Miehen joulubonukset - oikein vai väärin?

luin väärin, ei ollutkaan sentään niin hullu idea :) Mutta ei ketään voi pakottaa hoitovapaalle, vaimo menköön edelleen töihin tienaamaan rahansa.

Maksaako miehesi muuten sinulle kotona olemisesta?

Meillä oli samanlainen kuvio, omat rahat, lainat, sijoitukset jne.

Sovimme että mies maksoi minulle joka kuukausi tietyn summan siitä, että olin lasten kanssa kotona. Vähän kuin korvaamaan ja tasaamaan sitä etten ollut palkkatyössä.

Itse on halunnut jäärä kotiin. Tuosta kotiäitiydestä pitää päästä eroon. Se tuo vain ongelmia. Jokainen elättää itsensä. Se on reilua ja rehellistä. Kummallakin oma omaisuus ja omat tienestit. Avioerossa ei saa mitään muuta kuin omansa pois

Tärkeä oivallus olisi nyt hyväksyä, että teit virheen. Moni muukin nainen on tehnyt ihan saman virheen.

Uskoit naimisiin mennessäsi tasa-arvoon ja tasaveroisiin mahdollisuuksiin, koska ne ovat oikeasti totta koulumaailmassa, opintomaailmassa ja suureksi osaksi vielä vastavalmistuneiden työmarkkinoillakin. Naimisiin mennessäsi koit siis omat rahat -jaon reiluna.

Nuorille naisille ei kerrota kovinkaan innokkaasti (eivätkä he halua kuunnella), että lasten syntyminen sekoittaa tasa-arvoisen pakan ja kortit jaetaan uusiksi. Vain nainen on raskaana, nainen synnyttää, on äitiyslomilla. Ikävä kertoa, mutta myös myöhemmin äiti usein vie ja hakee, nukuttaa, auttaa läksyissä, ostaa toppahousut ja sopivat kengät. Vie lääkäriin. Vaikka isä tekisi sinänsä hyvin kotitöitä, ne ovat usein niitä töitä, jotka eivät edellytä sidottua ajankäyttöä parhaaseen työaikaan. Äiti hakee tarhasta, isi tulee kaupan kautta kotiin, vain toinen joutuu lähtemään töistä aikaisemmin. Vielä osallistuvissa isovanhemissakin näkee usein eron: mummi hoitaa sairasta lasta arkipäivän, vaari vie lapsen lauantaina heurekaan.

Tämä on syy, miksi mielestäni täysi avioehto ei ole hyvä ratkaisu, vaikka se tekohetkellä tuntuisi reilulta. Perintöjä ja lahjoja koskevat avioehdot ovat sitten eri asia.

Pakko allekirjoittaa tämä kaikki.

Tai riitele, jos on pakko. Eihän avioehto ole kiveen hakattu. Sen voi poistaa tai sitä voi muuttaa. Tilanne on nyt eri kuin naimisiin mennessä, sopimusta täytyy muuttaa.

Mitä järkeä tehdä sopimus jos sen pystyisi muuttamaan kesken kaiken? Täysi avioehto on ainoa oikea ratkaisu. Jokainen tienatkoon omat rahansa

En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että nainen olettaa olevansa elätti, kun muuttaa miehen kanssa asumaan.

Kukaan ei ole pakottanut olemaan kotona lasten kanssa! Olet siksi ihan itse valinnut tilanteesi, joten kanna sen seuraukset. Miehellä ei ole mitään velvollisuutta maksaa sinulle siitä, että teet oman rahatilanteesi kannalta väärän valinnan.

Vanhempainvapaalla voi tehdä töitä viikonloppuisin ja jopa keskellä viikkoa, joten miksi et ryhtyisi kohentamaan talouttasi työnteolla. Mies saa sillä aikaa hoitaa lapsia.

