16-vuotiaana seurustelun aloittaneet. Kauanko ensimmäinen suhde kesti?

Mun vanhemmat alkoivat seurustella 16-vuotiaina, nyt ovat 63.

kuten kaikki suhteet, se joko kestää tai kaatuu

nuorena aloittaneet joko kasvavat yhteen tai eroavat viikon päästä.

itse aloitin 16v suhteen eksääni, olimme yhdessä 20v ts kasvoimme yhteen eikä tajuttu erota vaikka olimme erilaisia ja toivoimme toiselta muuta. hän esim toivoi minun olevan pullantuoksuinen äiti ja minä halusin matkustella ja opiskella. nyt erosta viisi vuotta, molemmat väittävät toisen pilanneen elämänsä :/

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 11:37"]

Hämmästyttävän moni - tai oikeastaan järkyttävän moni teistä on edelleen vuosien, jopa vuosikymmenten päästä yhdessä kuustoistakesäisenä tavatun seurustelukumppanin kanssa! Vai vastaako tähän ketjuun lähinnä ne, jotka haluavat tällä todistella jotain, ehkä itselleenkin. Muutama on myöntänyt, ettei siihen ensimmäiseen olisi kannattanut haksahtaa. Omassa ystäväpiirissäni ei ole ainuttakaan, jonka sen ikäisenä aloitettu suhde olisi kestänyt perheen perustamiseen saakka, vaikka silloin oltaisiin oltu miten tosissaan, menty teinikihloihin tai jopa hetkellisesti muutettu yhteen.

Itsekin aloin seurustella vakavasti 16-vuotiaana, poika oli 19 v. Olimme neljä vuotta yhdessä, joista kaksi viimeistä olivat ehdottomasti liikaa.

[/quote]

Itsekin ihmettelin, kuinka moni on vielä sen 16-kesäisenä tavatun kanssa.

Vastasin siis numerolla 56 eli olin itse 16v ja mies 26v.

Huvittavinta tässä meidän tapauksessamme on, että suurimmat suhteemme arvostelijat ovat itse monta kertaa löytäneet kumppanin ja eronneet jne tänä aikana kun me ollaan oltu yhdessä. Olemme ystäväpiirimme ainoa pari, joka on pitänyt yhtä näin kauan. Kukaan ei varmaan edes kuvittele, että voisimme erota. Ja eromme olisi aikamoinen shokki kaikille. (tosin emme ole eroamassa vaan toivomme, että saamme viettää loppuelämämme yhdessä)

Se, kestääkö nuorena aloitettu suhde, on tietysti riippuvainen hyvin monesta asiasta. Joskus kestää, joskus ei. Eihän sitä voi tietää silloin kun toisen tapaa.

nro 56

Vai järkyttävää? Kuinka jonkun toisen onni on järkyttävää? 

Yhtälailla voisi yleistää että olet itse kateellinen kun suhteesi ei kestäkään. 

Jos sen oikean kumppanin on löytänyt heti nuorena, niin mitä tuomitsemista siinä oikein on?

Täällä 18v yhdessä toistaiseksi, ikää 35v. Kaksi ihanaa pientä lasta, äskettäin päädyttiin myös naimisiin. Löysin elämäni onnen nuorena enkä päivääkään vaihtaisi pois! Meillä ystäväpiirissämme ollut useampi pari, jotka seurustelleet teini-iästä lähtien ja vieläkin yhdessä. Ja ihan stadista ollaan molemmat, valikoimaan löytyisi jos haluaa vaihtaa, mutta mihinkäs sitä parhaan vaihtaisi :)

Olimme molemmat 16-vuotiaita, kun aloitimme seurustelun. Reilun 6 vuotta sitä kesti, puolet ajasta asuttiin yhdessä ja leikittiin kotia. Sitten poikaystäväni päätti alkaa elää elämätöntä nuoruuttaan, meni ja petti jonkun "pikku-sutturan" kanssa. 

Hirveä shokkihan se oli!

Erosta toivuttuani alkoi itsellänikin melkoinen bilevaihe, joka oli jäänyt täysi-ikäiseksi tullessa kokematta. Tuli vähän miehiäkin pyöritettyä sinä aikana:D

Kolme vuotta kului, kun tapasin nykyisen aviomieheni...joka on minulle monta kertaa sopivampi aisapari, kuin teiniaikainen poikaystävä!

Ja jälkiviisas on aina helppo olla: Ei olisi kannattanut hukata nuoruuttaan jämähtämällä siihen ensimmäiseen kaksilahkeiseen!!! 

vajaa 4v, josta 1,5 vuotta enemmän tappelua kuin ihanaa onnea

7,5 vuotta ollaan nyt oltu yhdessä eli lähes kolmasosa elämästämme. Avomiehen vanhemmat aloittivat myös 16-vuotiaina seurustelun ja ovat nyt reilu 50-vuotiaita. Tämä on ehkä kannustanut jatkamaan vaikeinakin hetkinä, kun on nähty teinisuhteen kantavan pitkälle.

