Miksi yhteiskunnan pitäisi ohjata avioliittoon? Miksi avoliitto on huonompi parisuhdemuoto?

avioliittomaiseksi! Johan se nyt menisi mahdottomaksi, kun nuorena pitäisi jo jokaisen asuinkumppaninkin kanssa miettiä kaikki omaisuusasiatkin paperille. Avoliiton upeus on juuri siinä, että se on vapaa tuollaisista velvotteista ja sopii hyvin myös "kokeilusuhteisiin".



Itse elän avoliitossa, suhde on vakaa ja kaksi lasta. Raha-asiat on selvät ja ainoa, josta jäisin paitsi on leskeneläke, jos sattuisi ikäviä. Muuten asialla ei ole vaikutusta meidän elämään. Sitä paitsi yksi syy juuri siihen, ettei mennä naimisiin on elatusvelvollisuuden puuttuminen ja se, että rahat pysyy erillään. Ollaan uusperhe ja minä varakkaampi osapuoli.

ja eroaminen ei ole ihan niin helppoa, vaikka helposti nykyään onnistuukin. Lisäksi julkinen sitoutuminen lisää eroamisen vaikeutta.



Mutta ihan samahan se nykyään on, eroaminen on liian helppoa kaikista parisuhdemuodoista. Ja siten myös yhteiskunnan perustan, perheen, mureneminen lisää rappiota. Mutta niin käy vuorotellen jokaiselle yhteiskunnalle, seuraavaksi romahtaa länsimainen sivistysyhteiskunta.

Olipa kyse sitten avo- tai avioliitosta se päättyy aikanaan joko eroon tai puolison kuolemaan. Parilla on yhteistä omaisuutta ja avioliitto on juridisesti helpompi ja selkeämpi tapa hallita yhteistä omaisuutta. Tämä ei sulje pois mahdollisuutta sopia erillisin sopimuksin, esim. avioehdolla, testamentilla tms. asioista. Esimerkiksi kuolintapauksessa leski saa jää asumaan parin yhteiseen kotiin vaikka kuolemaansa asti huolimatta siitä, että lapset (yhteiset ja puolison omat) omistavat asunnosta osan. Lapsilla ei ole oikeus karkottaa leskelä ja vaatii osuuttaan pesästä. Avoliitossa tätä turvaa ei ole.

Mutta kysymys onkin siinä, miksi yhteiskunnan kannattaa lainsäädännöllä - eli juridiikalla - tukea avioliittoa? Miksi ei voida antaa ihmisten päättää keskenään perinnöistä, elatuksista jne. Eli ei tietenkään niin, että avoliitossa olisi automaattisesti elatusvelvollisuus ja perintö menisi puolisolle, vaan niin että ihmiset voivat itse päättä miten toimivat. Eli sopisivat keskenään nämä jutut. Miksi yhteiskunnan täytyy puuttua kannustimillaan kansalaistensa parisuhdemuotoihin?

Avoliitossa kyllä voi keskenään päättää elatuksesta ja perinnöistä ihan vapaasti, mutta ei ole pakko. Kun ei ole pakko, herää kysymys, miksi se jolla on enemmän jakaisi tiukan paikan tullen lopulta yhtään mitään sen toisen kanssa. Jos vaikka mies sairastuu tai jää työttömäksi, avokin ei tarvitse moista lusmua tukea ollenkaan. Eri juttu sitten, ettei Kelakaan häntä tue. Ikävä tilanne.

Ihan ok, jos tosiaan mahdollisuudet ovat tasaveroiset. Hyväpalkkainen, lapseton nainen tai omillaan toimeen tuleva mies ei avioliittoa kaipaa kuin ehkä puolison kuollessa - silloin joutuu herkästi ulos yhteisestä kodista, jos elää avoliitossa. Kyse ei ole myöskään pelkistä isoista asioista. Avoliitossa mikään ei mene yhteisestä pussista automaattisesti. Jos toinen lyhentää lainaa ja toinen ostaa ruoat, ruokien ostajan omaisuus ei kartu. Oma vika, pitäisi tasata joka kauppakassin kulut ja joka lainanlyhennys.

