Miehen joulubonukset - oikein vai väärin?

luin väärin, ei ollutkaan sentään niin hullu idea :) Mutta ei ketään voi pakottaa hoitovapaalle, vaimo menköön edelleen töihin tienaamaan rahansa.

Aivan. Mutta jonkun on hoidettava ne lapset. Vaimo menee töihin tienaamaan rahaa TASA-ARVOISESTI MIEHEN KANSSA ts. nyt omalla vuorollaan ympäri vuorokauden eikä vain silloin kun muilta velvoitteilta ehtii. Mies hoitaa tasa-arvoisesti vuorostaan ne muut velvoitteet.

Jos mies ei jää hoitovapaalle, hän hankkii tarhapaikat lapsille, vie lapset tarhaan, hakee ne siltä, käy kaupassa, laittaa ruoan, pesee pyykit. Kun vaimo kotiutuu iltamyöhään, on laitettu koti odottamassa. Eikö?

Jos tämä ei käy, mies on hyvä ja jakaa ne suuret tulot, jotka hän saa, kun voi vapaasti omistautua työnteolle.

millä ihmeen perusteella miehen pitäisi hoitaa työnsä ja kotityöt YKSIN? Perusteluja kiitos. Jos mies haluaisi jäädä hoitovapaalle, silloin kyllä, mutta se edellyttäisi taas vaimon elättävän perheen. Ja tuo vaimo tuskin haluaa painaa duunia ympäri vuorokauden.

Vaimoa tuskin kukaan on pakottanut lapsia tekemään saati jäämään hoitovapaalle.

Lapset on hankittu yhdessä. Miestä ei siis kukaan ole pakottanut isäksi vaan hän on sitä itse halunnut. Ja perheen perustaminen on perustunut tasapuolisuuden ideaan. Moilemmilla on yhtäläiset mahdollisuudet ja omat rahat.

Nyt mies on saanut monta vuotta keskittyä VAIn työelämään vaimon hoitaessa perheen. Yhdessä sovitus tasapuolisuusperiaatteen perusteella on vaimon vuoro tehdä yhtä monta vuotta vain töitä.

Siksi.

Itse jään muutaman kuukauden päästä äitiyslomalle ja maksan edelleen puolet yhteisistä menoista. Tästä ei edes tarvitse keskustella, koska se on minulle täysin itsestäänselvyys. Hoitovapaalle en edes kuvittele jääväni, en ikinä edellytä miehen elättävän minua, kunniakysymys. Vastaavasti en ikinä elättäisi miestä, paitsi pakon edessä ja edellyttäen, että rahkeet riittäisi edes.

Miten hoidatte lapsen kulut jatkossa ja kumpi päättää mikä on lapsen elintaso? Mitä teette sellaisessa tilanteessa jos a) puoliso joutuu työttömäksi b) puolisolle tarjotaan ulkomaankomennusta? Maksetaanko silloinkin kaikki puoliksi "kunnia-asiana"?

Ap itse kertoo, että hänen elintasonsa on noussut kotonaolon aikana, mies maksaa triplasti enemmän talouskuluja ja mies kustantaa extrat esim lomamatkat!

Minusta tuntuu että ap:lla on nyt joku sokea piste näiden bonarien takia. Eihän heidän taloudessaan ole kahta elintasoa kuten joku ketjussa väitti. Mutta se on totta että heidän on keskusteltava tarkkaan kun lapset menevät hoitoon miten päivä hoidetaan ja kotityöt jaetaan.

kohta on taas yksi aviokriisi meneillään yksien bonusten takia. Tuntuu, että kaikilta jää tahallaan lukematta tuo miehen jo maksama osuus, mies elättää jo nyt. Mutta onhan naisen tietysti hyödyttävä miehen bonuksistakin tasavertaisesti vaikka mies ne rankalla työtahdilla ansainnut.

Ap itse kertoo, että hänen elintasonsa on noussut kotonaolon aikana, mies maksaa triplasti enemmän talouskuluja ja mies kustantaa extrat esim lomamatkat!

Minusta tuntuu että ap:lla on nyt joku sokea piste näiden bonarien takia. Eihän heidän taloudessaan ole kahta elintasoa kuten joku ketjussa väitti. Mutta se on totta että heidän on keskusteltava tarkkaan kun lapset menevät hoitoon miten päivä hoidetaan ja kotityöt jaetaan.

kohta on taas yksi aviokriisi meneillään yksien bonusten takia. Tuntuu, että kaikilta jää tahallaan lukematta tuo miehen jo maksama osuus, mies elättää jo nyt. Mutta onhan naisen tietysti hyödyttävä miehen bonuksistakin tasavertaisesti vaikka mies ne rankalla työtahdilla ansainnut.

