Lue keskustelun säännöt.
Mikä koirarotu sopisi meille (ensimmäinen koira lapsiperheeseen)?
30.12.2012 |
Koirahankinta on vasta haaveen asteella, mutta silti olisi kiva selvitellä, mikä rotu voisi olla sopiva. Seuraavat kriteerit pitäisi täyttyä:
-Koirasta saisi irrota mahdollisimman vähän karvaa eli lähinnä vain harjatessa. Siitä huolimatta turkin pitäisi olla aika helppohoitoinen eli ei mitään jokapäiväistä harjausta ja kuukausittaista trimmaamista.
-Koiran pitäisi sopia lapsiperheeseen ja olla helposti koulutettava ja ns. kiltti/helppo (koska meillä ei ole aikaisempaa kokemusta koirista).
-Ei sellaista koiraa, joka vaatii ihan hillittömästi aktiviteetteja. Normaalit lenkitykset tietenkin hoidetaan ja lasten kasvaessa (nyt molemmat alle 10 v) olisi kiva harrastaa jotain koiran kanssa. Koiralla olisi paljon seuraa lapsista ja siksi olisi kiva, jos koira olisi sillä tavalla leikkisä, että jaksaisi lasten kanssa peuhata.
-Asumme kerrostalossa, joten ei missään nimessä sellaista koiraa, joka haukkuisi aina, kun joku naapuri kulkisi rapussa meidän oven ohi. Eli sellainen rotu, mikä on helppo kouluttaa olemaan haukkumatta ns. turhaan.
-Ei mitään ylivilkasta koiraa, lapsissa on ihan tarpeeksi ylimääräistä virtaa.
-Koiran pitäisi ehdottomasti olla sellainen hellyydenkipeä kaveri, jota saisi rapsutella loputtomasti ja haluaisi nysvätä kaiken aikaa perheenjäsentensä jaloissa.
Löytyykö noilla kriteereillä mitään sopivaa rotua, mistä voisimme alkaa ottamaan selvää?
Kommentit (76)
[quote author="Vierailija" time="31.12.2012 klo 00:13"]
Miekin suosittelen Japsia :) Ei turhan ''liika innokas'' muttei ns. laiskakaan. Sellanen jokapaikan höylä! :D
[/quote]
Kaikki pystykorvat ovat haukkuherkkiä! En ottaisi kerrostaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin suosittelisin sekarotuista jossa terveitä rotuja mukana. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan sekarotuiset ovat kärkipäässä terveystilastoissa. Tässä myös tietoa asiasta.
http://yle.fi/uutiset/rotukoira_on_aina_sisasiittoinen/5371672
Itse en muuta koiraa ottaisi kuin sekarotuisen terveemmistä roduista ja tutustuisin ensin pennun vanhempiin. Nykyrodut ovat lähews kaikki järjestään niin sisäsiittoisia että koira kuin koira on sairas jossain vaiheessa...miettikää esim jotain Tanskandoggia jonka keski-ikä on 6-7v ja sairastaa siitä suurimman osan. Kuka sellaistakin haluaa?
No ok ap tuskin haluaisiaan sitä rotua mutta moni muu rotu ihan yhtä sairas.
Tää vois olla mun avaus viisi vuotta sitten, just samoilla kriitereillä lähdettiin koirasta haaveilemaan.
Ottakaa hoitokoiria ensihätään, niin saatte jonkinlaisen kuvan sitovuudesta. Onko lähipiirissä itsellenne koirahoitopaikkoja, muuten onkin aika hankala toteuttaa pieniäkään lomasia. Entä jos murkkuiässä ei lapsia koira kiinnostakaan vaan se on vaan yksi harmillinen, pakollinen kotityö?
Siivoamista riittää, talo ja auto haisee aina koiralle, lähipiirissä voi olla tai tulla allergioita, eläinlääkäri maksaa, pentu on pahempi hoidettava kuin pikkuvauva ja vastuu on sitten käsissä seuraavan reilun vuosikymmenen, joka ikinen päivä ne minimissään kolme lenkkiä. Aina, huvitti tai ei.
Vaikka koiramme on suhteellisen helppohoitoinen kaikkiaan, koen usei, että teimme virheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taas tätä samaa... ensinnäkin mahdollisesti kahdesta sairaasta vanhemmasta syntyvä pentu ei varmasti ole terveempi vain siksi, että on sekarotuinen! Useimmilla roduilla on terveystutkimuksia, jotka edellytetään tehtäväksi sekä vanhemmille että joskus myös pennuille, ennekuin pennut saa rekisteriin. Sekarotuisia ei testata mitenkään, ei nivelvikojen, silmävikojen, sydämen tai minkään muunkaan suhteen. Eli saat mitä saat, voi olla lottovoitto tai isot mätkyt. Lisäksi sekarotuisesta et mitenkään voi varmuudella tietää, lähteekö koirasta karvaa miten paljon, miten isoksi se kasvaa, minkä luonteinen se on tai onko haukkuherkkä vai ei. Varmasti on mukavia ja terveitä ja iloisia sekarotuisia paljonkin mutta ekaa koiraa hankkivalle, koiria tuntemattomalle perheelle ei kyllä kannata suositella, etenkin jos noinkin tarkat kriteerit koiran ominaisuuksien suhteen on!
