Lapsi meni nälissään nukkumaan

meidän vaikeasti syövä lapsi oppi kärsivällisyydellä syömään tai ainakin maistamaan mitä vaan, eikä ikinä ollut nälkäinen nukkumaan mennessään. Annoimme tosiaan syödä mitä syö ( ei ollut kuitenkaan mitään pelkät kakut ja pullat tyylistä, vaan oikeaa ruokaa, mutta tosi valikoivasti). Aikuisen mielivaltaa toi. Säälin lasta. Kun emme tappeleet ja vaatineet, lapsi alkoi kasvettuaan syödä ja just tossa iässä, kun meni ekalle söi jo monenlaista ja maistoi kaikenlaista. Eikä sitä yhtä inhokkiruokaa ole pakko syödä. kamalinta on toi, ettei saanut iltaruokaa, eiks nyt olis voinut jättää taistelmatta murekkeesta.



Eikö neuvolassa puututa, eikö jo näy kasvukäyrissä? Mulla ainakin lapset ovat sen verran hinteliä, että jos olisin pitänyt nälässä, olisi neuvolassa joutunut juoksemaan painokontrolleissa.

Vika oli tuossa ruoan seisottamisessa ja saman tarjoamisessa, mutta ap tajusi virheensä. Pääskääpä nyt siitä jo yli.



Meillä kanssa nirso lapsi ja vieläpä pienipainoinen. Olen itse kasvatettu ruoalla rakastaen ja lautanen aina tyhjäksi -periaatteella ja olen ylipainoinen ja ahmimishäiriöinen. Ihan vaistomaisesti olen antanut omien lasteni syödä sen mitä syövät. Jopa niin, että eivät välttämättä sitten ole syöneet koko päivän aikana juuri mitään. Inhoan esim. anoppini tyyliä huijata lapsi syömään eli veivataan jotain lelua ja samalla lapataan ruokaa suuhun pikavauhtia ja sitten ylpeyttä hehkuen todetaan, että kaiken se söi. Just.



Meillä lapset kyllästyivät puuroon noin 2v iässä, joten pitkään en tehnyt puuroa vaan tarjosin leipää ja hedelmiä aamupalaksi (joskus harvoin jugurttia tai marjasmoothieta). Nytpä on pyydetty puuro uudestaan ruokavalioon. Kuuntelen aamu- ja iltapalalla lasten toivomuksia, vaikka en niitä toteutakaan. Leipä on meillä osa ruokavaliota enkä käsitä, miksi se puuro on niin paljon parempi vaihtoehto joillekin. Oletko varma, että oma suhtautuminen ruokaan on terve? Tuntuu, että koet henkilökohtaisena loukkauksena, kun lapsi ei syö ruokaa, jota olet vaivalla valmistanut. Älä valmista. Tee jotain helppoa. Ei tunnu niin pahalta, jos se päätyy roskiin.



Rakennan ateriat niin, että niillä on aina jotain, mitä lapset voivat syödä. Esim. kalamurekkeen lisänä on perunamuusia ja suippopaprikaa sekä kurkkua. Lapsi syö ainakin vihannekset ja juo maidon. Silläkin jo pärjää. Osaa myös maistaa, kun pyydän enkä pakota enempää.



Jos ruoka ei mene alas, välipalalla on tarjolla esim. vesimelonia, joka on lasten herkku. En rankaise siitä, ettei syönyt mutta yritän toki tarjota jotain, joka menee alas. Vesimeloni ja bananit ovat meillä välipaloja, jotka lähes aina menevät alas ja joita tarjoan niinä päivinä, kun ruokaa on syöty olemattoman vähän.



Päivällisellä syödään jotain muuta. Jos ei mene alas, pitää maistaa ja tarjolla on taas vihanneksia, joita voi syödä, jos muusta ei välitä. Leipää ei tarjota meillä lounaalla eikä päivällisellä eikä juuri välipalallakaan.



