Mikä on saanut teidät tekemään päätöksen avioerosta tilanteessa, jossa ei kuitenkaan ole isoja ongelmia?

Yksinäisyys ja onnettomuus on ihan konkreettinen ongelma. Jos olet näistä tunteista puhunut puolisollesi etkä saa mitään reaktiota, hän ei koe että missään olisi vikaa vaikka olet kertonut olevasi onneton, se on ihan oikea ongelma ja aivan riittävä syy eroon.

Avioliittoa on mahdoton korjata yksin. Kerrot olleesi jo vuosia onneton, ja jos kumppania ei tällainen pikkuseikka kiinnosta, hän on käytännössä jo hylännyt sinut, jättänyt henkisesti yksin vaikka edelleen samassa sängyssä nukkuukin.

Ei vaan huvittanut enää on ihan konkreettinen ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Avioliittoa on mahdoton korjata yksin. Kerrot olleesi jo vuosia onneton, ja jos kumppania ei tällainen pikkuseikka kiinnosta, hän on käytännössä jo hylännyt sinut, jättänyt henkisesti yksin vaikka edelleen samassa sängyssä nukkuukin.

Tuo, sekä aiempi kommentti, olivat kyllä järkevästi sanottu. En vain ihan ymmärrä, miksi toinen henkilö ei kuitenkaan sitten halua erota. On vaikeaa joutua tekemään päätökset tästäkin täysin yksin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliittoa on mahdoton korjata yksin. Kerrot olleesi jo vuosia onneton, ja jos kumppania ei tällainen pikkuseikka kiinnosta, hän on käytännössä jo hylännyt sinut, jättänyt henkisesti yksin vaikka edelleen samassa sängyssä nukkuukin.

Tuo, sekä aiempi kommentti, olivat kyllä järkevästi sanottu. En vain ihan ymmärrä, miksi toinen henkilö ei kuitenkaan sitten halua erota. On vaikeaa joutua tekemään päätökset tästäkin täysin yksin.

ap

Todennäköisesti toinen henkilö tietää, mikä kamala vaiva siitä syntyy, paperihommat, muutto, kaikki käytännön järjestelyt. Veikkaan että olet tehnyt aika monta muutakin asiaa tuossa suhteessa yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliittoa on mahdoton korjata yksin. Kerrot olleesi jo vuosia onneton, ja jos kumppania ei tällainen pikkuseikka kiinnosta, hän on käytännössä jo hylännyt sinut, jättänyt henkisesti yksin vaikka edelleen samassa sängyssä nukkuukin.

Tuo, sekä aiempi kommentti, olivat kyllä järkevästi sanottu. En vain ihan ymmärrä, miksi toinen henkilö ei kuitenkaan sitten halua erota. On vaikeaa joutua tekemään päätökset tästäkin täysin yksin.

ap

Koska todennäköisesti miehen mielestä kaikki on ihan hyvin, jos suhteessa ei ole suuria riitoja ja arki sujuu muuten.

Meillä ei ollut seksiä neljään vuoteen (minä en halunnut). Silti minä olin se joka teki aloitteen eroon. En halunnut itsellenikään sellaista elämää. En tiedä kauanko siinä olisi pitänyt olla että ex olisi alkanut toimia.

Kuulostaa siltä, että olette henkisesti erkaantuneet toisistanne. Kumppanisi ei kuitenkaan ilmeisesti näe siinä ongelmaa? Riittääkö hänelle parisuhteeksi se, että hoidatte arjen asiat yhdessä ja muuten kumpikin elää sitten omaa elämäänsä? Joillekin tällainen riittää parisuhteeksi. Sinulla on täysi oikeus haluta parempaa ja jos kumppanisi ei halua parantaa parisuhdettanne niin en ymmärrä miksi et voisi erota.

Ison Jamal-munan kaipuu...

Ei mikään, mutta kun tuota oli jatkunut tarpeeksi pitkään niin tulihan se ilmi että se johtuu jäätävän suurista piilossa olevista ongelmista, jotka sitten johti eroon. Ei ihmiset etäänny toisistaan ilman syytä. Kannattaa alkaa kaivamaan.

Miksi joku tahtoisi pieniä ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku tahtoisi pieniä ongelmia?

Ehkä siksi että niitä on aina. Yksin ja parisuhteessa. Kai sitä miettii että mitä pieniä ongelmia elämässään pystyisi sietämään.

Yksinäisyys ja onnettomuus on iso ongelma. Itkin usein yksin. Ei ex-mies suostunut tekeen mitään minun kanssa. Lopulta ei edes puhunut minulle. Minkäänlaista fyysistä suhdetta meillä ei ollut.