Mitä tunteita Artun kuolema on teissä herättänyt?

Surua ja vihaa.



Suomalaisessa "hyvinvointiyhteiskunnassa" lapset joutuvat haahuilemaan itsekseen pitkät iltapäivät, kun vanhemmat ovat töissä ja sitä pidetään ihan normaalina. Tärkeämpää on tuottaa varallisuutta harvoille ja valituille kuin antaa lapsille onnellinen ja turvallinen lapsuus. Vanhemmat ovat poissa kotoa arkipäivisin jopa 10 tuntia, normaali kokopäivätyö ja työmatkat tekevät tämän ajan helposti. Ja lasten koulupäivä kestää 4-5 tuntia.

että lapseni elävät todella suojattua elämää. Kuljetetaan kavereille ja sieltä kotiin, sama harrastusten kanssa.

Joulujuhliin mennään yhdessä ja sieltä poistutaan yhdessä. Ruoka-aikoina koko perhe syömässä jne.

Kuoleman lisäksi järkytti eniten se, että on ihan normaalia koulun joulujuhlapäivänä/iltana haahuilla pienen lapsen ilman minkäänlaista valvontaa.

Lapset tarvitsevat aikuisen turvaa!

Ei siis saisi edes yksin kävellä, niin vai? Toivon todella, että oma lapseni selviää sillä en halua joutua teidän haaskalintujen käsiin. Sitä voi kuolla kotipihallakin. Jumalauta että tonikäinen ei saa kävellä yksin, mutta mammat antaa 4v. ulkoilla yksin. Sairaita olette.

mutta aika monta lasta voisi pelastua, jos aikuinen katsoisi perään. Tuskinpa sellainen ihminen, joka huolehtii 8v. tekemisistä, antaa 4veenkään ulkoilla yksin.

Mielestäni kenenkään vanhemman ei pitäisi menettää lastaan turhaan. Ei tarvitse hukkua mökkirantaan tai kaivoon tai jäädä suojatiellä auton alle tai tukehtua lumikasaan, jos se on valvonnalla estettävissä. Aina ei ole, mutta usein on.

kotiäiti olenkin. 8v. nyt vaan kävelee välillä yksin. Toisten närpiminen teitä vaan kiinnostaa.

Toisten närpiminen teitä vaan kiinnostaa.

sitten ollenkaan. On myös eri asia kulkeeko lapsi yksin Pudasjärven kylänraittia vai keskellä kaupunkia. Jokainen vanhempi varmaan tietää kuinka paljon lapselle voi antaa vastuuta. Harva vanhempi vain taitaa kuitenkaan tietää mitä lapsi puuhaa yksin ollessaan tai kavereiden kanssa, jos ei ole mitään hajuakaan missä lapsi aikaansa viettää.

Jokainen taplaa tyylillään ja onnettomuus voi sattua kenen tahansa kohdalle. Turha kuolema on kuitenkin aina turha ja surullinen tapaus.

Noh, anteeksi! Taisitkin olla sitten melkolailla ainoa tunteeton ylöjärveläinen..

Minua ei vaan juurikaan liikuta (tai vie jouluiloa) tuntemattomien ihmisten kuolemat.

Niinkuin joku jo edellä kirjoitti, jos tämä olisi tapahtunut helmikuussa, ehkä se ei olisi koskettanut ihan niin paljon kuin nyt joulun alla.

itsellä 10 ja 7 vuotiaat pojat ja omalla pihalla joka vuosi valtava lumikasa, johon tekevät noita tunneleita. Nyt käytiin tiukka keskustelu siitä että siellä ei ikinä pengota yksin. Ikinä käynyt tuo vaihtoehto itsellä edes mielessä.. Kyllä pahalta tuntuu noiden vanhempien puolesta, heillä oli iloinen, utelias pieni poika perheessään.

pitäisikö aikuisiakin aina jonkun valvoa? Aina kulkea vähintään kahden porukoissa? Siinä mielessä kyllä vaikutti, että aiheutti itsessäni pelkoa päästää lapsi (myös tokaluokkalainen) yksin olemaan ulkona ja kulkemaan koulumatkaa, näin heti paljon enemmän vaaranpaikkoja koulumatkan varrella. Me myös puhuttiin lasten kanssa, että koskaan ei saa yksin olla missään lumikasoissa leikkimässä. Ja aijon muistutella tässä talven mittaan muutenkin. Itsekin olen tuollaisissa luolissa lapsena leikkinyt ja en ainakaan muista, että niistä olisi kukaan varoitellut saati leikit kieltänyt. :/

että moni olisi unohtanut asian jo mikäli ei olisi sattunut pari päivää ennen joulua. Minun työpaikalla ja tuttavapiirissä moni kauhisteli lähinnä sitä että "on se niin hirveetä, lapsi katoaa JUURI ENNEN joulua. Hirveä joulu tulossa sillekin perheelle...". Kummasti porukka hiljeni kun totesin että meinaatteko että juhannuksen alla kadonnut ja kuollut lapsi olisi helpompi kestää?

että tämän tapahtuminen juuri joulun alla saattoi olla syy, että tuntemattomat ihmiset niin kovasti myötäelivät surussa. Jos tämä olisi tapahtunut helmikuussa, olisiko ollut toisin?

Siihen, että ihmiset ottaa niin tunteella. Maailmassa on nälänhätää, sotia, kidutusta ja raiskauksia. Yhden lapsen onnettomuus on valitettava asia, mutta olen kiinnostunut suuremmista kuvioista.

eikä mikään kaupunki. Sellainen pieni paikka.

että pääsitä maailma taas yhdestä häiriköstä eroon.



Elämän hauraus on aina olut tiedossa. Toisaalta uskonettei elämä pääty, joten minulle omankaan lapsen kuolema ei olisi maailmanloppu.



Lapsia on viisi.

kuinka suojattua elämää Suomessa vietetään kun yhden lapsen onnettomuutta näin kauheasti taivastellaan.

kello kaulassa.

Ja parempikin niin.

vaan annetaan yksin hortoilla. tätähän sä kysyit