Lapsi meni nälissään nukkumaan

Tältä puolen ruutua ei ihan oikeasti kuulosta kovin hyvältä, että teet huomennakin ruokaa, josta lapsi ei pidä, vaikka alunperin ajattelit tehdä ruokaa josta lapsi pitää. Se kuulostaa vähän siltä, että haluat rangaista lasta tästä päivästä, siitä että lapsi on ilmaissut omaa tahtoa.

Kerrohan nyt ihan suoraan, mistä kiikastaa. Se, että lapsi ei ole tehnyt kuten sinä olet halunnut, ei voi olla syy noin voimakkaaseen reaktioon. Se nyt ei ole aivan normaalia. Kuten ei sekään, että korostat että lapsi on omasi.

Sillä niitä olisivat kananmuna (keitetty tai paistettu), kokoliha, suikaleliha, kana ja kala. Mutta en myöskään aio helliä lempiruualla, jota suunnittelin vielä aamulla kun arvelin että kalamureke ei ehkä maistu kovin hyvin. Perunat ja esim jauhelihakastike on neutraali ruoka, sitä lapsi syö. Samoin on riisin laita.

Joku epäili että lapsi olisi mieheni, ei minun - siksi korostus.

Ja kyllä vain taustalta löytyy muutakin. Minulla ei ole mahdollisuutta omaan aikaan. Paska juttu, mutta ei vain ole.

ap.

Meillä saa syödä välillä ihan murojakin. Tosin koitan valita niitä terveellisiä vaihtoehtoja. Ja leipä on hyvä. Mikä puuroinnostus sulla ap on?

tarjottava, itse tykkään siitä(kin).

ap.

Minulla on periaate, että ruuasta ei tehdä numeroa ja siihen ei liitetä mukaan tunteita. Ruokaa vaan syödään, joskus maistuu joskus ei.



Ole rennompi, älä sanele ehtoja. Sanot vaan että nyt on tätä ja tätä, tästä voit syödä mitä syöt. Anna lapsen valita. Anna hänen huomata, että arvostat hänen valintojaan ja kehu kuinka tekee oikeita valintoja.



Esim. "ai, tänään ei maistunut paljon puuro, mutta hyvä kun maistui kiisselit, koska niistä saa paljon vitamiineja, ja niitähän sinun ikäisesi tarvitsee."



Jos meillä pyydetään jotain mitä en halua antaa, sanon, että se on nyt loppunut, sitä saa taas huomena kaupasta. Lapsia on helppo ohjailla heidän tietämättään.



Meidän perheessä ollaan vielä ehkäpä erityisen tarkkoja lasten ravinnosta, mutta kenenkään ei ole KOSKAAN tarvinnut syödä lautasta tyhjäksi, tai koskaan ei ole menty nukkumaan kurnivalla vatsalla, sellaisia valtataisteluja ruualla ei käydä. Olen lukenut syömishäiriöistä niin paljon vaikka itselläni eikä lähipiirissäni niitä ei ole ollutkaan, että ne voivat alkaa hyvin pienistäkin asioista.



Muuten pidän kyllä aika kovaa kuria ja järjestystä esim iltasiivouksien ym kanssa, mutta ruokailu ei kuulu näihin, siinä mennään leppoisasti, ja kenelläkään ei ole mitään vaikeuksia ruuan kanssa. Jos ei tykkää jostain, niin jättää syömättä Vanhempi tyttö vain naureskelee, että entiset inhokit on muuttuneet itsekseen suosikeiksi vuosien varrella.

tekemällä sille inhokkiruokia. Ihme raasteita, kinkkupannaria?Kuinkahan vanhaa sekin kinkku oli, ihan kauheita on nää sun maku mieltymykset. Mitä oikein itse syöt?

eli kostat sen sitten lapsellesi? Ihme tyyppi.

Minulle tuli sellainen olo näitä sun viestejä lukiessa, että sä yrität kaikessa parhaasi, ja susta tuntuu ettei sitten mikään kuitenkaan onnistu. Sehän on niin monen äidin kohdalla tuttua, että mitä enemmän yrittää sen vähemmän iloa perhe-elämästä saa, ja yhtäkkiä sitä onkin vaan kaikkien silmissä ilonpilaaja ja syntipukki, vaikka yritti vain olla hyvä äiti.