Iltapalalla sitten varmistan, että lapsi on saanut syötyä jotain eli viimeistään tällöin on tarjolla banaania ja joskus jopa jugurttia, jos on menty vähällä koko päivä. Ei lapsi osaa ajatella, että iltapalalla sitten saan jotain herkkua, jos jätän koko päivän syömättä. Puuroa on meillä nykyisin iltapalaksi ja välillä se jää koskemattomaksi. Sitten mennään nälkäisenä nukkumaan ja toivotaan huomisesta parempaa päivää.



Älä lado omia tunteitasi ruokaan. Lapsi syö tai ei syö. Se ei kerro mitään ruoastasi.

Lapsi vasta opettelee uusia makuja ja aina ei voi olla vain hänen herkkuruokaansa.

Meillä poika temppuili niin rankasti pienenä ruuan kanssa että meillä oli tuo menetelmä käytössä ihan ravitsemusterapeutin suosittelusta.

laitetan hyvin pieni annos ruokaa jottei harmita kun lapsi ei syö sitä.

Jos ruoka maistuu niin tarjotaan lisää.

Jos ei niin odotellaan maksimissaan 30 min ruuan syömistä.

Asiasta ei tehdä kiistaa, mutta muutamia kertoja napakasti kehotetaan syömään, tai edes maistamaan.

Jos puolen tunnin päästä ruoka otetaan pois . Ja herkut on siltä päivältä perutttu.

seuraavan kerran taas normaaliin ruoka-aikaan pieni sama ateria kuin muillakin(siis jos on joku toinen ruokalaji kuin aiempi ruoka).

Vettä saa janoon ruokien välillä.

lasta ei pakoteta suuriin annoksiin tai riidellä hänen kanssaa. Ei tehdä ruokailusta isoa näytöstä tai annetan lapsen syömättömyyden hallita sitä. tällä menetelmällä meillä poika alkoi syömään normaalisti muutaman kuukauden jälkeen.vaatii uskomattoman pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä.

mutta kun päätin etten huuda tai riitele tai rankaise niin oma olo helpottui.

Tietysti sikailu tai rumat puheet ovat rangaistavia juttuja,mutta niistä ei rangaista heittämällä lasta pois pöydästä. rangaistus esim ruuan heittelystä voi olla pelikielto.

allergian keliakin tai laktoosi intoleranssin mahdollisuus voidaan toki rajata pois ja sitten vaan johdonmukainen linja.



Tsemppiä ja kärsivällisyyttä taisteluun!

Kaurapuuro kahden eri vaihtoehtoisen kiisselin kanssa aamulla - ei mul oo nälkä, pärjään tällä. Söi kaksi lusikallista.

Lounas klo 12, kalamureketta ja perunamuusia, lisänä herne ja maissi. Ei syönyt, tein ihan pikkiriikkisen annoksen.

Jätin ne ruuat pöydälle odottamaan. Välipalalla tuoretta leipää, jota en sitten enää tälle kaverille antanutkaan vaan sanoin että ruoka on syötävä ensin.

Lopputulos oli, että mureke oli vielä iltakahdeksalta lautasella. Heitin pois. iltaruuaksi olisi ollut kinkkupannaria ja iltapalaksi taas sitä leipää. mut en antanut.

Esikoululainen kyseessä, kotiruuan kanssa nirsoillut aina mutta eskarissa syö hyvin. Ei oikein tahtoisi sydä lihoja, kananmunaa, kalaa. Pizzat, hampurilaiset, pullat, kakut, murot ja jogurtit kelpaavat, samoin leipä ja makaroni sekä jauheliha. Muu onkin haasteellista. Ottaa kupoliin, kun koettaa tehdä hyvää ja monipuolista ruokaa, mut toinen vaan nyrpistelee.