Olen kirjoittanut tähän ketjuun aikaisemminkin. Minua järkyttää se, että ap:n asuntolaina ei lyhene ja mies lyhentää omaa lainaansa koko ajan rivakkaan tahtiin. Samaan aikaan ap:n mahdollisuudet tasaveroiseen työuraan katoavat silmissä. Se ei ole oikein.

luin väärin, ei ollutkaan sentään niin hullu idea :) Mutta ei ketään voi pakottaa hoitovapaalle, vaimo menköön edelleen töihin tienaamaan rahansa.

Aivan. Mutta jonkun on hoidettava ne lapset. Vaimo menee töihin tienaamaan rahaa TASA-ARVOISESTI MIEHEN KANSSA ts. nyt omalla vuorollaan ympäri vuorokauden eikä vain silloin kun muilta velvoitteilta ehtii. Mies hoitaa tasa-arvoisesti vuorostaan ne muut velvoitteet.

Jos mies ei jää hoitovapaalle, hän hankkii tarhapaikat lapsille, vie lapset tarhaan, hakee ne siltä, käy kaupassa, laittaa ruoan, pesee pyykit. Kun vaimo kotiutuu iltamyöhään, on laitettu koti odottamassa. Eikö?

Jos tämä ei käy, mies on hyvä ja jakaa ne suuret tulot, jotka hän saa, kun voi vapaasti omistautua työnteolle.

millä ihmeen perusteella miehen pitäisi hoitaa työnsä ja kotityöt YKSIN? Perusteluja kiitos. Jos mies haluaisi jäädä hoitovapaalle, silloin kyllä, mutta se edellyttäisi taas vaimon elättävän perheen. Ja tuo vaimo tuskin haluaa painaa duunia ympäri vuorokauden.

Vaimoa tuskin kukaan on pakottanut lapsia tekemään saati jäämään hoitovapaalle.

Lapset on hankittu yhdessä. Miestä ei siis kukaan ole pakottanut isäksi vaan hän on sitä itse halunnut. Ja perheen perustaminen on perustunut tasapuolisuuden ideaan. Moilemmilla on yhtäläiset mahdollisuudet ja omat rahat.

Nyt mies on saanut monta vuotta keskittyä VAIn työelämään vaimon hoitaessa perheen. Yhdessä sovitus tasapuolisuusperiaatteen perusteella on vaimon vuoro tehdä yhtä monta vuotta vain töitä.

Siksi.

kertoiko vaimo etukäteen vaativansa miehen tuloista puolet ja hoitovapaavaatimuksista? Tuskin. Mies ei ehkä olisi suostunut. Ja edelleen jos vaimo suostuu elättämään perheen, ehkä mies suostuukin :)

Itse jään muutaman kuukauden päästä äitiyslomalle ja maksan edelleen puolet yhteisistä menoista. Tästä ei edes tarvitse keskustella, koska se on minulle täysin itsestäänselvyys. Hoitovapaalle en edes kuvittele jääväni, en ikinä edellytä miehen elättävän minua, kunniakysymys. Vastaavasti en ikinä elättäisi miestä, paitsi pakon edessä ja edellyttäen, että rahkeet riittäisi edes.

Miten hoidatte lapsen kulut jatkossa ja kumpi päättää mikä on lapsen elintaso? Mitä teette sellaisessa tilanteessa jos a) puoliso joutuu työttömäksi b) puolisolle tarjotaan ulkomaankomennusta? Maksetaanko silloinkin kaikki puoliksi "kunnia-asiana"?

kulut maksetaan tietysti yhdessä. Minä lapsilisän saajana tietysti enemmän. Ja pieni lapsi nyt ei kauheasti kuluta, vauvasta puhumattakaan.

A on pakkotilanne, toisaalta molemmat aloilla joissa uutta työtä löytyy aina. B taas on täysin poissuljettu vaihtoehto, meistä kumpikaan ei lähtisi perheen luota pois eikä koko perhekään muuttaisi toisen työn vuoksi vieraaseen maahan. Nämä suuren linjan asiat on keskusteltu jo hyvissä ajoin.

...tehdään selkeä sopimus, jäädään kotiin sikiämään, ollaan elättejä, ja vaaditaan, että bonukset pitää jakaa ja miehen tehdä sitten vissiin se 90 viikkotuntia töitä, ensin konttorilla ja sitten kotona.



Pää pois perseestä ap, itseaiheutettu tilanne. Kuka nyt jää neljäksi vuodeksi kotiin, jos töitäkin olisi?

Ap itse kertoo, että hänen elintasonsa on noussut kotonaolon aikana, mies maksaa triplasti enemmän talouskuluja ja mies kustantaa extrat esim lomamatkat!