Kotonaoloa tulee yhteensä kahdesta lapsesta n. 4 vuotta. En koe tätä kovin pitkäksi ajaksi ja olen ehdottanut miehelle mm. isäkuukautta (jolloin voisin olla töissä) tai hoitovapaata. Kumpikin on poissuljettu miehen työmäärän takia.

Olen itseasiassa tehnyt esikoisen hoitovapaan aikana myöshieman etätöitä, mutta kahden pienen lapsen kanssa en veny kaikkeen. Mies tosiaan tekee töitä n. 60 tuntia viikossa, usein viikonloppuisinkin, missä välissä tekisin vanhempainvapaalla töitä?

Lapset hoitoon

luin väärin, ei ollutkaan sentään niin hullu idea :) Mutta ei ketään voi pakottaa hoitovapaalle, vaimo menköön edelleen töihin tienaamaan rahansa.

Aivan. Mutta jonkun on hoidettava ne lapset. Vaimo menee töihin tienaamaan rahaa TASA-ARVOISESTI MIEHEN KANSSA ts. nyt omalla vuorollaan ympäri vuorokauden eikä vain silloin kun muilta velvoitteilta ehtii. Mies hoitaa tasa-arvoisesti vuorostaan ne muut velvoitteet.

Jos mies ei jää hoitovapaalle, hän hankkii tarhapaikat lapsille, vie lapset tarhaan, hakee ne siltä, käy kaupassa, laittaa ruoan, pesee pyykit. Kun vaimo kotiutuu iltamyöhään, on laitettu koti odottamassa. Eikö?

Jos tämä ei käy, mies on hyvä ja jakaa ne suuret tulot, jotka hän saa, kun voi vapaasti omistautua työnteolle.

Sähän olet käytännössä jo yksinhuoltaja jos mies tekee noin pitkää päivää. Lapset varmaan jää sulle, joten elarit on kohtuu suuret kerta miehellä hyvä palkka. Ja sitten sulla on joka toinen viikonloppu ihan omaa aikaa ja muutoinkin aina muutama viikko lomien aikaan.

Onko oikeasti perheitä jossa "puolisoilla" on kummallakin oma elintasonsa. Siis että toinen on köyhä, vaikka toisella on rahaa? Ihan uskomatonta. Eikö mieluummin kannattaisi sitten hankkia omatuloisensa puoliso, kuin suostua jonkun hyvätuloisen kyykytettäväksi.

Täysi avioehto on ainoa oikea ratkaisu. Jokainen tienatkoon omat rahansa

Onko tosiaan lasten etu se, että kumpikin vanhempi tienaa mahdollisimman paljon? AP:n tilanteessa ap on ollut ajankäyttöjärjestelyyn tyytyväinen ja varmasti myös mies. Jos ap lähtee täysipäiväisesti töihin, miehen on pakko joustaa työajoissa/ palkata toinen lastenhoitaja. Miehen urakiito perheellisenä pienten lasten isänä ei ole mahdollista jos äiti tekisi samalla lailla uraa. Mutta alunperin en tajua miksei vaimo neuvotellut asiaa kuntoon jo lasten suunnitteluvaiheessa.

Nyt hän on käytännössä haudannut kaikki uramahdollisuutensa; varsinkin jos miehen työajat pakottavat lyhennettyyn työaikaan.

Sähän olet käytännössä jo yksinhuoltaja jos mies tekee noin pitkää päivää. Lapset varmaan jää sulle, joten elarit on kohtuu suuret kerta miehellä hyvä palkka. Ja sitten sulla on joka toinen viikonloppu ihan omaa aikaa ja muutoinkin aina muutama viikko lomien aikaan.

Olen samaa mieltä ja olen mies. Mielisairas äijä jos ei halua käyttää rahojaan omaan perheeseensä vaan pistää fyrkat omaan piiloon. Vitut se siitä perheestään sitten välitäkään yhtään, se on aivan varmaa. (miettinee eroa jatkuvasti ja on koko ajan valmis siihen)

Muutenkin hyvin toimeen tulevat ihmiset, joille raha on kaikki kaikessa ovat kuvottavia mutta isä, joka pihistelee oman perheensä ollessa kyseessä on aika uskomaton tapaus. Itse en edes nauttisi mistään bonuksista ellen jakaisi niitä perheeni kanssa. Siitähän se kaikki ilo tulee.