Toivottavasti saat edes hetken sitä omaa aikaa edes joskus. Kaikki sitä tarvitsevat. Muuten sitä vaan pikkasen pimahtaa, halusi tai ei.

Olen saanut lapsena koko elämäkseni ja kinkkupannari kuulostaa niin kamalalta, että vrastaisin varmaan pöydältä hedelmiä mieluummin ja söisin salaa huoneessani!



Minulla on ollut dyömishäiriö 10 vuotta, enkä toimisi omien lasten kanssa ikinä noin.

tekemällä sille inhokkiruokia. Ihme raasteita, kinkkupannaria?Kuinkahan vanhaa sekin kinkku oli, ihan kauheita on nää sun maku mieltymykset. Mitä oikein itse syöt?

Repesin, mutta siis mäkin luin noita ruokia et hitto tää tosiaan on joku koulun ruokalaemäntä. Meillä on ihan älyttömän nirsot lapset, joiden kanssa kyllä välillä pipoa kiristää kun mikään ei tunnu kelpaavan.

Välillä on pakko tehdä kahta ruokaa, koska lapset ei syö kokolihaa ja mä en jaksa syödä aina jauhelihaa -ja mä vannoin, etten tee ikinä kahta ruokaa. Toisinaan en vaan jaksa taistella ja katsoa niitä nyrpeitä naamoja, joten lapsille tehdään spaghettia ja tomaatti-jauhelihakastiketta ja itselle sitten pihvit ja mozzarella-tomaatti-basilika -salaattia (ravintolatasoa). Kaikki ovat tyytyväisiä ja spagehtista riittää sitten koko porukalle seuraavan päivän satsi.

Mutta tosiaan puuroa meillä ei pakkosyötetä ja johtuu juuri siitä, että lapset ovat tarhassa, jossa on pakko syödä puuroa. Tämän takia en koskaan tee kotona puuroa. Mä en itsekään syö puuroa. Lapsilta lopetin puuron syötön siinä noin 2v kun alkoivat protestoida -vaihdoimme ruisleipään, kinkkuun ja kurkkuun. Uppoaa varmasti!

Relaa vähän ap ja anna lapsille jotain armoa noiden ruokien kanssa. Lantturaaste, kalamureke ja kiisseli samalle päivälle. uuh. tule pliis tälle vuosikymmenelle.

tekemällä sille inhokkiruokia. Ihme raasteita, kinkkupannaria?Kuinkahan vanhaa sekin kinkku oli, ihan kauheita on nää sun maku mieltymykset. Mitä oikein itse syöt?

Kinkku menee oikein hyvin pitsassa, luultavasti olisi mennyt tuossakin. Etkö tiedä mitä kinkkupannarissa on? Se on pannukakkua, jossa lisäksi kinkkua ja juustoa. Tomaattia en laittanut, lapset ei tykkää siitä. Itse olisin tykännyt.

Lapset tykkäävät sekä porkkanasta että lantusta raasteena. Ja tietenkin syön itse samaa ruokaa kuin muutkin.

Joku epäili että taustalla täytyy nyt olla muutakin kuin pelkkä ruokakiista. mietin asiaa ja tajusin, että niin onkin - minulla ei ole juuri nyt mahdollisuutta minkäänlaiseen omaan aikaan. Juu, taisin kostaa sen tajuamattani lapselle. Kurjaa, mutta hyvä että joku älysi kysyä jotta tajusin.

ap.

ap.

kinkkupannari? Jopas kuulostaa kuvottavalta. Joulukinkun jämistä tehtyä? Ja lisukkeena raasteita, tsiisus...



Appelsiinimehukiisseli, mitä ihmettä? Miksi ei vaan voi juoda appelsiinimehua? Ja puuro kirpeän kiisselin kanssa, yök.



Meillä syö lapsi puuronsa sokerin ja voin kanssa, mitä enemmän sokeria sen parempi. Itsekin tykkäsin lapsena moisesta. Nyt syön puuroni mehukeiton ja raejuuston kanssa, eli niin ne vaan makutottumukset muuttuu. Höllää pipoa. Ja tee nyt sitä helkutin makaroonilaatikkoa.

