Miehen joulubonukset - oikein vai väärin?

Ette ilmeisesti asu yhteisessä taloudessa?

Onko tämä mies lastesi isä?

Maksaako hän elatusmaksuja lapsistanne?

yksinhuoltajana.

Laitat myös taloustilille enemmän rahaa?

Perheeseen kuuluu isä, äiti ja kaksi pientä lasta. Äiti on ollut kotona viimeiset 3,5 vuotta, tällä hetkellä vanhempainvapaalla. Isä on panostanut viimeiset 3,5 vuotta uraansa, tehden n. 60-tuntista työviikkoa. Äiti hoitaa lapset ja kodin n. 95-prosenttisesti, isän keskittyessä uraansa.

Molemmilla on omat asuntolainat, omat rahat, omat autolainat, avioehto jne.

Nyt mies sai tuntuvan joulubonuksen kiitoksena omistautumisestaan työhönsä. N. 10 000e miinus verot. Rahat menivät miehen tilille, josta pistää osan "sijoituksiin", mutta pääosalla lyhentää omaa lainaansa. Äiti lyhentää tällä hetkellä vain korkoja, kun rahat ei riitä lyhennyksiin.

Onko oikein, että joulubonukset menivät kokonaisuudessaan isän omaisuuden korottamiseen, ei siis koko perheelle? (Esim. myös äidin lyhennyksiin, yhteiseen perhelomaan, yhteiselle taloustilille tms.?)

Rehellisiä vastauksia?

Jotenkin tuntuu niin typerältä että naiset suu vaahdossa selittää kuinka lasten hoitaminen on TYÖTÄ, mutta sitten kun pitäisi ihan oikeita töitä tehdä, niin ei rahkeet riitäkään.

Meillä on molemmat vanhemmat hoitaneet lapsia kotona tasapuolisesti. Molemmat tekevät uraa, ja molemmat joustavat lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Kyllä mullekin olisi ollut helpompaa vaan jäädä kotiin kasvattamaan isoa persettä, mutta ajattelin myös itseäni, omaa tuelvaisuuttani jos joskus en mieheni kanssa olisikana yhdessä.

Meillä on kyllä yhteiset rahat, aina olleet. Sitä suuremmalla syyllä ihmettelen naisia jotka ehdoin tahdoin ajaa itsensä tuollaiseen rakoon. oNko se lisääntymisvietti todella niin kaiken alleen pyyhkivä? Ja onko silloin mitään järkeä alkaa jälkikäteen narista, kun on itse halunnut päästä helpolla?

Ja kyllä, olen sitä mieltä, että tuo on VÄÄRIN, kuten on myös koko tuo teidän kieroutunut perhetilanteenne. En usko, että tuo tulee loppumaan kovinkaan kauniisti.

eli asiasta sovittu yhteisymmärryksessä, lisäksi mies maksaa lähes kaikki talousmenonne. Naiset nyt harvoin pääsevät samaan tulotasoon miehen kanssa, niin se vaan menee.

Yhteisymmärryksessä siihen asti, kunnes lapsi syntyi. Ensimmäinen vuosi meni vielä niin, että kaikki maksettiin puoliksi. Tästä väännettiin, keskusteltiin ja lopulta luotiin yhteinen taloustili. Eli asiasta on keskusteltu.

Miehen ura on noususuhdanteessa, ja mahdollistaa paljon suurempiakin bonuksia. Mies kokee näiden olevan täysin hänen rahojaan (tavallaan ihan oikeutetusti), mutta koen hieman epäreiluksi, että minä olen kotona ja tulen lyhentämään työviikkoa jatkossa mahdollistaen miehen uran, ilman että minulla on mitään sananvaltaa hänen rahoihinsa. Lomamatkat yms. ovat täysin hänen hyvän tahtonsa varassa. Isäkuukausi, lyhennetty työaika jne. ovat täysin poissuljettuja miehen mielestä, eli kaikki taloudelliset menetykset koen minä, ei mies. Mutta niin se kait vaan menee. :/

Yhteinen taloustili, josta hoidetaan asuntolaina ( talon omistus 50-50) ja kaikki perheen menot

