En ymmärrä aikuisten ihmisten yksinkertaisuutta:

Ehdottomasti on heitteillejättö. Meillä ei ole koskaan jätetty alakoululaisia yksikseen mihinkään. Me olemme ymmärtäneet, että olemme omat lapset itse tehneet ja ne on meidän eikä muiden. On edesvastuutonta synnyttää lasta jos ei jaksa hoitaa.

Yksinkertainen ratkaisu tilanteeseenne olisi ollut se, että sinä jäät pois töistä ja hoidat lapset. Laitat ne kouluun ja haet ne koulusta. YMMÄRRÄTKÖ TOLLO?

Äläkä vastaa, että on velkaa. Talojen ja kesämökkien osto tai ulkomaanmatkat ei saa koskaan mennä lasten edelle vaan elät niin nuukasti, että pystyt elättämään lapsesi ja oma ura ei saa mennä koskaan lapsia edelle.

TAJUATKO TOLLO ???

Juuri noin. Paskiaisilta lapset pois heti.

ei pysty viemään lasta kouluun, niin aina on ollut joku sellainen perhe, minne lapsen on voinut viedä aamuhoitoon eikä lapsen ole tarvinnut olla yksin kotona ja kulkea koulumatkaa yksin. Eikä tuo vaatinut kuin että on tutustunut lapsensa kouluvakereiden vanhempiin. Ja olen myös itse tarjoutunut ottamaan lapsia meille aamuhoitoon ja myös sellaisina päivinä, kun iltapäiväkerho on ollut kiinni tai on ollut muuten lyhennetty päivä lapsilla koulussa lapsia on tullut meille hoitoon kun olen pitänyt lomapäivän töistä.



Kannattaa tehdä yhteistyötä toisten vanhempien kanssa. Siinä voittavat kaikki.

Itsekin kuljin ala-asteelta asti monta kilometriä kouluun YKSIN! Ekana päivänä äiti vei, sitten kuljin yksin.

Omakin lapseni kulkee yksin kouluun. Hyvät valmistelut vain aamuksi niin kyllä ne pärjää!

Meiltä oli ala-asteelle matkaa vajaa 3km ja aina kuljettiin yksin matka, sitten kun pikkusisko tuli kouluikään niin hänen kanssaan yhtä matkaa (silloin kun päivä loppui samaan aikaan). Mitä ihmeellistä siinä on? Jos ei pikkulapsi osaa koululta kulkea kotiin niin silloin jotain on pielessä.

Ehdottomasti on heitteillejättö. Meillä ei ole koskaan jätetty alakoululaisia yksikseen mihinkään. Me olemme ymmärtäneet, että olemme omat lapset itse tehneet ja ne on meidän eikä muiden. On edesvastuutonta synnyttää lasta jos ei jaksa hoitaa.

Yksinkertainen ratkaisu tilanteeseenne olisi ollut se, että sinä jäät pois töistä ja hoidat lapset. Laitat ne kouluun ja haet ne koulusta. YMMÄRRÄTKÖ TOLLO?

Äläkä vastaa, että on velkaa. Talojen ja kesämökkien osto tai ulkomaanmatkat ei saa koskaan mennä lasten edelle vaan elät niin nuukasti, että pystyt elättämään lapsesi ja oma ura ei saa mennä koskaan lapsia edelle.

TAJUATKO TOLLO ???

Juuri noin. Paskiaisilta lapset pois heti.

Siis mikä helvetti siinä on ongelmana että alakouluikäinen on hetken yksikseen? Kyllä minä olin silloin kun olin pieni ja vielä vahdin pikkusiskoa joka oli vielä nuorempi. Meistä on kaikista tullut oikein kuuliaisia, korkeakoulutettuja ja hyvissä työpaikoissa olevia kansalaisia. Jos isä tai äiti olisi ollut kotona paapomassa ja hakenut koulusta (jumalauta se olisi ollut noloa, ei meillä ketään haettu koulusta, olisin kuollut häpeään jos vanhemmat ois ollu pihalla vastassa :D ) niin mustakin ois ihan varmasti tullut joku nolo AV-mamma joka elää sossun tuilla ja kasvattaa viittä kolmelle eri isälle tehtyä lastaan rööki suussa.