Olennko liian ankara? aamulla on taas tarjolla kaurapuuro ja kahta eri kotitekoista kiisseliä. Lounaalla luultavasti perunat ja kinkkukastike.

Siis jos ei syö ruokaansa niin 30 min päästä ruoka otetaan pois. Ei tietenkään jos syö niin napata kesken kaiken.

Esikoinen on syönyt ja maistellut rohkeasti aina, on nyt eskarilainen. Ei tykkää kaikesta, mutta maistaa kyllä.



Kuopus, 5v, on nirso. Hän syö mielellään puuroa (oli se sitten mistä tahansa tehtyä), leipää (lukuunottamatta sellaisia joissa on "jyviä"), jugurttia/viiliä, hedelmät ja kasvikset. Ns. kunnon ruoka-ainesta maistuu perunat, riisi ja pasta. Lapsi ei syö kokolihaa, broileria, kalaa, makkaraa/nakkia.



Ruualla pitää maistaa, jos ei tykkää niin sitten pitää syödä ainakin lisukkeet (salaatti/vihannekset). Esim. broilerin jättää aina syömättä, jos saa sitä suuhunsa niin yökkää heti. Jauhelihaa saattaa syödä ja silloin tällöin kalaa, esim. uunilohta. On todella hankalaa, kun lapsi ei suostu edes maistamaan yleensä ja sen pikkumurusen maistattamiseen saattaa mennä pitkäkin aika.



Pelottaa, että saako lapsi kaikki tarvitsemansa vitamiinit ym.

todella nirson lapsen ruokailuista. Helppo se on tulla antamaan ohjeita vaikka kokemust ei ole.

Siinä vaiheessa kun lapsi ei oikeasti syö kun leipää, jogurttia, kananugetteja ja ranskalaisa, siis ei mitään muuta, on leikki kaukana. Ei kauhean terveelliseltä kuullostaa. Mutta näillä mennään. Pakottaa ei voi.

Miksi on pakko syödä puuroa? Lapsena inhosin puuroa ja onneksi vanhemmat oli tervejärkisiä ja sain syödä muuta aamupalaksi. Aikuisiällä löysin puuron uudelleen ja se on ihan hyvää itseasiassa.



Meillä ei lapset tykkää puurosta ja mä en ala pakottamaan. Ruuat valitaan sen mukaan, että ne on riittävän monipuolisia/terveellisiä ja lapsen maun mukaisia. En mä tiedä, miksi se puuro tekee niin autuaaksi, että te pakkosyötätte sitä lapsillenne vielä vuonna 2012.

Vierailija kirjoitti:

tekemällä sille inhokkiruokia. Ihme raasteita, kinkkupannaria?Kuinkahan vanhaa sekin kinkku oli, ihan kauheita on nää sun maku mieltymykset. Mitä oikein itse syöt?

Kinkku menee oikein hyvin pitsassa, luultavasti olisi mennyt tuossakin. Etkö tiedä mitä kinkkupannarissa on? Se on pannukakkua, jossa lisäksi kinkkua ja juustoa. Tomaattia en laittanut, lapset ei tykkää siitä. Itse olisin tykännyt.

Lapset tykkäävät sekä porkkanasta että lantusta raasteena. Ja tietenkin syön itse samaa ruokaa kuin muutkin.

Joku epäili että taustalla täytyy nyt olla muutakin kuin pelkkä ruokakiista. mietin asiaa ja tajusin, että niin onkin - minulla ei ole juuri nyt mahdollisuutta minkäänlaiseen omaan aikaan. Juu, taisin kostaa sen tajuamattani lapselle. Kurjaa, mutta hyvä että joku älysi kysyä jotta tajusin.

ap.

ap.

Mun mielestä tuo kinkkupannari kuulostaa ihanalle. Kävin ennen aina Pannukakkutalossa syömässä, ja siellä sai kaikkia ihania suolaisia pannareita. Tuli ihan vesi kielelle ku mietin.