- kumpikin laittaa 90% kkpalkkatuloistaan taloustilille ja näin oli myös äitiysloman aikana

- lopuilla "omilla rahoilla" saa tehdä mitä haluaa eikä toisella ole nokan koputtamista asiaan

- bonukset, perinnöt tms extra on "omaa rahaa"



Miksi teillä asuntolainat on omissa nimissä? Halusiko mies lapsia ollenkaan?

koska jos on omat asuntolainat, omat rahat jne., niin silloin aikuiset ovat kaikesta päätellen sopineet, että näillä mennään. Miksi tehdä avioehto, jos ei arjessa hyväksy sen ehdon hengen toteuttamista?



Jos nainen on 3.5 vuotta hyväksynyt tilanteensa, niin miksi ihmeessä muutos yhteiseen sopimukseen pitää tehdä nyt? Onko mies pakottanut naisen kotiin?



Minusta nainen saisi luvan katsoa peiliin. Hän on ihan itse saattanut itsensä nykyiseen tilanteeseen, vika ei ole miehessä ja miehen ansioissa. Jos nainen olisi ollut töissä, olisi miehen pitänyt osaltaan joustaa lapsenhoidossa ja pitkät työpäivät olisivat jääneet tekemättä.

eli asiasta sovittu yhteisymmärryksessä, lisäksi mies maksaa lähes kaikki talousmenonne. Naiset nyt harvoin pääsevät samaan tulotasoon miehen kanssa, niin se vaan menee.

Yhteisymmärryksessä siihen asti, kunnes lapsi syntyi. Ensimmäinen vuosi meni vielä niin, että kaikki maksettiin puoliksi. Tästä väännettiin, keskusteltiin ja lopulta luotiin yhteinen taloustili. Eli asiasta on keskusteltu. Miehen ura on noususuhdanteessa, ja mahdollistaa paljon suurempiakin bonuksia. Mies kokee näiden olevan täysin hänen rahojaan (tavallaan ihan oikeutetusti), mutta koen hieman epäreiluksi, että minä olen kotona ja tulen lyhentämään työviikkoa jatkossa mahdollistaen miehen uran, ilman että minulla on mitään sananvaltaa hänen rahoihinsa. Lomamatkat yms. ovat täysin hänen hyvän tahtonsa varassa. Isäkuukausi, lyhennetty työaika jne. ovat täysin poissuljettuja miehen mielestä, eli kaikki taloudelliset menetykset koen minä, ei mies. Mutta niin se kait vaan menee. :/

sano miehelle, että kun palaat töihin, teet täyttä päivää. Sinä viet lapset aamulla hoitoon, mies hakekoot ne sieltä pois. Sinä et aio joustaa noutoajoissa, joten mies järjestäköön työnsä niin, että pääsee päiväkodille ajoissa. Viikossa on 3 iltaa, jolloin sinä harrastat, 3 iltaa miehen harrastuksille tai töille ja 1 yhteinen ilta koko perheelle. Niillä mennään, ja omina iltoinasi et todellakaan ole mikään lastenhoitoautomaatti.

eli asiasta sovittu yhteisymmärryksessä, lisäksi mies maksaa lähes kaikki talousmenonne. Naiset nyt harvoin pääsevät samaan tulotasoon miehen kanssa, niin se vaan menee.

Yhteisymmärryksessä siihen asti, kunnes lapsi syntyi. Ensimmäinen vuosi meni vielä niin, että kaikki maksettiin puoliksi. Tästä väännettiin, keskusteltiin ja lopulta luotiin yhteinen taloustili. Eli asiasta on keskusteltu. Miehen ura on noususuhdanteessa, ja mahdollistaa paljon suurempiakin bonuksia. Mies kokee näiden olevan täysin hänen rahojaan (tavallaan ihan oikeutetusti), mutta koen hieman epäreiluksi, että minä olen kotona ja tulen lyhentämään työviikkoa jatkossa mahdollistaen miehen uran, ilman että minulla on mitään sananvaltaa hänen rahoihinsa. Lomamatkat yms. ovat täysin hänen hyvän tahtonsa varassa. Isäkuukausi, lyhennetty työaika jne. ovat täysin poissuljettuja miehen mielestä, eli kaikki taloudelliset menetykset koen minä, ei mies. Mutta niin se kait vaan menee. :/