Miksi toisen vanhemmista pitäisi olla kotona. Lasten on opittava pärjäämään myös ilman aikuisen jatkuvaa läsnäoloa, ei heistä muuten saa kasvatettua kunnollisia ihmisiä. Koulumatkat pitää osata kulkea, herran jestas, yksinään. Jos ei osaa niin sehän kertoo jo aika paljon :D

Riski kasvaa jo 7 tunnin viikottaisesta yksinoloajasta. Suomessa joka viides lapsi on masentunut. Suomessa myös osa lapsista joutuu itsenäistymään liian varhain eli pärjäämään itsenäisesti, ja se näkyy kuulemma nyt nuorten huostaanottotilaistoissakin. Liikaa yksin olevat lapset menetettävät helposti läheisyyden ja luottamuksen vanhempiinsa.



NO, osa yksin kouluun kulkevista lapsista pärjää oikein hyvin, mutta osa näistä lapsista on sellaisia, että vanhemmat eivät ehkä muutenkaan ole kovin valmiita tekemään joustoja lapsen hyväksi, vaan oma ura tai ongelmat menevät etusijalle. Tällä hetkellä nimenomaan uravanhempien nuorten huostaanotot ovat lisääntymässä, lapsien kun on täytynyt pärjätä liikaa omillaan ja sitä myötä yhteys vanhempien ja lasten välillä on kadonnut. Tämä on siis ainakin pääkaupunkiseudun tilanne.

Ei ole yleensä kovin vaikeaa järjestää niin, että kulkee sentään matkat koulukaverin/-kaverien kanssa. Kaupungin keskustassa en tiedä miten uskaltaisin päästää lapset keskenään liikenteeseen, mutta pienellä paikkakunnalla ei ole mitään hätää.



Joku jo mainitsikin yhteistyön muiden vanhempien kanssa. Mekin vuorotellaan, että pahimpina keleinä (hirmukovat pakkaset esim) kuskaamme lapsia.

En näe mitään syytä osa-aikaiselle sen takia, että ekaluokkalaiseni olisi 1-2h yksin syömässä aamupalaa ja kävelemässä kouluun.

Hän ei halua lähteä mukaan kauppareissuillekaan, joka kestää tuon saman 1-2h, joten en ymmärrä mikä ongelma olisi olla se sama aika aamusta tai iltapäivästä. Meillä kuitenkin puhelimet toimii ja lapsi usein kysyy voiko olla jonkun kaverin kanssa läksyjen jälkeen.

Ei ihme että nykyajan lapsista kasvaa avuttomia pullamössöjä jotka ei osaa tehdä mitään yksin! Kyllä 7-vuotias osaa kävellä kouluun ja takas, muuttakaa lähemmäs koulua jos on kauheet matkat! Tarvita ton ikäsenä mitään hoitajia. Nykyajan vanhemmat passaa lapsia liikaa. Opettakaa lapsille kunnolla liikennesäännöt, käytöstavat ja kannustakaa reippaiksi ja itsenäisiksi, kyllä täytyy pärjätä ja varmasti tälläiset lapset pärjäävät tulevaisuudessa paremmin kuin ne joita äiti haki autolla joka päivä koulusta! T. Kävelin joskus yksin eskariinkin, ja kävin 6-vuotiaana kaupassa äitille, ikinä hakenut kukaan koulusta tai vienyt ja hyvin menee

Omat lapseni aikanaan kulkivat kavereiden kanssa tai yksin eskariin ja sitten ekaluokalle. Vaikka meillä oli hoitaja kotona.



Lasten täytyy myös saada olla keskenään ja organisoida omat touhunsa ilman aikuisen jatkuvaa päällepäsmäystä. Miten nämä nykyiset lapset oppivat itse johtamaan omaa elämäänsä ja toisiaan, kun he eivät saa harjoitella, vaan aikuinen on kerhoissa, harrastuksissa ja ulkoleikeissä aina valvomassa ja opastamassa?

Omat lapseni aikanaan kulkivat kavereiden kanssa tai yksin eskariin ja sitten ekaluokalle. Vaikka meillä oli hoitaja kotona.

Lasten täytyy myös saada olla keskenään ja organisoida omat touhunsa ilman aikuisen jatkuvaa päällepäsmäystä. Miten nämä nykyiset lapset oppivat itse johtamaan omaa elämäänsä ja toisiaan, kun he eivät saa harjoitella, vaan aikuinen on kerhoissa, harrastuksissa ja ulkoleikeissä aina valvomassa ja opastamassa?

Itse kuljin kouluun yksin ala-asteen (usein osan matkasta kaverin kanssa mutta siis se jos satuttiin törmäämään, ei sovittu mitenkään) ja yksin kuljin illalla myös partioon ja urheilukerhoon. Illalla saatoimme olla keskenämme pari vuotta nuoremman siskon kanssa pari tuntia kotona jos isällä oli esim. kokous tms. Ei mitään ongelmia, päin vastoin minusta oli hienoa että vanhemmat uskalsivat antaa minulle vastuuta.