Minusta tuntuu että ap:lla on nyt joku sokea piste näiden bonarien takia. Eihän heidän taloudessaan ole kahta elintasoa kuten joku ketjussa väitti. Mutta se on totta että heidän on keskusteltava tarkkaan kun lapset menevät hoitoon miten päivä hoidetaan ja kotityöt jaetaan.

kohta on taas yksi aviokriisi meneillään yksien bonusten takia. Tuntuu, että kaikilta jää tahallaan lukematta tuo miehen jo maksama osuus, mies elättää jo nyt. Mutta onhan naisen tietysti hyödyttävä miehen bonuksistakin tasavertaisesti vaikka mies ne rankalla työtahdilla ansainnut.

Olen kirjoittanut tähän ketjuun aikaisemminkin. Minua järkyttää se, että ap:n asuntolaina ei lyhene ja mies lyhentää omaa lainaansa koko ajan rivakkaan tahtiin. Samaan aikaan ap:n mahdollisuudet tasaveroiseen työuraan katoavat silmissä. Se ei ole oikein.

menee töihin tienaamaan ja ongelma poistuu. Ja nainen nyt usein jo tuhoaa kunnon urahaaveet perheen perustamalla, synkkä tosiasia mutta myös täysin oma valinta.

Eikö ne lapset ole kuitenkin ihan yhdessä päätetty tehdä? Mies on sen jälkeen yksipuolisesti päättänyt, että hän ei niitä hoida.

laitettais kyllä yhteisesti lainan lyhentämiseen. Jos teillä on noin tarkasti omat osuudet, niin olis ihan kiva jos mies laittaisi sen sun osuutees...



Mutta niin, en nyt kyllä olisi ehkä neljää vuotta tollasta tilannetta pitänyt yllä..

Eikö ne lapset ole kuitenkin ihan yhdessä päätetty tehdä? Mies on sen jälkeen yksipuolisesti päättänyt, että hän ei niitä hoida.

lapset on AINA naiselle rasite työelämässä toisin kuin miehelle. Et kai tynnyrissä ole kasvanut?

Ja edelleen tämänkin perheen lapset olisi tainneet jäädä tekemättä, jos vaimo olisi vaatimuksensa ajoissa ilmaissut.

Ja edelleen tämänkin perheen lapset olisi tainneet jäädä tekemättä, jos vaimo olisi vaatimuksensa ajoissa ilmaissut.

Ja ei, en ole kasvanut tynnyrissä. Olen kasvanut mm. kohtuuteen, tasapuolisuuteen, yhteisvastuuseen, välittämiseen sekä muun perheen auttamiseen ja tukemiseen niin hyvinä kuin huonoina aikoina.

Ja edelleen tämänkin perheen lapset olisi tainneet jäädä tekemättä, jos vaimo olisi vaatimuksensa ajoissa ilmaissut.

Ja ei, en ole kasvanut tynnyrissä. Olen kasvanut mm. kohtuuteen, tasapuolisuuteen, yhteisvastuuseen, välittämiseen sekä muun perheen auttamiseen ja tukemiseen niin hyvinä kuin huonoina aikoina.

Ja miten niin mies? Peli on ollut selvä alusta asti, vaimo sitä vaatii muutettavaksi. Ja mies ei ole vaatinut naista jäämään kotiin, ei sellaiseen voi pakottaa.

Jos ne lapset on yhteisiä niin raha mitä heidän kotiin, ruokaan, muihin kuluihin ja lomiin laitetaan ovat yhteisestä tilistä pois.



Miksi ette ole naimisissa? Helpottaisi huomattavsti teidänkin elämää. Oletko saamassa ison perinnön koska olet suostunut tuollaiseen? Muuta syytä en keksi.

Kyllä meillä on rakkautta ja laskut ja tulot ja menit ja lainat on yhteisiä..

ei suostu alkaa maksaa sunki puoliskoa lainasta, mene töihin! Niillä tuloillanne sitten maksatte täysimääräisen hoitomaksun kahdesta tenavasta,joka on n. 600e kk. Tai ukko jää kotiin välillä ja sinä meet töihin. Katot millasta naamaa näyttää kun makselet sitte omaa lainaas ja se korkoja. Sinuna menisin töihin. Sanot että ei sulla ole varaa himassa istua.

periaatteessa tilanne ei ole täysin kamala näin ulkopuolelta katsottuna. Perheen isä siis kuitenkin maksaa suurimman osan kuukausittaisista yhteisistä menoista? Parempi olisi varmaan, että isä maksaisi koko lainanlyhennyksen (siis oman+vaimon), ja vähemmän muita kuluja, koska vaimon lainan korkomenot lisääntyy koko ajan, mutta tärkeintä että kuitenkin maksaa.