Lasten syntyessä erot kasvavat. Naiselle tulee ristipainetta tulojen laskun ja perhevapaiden muodossa. Miehelle ei välttämättä tule. Nainen köyhtyy, vaikka lapsi on yhteinen. Avioliitossa miehellä on elatusvelvollisuus myös naista kohtaan, jommankumman kuollessa leskellä oikeus jäädä yhteiseen kotiin asumaan jne.

Avioliitto on pariskunnan keino kertoa yhteiskunnalle, että me ollaan todella ihan oikeesti yhdessä, meitä on kohdeltava yhtenä yksikkönä hyvässä ja pahassa. Se on kahden ihmisen välinen sopimus, että meihin sovelletaan avioliittolakia. Ei siihen yhteiskunnan kannustimia liity, mutta sopimuksen tekemisen jälkeen pariskunnan ei tarvitse räknäillä joka kauppakassin hintaa eikä erikseen tehdä monimutkaisia testamentteja turvatakseen lesken asemaa. Ei myöskään luottaa toisen hyvään tahtoon joka tilanteessa. Jos ei tätä viestiä anna, pitää elää sen mukaan. Jos riskit toteutuvat, yhteiskunta ei tule apuun.

sitten myöhemmin sanoa että en mä mitään luvannutkaan että oltiinkin vain kämppiksiä. Niinhän siinä kävis monen kohdalla eron tullessa kun ei haluttaisikaan jakaa tavaroita. Kun ei mitään virallisesti kenenkään kuullen lupaa on helppo luistaa niistä keskenään annetuista lupauksista. Näin se menee se ihmisen luonto. Siksi avioliitto on parempi, siinä on tehty selkeä sopimus, joka on tehty julkisesti ja josta on varsin huono luistaa. Yhteiskunnan varoja ei mene siihen että selvitetään että onko nuo nyt tehneet sopimuksen vai eivät, että ovatko pariskunta vai kämppiksiä. Jos avoliitto halutaan samanlaiseksi kuin avioliitto niin jotenkinhan se on rekisteröitävä, ilmoitettava viranomaisille ja niin että molemmat osapuolet ovat siitä samaa mieltä että tässä tosiaan ollaan avoliitossa. Ei viranomaiset voi antaa oikeuksia/velvollisuuksia vain sen perusteella että luulevat jotain.

Nyt kun niin moni puhuu juridisista syistä, niin tarjoan tässä nyt vaihtoehtoisen mallin:



Avopari voisi netistä (vaikkapa Kelan sivuilta) täyttää ja tulostaa sopimuspaperit sen mukaan, millaisia sopimuksia haluaa tehdä. Lähtökohtaisesti siis parilla ei ole perimis- eikä elatusvelvollisuutta, mutta he voivat yhdessä näppärästi allekirjoittaa sopimukset, joilla nämä velvollisuudet täyttyvät. Ja esimerkiksi perintöpaperissa voisi tarkentaa, että mitkä osat omaisuudesta haluaa testamentata avopuolisolle, mitkä esimerkiksi pitää oman suvun omaisuutena. Sopimuksista jäisi kopiot myös Kelalle todisteeksi. Ja sopimukset voisi purkaa koska tahansa.



Jos ei halua tehdä sopimuksia, sitten ei tee ja elää sen mukaan.



Mitäs sanotte?

Mutta kysymys onkin siinä, miksi yhteiskunnan kannattaa lainsäädännöllä - eli juridiikalla - tukea avioliittoa? Miksi ei voida antaa ihmisten päättää keskenään perinnöistä, elatuksista jne. Eli ei tietenkään niin, että avoliitossa olisi automaattisesti elatusvelvollisuus ja perintö menisi puolisolle, vaan niin että ihmiset voivat itse päättä miten toimivat. Eli sopisivat keskenään nämä jutut. Miksi yhteiskunnan täytyy puuttua kannustimillaan kansalaistensa parisuhdemuotoihin?