Kaveripiirissä samaan aikaan seurustelun aloittaneet ovat tainneet jo kaikki lopettaa suhteensa. Taustalla on ollut pettämisiä, aikuistumista ja erilaisia haaveita. Tuntuu, että nuorilla pareilla suhteen ongelmakohdat ovat intti, opiskeluun lähteminen ja valmistuminen. Varsinkin nyt, kun kaverit alkavat valmistua on monet parisuhteet yhtäkkiä kariutuneet jostain syystä. Ehkä on tajuttu, että nuoruus on ohi ja tulee paineet perheen perustamisesta ja vakiintumisesta.  

Olin 14-vuotias ja mieheni 18-vuotias kun aloimme seurustelun. Siitä on 7 vuotta ja nyt olemme naimisissa, toinen lapsi syntyy talvella.

Kohta 29 vuotta.

28 vuotta ja jatkuu edelleen. : )

Olin 16 kun tavattiin ja siitä lähtien oltu yhdessä, yli 20 vuotta. Eikä olla mitään ns. lahkolaisia...

Ei oo omaa kokemusta, mutta mun vanhemmat aloittivat seurustelun 16-vuotiaina ja ovat yhdessä edelleen. Nyt siis kuuskymppisiä. Veli oli 20v kun alkoi ekan kerran seurustelemaan ja saman ikäisenä mäkin löysin ekan pitkäaikasen poikaystävän ja molemmilla yli 10v suhdetta takana. Eli voi se ensirakkauskin kestää pitkälle :)

Se hauva älähtää, johon kalikka..... ;)

En tuomitse ketään, varmasti joukossa on paljon onnellisia pariskuntia, totta kai on! Toisaalta on myös koko joukko niitä, jotka ovat jämähtäneet siihen nuoruudensuhteeseen kuka mistäkin syystä ja vain esittävät ulospäin onnellista perheidylliä salaa kuitenkin haaveillen ihan jostain muusta.

56, pitäkää ne häät nyt - go for it, girl! :)

Nro 60

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 13:18"]

Se hauva älähtää, johon kalikka..... ;)

En tuomitse ketään, varmasti joukossa on paljon onnellisia pariskuntia, totta kai on! Toisaalta on myös koko joukko niitä, jotka ovat jämähtäneet siihen nuoruudensuhteeseen kuka mistäkin syystä ja vain esittävät ulospäin onnellista perheidylliä salaa kuitenkin haaveillen ihan jostain muusta.

56, pitäkää ne häät nyt - go for it, girl! :)

Nro 60

[/quote]

Saa kai sitä ihmetellä jos järkytytään toisten parisuhteista. :) 

Jokaisessa parisuhde-ryhmässä on erilaisia tapauksia, ei voi yleistää suoraan nuorena kumppaninsa löytäneisiin.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 13:18"]

Se hauva älähtää, johon kalikka..... ;)

[/quote]

Ei voi kauhalla vaatia jos... ;)

Puolitoista vuotta.

8 vuotta, miehen alkoholismin takia oli pakko lopettaa.

5 vuotta ollaan oltu yhdessä. vielä jatkuu niin kauan kuin jatkuukaan :)

Olen nyt 39v ja ensimmäinen 16-vuotiaana aloitettu seurustelu kesti 7v. Päättyi kun mies löysi toisen, jonka kanssa meni sittemmin naimisiinkin. Ja myöhemmin erosi ja on nyt uusissa naimisissa ja yhden lapsen isä. Emme todellakaan sopisi enää mitenkään yhteen, hyvä jos sovimme silloinkaan (ainakaan loppuvuosina)... Äitimme ovat edelleen ystäviä keskenään, joten jonkin verran juorut kulkee... viime muutossa löysin vanhan poikaystäväni inttikuvat ja palautin ne hänelle äitien kautta.

Täytyy sanoa, että se oli tajuton kriisi minulle ja nousin sieltä vain ystävieni tuella. Elin kolmisen vuotta ihan hillitöntä sinkkuelämää (paljon seksiä ja alkoholia), minkä takia valmistuminen venyi ehkä vuodella. Seuraava avoliitto kesti vajaa neljä vuotta, itse lähdin siitä kun en nähnyt yhteistä tulevaisuutta.

Vasta kun tapasin nykyisen aviomieheni reilut 8v sitten, pääsin yli tuosta ensirakkaudestani, kuten myös yhdestä sitä seuranneiden sinkkuvuosien kaukorakkaudesta.