Mihin vaikeuksiin olet törmännyt aloittaessasi seurustelun 50+ ikäisenä/ vrt 25+ ?

Mitä uhkakuvia ja miksi ahdistaa?

Molemmilla on omat kiireet ja vastuut arjessa. Joskus niiden yhteensovittaminen on tosi hankalaa. 

Ja potenssiongelmat miehillä. Näitä on jo nelikymppisillä. 

Voit tehdä ap kuten minäkin eli pitää erilaisia miesystäviä, jos parisuhde ei niin kiinnosta. Yhdessä voi sitten matkustella, käydä ravintoloissa kulttuuririennoissa yms.

Ei ole pakko ottaa vakimiestä tai naista, kun ei ole perhettä enää perustamassa.

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla on omat kiireet ja vastuut arjessa. Joskus niiden yhteensovittaminen on tosi hankalaa. 

Ja potenssiongelmat miehillä. Näitä on jo nelikymppisillä. 

Terveysongelmat. Sepelvaltimotauti miehillä usein varoittelee erektio-ongelmana muutamia vuosia ennen sydäninfarktia. Lääkitys kuntoon eli statiinit, verenpainelääkkeet ja sildenafiili erektiohäiriöön.

Epäluuloisuus. Aiemmat huonot kokemukset tekevät toiseen luottamisesta iäkkäämpänä vaikeaa. 

Kyynisyys. Sellaista kehittyy kun seuraa masilman tapahtumia.

Rasittavat sukulaiset. Iäkkäämmällä ne ovat usein lapsia ja lasten puolisoita.

Vaikeinta oli löytää normaali terve mies, ilman päihde-, ylipaino tai muita terveysongelmia. Sellainen nuorekas, liikuntaa harrastava ja omillaan toimeentuleva viisikymppinen. Pari kolme vuotta siihen meni, mutta onneksi löytyi. Luulin eron jälkeen, etten ikinä enää ota uutta miestä, mutta totesinkin etten halua olla yksin.

Mukavuudenhalu. Vähentää todennäköisyyttä saada toinen innostumaan uusista asioista jos niihin liittyy vaivannäköä.

Moni asia on jo koettu kertaalleen eli eivät ole enää uusia ja ihmeellisiä. 

Kaikkialta saa kuvan että seksiä pitäs harrastaa heti nykyajan suhteissa, pelottava ajatus hypätä sänkyyn vieraan kanssa.

N50

Jotenkin se yllättää kyllä kuinka paljon se eletty elämä vaikuttaa ja siis nimenomaan huonossa mielessä eli esim kyynistymisenä. Se sellainen nuoruuden huolettomuus ja avarakatseisuus on mennyttä.

Lisäksi spontaanista seksistä voi enää vain haaveilla kun aina pitää olla liukkarit ja geelit sekä miehelläkin on ongelmaa erektion kanssa.. On kerrassaan ihanan kiihkeää lotrata öljyjen kanssa ja itse popsia hormoneja kun mies pelaa enää vain sinisillä pillereillä.

Ja se kuinka väsyttävää tuo kaikki ylimääräinen onkaan. Se arki on itsekseen niin mukavaa. Mukavaa olisi varmaan myös sellainen arki, että yhteistä historiaa olisi takana se 30 vuotta ja kumpikin olisi saanut elää toisen kanssa ne ns paremmatkin ajat.

Oli ne samat uhat ennenkin, mutta silloin oli ihanasti tietämättömämpi ja kokemattomampi.

Oma arkuus. Ei ole enää niin helppo hypätä sänkyyn kuin nuorena ja hehkeänä. Ja reissulle tarvii mukaan muutakin kuin hammasharjan. On vaan pakko uskaltaa.

Löytää nuorekas seurustelukumppani joka nauttii elämästä ilman päihteitä. Itse ollut sinkkuna viimeksi 12 vuotiaana, eikä tämä kauhealta tunnu lainkaan, päinvastoin nautin joka päivästä, mutta kyllä omaa heilaa kaipaa.

-M50

Omanikäiset naiset muistuttavat omaa mummoa.

