16-vuotiaana seurustelun aloittaneet. Kauanko ensimmäinen suhde kesti?
T. 16-vuotiaan seurustelevan teinin äiti.
Itse olen seurustellut vain mieheni kanssa ja seurustelu alkoi vasta 25-vuotiaana.
Kommentit (245)
Oli ihanaa, mutta olen onnellinen etten siihen ensimmäiseen jämähtänyt vaan katselin vähän ympärilleni vielä sitten "isompana" kuitenkin.
ja erosin, kun ei kasvanut aikuiseksi. joi viinaa jo oli sairaalloisen mustits
mun vanhemmat alkoivat seurustella 16-vuotiaina ja edelleen ovat yhdessä - yhtä ovat pitäneet nyt 47 vuotta.
mun vanhemmat alkoivat seurustella 16-vuotiaina ja edelleen ovat yhdessä - yhtä ovat pitäneet nyt 47 vuotta.
Mun vanhemmat rupesivat seurustelemaan vuonna 1965, jolloin äitini oli 16v. Suhde päättyi, kun äiti kuoli vuosi sitten.
En ikinä unohda häntä. Ensimmäinen todellinen rakkauteni.
Olenkohan koskaan rakastanut ketään enää sen jälkeen...
kesti. Oli hyvin kasvattava kokemus ja olen tyytyväinen siihen että minulla on ollut ns, nuoruuden rakkaus. Nyt aikuisena rakkaus on erilaista.
vajaa 5v. Kerettin asua yhdessä yli 4v.
Oli se aikaa,hyvät muistot jäi.Ensimmäinen (ja viimeinen) todellinen rakkauteni.
Ajauduttiin erilleen,kun muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle,ja hän lähti inttiin.
joista 13 vuotta onnellisessa avioliitossa. Ja kestää luultavasti koko loppuelämän. :)
T. 16-vuotiaan seurustelevan teinin äiti.
Itse olen seurustellut vain mieheni kanssa ja seurustelu alkoi vasta 25-vuotiaana.
Alotin kun olin just täyttäny 16. Keväällä tulee 5v yhessä ja hyvin menee!!
16-vuotiaina aloitettu seurustelu, 25 vuotta yhdessä, joista reilu 15v naimisissa. 3 suloista tytärtä ja aivan ihanan tasavertainen avioliitto!!
kyllä 17, kun löysin ekan oikean poikaystävän. Olimme yhdessä 10 vuotta vaihtelevalla menestyksellä, kunnes luovutin.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 14:42"]
8 vuotta kesti. Sitten alkoi menetetyn nuoruuden eläminen sinkkuäitinä.
[/quote]
Siskollani on myös tämä vaihe ja meno on ollut välillä tosi hurjaa...
[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 12:15"]
Olimme molemmat 16-vuotiaita, kun aloitimme seurustelun. Reilun 6 vuotta sitä kesti, puolet ajasta asuttiin yhdessä ja leikittiin kotia. Sitten poikaystäväni päätti alkaa elää elämätöntä nuoruuttaan, meni ja petti jonkun "pikku-sutturan" kanssa.
Hirveä shokkihan se oli!
Erosta toivuttuani alkoi itsellänikin melkoinen bilevaihe, joka oli jäänyt täysi-ikäiseksi tullessa kokematta. Tuli vähän miehiäkin pyöritettyä sinä aikana:D
Kolme vuotta kului, kun tapasin nykyisen aviomieheni...joka on minulle monta kertaa sopivampi aisapari, kuin teiniaikainen poikaystävä!
Ja jälkiviisas on aina helppo olla: Ei olisi kannattanut hukata nuoruuttaan jämähtämällä siihen ensimmäiseen kaksilahkeiseen!!!
[/quote]
Sama tarina kuin minulla... muutto suoraan äidin luota teini-iässä tavatun pojan luo ja siinä sit me myös leikimme kotia... Olisi pitänyt asua yksin ja nauttia opiskelijaelämästä ja käydä vaihdossa. Meille molemmille tuli sitten se itsenäistymisvaihe noin 23-vuotiaana ja erosimme. Onneksi tuli silloin eikä päädytty naimisiin ja perustettu perhettä. Muutamaa vuotta myöhemmin tapasin nykyisen puolison. Biletin ja matkustelin tossa välissä muutaman vuoden ja kokeilin erilaisia ihmissuhteita. Nyt olen nauttinut kotonaolosta ja tasaisesta parisuhteesta ja nyt on rauha sydämessä. Tunnen monta paria jotka ovat viimeistään tuossa 30:n korivilla eronneet teiniaikojen poikaystävästä ja aloittaneet ihan älyttömän kohelluksen. Lapsille ei ehkä niin kivaa.
siitä naimisissa 10v.
Mies oli 27v ja minä 16 kun aloitimme seurustelun.