oikeudessa. Ja kulut maksaa yhteiskunta. Siksi halutaan selkeä sopimus joka määrää miten mennään. Se yksinkertaisesti säästää rahaa ja aikaa. Kun on tehty sopimus on siitä pidettävä kiinni ja toimittava kuten laki sanoo. Jos sopimusta ei ole niin toimitaan miten sattuu ja jokainen hakee omaa etuaan. Sanattomia sopimuksia ei muisteta, ei vaikka rakkauden huumassa on lupailtu sitä ja tätä. Eron tullessa ne unohtuu ja miten se vastapuoli näyttää ne toteen. Ei yhteiskunta valitettavasti voi luottaa ihmisten kykyyn itsenäisesti tehdä sopimuksia. Jos kerran avoliitto on niin hyvä ja mahtava systeemi ja ihmiset itse osaavat sopia asioista niin miksi vuosi sitten parannettiin avopuolisoiden asemaa ihan lain perusteella? Eihän sellaiseen olis ollut mitään tarvetta, avoliittolaisethan osaa sopia nämä asiat ihan itse ja jopa pitääsopimuksensa vaikka ero olisikin riitaisa jne.

Avopari voi tehdä keskinäisen testamentin, mutta elatusvelvollisuutta ei voi sopia sopimuksella. Avioliitto on yhteiskunnan tarjoama käytäntö, jolla pystyy kätevästi solmimaan juridisen liiton, joka takaa molemmille osapuolille taloudellisen turvan. Jos ei jostain erilaisuuden halusta johtuen halua avioitua, niin hoitaa sitten asiansa itse.



Muistuu nyt mieleen tämä Stieg Larssonin tapaus, jossa avovaimo vinkui osuuttaan omaisuudesta, johon hänellä ei ollut mitään oikeutta. Avioitumalla tämänkin olisi saanut ratkaistua tai sitten testamentilla.

Mutta kysymys onkin siinä, miksi yhteiskunnan kannattaa lainsäädännöllä - eli juridiikalla - tukea avioliittoa? Miksi ei voida antaa ihmisten päättää keskenään perinnöistä, elatuksista jne. Eli ei tietenkään niin, että avoliitossa olisi automaattisesti elatusvelvollisuus ja perintö menisi puolisolle, vaan niin että ihmiset voivat itse päättä miten toimivat. Eli sopisivat keskenään nämä jutut. Miksi yhteiskunnan täytyy puuttua kannustimillaan kansalaistensa parisuhdemuotoihin?

Avioliiton solmiminen tarkoittaa juuri näitä asioita, se on keskinäinen sopimus mainitsemistasi perinnöistä, elatuksista jne. En ymmärrä, miksi ollaan valmiita tekemään kaiken maailman monimutkaisia keskinäisiä erillisiä sopimuksia monesta asiasta, kun se avioliittosopimus on yksinkertaisin ja kaikki hoituu vaikka viidessä minuutissa ruokatunnilla. Enemmän minusta näillä avoliiton puolustajilla on periaatteellisuutta avioliittoa (sen uskonnollisuutta ehkä?) vastaan.

Avopari voi tehdä keskinäisen testamentin, mutta elatusvelvollisuutta ei voi sopia sopimuksella. Avioliitto on yhteiskunnan tarjoama käytäntö, jolla pystyy kätevästi solmimaan juridisen liiton, joka takaa molemmille osapuolille taloudellisen turvan. Jos ei jostain erilaisuuden halusta johtuen halua avioitua, niin hoitaa sitten asiansa itse.

Muistuu nyt mieleen tämä Stieg Larssonin tapaus, jossa avovaimo vinkui osuuttaan omaisuudesta, johon hänellä ei ollut mitään oikeutta. Avioitumalla tämänkin olisi saanut ratkaistua tai sitten testamentilla.

Itseasiassa Väestörekisterikeskus olisi parempi kuin Kela, se oli huono idea.

Miksi elatusvelvollisuutta ei voisi erikseen sopia sopimuksella? Lakia vain muutettaisiin ja lisättäisiin sinne tämän mahdollistama pykälä, niin toki sen voi sopia. Aivan kuten testamentitkin nykyään.

Taitaa olla koko ajatus kahdenkeskeisistä sopimuksista niin mullistava, että sitä on vaikea avioliittoa puolustavan av-mamman käsittää.