Että koko potista maksellaan kaikki lainat, ruoat jne. Loppu mitä jää jaetaan puoliksi miehelle ja minulle käyttörahaksi vaatteisiin, kampaajallakäyntiin yms omiin menoihin. Mieheni tienaa about 10000e/kk, minä olen kotona. Mies sai myös joulubonuksia, jotka ovat miehen, mutta mies ostanut niillä yhteisiä juttuja perheeseen mm. Uuden kodinkoneen yms. Ja minulle hienon merkkilaukun :)

Sähän olet käytännössä jo yksinhuoltaja jos mies tekee noin pitkää päivää. Lapset varmaan jää sulle, joten elarit on kohtuu suuret kerta miehellä hyvä palkka. Ja sitten sulla on joka toinen viikonloppu ihan omaa aikaa ja muutoinkin aina muutama viikko lomien aikaan.

Ap:n perheen perustavanlaatuinen ongelma on nyt se, että EI KANNATA puhaltaa yhteen hiileen.

Mies menestyy urallaan ja siitä on ap:lle lähinnä haittaa.

Jos ap ottaa eron, hänen elämänsä helpottuu sekä kotitöiden että talouden osalta. Eikä vituta niin paljon.

Jos ap nyt menee töihin, siitä on miehelle lähinnä haittaa. Palvelut huonontuvat. Jos ap saa vielä yhtä lupaavan uran, mies asettuu takuulla aivan poikkiteloin. Joskaan ap ei todellisuudessa enää saa sitä uraa, kun pitää hoitaa lapsia koska mies ei sitä tee.

Toisen menestys on heillä aina toiselta pois, yleensä myös lapsilta pois, ja pitäisi olla mahtavan jalo, ehkä myös hölmö, jotta toisen menestyksestä voisi iloita.

Ilman avioehtoa ja yhteisemmässä taloudessa eurokin lisää kummalle tahansa olisi hyvä juttu molemmille. Erosta olisi haittaa ei niinkään iloa ja helpotusta. Tämä on aika iso ja tärkeä asia.

Sähän olet käytännössä jo yksinhuoltaja jos mies tekee noin pitkää päivää. Lapset varmaan jää sulle, joten elarit on kohtuu suuret kerta miehellä hyvä palkka. Ja sitten sulla on joka toinen viikonloppu ihan omaa aikaa ja muutoinkin aina muutama viikko lomien aikaan.

Ap:n perheen perustavanlaatuinen ongelma on nyt se, että EI KANNATA puhaltaa yhteen hiileen.

Mies menestyy urallaan ja siitä on ap:lle lähinnä haittaa.

Jos ap ottaa eron, hänen elämänsä helpottuu sekä kotitöiden että talouden osalta. Eikä vituta niin paljon.

Jos ap nyt menee töihin, siitä on miehelle lähinnä haittaa. Palvelut huonontuvat. Jos ap saa vielä yhtä lupaavan uran, mies asettuu takuulla aivan poikkiteloin. Joskaan ap ei todellisuudessa enää saa sitä uraa, kun pitää hoitaa lapsia koska mies ei sitä tee.

Toisen menestys on heillä aina toiselta pois, yleensä myös lapsilta pois, ja pitäisi olla mahtavan jalo, ehkä myös hölmö, jotta toisen menestyksestä voisi iloita.

Ilman avioehtoa ja yhteisemmässä taloudessa eurokin lisää kummalle tahansa olisi hyvä juttu molemmille. Erosta olisi haittaa ei niinkään iloa ja helpotusta. Tämä on aika iso ja tärkeä asia.

