Onko lastensuojeluilmoitukselle perusteita?

Hei kanssasisaret ja -veljet. Kaipaisin kipeästi neuvojanne, mielipiteitänne, kokemuksianne. Minulla on ystäväperhe, joilla on kaksi lasta. He asuvat pienehkössä kolmiossa - samanlaisessa kuin itse asun. He ovat suhteellisen uusi tuttavuus mutta taannoin kävimme perheeni kanssa heillä kylästelemässä. Yllätys - ja järkytys! - oli suuri kun astuimme heille sisään. Tavaraa oli niin paljon että asunto oli kuin sauna, he sanoivatkin etteivät voi pitää pattereita päällä edes talviaikaan. Jokaisessa huoneessa oli pieni reitti jossa mahtui kävelemään (paitsi lastenhuoneessa, se oli niin täynnä ettei pienet lapset meinanneet mahtua edes leikkimään) ja se kävelyosio oli sen näköinen ettei sitäkään ole imuroitu vuosiin ja siltä osin kun sattui lattiaa näkemään, oli lattia pinttyneen lian peitossa. Keittiössa kolmen kissan ja kahden isokokoisen koiran ruokia pitkin kaapistoja ja lattioita, eipä tehnyt mieli heillä syödä. Vessaa ei oltu varmasti pesty vuosiin. Sohville ei huvittanut istua, kun olivat niin likaiset. Päättelin että he ovat ilmeisesti sellaisia "hamstraajia" ja olkoon, se on heidän asiansa. En vain ole saanut mielestäni seikkaa, ettei se asunto sovi pienten eikä varmasti isompienkaan lasten asuinpaikaksi. Tästä tekstistä se sotkuisuus ja törkyisyys ei taatusti välity samalla tavalla kuin itse nähtynä, mutta kuitenkin. En ole mikään siivousnatsi - meilläkin on sotkuista, likaista, epäsiistiä. Joskus. Mutta ei koskaan sillä mittakaavalla - en voisi elää niin törkyisessä asunnossa. Enkä taatusti antaisi lapsieni kärsiä sellaista... Olen huolissani, omaatuntoani soimaa kun en ole tehnyt mitään. Minusta he vaikuttavat muuten ihan rakastavilta vanhemmilta. Järkytyin myös kahden koiran oloista; he asuivat häkeissä kaiken aikaa. Mitä tehdä, vai tehdäkö mitään? Asumme aika perälapissa, enkä tiedä pelaako täällä edes lastensuojelu yhtä hyvin kuin pääkaupunkiseudulla. Neuvoja?