Taitaa olla koko ajatus kahdenkeskeisistä sopimuksista niin mullistava, että sitä on vaikea avioliittoa puolustavan av-mamman käsittää.

kun se avioliitto on kahdenkeskinen sopimus. Mullistavaa, eikö?

Ja mikähän itse kuvittelet olevasi? Pitääkö avoliittolaisten ihan väkisin keksiä pyörä uudelleen? Sen kahdenkeskisen sopimuksen nimi on avioliitto.

Mutta kysymys onkin siinä, miksi yhteiskunnan kannattaa lainsäädännöllä - eli juridiikalla - tukea avioliittoa? Miksi ei voida antaa ihmisten päättää keskenään perinnöistä, elatuksista jne. Eli ei tietenkään niin, että avoliitossa olisi automaattisesti elatusvelvollisuus ja perintö menisi puolisolle, vaan niin että ihmiset voivat itse päättä miten toimivat. Eli sopisivat keskenään nämä jutut. Miksi yhteiskunnan täytyy puuttua kannustimillaan kansalaistensa parisuhdemuotoihin?

Avioliiton solmiminen tarkoittaa juuri näitä asioita, se on keskinäinen sopimus mainitsemistasi perinnöistä, elatuksista jne. En ymmärrä, miksi ollaan valmiita tekemään kaiken maailman monimutkaisia keskinäisiä erillisiä sopimuksia monesta asiasta, kun se avioliittosopimus on yksinkertaisin ja kaikki hoituu vaikka viidessä minuutissa ruokatunnilla. Enemmän minusta näillä avoliiton puolustajilla on periaatteellisuutta avioliittoa (sen uskonnollisuutta ehkä?) vastaan.

Avioliitossa oletetaan tietyt jutut (elatus, periminen jne.) ja ne tulevat pakettina. Jos haluaa esimerkiksi perintöön tehdä muutoksia, ne täytyy lisätä sopimukseen avioehdolla. Tämä uusi systeemi olisi alusta saakka joustavampi. Jokainen pari voisi itse klikkailla netistä ne kohdat sopimukseensa, jotka haluavat parisuhteeseensa liittää. Minä esimerkiksi klikkailisin kohdat "puoliso perii asunto-osakkeeni" ja "omalta suvultani perintönä saama kiinteä omaisuus (= sukumökki ja osa lapsuuden kodistani) siirtyy kuolemani jälkeen veljelleni". Pelkkä naimisiin meneminen ei siis tätä automaattisesti tarkoittaisi. ap

Nyt kun niin moni puhuu juridisista syistä, niin tarjoan tässä nyt vaihtoehtoisen mallin:

Avopari voisi netistä (vaikkapa Kelan sivuilta) täyttää ja tulostaa sopimuspaperit sen mukaan, millaisia sopimuksia haluaa tehdä. Lähtökohtaisesti siis parilla ei ole perimis- eikä elatusvelvollisuutta, mutta he voivat yhdessä näppärästi allekirjoittaa sopimukset, joilla nämä velvollisuudet täyttyvät. Ja esimerkiksi perintöpaperissa voisi tarkentaa, että mitkä osat omaisuudesta haluaa testamentata avopuolisolle, mitkä esimerkiksi pitää oman suvun omaisuutena. Sopimuksista jäisi kopiot myös Kelalle todisteeksi. Ja sopimukset voisi purkaa koska tahansa.

Jos ei halua tehdä sopimuksia, sitten ei tee ja elää sen mukaan.

Mitäs sanotte?

Avioliittosopimus on paljon yksinkertaisempi, vähemmän paperisotkua. Once and for all.

Taitaa olla koko ajatus kahdenkeskeisistä sopimuksista niin mullistava, että sitä on vaikea avioliittoa puolustavan av-mamman käsittää.

kun se avioliitto on kahdenkeskinen sopimus. Mullistavaa, eikö?

Ja mikähän itse kuvittelet olevasi? Pitääkö avoliittolaisten ihan väkisin keksiä pyörä uudelleen? Sen kahdenkeskisen sopimuksen nimi on avioliitto.