AP:n kriteereillä ottaisin pehmoeläimen, en oikeaa koiranpentua. Ei koira koskaan ole helppo eikä vähätöinen. Ihmiset eivät myöskään usein tajua miten paljon sitovampi koira lopulta on kuin lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun käsittääkseni on olemassa tasan kaksi vaihtoehtoa, siis se, että karva irtoaa itsestään, ja sitä on sitten vähän kaikkialla, tai koira on trimmattava rotu, ja sitä on se kerta kuussa siistittävä. Ei sellaista rotua ole, jolla sitä karvaa ei jollain tavalla irti lähtisi. Minusta trimmattavan koiran karvanlähtöaika on kätsympi, kun se on kylppärissä juuri silloin kun itse haluan, eikä koskaan missään muualla. Mutta aina se joskus on oltava.
Mutta ei mitään koiraa ole pakko viikottain pestä. Minä pesen koirani, koska meillä on siitepölyallergiaa, ja haluan pitää hilseet ja siitepölyt ja muut meillä minimissä, mutta kolmen-neljän viikon pesuväli toimii käsittääkseni trimmattavillakin koirilla ihan hyvin.
Mutta kyllä täytyy asennoitua tiettyyn työmäärään koiran suhteen jo etukäteen. Meillä koira ei tuota lisäsiivousta, mutta trimmaus on tehtävä. Joidenkin koirien kanssa pitää imuroida päivittäin.
kääpiösnsutserista ei irtoa karvaa, se on nypittävä rotu.Trimmaus käy kans mutta karvan laatu kärsii huomattavasti ja pohjavilla häviää.
Harjatessa ja irtoaa karvaa jonkun verran ja karva pitää käsitellä myös pohjavillaveitsellä silloin tällöin.
Mutta käppänä ei kyllä muuten sovi mitenkään sun kuvaukseen tille sopivasta koirasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kääpiösnsutserista ei irtoa karvaa, se on nypittävä rotu.Trimmaus käy kans mutta karvan laatu kärsii huomattavasti ja pohjavilla häviää.
Harjatessa ja irtoaa karvaa jonkun verran ja karva pitää käsitellä myös pohjavillaveitsellä silloin tällöin.
Mutta käppänä ei kyllä muuten sovi mitenkään sun kuvaukseen tille sopivasta koirasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinttikoira. Siinä oiva lenkkikaveri, ei kuljeta roskaa karvoissaan ja aika "vaatimaton" kotona, tosin on vähän kissamainen.
Samat kriteerit olisi täälläkin, koira olisi tarkoitus hankkia 4 vuoden päästä. Whippetiin olen ihastunut ja yritän kääntää tyttäreni myös innostumaan siitä rodusta, hän kun haluaisi vaan niitä räksyttäviä karvapalloja ;)
Koira opettaa vastuunkantoa ja koko perheen yhteinen koiraharrastus siintää mielessäni vaaleanpunaisena unelmana. Mulla itselläni on kokemusta koirista vähäsen, joten tiedän mihin ryhdytään sitten joskus tulevaisuudessa. Mä en ole kauhean eläinrakas, mutta tyttäreni ovat ja haluan heidät sellaisina myös pitää, joten siksikin lemmikki olisi kiva.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2012 klo 21:03"]vaatimukset/toiveet on vähän epärealistisia ja sopii kokonaisuutena lähinnä lelukoiraan. Jos koira ei saa pitää ääntä eikä siitä saa lähteä karvoja tai kuolaa tai hiekkaa tai ripulikakkaa tai pissaa tai mitään muutakaan elävään olentoon liittyvää ja sen pitää sopeutua teidän tarpeisiin teidän sopeutumatta sen elämään, ei kannata ottaa koiraa lainkaan! Koirasta ei esim. koskaan etukäteen tiedä, onko se haukkuva vai ei eikä sitäkään, saako sen koulutettua helposti tai onko varmasti hellyydenkipeä tai helppo. Ihan, kuten lapsestakaan ei etukäteen näitä tiedä! Yksilöerot saman rodunkin sisällä on suuria. Toki on rotuja, jotka ovat vaativia kouluttaa tai kovin itsepäisiä tai helposti haukkuvia ja sellaisia kannattaa toki välttää mutta sellaista rotua, johon nämä mainitsemasi kriteerit varmasti sopivat, ei taida löytyä mistään.
Helppoja lapsiperheeseen sopivia rotuja ovat pienet seurakoiratyyppiset rodut tai esim. spanielit, näilläkin joskus virtaa ja viettejä kohtuullisesti.