sano miehelle, että kun palaat töihin, teet täyttä päivää. Sinä viet lapset aamulla hoitoon, mies hakekoot ne sieltä pois. Sinä et aio joustaa noutoajoissa, joten mies järjestäköön työnsä niin, että pääsee päiväkodille ajoissa. Viikossa on 3 iltaa, jolloin sinä harrastat, 3 iltaa miehen harrastuksille tai töille ja 1 yhteinen ilta koko perheelle. Niillä mennään, ja omina iltoinasi et todellakaan ole mikään lastenhoitoautomaatti.

Olet ihan oikeassa. Niin kauan kuin olen kotona tai joustan työelämässä lasten takia, miehen ei tarvitse joustaa. Olen ehdottanut yhteisiä rahoja tilanteen muututtua alkuperäisestä, mutta tämä ei miehelle sovi. Pakko varmaan pistää kalenteriin sitten kaikki lastenhoidot yms. jatkossa puoliksi.

Ja yritystoiminnalta tämä välillä tuntuukin. On hieman hämmentävää löytää itsensä tällaisesta tilanteesta. Sääliä en kaipaa, koska tavallaanhan olen tähän itse ryhtynyt erillisine lainoine kaikkineen, ja bonukset on hänen selkänahastaan revitty. Mutta kyllä minäkin pääsisin helpommalla,jos mies tekisi normaalia 9-17 työtä. Ja tämä ei ihan vastaa käsitystäni "perheestä".

mieskö niitä lapsia halusi vai sinä? Monesti urakeskeiset miehet eivät ensimmäisenä ole niitä lapsia haalimassa.



Kukaan ei pakota sinua olemaan kotona, joten siinä mielessä valitus on aiheetonta. Ja edelleen miehesi maksaa yhteisistä menoistanne leijonanosan, joten en ymmärrä yhtään mitä valitat? Minä olen aina vanhempainvapailla maksanut 50 % yhteisistä menoista.

että saa lyhennettyä lainoja etuajassa. Sen viisaampaa käyttöä en ylimääräiselle rahalle osaa keksiä.

Mutta ne bonuksethan ei tuossa ole se ongelma vaan koko vinoutunut ajatusmaailma (siis miehen).

Jos äiti omistautuu täydellisesti perheelle eikä missään nimessä halua elää omaa elämäänsä, niin hyvin hänellä menee.



Ainakin siihen saakka, kun mies löytää uuden, kuolee tai vaikka sairastuu niin vakavasti, että ei kykene enää huolehtimaan edes omista laskuistaan.



Rehellinen vastaukseni on se, että äiti on itse osansa valinnut ja elänee tyytyväisenä, sillä tällä vuosituhannella Suomessa ei kenenkään tarvitse tuolla tavalla elää.

En ikinä suostuisi tollaseen hullutukseen. Olet liian kiltti.

mieskö niitä lapsia halusi vai sinä? Monesti urakeskeiset miehet eivät ensimmäisenä ole niitä lapsia haalimassa. Kukaan ei pakota sinua olemaan kotona, joten siinä mielessä valitus on aiheetonta. Ja edelleen miehesi maksaa yhteisistä menoistanne leijonanosan, joten en ymmärrä yhtään mitä valitat? Minä olen aina vanhempainvapailla maksanut 50 % yhteisistä menoista.

Halusimme lapsia molemmat.

"Urakeskeiseksi" mies muuttui varsinaisesti vasta lasten synnyttyä. Hän vaihtoi työpaikkaa ja sai ylennyksen esikoisen vauvavuoden aikana. Ennen lapsia ei tehnyt ylitöitä kuin satunnaisesti, nyt oikeastaan päivittäin. Tätä en ole valinnut, eikä tästä ole varsinaisesti sovittu, mutta en voi kieltää miestä etenemästä urallaan, enhän? Olen esittänyt toiveeni lyhyemmistä työpäivistä ja isäkuukauden käytöstä, mutta turhaan.

tuollaiseen. En myöskään katselisi miestä, joka katsoo oikeudekseen ottaa perhe-elämästä (ja elämästä ylipäänsä) vain rusinat päältä. Putoat myös aika tyhjän päälle, jos eroatte jossain vaiheessa.

näitä perheitä, joissa äiti tekee ilmaiseksi töitä kotona ja isä saa käyttää rahat miten itse haluaa.