Onko tuo arvostamista? Ei minusta. Rakkaudesta ei kannata puhua, sillä se tarkoittaa jokaiselle vähän eri asioita. Kunnioitus ja arvostus ovat tärkeimmät ja jos niitä ei ole niin muusta on turha haaveilla.

Ap:n miehen pitäisi itse oivaltaa tilanne ja tasata tuloeroja jo nyt. Ap:n eläke takuulla kärsii.

te ole nämä asiat käyneet läpi jo ennen lasten tekoa. Ja jos ette ole, se on voi voi.



Kyllä kovasti puhutaan, kuinka kalliiksi lapset tulevat, etenkin naiselle. Kukaan ei tosissaan voi väittää elävänsä jossain pimennossa tai sitten ei seuraa mediaa lainkaan.



Täällä kehotetaan hinnoittelemaan kotityöt ja lastenhoito. Ensinnäkin mies jo maksaa perheen elannon ja paiskii pirusti töitä. Voi myös ulkoistaa lastenhoidon ja mennä töihin, TÄYSIN oma valinta.



Itse jään muutaman kuukauden päästä äitiyslomalle ja maksan edelleen puolet yhteisistä menoista. Tästä ei edes tarvitse keskustella, koska se on minulle täysin itsestäänselvyys. Eikä minulle tarvitse maksaa oman lapseni hoidosta saati kotitöistä, se tekee kuka kerkiää. Eli minä luonnollisesti kotona ollessani. Hoitovapaalle en edes kuvittele jääväni, en ikinä edellytä miehen elättävän minua, kunniakysymys. Vastaavasti en ikinä elättäisi miestä, paitsi pakon edessä ja edellyttäen, että rahkeet riittäisi edes.

Meillä oli alkuun omat rahat. Kaikki laskut maksettiin puoliksi. Samoin kaupassa käynnit. Kun aloitin opiskelut uudestaan, ei se enää toiminut. Silloin maksettiin prosentuaalisesti sama osuus tuloihin nähden. Kun saimme lapsia, alkoi sekin tuntua turhalta. Minä opiskelin ja olin lasten kanssa kotona yhteensä 10 vuotta. Mies maksoi suurimman osan kaikesta. Eikä valittanut. Samaa perhettä ollaan.

Nyt olen valmistunut, lapset kouluikäisiä. Minulla parempi palkka. Maksan enemmän kuin mielelläni suuremman osan kaikesta. En kyllä edes ajattele asiaa niin. _Meillä_ on paremmat tulot nykyään kuin ennen:)

te ole nämä asiat käyneet läpi jo ennen lasten tekoa. Ja jos ette ole, se on voi voi.

Kyllä kovasti puhutaan, kuinka kalliiksi lapset tulevat, etenkin naiselle. Kukaan ei tosissaan voi väittää elävänsä jossain pimennossa tai sitten ei seuraa mediaa lainkaan.

Täällä kehotetaan hinnoittelemaan kotityöt ja lastenhoito. Ensinnäkin mies jo maksaa perheen elannon ja paiskii pirusti töitä. Voi myös ulkoistaa lastenhoidon ja mennä töihin, TÄYSIN oma valinta.

Itse jään muutaman kuukauden päästä äitiyslomalle ja maksan edelleen puolet yhteisistä menoista. Tästä ei edes tarvitse keskustella, koska se on minulle täysin itsestäänselvyys. Eikä minulle tarvitse maksaa oman lapseni hoidosta saati kotitöistä, se tekee kuka kerkiää. Eli minä luonnollisesti kotona ollessani. Hoitovapaalle en edes kuvittele jääväni, en ikinä edellytä miehen elättävän minua, kunniakysymys. Vastaavasti en ikinä elättäisi miestä, paitsi pakon edessä ja edellyttäen, että rahkeet riittäisi edes.

Ootellaan viisikin vuotta, olet täällä vinkumassa. Sun yhtälöstä nimittäin sattuneista syistä puuttuu vielä se lapsi. Sitten kun se on oikeasti maailmassa, homma näyttää ihan toiselta.