Yläasteikäisenä olin jo lastenlikkana sukulaislapselle joka oli alle kouluikäinen. Eli siis itse olin 13-16v.

Tuommoisesta käsittämättömästä paapomisesta ei seuraa mitään hyvää. Jos lapsi ei osaa yksin kulkea kouluun ja takaisin niin aika heikot eväät on elämään. Missä vaiheessa se muka oppii?

Lasten täytyy myös saada olla keskenään ja organisoida omat touhunsa ilman aikuisen jatkuvaa päällepäsmäystä. Miten nämä nykyiset lapset oppivat itse johtamaan omaa elämäänsä ja toisiaan, kun he eivät saa harjoitella, vaan aikuinen on kerhoissa, harrastuksissa ja ulkoleikeissä aina valvomassa ja opastamassa?

tässä "keskustelussa" halutaan tahallisesti vääntää näkökannat äärimmilleen. Mutta, elämähän on mustavalkoista. Tokihan se, että 7-8v. ei ole yksinään kotona usempaa tuntia ja hoida asioitaan yksin, tarkoittaa sitä että hänestä kasvaa avuton ja osaamaton ihminen, joka ei elämässään pärjää missään.

tässä "keskustelussa" halutaan tahallisesti vääntää näkökannat äärimmilleen. Mutta, elämähän on mustavalkoista. Tokihan se, että 7-8v. ei ole yksinään kotona usempaa tuntia ja hoida asioitaan yksin, tarkoittaa sitä että hänestä kasvaa avuton ja osaamaton ihminen, joka ei elämässään pärjää missään.

Toinen puolihan ( siis sinä myös mitä ilmeisimmin) yrittää vääntää, että jos lapsi kulkee ilman vanhempia kouluun ja on muutaman tunnin päivässä yksin kotona, hän automaattisesti masentuu ja kokee turvattomuutta. Koska jos lapsi kulkee yksin kouluun, eivät vanhemmat hoida mitään lapseen liittyviä asioita, vaan lapsi hoitaa kaikki asiansa itse.

Itse kuljin 90-luvulla yksin tai kavereiden kanssa koulumatkat Helsingissä, muttei se suinkaan tarkoittanut, että minun olisi tarvinnut mistään "asioista" huolehtia. Kunhan vedin yhdessä valmiiksi laitetut vaatteet niskaan, söin aamupalan ja kävelin koululle. Iltapäivällä kävelin kotiin, tein läksyt ja söin välipalan. Ei olleet ekaluokkalaiselle mitään erityisiä taitoja vaativia hommia. Ensimmäisinä koulupäivinä oli vanhemmat saattaneet kouluun ja tätäkin ennen oli jo tutustuttu koulumatkaan. Iltaisin katsottiin läksyt ( että olivat varmasti kaikki tehtyinä ja käytiin niitä vielä yhdessä vähän läpi), laitettiin reppu ja vaatteet valmiiksi.

Dr.Phil, nauraakaa vaan ei se ole ainakaan av:ta nolompi ;), sanoi joskus, ylihuolehtiville äideille, että paras tapa suojella lastaan on opettaa lapsi suojelemaan itseään. Tässä tapauksessa siis opetella ne tien ylitykset, opettaa lapselle mitä kotona yksin saa ja ei saa tehdä, opettaa miten toimia, jos tulee joku ongelma ( soittaa vanhemmalle, pyytää apua naapurilta, tms).

minä en tässä keskustelussa väännä mitään masennusteorioita. Lapsilla on eri valmiudet olla yksin ja jos sinä olet 90-luvulla (siis 15-20v. sitten) selvinnyt ok, niin sehän toki ratkaisee asian kaikkien Suomen lasten osalta.



Omasta mielestäni lapsen paapominen tai kasvattaminen pumpulissa ei ole sama asia kuin varmistaa, että pieni lapsi todellakin sisäistää pelisäännöt ennen kuin hänet jätetään huolehtimaan asioista yksin. Ihmiset myös asuvat erilaisissa asuinympäristöissä, kaikki lapset eivät käy lähikoulua tai lapsilla muita tarpeita.