Viimeiset neljä tapailunaista ikähaarukassa 50 - 60 v. kaikilla joko diagnosoitu mielenterveysongelma, tai persoonallisuushäiriö. Kolme neljästä kertoo erittäin vaikeasta kiintymyssuhteesta omaan äitiinsä, joka traumatisoinut koko aikuisiän.

Suhteet eivät loppuneet minun aloitteestani, vaan heidän itsensä. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä uhkakuvia ja miksi ahdistaa?

No vaikka että elämä on niin urautunut, että siinä ei ole kuin pieni siivu reunassa vapaata uudelle. Juurikin nämä totutut tavat on pahin. Verrataanko elämää johonkin 50 vuotta jatkuneeseen tmv. Liikaa siis painolastia jo alla. 

ap.

No se oma vastinkappalehan olisi ihan kauhea ihminen! Siis mies jonka elämä on mennyt yhtälailla päin sitä itteään mitä itsellänikin on kyllä kaikkea muuta kuin positiivinen ja mukava ihminen. Hankala sellaiseen olisi ihastua saati rakastua ja viihtyä vierellä vaikka samanlainen katkeroitunut 50-v sitä itsekin on. Epäilemättä tämä tuntemus on molemminpuolinen, mutta ei sille suhdetta parane rakentaa.

Todennäköisesti tuossa vain myrkytettäisiin toisemme mielet aivan lopullisesti.

Aloitin suhteen 47-vuotiaana ja täytyy sanoa että en huomannut mitään eroa nuoruuden rakastumisiin. Jalat lähti alta ihan samoin, samat pelot ja sama huuma. Tosin nyt etuna oli se, että oli itsetuntemusta, rohkeutta ja empatiakykyä puhua asioista, toisin kuin nuorena. En muista että olisin ikinä ollut yhdellekään kumppanille samalla tavalla rehellinen ja avoin kuin tälle aikuisiän rakkaudelle. 

Ehkä tässä auttoi se, että olin sinkkuna yli 10 vuotta. Olin aidosti päässyt yli kaikesta menneestä, lapsia ei ole enkä ole koskaan katkeroitunut tai menettänyt uskoa rakkauteen tai mihinkään. Miehen puolella oli enemmän ongelmia huonojen kokemusten vuoksi, mutta ne selätettiin pikkuhiljaa. Nyt 10 vuotta takana ja edelleen sukat pyörii jaloissa ja suhde tuntuu paranevan vuosi vuodelta. 

Sairaudet, mistä ei helpposti enää avauduta vanhempana. Nuorena ne tuli tietoon elettäessä kumppanin kanssa. Sanotaan helpommin mitä kuvitellaan uuden kumppanin haluavan kuulla. Vaikeuksien salailu (alkoholi/peli/ /rahaongelmat)  Yllätyksenä voi tulla myös lapsikatras, josta ei heti kerrota totuutta. Löytyy myös niitä joilla on suhteet poikki lapsiinsa ja sitten niitä pompsahtaakin yhtäkkiää esille kun vähiten odottaa. Jatkuva pelko asioiden salaamisesta, että saadaan uusi parisuhde alkamaan/jatkumaan. Raskas omaishoitajasuhde, joka estää matkustelun ja leppoisan elämän ylipäätään. Mökkeillessä uuden miehen mökillä tulee ilmi, että se on yhteisomistuksessa ex vaimon kanssa ja välit on vieläkin selvittämättä ja "vaiheessa".  Kyllä näitä riittää ihan vaikka kuinka. Ei näitä asioita ollut nuorena tai ne oli vielä jotrnkin ratkaistavissa. 

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän tapaa normaaleita miehiä. Kaikilla on joko sairauksia, ylipainoa, päihde-tai peliriippuvuuksia, uskottomuustaustaa, väkivaltaista käytöstä. 

Kaikki samanikäiset naiset ovat joko lihavia, ämmääntyneitä tai molempia.

Huomaan tulleeni kyynisen-ivalliseksi rakkauden tai parisuhteen suhteen.

Tänään täällä, huomenna poissa, ei tuollaiseen kannata sitoutua tai tutustua.