Mietit myös omia menojasi ihan liikaa. Tässä tulee kohta pääasiaksi ne lapsen menot.

Lapsen hoidon ulkoistaminen ei ole ihan niin helppoa sitten, kun tajuaa että se on oikea ihminen. Eikä siihen ole rahaakaan, kun tarvitsee isomman asunnon... Hoitajan palkkaan sivukuluineen menee mennen tullen hyvätuloisenkin äidin palkka.

Lapsiperheessä kotitöitä (mukaanlukien lapsen hoito) ei tee siinä sivussa kuka vaan kerkiää. Niitä on entiseen verrattuna tuhottoman paljon ja niitä useimmissa perheissä tekee kaikki kynnelle kykenevät naapureita ja isovanhempia myöten.

Meillä oli alkuun omat rahat. Kaikki laskut maksettiin puoliksi. Samoin kaupassa käynnit. Kun aloitin opiskelut uudestaan, ei se enää toiminut. Silloin maksettiin prosentuaalisesti sama osuus tuloihin nähden. Kun saimme lapsia, alkoi sekin tuntua turhalta. Minä opiskelin ja olin lasten kanssa kotona yhteensä 10 vuotta. Mies maksoi suurimman osan kaikesta. Eikä valittanut. Samaa perhettä ollaan.

Nyt olen valmistunut, lapset kouluikäisiä. Minulla parempi palkka. Maksan enemmän kuin mielelläni suuremman osan kaikesta. En kyllä edes ajattele asiaa niin. _Meillä_ on paremmat tulot nykyään kuin ennen:)

Minä, nainen, olen meistä nykyään enemmän tienaava. Mutta se vaatii välillä pidempiä työpäiviä, satunnaisia työmatkoja ja lapsen sairastaessa minun on vaikea olla töistä pois. Tällöin mies joutuu venymään enemmän.

Ei tulisi mieleenikään ajatella, että työstä tienaamani rahat olisivat vain minun ja vain minun ansiotani. En pystyisi tähän, mikäli mies ei olisi alkanut ottamaan suurempaa vastuuta perheestä tai ainakin lapsi kärsisi tilanteesta.

Tottakai ansiomme ovat yhteisiä, sillä yhdessä laitamme elämämme ja arkemme toimimaan niin, että ne ovat mahdollisia. Toinen tekee enemmän toista asiaa ja toinen toista, siten että kokonaisuus toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Joskus toinen mahdollistaa tasapainoisen perhe-elämän tekemällä enemmän kotona, joskus toinen.

luin väärin, ei ollutkaan sentään niin hullu idea :) Mutta ei ketään voi pakottaa hoitovapaalle, vaimo menköön edelleen töihin tienaamaan rahansa.

Aivan. Mutta jonkun on hoidettava ne lapset. Vaimo menee töihin tienaamaan rahaa TASA-ARVOISESTI MIEHEN KANSSA ts. nyt omalla vuorollaan ympäri vuorokauden eikä vain silloin kun muilta velvoitteilta ehtii. Mies hoitaa tasa-arvoisesti vuorostaan ne muut velvoitteet.

Jos mies ei jää hoitovapaalle, hän hankkii tarhapaikat lapsille, vie lapset tarhaan, hakee ne siltä, käy kaupassa, laittaa ruoan, pesee pyykit. Kun vaimo kotiutuu iltamyöhään, on laitettu koti odottamassa. Eikö?

Jos tämä ei käy, mies on hyvä ja jakaa ne suuret tulot, jotka hän saa, kun voi vapaasti omistautua työnteolle.

millä ihmeen perusteella miehen pitäisi hoitaa työnsä ja kotityöt YKSIN? Perusteluja kiitos. Jos mies haluaisi jäädä hoitovapaalle, silloin kyllä, mutta se edellyttäisi taas vaimon elättävän perheen. Ja tuo vaimo tuskin haluaa painaa duunia ympäri vuorokauden.