Ja jos sitä haluaa muokata, niin joutuu erikseen tekemään lisää sopimuksia eli avioehtoja ja testamentteja. Esittämäni tapa olisi joustavampi ja kaikin puolin helpompi kuin nykyinen. ap

Nyt kun niin moni puhuu juridisista syistä, niin tarjoan tässä nyt vaihtoehtoisen mallin:

Avopari voisi netistä (vaikkapa Kelan sivuilta) täyttää ja tulostaa sopimuspaperit sen mukaan, millaisia sopimuksia haluaa tehdä. Lähtökohtaisesti siis parilla ei ole perimis- eikä elatusvelvollisuutta, mutta he voivat yhdessä näppärästi allekirjoittaa sopimukset, joilla nämä velvollisuudet täyttyvät. Ja esimerkiksi perintöpaperissa voisi tarkentaa, että mitkä osat omaisuudesta haluaa testamentata avopuolisolle, mitkä esimerkiksi pitää oman suvun omaisuutena. Sopimuksista jäisi kopiot myös Kelalle todisteeksi. Ja sopimukset voisi purkaa koska tahansa.

Jos ei halua tehdä sopimuksia, sitten ei tee ja elää sen mukaan.

Mitäs sanotte?

Kun tuo sinun systeemisi on jo käytössä (avioliitto), lisäksi perinnöt ym. voi sopia mielensä mukaan avioehdolla. Mikä siinä avioliitossa niin närästää, mutta kelan kanssa voisitte sitten tehdä sopimuksia kun ne olis eri nimisiä mutta muuten täysin vastaavia avioliiton kanssa. Lisäksi tuo maksaa lisää yhteiskunnalle, ei se kela niitä sopimuksia ihan ilmaiseksi pysty rekisteröimään ja säilyttämään. Onko siis oikeasti mitään järkeä luoda kaksi samanlaista järjestelmää vain siksi että avioliitto on joillekin kauhistus?

Nyt kun niin moni puhuu juridisista syistä, niin tarjoan tässä nyt vaihtoehtoisen mallin:

Avopari voisi netistä (vaikkapa Kelan sivuilta) täyttää ja tulostaa sopimuspaperit sen mukaan, millaisia sopimuksia haluaa tehdä. Lähtökohtaisesti siis parilla ei ole perimis- eikä elatusvelvollisuutta, mutta he voivat yhdessä näppärästi allekirjoittaa sopimukset, joilla nämä velvollisuudet täyttyvät. Ja esimerkiksi perintöpaperissa voisi tarkentaa, että mitkä osat omaisuudesta haluaa testamentata avopuolisolle, mitkä esimerkiksi pitää oman suvun omaisuutena. Sopimuksista jäisi kopiot myös Kelalle todisteeksi. Ja sopimukset voisi purkaa koska tahansa.

Jos ei halua tehdä sopimuksia, sitten ei tee ja elää sen mukaan.

Mitäs sanotte?

Avioliittosopimus on paljon yksinkertaisempi, vähemmän paperisotkua. Once and for all.

Yksinkertainen tarkoittaa jäykkää. Jos haluaa siihen lisäyksiä, niin sitten se ei enää olekaan yksinkertainen. Jostain syystä yhteiskunta kannustaa jäykkään sopimiseen, vaikka nykymaailma on kaikin puolin joustavampi kuin ennnen. ap

Taitaa olla koko ajatus kahdenkeskeisistä sopimuksista niin mullistava, että sitä on vaikea avioliittoa puolustavan av-mamman käsittää.

kun se avioliitto on kahdenkeskinen sopimus. Mullistavaa, eikö?

Ja mikähän itse kuvittelet olevasi? Pitääkö avoliittolaisten ihan väkisin keksiä pyörä uudelleen? Sen kahdenkeskisen sopimuksen nimi on avioliitto.

Ja jos sitä haluaa muokata, niin joutuu erikseen tekemään lisää sopimuksia eli avioehtoja ja testamentteja. Esittämäni tapa olisi joustavampi ja kaikin puolin helpompi kuin nykyinen. ap

Nyt kun niin moni puhuu juridisista syistä, niin tarjoan tässä nyt vaihtoehtoisen mallin:

Avopari voisi netistä (vaikkapa Kelan sivuilta) täyttää ja tulostaa sopimuspaperit sen mukaan, millaisia sopimuksia haluaa tehdä. Lähtökohtaisesti siis parilla ei ole perimis- eikä elatusvelvollisuutta, mutta he voivat yhdessä näppärästi allekirjoittaa sopimukset, joilla nämä velvollisuudet täyttyvät. Ja esimerkiksi perintöpaperissa voisi tarkentaa, että mitkä osat omaisuudesta haluaa testamentata avopuolisolle, mitkä esimerkiksi pitää oman suvun omaisuutena. Sopimuksista jäisi kopiot myös Kelalle todisteeksi. Ja sopimukset voisi purkaa koska tahansa.