Seuraavia voisin ehdottaa:
-(cavalier)king charlesin spanieli (paljon terveysongelmia, perehdyttävä taustoihin hyvin ja silti voi tulla ongelmia)
-tiibetinspanieli
-japaninspanieli
-perhoskoira (papillon/phalene)
-cotton de tulear
-bichon frise (vaatii turkinhoitoa)
-villakoira (ei vaadi kauheasti turkinhoitoa, jos pitää lyhyessä lammasleikkauksessa ja pesee turkkia)
-jotkut pienet terrierit (cairn, silkki, australiant.)(turkki vaatii jonkun verran hoitoa ja trimmausta/nyppimistä)
-whippet
-pienet podencot
-kiinanharjakoira tai meksikon/perun karvaton koira...
Varmaan löytyy muitakin mutta tässä nyt alkuehdotuksia.
[/quote]
Harjakoirissakin on kaksi eri karvatyyppia, Naku ja puuteri. puuterissa joutuu karvaa trimmailemaan ja nakun ihoa joudutaan hoitamaan.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2012 klo 21:13"]
Siis tosin karvaahan tästä lähtee ihan hirveästi, ja trimmata ja harjata pitää koko ajan, ja haukkuukin aika paljon ja yksinään ulvoo. Kuolaa lattiat ja tuo tassuissaan kilon roskia per päivä. Lapsivieraita ei viitsi kutsua koska ovat joko allergisia tai sitten kaikkia ällöttää innokkaasti nuuskutteleva ja häsläävä koira. Korvatulehduksiin on mennyt pari tonnia ekstraa, ja muuta maallista vahinkoa on koira tuhonnut muutamien satojen eurojen edestä. Herkkävatsaisena yksilönä saa usein oksennus/ripulikohtauksia jos on syönyt jotain sopimatonta kuten liian ison palan lihaa tai kalaa.
Aamuisin herättää kello viisi työntämällä hipihiljaa oman kylmänkostean, jättimäisen kuononsa kiinni emännän tai isännän nenään ja tuijottamalla rakastuneesti hereille säpsähtävää ihmispoloista.
Pikkuisen on siis eroa rotumääritelmään, jossa rotua kuvailtiin sopeutuvaiseksi ja vähähaukkuiseksi perusterveeksi roduksi, josta ei juurikaan irtoa karvaa ja jonka turkki vaatii vain pienen harjauksen kerran viikossa. Me varmaan vaan saatiin tällainen maanantaikappale tai ei olla osattu tehdä tästä koirasta oikeanlaista. Mutta siis periaatteessa meillä ois täällä nyt ap sun kriteereihin sopiva koira. :D
Terveisin; imuroin tänään taas sata legopalikkaa koirankarvoista.
[/quote]
Meillä myös cockeri ja karvatollojen määrä on yllättänyt! Nytkin on matot "ruskeana", näyttää likaiselta, mutta oikeasti siinä on vaan karvaa ja ne saa kirkkaaksi imuroimalla. Edellisestä imuroinnista aikaa reilu vuorokausi. Lisäksi takkuja tulee yllättävän helposti.
Muuten en allekirjoita paitsi sitä, että tuijottaa rakastunein silmin aamulla. Häslä kyllä, mutta ei mahdoton. Ei hauku juurikaan, ei kuolaa jne. Hyväntahtoinen ja toivottaman rakastunut omaan perheeseen. Parasta maailmassa on, kun koko porukka on kotona.
Ei korvatulehduksia tms.
Valittiin cockeri, koska rotu on lapsirakkaana ja energisenä pidetty. Ei kovin hankala kouluttaa. Ja koko on juuri sopiva lapsiperheeseen. Ei liian iso ja 11-vuotias pystyy lenkittämään. (lapsi oli 11 koiran tullessa meille, nyt koira alkaa olla täysvoimainen ja lapsi täyttää pian 13) Tarpeeksi iso kuitenkin siihen, ettei loukkaannu juniorin koheltamisessa.
Meillä maailman ihanin cavalier. Ihan paras rotu lapsiperheeseen! Juuri mitään pahojaan ei ole pentuna tehnyt ja todella ihana luonne. Reipas lenkillä ja sopuisa sohvaperuna. Koko täydellinen. Haukkuu kyllä välillä oudoille äänille.
En edes jaksanut lukea muita vastauksia, eli en tiedä onko joku kenties kommentoinut jo samoin...
Älkää ottako koiraa ollenkaan! Varsinkin ensimmäinen kriteeri, koskien turkkia pois sulkee jo suoralta kädeltä kaikki koirarodut. Kaikista koirista irtoaa karvaa, paitsi niistä, jotka täytyy sitten trimmata säännöllisesti (mm.villakoirat yms.). Jos kumpikaan vaihtoehto ei sovi teille, niin unohtakaa koko koira. Hankkikaa akvaario!!!