutta haukku ei jää päälle ja saa helposti oppimaan, että pari haukahdusta riittää.

ei irtoa karvaa, nopea oppimaan asioita, pienen koon vuoksi hyvä kerrostaloon.

nyt 3,5 vuotias ja tällä hetkellä aivan ihana pakkaus ja helppokin nykyään...ei tosin ole aina ollut ihan yhtä ihana. Ensimmäisen ja toisen vuoden uhmat....aaarrrggghhh!!! ...lapsien kasvatus tuntui aika-ajoin lasten leikiltä koiran kasvatuksen rinnalla. Kolmelapsiseen perheeseen tuli kuin yksi lapsi lisää ja kymmenen kertaa hankalampi tapaus kuin yksikään vilkkaista lapsistamme! Mutta nyt kun uhmaiät on ohi ja koira on "aikuisen" ikäinen niin on aivan kertakaikkisen ihana tapaus ja rytmit on löytyneet joka lähtöön. Loma-aikojen hoitopaikan haku on työläs homma mutta ainakin tähän saakka olemme saaneet apua siskoltani. Karvoja lähtee ja trimmaus PITÄISI suorittaa säännöllisesti jotta pääsisi vähän helpommalla emäntä ja koira. Luonne on innostuva mutta näin aikuisiällä nopeasti rauhoittuvakin. Lasten kaveriksi ainakin meidän cockeri on ollut hyvän luontoinen. Pentuna söi kaiken mitä oli mukava järsiä...kengät jätti kuitenkin jostain syystä rauhaan. Muut vaatekappaleet kelpasivat kyllä. Nykyään ei kajoa mihinkään ylimääräiseen. Suosittelen koiran hankintaa kyllä mutta työläämpää se kyllä on kuin mitä koskaan olisin osannut odottaa.