Bonukset ei ole ehkä se pääongelma tässä. Mielestäni tärkeintä olisi, että normitalous olisi järjestetty oikeudenmukaisesti (=jos on yhteisiä sanotaan nyt alle 2v lapsia ja toinen haluaa heitä hoitaa kotona, niin toinen maksaa sen verran suuremman osan yhteistaloudesta että tämä onnistuu ja että kotiinjäävän tulonmenetykset eivät ole kohtuuttomat). Sanotaan nyt kuitenkin, että minusta normaalissa perheessä ainakin osa noista rahoista käytettäisiin johonkin perheen yhteiseen (esim. meillä pieni-keskituloisilla mies vei minut matkalle kun sai pienen bonuksen). Mutta toisaalta on järkevää maksaa lainaa pois.

Jos suostuu hankkimaan lapsia, niin hyväksyy myös sen että Suomessa heitä on tapana hoitaa kotona pitempään kuin pari viikkoa. Ja joko jää sinne kotiin tai sitten kompensoi kotiin jäävän tulonmenetyksiä jotenkin. En käsitä, miten joku voi pitää mitään muuta järjestelyä oikeudenmukaisena.

Olisi kiva tietää, mitä mies sanoo jos ap kysyy häneltä suoraan onko toimintansa mielestään reilua

?

Yhteinen talous perustettiin paljon ennen ensimmäisen lapsen syntymää. Tällöin molempien tulotaso oli suunnilleen sama (myös koulutustaso). Tällöin otettiin laina puoliksi ja maksettiin kaikki kulut puoliksi. Tämä toimi niin kauan kuin tulotaso oli sama.

Sitten tulivat lapset. Isä alkoi panostamaan uraansa aivan eri tavalla, sai tuntuvan palkankorotuksen ja ylennyksen. Äiti taas tippui äitiyspäivärahalle ja hetkellisesti kotihoidontuelle. Speksit muuttuivat. Erillisistä rahoista ei luovuttu, vaan isän mukaan kumpikin hoitaa omat lainansa kuten ennenkin. Sen sijaan isä pistää yhteiselle taloustilille tällä hetkellä noin triplaten rahaa verrattuna äitiin.

Ap on palaamassa takaisin töihin kunhan toisen lapsen vauvavuosi on ohi, mihin perheen isä kannustaakin. Tosin samaan tulotasoon ei ole mitään mahdollisuutta, joten on hyvinkin mahdollista, että miehen osuus on kohta maksettu pois, kun taas ap lyhentää lainaansa hamaan tulevaisuuteen asti.

kumma miten jotkut ns. uramiehet ovat niin täysiä vapaamatkustajia omien lastensa hyvinvoinnin suhteen (ei nyt viittaa välttämättä ap:n tilanteeseen).

Ainakaan alle 2-vuotiasta (optimaalisesti ei alle 3-vuotiasta) ei pitäisi joutua viemään hoitoon rahatilanteen takia. Ja ap:lla on vauva, haloo.

Meillä oli alkuun omat rahat. Kaikki laskut maksettiin puoliksi. Samoin kaupassa käynnit. Kun aloitin opiskelut uudestaan, ei se enää toiminut. Silloin maksettiin prosentuaalisesti sama osuus tuloihin nähden. Kun saimme lapsia, alkoi sekin tuntua turhalta. Minä opiskelin ja olin lasten kanssa kotona yhteensä 10 vuotta. Mies maksoi suurimman osan kaikesta. Eikä valittanut. Samaa perhettä ollaan.

Nyt olen valmistunut, lapset kouluikäisiä. Minulla parempi palkka. Maksan enemmän kuin mielelläni suuremman osan kaikesta. En kyllä edes ajattele asiaa niin. _Meillä_ on paremmat tulot nykyään kuin ennen:)

Minä, nainen, olen meistä nykyään enemmän tienaava. Mutta se vaatii välillä pidempiä työpäiviä, satunnaisia työmatkoja ja lapsen sairastaessa minun on vaikea olla töistä pois. Tällöin mies joutuu venymään enemmän.

Ei tulisi mieleenikään ajatella, että työstä tienaamani rahat olisivat vain minun ja vain minun ansiotani. En pystyisi tähän, mikäli mies ei olisi alkanut ottamaan suurempaa vastuuta perheestä tai ainakin lapsi kärsisi tilanteesta.

Tottakai ansiomme ovat yhteisiä, sillä yhdessä laitamme elämämme ja arkemme toimimaan niin, että ne ovat mahdollisia. Toinen tekee enemmän toista asiaa ja toinen toista, siten että kokonaisuus toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Joskus toinen mahdollistaa tasapainoisen perhe-elämän tekemällä enemmän kotona, joskus toinen.