Mä olen ollut 24/7/365 yh lähes kymmenen vuotta, enkä mä kosta sitä syöttämällä lapsen inhokkiruokia tai sadistisesti pakottamalla sitä syömään vanhaa ruokaa.



Kasva aikuiseksi ja ole sille lapselle hyvä. Se ansaitsee rakkautta, sun ongelmista huolimatta.



T. Se syömishäiriöinen

Jos sinun OMA lapsi inhoaa puuroa, anna hänelle jogurttia ja leipä. Ei minunkaan 3 lastani tykkää puurosta. Joskus tykkäävät, kun harvoin tekee, ja tarjoaa vaikka mummon omenasoseenkera.



Muutenkin, jotenkin viestejä lukeneena, ap tuntuu ylisuorittajalta näiden kaikkien erilaisten ruokien suhteen. Teet kamalan vaivan päivässä, monta eri ruokaa, ja sitten tavallaan suutut lapsellesi kun hän ei syö kun SINUA varten tämän kaiken tein!



Ei käynyt selväksi oliko sinulla muitakin lapsia, mutta jos käyt töissä ja väännät ja puurrat kokoajan keittiössä, ja saat siittä kamalan stressin, jos lapsesi ei syö, niin se näkyy kyllä kohta jo perhesuhteissasi kireytenä ja riitelynä.



Vietäpä erilainen viikko ja osta puolivalmiita, ruokia ja tee niiden rinnalle raikas salaatti. Tarjoa leipää ja jogurtteja. Löyhää vähän!



Itsekään en ennen uskonut että voisin käyttää mitään puolivalmista, mutta niin vaan nykyään muutaman kerran viikossa voin! Niistäkin saa salaatilla ja hedelmillä kuitenkin terveellistä! Kaupan sokerijogurtit me lantrataan luonnonjogurtilla paremmaksi jne. mysleihin sekoitellaan itse pähkinöitä lisää jne.



Eli älä tee lapsellesi mitään syömishäiriötä, niin täällä jo joku kertoi mihin käytöksesi pahimmillaan johtaa..

Mä olen ollut 24/7/365 yh lähes kymmenen vuotta, enkä mä kosta sitä syöttämällä lapsen inhokkiruokia tai sadistisesti pakottamalla sitä syömään vanhaa ruokaa.

Kasva aikuiseksi ja ole sille lapselle hyvä. Se ansaitsee rakkautta, sun ongelmista huolimatta.

T. Se syömishäiriöinen

rauhoitu.

Väsää omituisia ruokia, mutta suurella rakkaudella ja kun lapsi ei syö, ap kokee olonsa torjutuksi.



En syö ikinä enää puuroa. Ajatuskin kuvottaa, sillä elämäni ensimmäiset 10 vuotta oli pakko syödä. Partioleireillä jätin aina aamupalan väliin, jos ei ollut muuta.

Meilläkin on erittäin nirso ekaluokkalainen. Ei vain tulisi mieleenkään jättää ilman välipalaa, päivällistä tai iltapalaa sen nirsoilun takia.



Tosin meillä kyllä johtuu ihan siitä että on pakko ruokkia erittäin hoikkaa, mutta hurjasti liikkuvaa lasta jottei verensokerit pääse tippumaan. Ei hällä mitään diabetestä tms ole, mutta sokeriarvot vain heittelevät ja lapsesta näkyy ihan suoraan onko esim syönyt koulussa vai ei. Liian pitkää taukoa ei saa tulla ja siksipä tuo nirsoilukin tuottaa meillä omat haasteensa.



Meillä toimitaan niin, että pyrin tarjoamaan ruisleipää mahdollisimman paljon aamulla, välipalalla ja iltapalalla. Tosin yleisimmin huutaa heti vastaan ettei taas halua. Onneksi tykkää kananmunista, niin sitten saattaa olla niitä keitettyinä tai paistettuina. Tuntuvat pitävän hyvin verensokerin tasassa. Juusto maistuisi kanssa, mutta sitten meillä ulvotaan seuraavaksi kipeää mahaa kun vetää vatsan kovaksi ihan muutamasta siivusta. Joten vastapainoksi pitää sitten juottaa reilusti vettä, joka ei lapselle maistu kun haluaisi vain maitoa ruoka-aikaan.