Jos ei halua tehdä sopimuksia, sitten ei tee ja elää sen mukaan.

Mitäs sanotte?

Lue nro 25:n teksti.

Asiat eivät ole niin yksioikoisia, että nyt kun jotain sovitaan, niin se on sitten niin.

Kyllä mun mielestä on hyvä että lainsäädännöllä pyritään tosiasialliseen oikeudenmukaisuuteen

eikä niin et jos muutoksia tapahtuu niin paska mäihä.

Miks sulle on ongelma et joku pitää avioliittoa avoliittoa parempana vaihtoehtona? Mikä kaivelee?

Mutta kysymys onkin siinä, miksi yhteiskunnan kannattaa lainsäädännöllä - eli juridiikalla - tukea avioliittoa? Miksi ei voida antaa ihmisten päättää keskenään perinnöistä, elatuksista jne. Eli ei tietenkään niin, että avoliitossa olisi automaattisesti elatusvelvollisuus ja perintö menisi puolisolle, vaan niin että ihmiset voivat itse päättä miten toimivat. Eli sopisivat keskenään nämä jutut. Miksi yhteiskunnan täytyy puuttua kannustimillaan kansalaistensa parisuhdemuotoihin?

Avioliiton solmiminen tarkoittaa juuri näitä asioita, se on keskinäinen sopimus mainitsemistasi perinnöistä, elatuksista jne. En ymmärrä, miksi ollaan valmiita tekemään kaiken maailman monimutkaisia keskinäisiä erillisiä sopimuksia monesta asiasta, kun se avioliittosopimus on yksinkertaisin ja kaikki hoituu vaikka viidessä minuutissa ruokatunnilla. Enemmän minusta näillä avoliiton puolustajilla on periaatteellisuutta avioliittoa (sen uskonnollisuutta ehkä?) vastaan.

Avioliitossa oletetaan tietyt jutut (elatus, periminen jne.) ja ne tulevat pakettina. Jos haluaa esimerkiksi perintöön tehdä muutoksia, ne täytyy lisätä sopimukseen avioehdolla. Tämä uusi systeemi olisi alusta saakka joustavampi. Jokainen pari voisi itse klikkailla netistä ne kohdat sopimukseensa, jotka haluavat parisuhteeseensa liittää. Minä esimerkiksi klikkailisin kohdat "puoliso perii asunto-osakkeeni" ja "omalta suvultani perintönä saama kiinteä omaisuus (= sukumökki ja osa lapsuuden kodistani) siirtyy kuolemani jälkeen veljelleni". Pelkkä naimisiin meneminen ei siis tätä automaattisesti tarkoittaisi. ap

Minusta tuo on saivartelua. t. 30

Ja jos sitä haluaa muokata, niin joutuu erikseen tekemään lisää sopimuksia eli avioehtoja ja testamentteja. Esittämäni tapa olisi joustavampi ja kaikin puolin helpompi kuin nykyinen. ap

Jokainen tietää avioituessaan, mihin sitoutuu. Ei kenellekään voi tulla yllätyksenä avioliiton aiheuttamat aiheuttamat muutokset elatukseen ja perintökaareen. Jos ei halua näitä muutoksia, niin avioehdolla pystyy kätevästi tekemään rajauksia. Avioliitto itse sopimuksena ei vaadi osapuolilta juurikaan mitään paperisotaa, joten pidän sitä erittäin joustavana ja helppona tapana laatia sopimus. Ainoastaan sopimukseen tehtävät rajoitukset vaativat jonkin verran paperitöitä. Sen sijaan erilliset avoliittosopimukset kuulostavat aika kömpelöiltä.