Mutta toisaalta, olen taloudellisesti siinä asemassa, että hoitajan palkkaaminen tai oman työpäivän järjestäminen ei ole mikään suuri asia. Kaikille tämä ei ole mahdollista, mutta silloin yhteiskunnan tulisi tältä osin pystyä vastaamaan paremmin perheiden tarpeisiin. Tokikaan ne perheet, joiden lapset ovat valmiita, kaikenosaavia pikkuaikuisia jo 7v. eivät tällaista palvelua tule koskaan tarvitsemaan. Meillä on suorastaan taas uusi superäitiryhmä täällä av:lla. ;)

Vain av:llä ehdotetaan muuttoa pienempään asuntoon tai auton laittoa pois jotta olisi varaa maksaa hoitaja ekaluokkalaiselle muutamaksi tunniksi aamuisin. Haluanpa nähdä sen perheen, joka ihan todella näin tekee! Elämä kun kuitenkin jatkuu ekaluokan jälkeenkin.



Ja miksi luetun ymmärtäminen on niin vaikeaa joillekin? Kyse ei ole siitä etteikö olisi varaa palkata hoitajaa. Autoja ei tarvitse laittaa pois eikä tarvitse muuttaa pienempään asuntoon jotta velkaa olisi vähemmän, mutta mielestämme on kohtuutonta laittaa niin iso osa tuloista muutaman tunnin hoitoon. Varsinkin kun emme koe tarvitsevamme sitä.



Enpä tajunnut että tästä tulee näin kiihkeä keskustelu, siis siitä voiko ekaluokkalainen olla aamuisin muutaman tunnin yksin kotona. Niin ja muuten, en ole muistanut sanoa että koulumatka on ekaluokkalaisella 300 metriä. Asumme pienen kyläkoulun vieressä. Eikä yhtään tienylitystä.



t. ap

ei ole. Mikään laki ei määrä kuntaa niitä järjestämään. Suomessa ei ole myöskään mitään lakia joka rajoittaisi kouluikäisten lasten yksinoloa päivisin ja iltaisin tai edes öisin.



Heitteellejätön raja on aika veteenpiirretty viiva. Onko lapsi heitteellä jos se voi soittaa johonkin tai mennä johonkin jos on tarve?



Meidän kunnassa (pääkaupunkiseudulla) osa ei mahdu ip-kerhoihin ja pienemmillä koululla ei niitä edes järjestetä. Vanhemmat maksavat näiden lasten kuljetukset, jos haluavat ip-kerhoon kauemmaksi. Yksille vanhemmille oli sanottu että ekaluokkalainen voi mennä kotiin kun asu lähellä. Yhtään ei kyselty että onko siellä kotona joku ja koska.

Lasten täytyy myös saada olla keskenään ja organisoida omat touhunsa ilman aikuisen jatkuvaa päällepäsmäystä. Miten nämä nykyiset lapset oppivat itse johtamaan omaa elämäänsä ja toisiaan, kun he eivät saa harjoitella, vaan aikuinen on kerhoissa, harrastuksissa ja ulkoleikeissä aina valvomassa ja opastamassa?

tässä "keskustelussa" halutaan tahallisesti vääntää näkökannat äärimmilleen. Mutta, elämähän on mustavalkoista. Tokihan se, että 7-8v. ei ole yksinään kotona usempaa tuntia ja hoida asioitaan yksin, tarkoittaa sitä että hänestä kasvaa avuton ja osaamaton ihminen, joka ei elämässään pärjää missään.

mutta loppuvuodesta syntyneet ekaluokkalaiset ovat 6-vuotiaita koulun alkaessa.

Ehdottomasti on heitteillejättö. Meillä ei ole koskaan jätetty alakoululaisia yksikseen mihinkään. Me olemme ymmärtäneet, että olemme omat lapset itse tehneet ja ne on meidän eikä muiden. On edesvastuutonta synnyttää lasta jos ei jaksa hoitaa.

Yksinkertainen ratkaisu tilanteeseenne olisi ollut se, että sinä jäät pois töistä ja hoidat lapset. Laitat ne kouluun ja haet ne koulusta. YMMÄRRÄTKÖ TOLLO?

Äläkä vastaa, että on velkaa. Talojen ja kesämökkien osto tai ulkomaanmatkat ei saa koskaan mennä lasten edelle vaan elät niin nuukasti, että pystyt elättämään lapsesi ja oma ura ei saa mennä koskaan lapsia edelle.

TAJUATKO TOLLO ???

Seisotko 6-luokkalaisen vieressä kun on kavereiden kanssa ulkona? :D Aika nyhverö lapsi jos ei siinäkään vaiheessa sano "että me nyt äiti pois täältä".

Ei lapsia voi maailmalta suojella ja pullossa kasvattaa. Joskus joutuu kuitenkin päästämään irti ja luottamaan että elämä kantaa. Kuten joku kirjoitti parhaiten suojelee lastaan opettamalla suojelemaan itse itseään.