Muuten olen tehnyt elämän itselleni helpommaksi ajattelemalla, että koulussa on pakko maistaa kaikkea. Opettaja ihan todella tarkistaa lautaset että on otettu tarpeeksi/kaikkea ennen kuin päästää lapset pöytään tai pöydästä pois. Kotona en sitten "kiusaa" niin kovasti inhokki ruuilla. En myöskään anna syödä pelkkiä herkkuja, muuten meillä syötäisiin aina joko maksalaatikkoa tai jauhelihakastiketta. Tai sitten jotain melkein yhtä lempparia. Asian olen ratkaissut niin, että toisella ruualla on jotain maistuvaa ja toisella sitten jotain mitä olen päättänyt perheelle ko päivänä tarjota. Yleisemmin niin, että tuo herkkuruoka on sitten päivällisellä. Laitan lapselle annoksen, joka on mielestäni ikäisellensä sopiva ja jonka söisi herkkuruokaakin. Lisänä sitten jotain tuorekasvista tai suolakurkkuja tms etikkavalmistetta joista tykkää. Ruoka sitten menee tai on menemättä, riippuu päivästä ja siitä millä tasolla verensokeri on ruokailun alussa (eli onko kuinka kiukkuiseksi jo ehtinyt). Mikäli ruoka ei uppoa niin joko sanon että syöt puolet ja toisen puolen tilalle otat sitten sitä tai tätä (yleensä pari vaihtoehtoa, jotka eivät välttämättä kuulu herkkuihinsa) tai sitten vaihtoehtoisesti kerron että koska olet 7v voit syödä 7 haarukallista. Tätä ikään perustuvaa määrää käyttivät myös päiväkodissa. Päivälliseksi sitten sitä herkkua ja kaikki ovat tyytyväisiä :)



Toki saattaisin olla tiukempi ellei meillä olisi tuota pakkoa "syöttää" tätä lasta, mutta näillä mennään meillä.

Edes lapsena en suostunut syömään puuroa, eikä tarvinnut, sillä aamupalaksi söin juustovoileipiä ja kaakaota. Olet hirveä raukka äiti, olisi ihanaa sitoa sinut pöytään kiinni ja lusikoida puuroa naamaan, etköhän oppisi... ihanaa

Samoin iltapalalla, mutta lämpöiset ruoat päätän minä ja lapsi joko syö tai on syömättä.

... Mitä pelleilyä.

No teit väärin kun seisotutit ruokaa ja et antanut iltapalaa kun ei syönyt kello 12.



Teet syömättömyydestä numeron siksi ei syö. Laita vaan ruoka tarjolle, kerää pois jos ei syö, älä resgoi syömisen määrään. Seuraava ateria sit kun sen aika on, ei yhtään aikaisemmin vaikka olis nälkä. Mutta siis uusi ateria, ei rangaistuksena vanhaa ruokaa!

miksi tuhlaat aikaasi johonkin kalamurekkeen valmistamiseen, kun kerran tiedät jo etukäteen, ettei se lapselle maistu?????



etkö voisi tehdä ruokaa, joka on neutraalia, ja jokaisen makuun, ja käyttää tuon tuhlatun ajan olemalla perheesi parissa, tai vaikka sitten siihen omaan aikaan, kun et tuherra keittiössä turhanpäiväisyyksiä????



rankaisit lasta josatin, mihin hän ei ole syyllinen; SINÄ ITSE OLET SYYLLINEN OMAN AIKASI PUUTTEESEEN, SINÄ OLET MENNYT LISÄÄNTYMÄÄN, EI LAPSET!!!

eli en yrittäisi pakottaa iltaruualla syömään lounasta yms.



Tarjolla on aina sitä mitä sillä ruokailukerralla on, jos ei syö, niin seuraavan kerran mahdollisuus on syödä sitten kun on seuraava ruoka-aika. Mutta ei silloin tarvi syödä mitään vanhoja jämiä, vaan sitä mitä tällä kertaa on ruuaksi muullekin perheelle.



Minusta oli kohtuuttoman julmaa pitää lasta nlässä jos ei suostu syömään jotain aamupäivällä syömättä jäänyttä mureketta.