Vaimoa tuskin kukaan on pakottanut lapsia tekemään saati jäämään hoitovapaalle.

Meillä ei kumpikaan suostuosi tuohon, eihän tuo ole mikään perhe.

Meillä perheessä kaikki on yhteistä, molemmat töissä ja perhevapaiden aikaan töissäkäyvä on huolehtinut palkallaan kaikista maksuista, myös yhteisen asuntolainan lyhentämisestä.

Ap itse kertoo, että hänen elintasonsa on noussut kotonaolon aikana, mies maksaa triplasti enemmän talouskuluja ja mies kustantaa extrat esim lomamatkat!



Minusta tuntuu että ap:lla on nyt joku sokea piste näiden bonarien takia. Eihän heidän taloudessaan ole kahta elintasoa kuten joku ketjussa väitti. Mutta se on totta että heidän on keskusteltava tarkkaan kun lapset menevät hoitoon miten päivä hoidetaan ja kotityöt jaetaan.

te ole nämä asiat käyneet läpi jo ennen lasten tekoa. Ja jos ette ole, se on voi voi.

Kyllä kovasti puhutaan, kuinka kalliiksi lapset tulevat, etenkin naiselle. Kukaan ei tosissaan voi väittää elävänsä jossain pimennossa tai sitten ei seuraa mediaa lainkaan.

Täällä kehotetaan hinnoittelemaan kotityöt ja lastenhoito. Ensinnäkin mies jo maksaa perheen elannon ja paiskii pirusti töitä. Voi myös ulkoistaa lastenhoidon ja mennä töihin, TÄYSIN oma valinta.

Itse jään muutaman kuukauden päästä äitiyslomalle ja maksan edelleen puolet yhteisistä menoista. Tästä ei edes tarvitse keskustella, koska se on minulle täysin itsestäänselvyys. Eikä minulle tarvitse maksaa oman lapseni hoidosta saati kotitöistä, se tekee kuka kerkiää. Eli minä luonnollisesti kotona ollessani. Hoitovapaalle en edes kuvittele jääväni, en ikinä edellytä miehen elättävän minua, kunniakysymys. Vastaavasti en ikinä elättäisi miestä, paitsi pakon edessä ja edellyttäen, että rahkeet riittäisi edes.

Ootellaan viisikin vuotta, olet täällä vinkumassa. Sun yhtälöstä nimittäin sattuneista syistä puuttuu vielä se lapsi. Sitten kun se on oikeasti maailmassa, homma näyttää ihan toiselta.

Mietit myös omia menojasi ihan liikaa. Tässä tulee kohta pääasiaksi ne lapsen menot.

Lapsen hoidon ulkoistaminen ei ole ihan niin helppoa sitten, kun tajuaa että se on oikea ihminen. Eikä siihen ole rahaakaan, kun tarvitsee isomman asunnon... Hoitajan palkkaan sivukuluineen menee mennen tullen hyvätuloisenkin äidin palkka.

Lapsiperheessä kotitöitä (mukaanlukien lapsen hoito) ei tee siinä sivussa kuka vaan kerkiää. Niitä on entiseen verrattuna tuhottoman paljon ja niitä useimmissa perheissä tekee kaikki kynnelle kykenevät naapureita ja isovanhempia myöten.

itse asiassa minulla on useitakin lapsia =D Hoitovapaalla en ole ollut kertaakaan. Kotitöiden määrä lisääntyy jokaisen lapsen myötä, se on aika selvää. Ja homma ei näytä toiselta puolen vuoden päästä, eikä viiden vuoden päästä, ei se näyttänyt toiselta yli 10 vuotta sittenkään. Olen aina kustantanut oman osuuteni elämisestä.

Ja hoidon ulkoistamisella tarkoitin lähinnä päiväkotipaikkaa, en kotiin palkattua hoitajaa.