Olettehan te nimenomaan valinneet että ette HALUA au-paria teille vuodeksi. Se on valinta.

Jos teillä toimitaan noin niin sehän on valinta eikä niinkun alussa sanot pakko.

Mä olin 80-luvulla aina yksin iltapäivät ja usein aamuisin mut herätti puhelin kun äiti soitti. Mä olin ns superpärjäävä, reipas tyttö. No nyt 3-kymppisenä äitinä mä olen hermoheikko pelkääjä ja terapiassa selvitetty kuinka mä olen liian nuorena kantanut vastuun itsestäni ja kokenut että mun pärjääminen ratkaisee kaikki maailman ongelmat. Ikinä ei kukaan uskoisi että mä käyn terapiassa ja pelkään lasten puolesta koko ajan.



Omille lapsille tulee varmaan muita ongelmia mutta me pidetään kiinni että joku on aamusta ja illasta kotona aina kunnes nuorin on 10. Ja kyllä meille menee nyt kuussa 1300€ näihin järjestelyihin mikä on puolet mun nettoansioista. Mutta jos me ei panostettaisi lasten hyvinvointiin arkena niin ei niitä kahden viikon Thaimaan lomalla kompensoitaisi. Vaikkakin olisi vanhemmille ihanaa ja samna hintaista.

Mutta älä sano että teillä tämä on pakko vaan se on valinta teillä. Yh-opettajalle se ei olisi valinta vaan pakko.

Omasta mielestäni lapsen paapominen tai kasvattaminen pumpulissa ei ole sama asia kuin varmistaa, että pieni lapsi todellakin sisäistää pelisäännöt ennen kuin hänet jätetään huolehtimaan asioista yksin. /i]

Mitä nämä mystiset asiat ovat joista nämä pienet lapset huolehtivat ihan yksin? Minkä ikäisenä voi alkaa varmistamaan, että lapsi pärjää yksin niiden asioidensa kanssa? Oletko ajatellut, että nämä vanhemmat, ovat todennäköisesti varmistaneet, että lapsi osaa huolehtia niistä asioista, ennen kuin jättävät lapsen yksin? Täytyy olla vanhemmankin aikamoinen erikoistapaus, jos vain yhtenä päivänä päättää, että nyt lapsi on tarpeeksi iso, jätänpä sen selviytymään asioistaan yksin, ilman minkäänlaista varmistelua.

Ei tarvitse olla mitenkään pikkuaikuinen pystyäkseen kävelemän kouluun, syömään ja pukemaan ulkovaatteet. Jos koulumatka on pitkä, on sille ihan lakisääteisesti järjestettävä kuljetus. Erityislapsien tarpeet taas ovat aivan eri asia, kuin normaalin seitsemänvuotiaan.

tai sitten ei. Olen sh ja olisi mahdollisuus tehdä päivätyötä, mutta lasten kannalta 3-vuorotyö sopii paremmin. Olen mas yhden kouluaamun viikossa töissä, muuten kotona, vaikken lapsia kouluun kuskaakaan. Arkivapaiden ja yövuorojen ansioista voin olla kotona myös iltaisin ja iltavuorossa ollessani paikalla on mieheni. Viikonloppuvapaita on noin joka toinen vkl, ja vaikka olisi esim. lauantaina aamuvuoro ja sunnuntaina ilta, ehditään kyllä yhdessä perheenä puuhamaan asioita. Saan myös siivottua, käytyä kaupassa ym arkisin yksin ja omalla ajalla, kun taas päivätyössä illat menee todella nopeasti ja paljon on tehtävää. Päiväkoti-ikäisellä hoitpäiviä on em. ansioista max 2-3 viikossa. Ja vuorotyön ansiosta tulot ovat ok. Ymmärrän, ettei kaikissa ammateissa tähän ole mahdollisuutta, eikä minunkaan mielestä lapsi tarvitse koko ajan seuraneitiä. Ekaluokkalaisemme pärjää hienosti aamuisin yksinään, tekee itse aamupalat ja soittelee mulle ennenkuin lähtee kouluun. Mutta siis tuohon yksinkertaisuuteen, niin minun mielestä meidän systeemi on fiksu. Ei ikinä pyykkivuoria, sotkuista kämppää, väsymystä ja morkkista ajan riittämättömyydestä, kuten päivätyötä tekevänä olisi. Joskus on joutunut tekemään aamuvuoroa muutaman viikon pätkän, ja se on kyllä ollut sietämätöntä.