Mun ystävälläni oli samanlainen tilanne, mies ehdottomasti halusi että ystäväni jää kotiin, kunnes lapsi on vähintään 2.

Ja ystäväni olisi pitänyt maksaa puolet lainasta jne jne.



Mä sain onneksi puhuttua ystävälleni järkeä, häpesi miehen käytöstä niin paljon ettei kehdannut kenellekään muulle siitä kertoa.



Meni miehensä luo ja sanoi mitä päivän aikana tekee. Eli hoitaa kodin, tekee ruuan pienellä budjetilla, kun lapsi on sairas, hän on lapsen kanssa jne jne.



Lopulta tekivät kompromissin että mies maksaa ystävälleni 1000 euroa kuussa ja tästä tonnista + lapsilisästä hän maksaa puolet kuluista.

Sanomattakin on selvää siinä perheessä ei tehdä mitään ylimääräistä kun lainan lyhennys ja yhtiövastike ovat pelkästään yli 1000 euroa yhteensä.



Mutta ei joudu mihinkään velkavankeuteen.

Niistäkin on kuultu.

tuohan on kohta taaksejäänyttä elämää, palaat töihin heti vanhempainvapaan jälkeen. Ei kukaan voi pakottaa toista pitämään isäkuukautta.



Tosin eipä se sinun tilanteesi tuosta varmaan paljon kohene. Jatkossa maksat puolet päivähoitokuluista ja toki 50% niistä talousmenoista, jotka miehesi hoitaa tällä hetkellä pääosin yksin.



Lapsia ei kenenkään ole pakko tehdä ja jos haluaa, silloin se vaatii erinäisiä uhrauksia. Usein enemmän äidiltä kuin isältä :)

Kuinka nyt noin?

Minusta lähtökohta on, että rahat ovat miehen, koska teillä on omat rahat, omat lainat ja avioehtokin.



Avioliitossa on kuitenkin elatusvelvollisuus, mutta nähdäkseni mies hoitaa kyllä sen.



Se mitä itse tuollaisessa tilanteessa kyllä neuvottelisin olisi se, että jos perheeseen on hankittu lapsia, niin ne tulonmenetykset eivät saa koskea vain toista vanhempaa. Ensinnäkin ne tulonmenetykset tulevat siitä, että on äitiyspäivärahalla ja hoitovapaalla, mutta sen lisäksi se kostautuu vielä eläkkeissä.



Koska lapset ovat yhteisiä ja vain toinen on kotona, niin siinä tapauksessa kyllä miettisin sitä, että jos nyt tässä tilanteessa kuitenkin mies hoitaa ne talouden menot suurimmaksi osaksi, niin neuvottelisin miehen kanssa vaikka jostain eläkesäästöstä sinun lapsivapaiden ajalta.



Logiikkana voisi ajatella esim. seuraavaa:



- eläkettä kertyy noin 1,5%



Jos ajatellaan, että sinulle tulisi vaikka 1000 euroa kuussa takkiin kotona olemisesta, niin se tarkoittaisi sitä, että menettäisit eläkkeistä noin 15 euroa kuussa. Jos jäät eläkkeelle vaikka 65-vuotiaana ja elät sitten vaikka 80-vuotiaaksi, niin mielestäni olisi ihan perusteltua siirtää sinulle sijoituksiin se 15*12*15 = 2700 euroa.



Tuolta lähtökohdalta ainakin itse lähtisin sitä asiaa keskustelemaan miehen kanssa.



Meillä tehtiin niin, että itse olin äitiys- ja vanhempainvapaalla ja 2 kk hoitovapaalla ja mies taas 6 kk hoitovapaalla, niin siinä varmasti tuli lapsesta "takkiin" ihan molemmille samalla tavalla.