Miten saatte "pennin venymään"? Jatkuva venytys v*tuttaa!!!

Sitä minä olen vain aina ihmetellyt, että miten siinä muka säästää? Kyllähän kynttilät maksavat eivätkä ihan vähänkään. Ja kun niistä saatava valo on kuitenkin aika vähäistä niin samaan tulokseen kuin parin polttaminen pääsee vaikka vain yhdellä lampulla jonka käyttämä sähkö nyt ei kyllä ihmeitä maksa. Vrt. ne kynttilät jotka kuitenkin kestää vain yhden illan.

Kun lapsilla on synttäreitä, toivotaan lahjaksi esim. haalaria mummolta tai talvikenkiä.

Entä kun isovanhemmat ovat köyhiä tai kuolleet? Keltä sitten toivotaan?

Niinhän se kerran eräs yksinhuotajakin täällä totesi, että hänellä on kyllä varaa lasten suksiin ja luistimiin- hän pyytää mummoja ostamaan!

Sitä minä olen vain aina ihmetellyt, että miten siinä muka säästää? Kyllähän kynttilät maksavat eivätkä ihan vähänkään. Ja kun niistä saatava valo on kuitenkin aika vähäistä niin samaan tulokseen kuin parin polttaminen pääsee vaikka vain yhdellä lampulla jonka käyttämä sähkö nyt ei kyllä ihmeitä maksa. Vrt. ne kynttilät jotka kuitenkin kestää vain yhden illan.

Kehui sitten pilkkoneensa huonekaluja takan sytykkeeksi ja lämmittäneensä omakotitaloa koko talven laittamalla saunan päälle ja oven auki:D Siis sähkösaunan. Luulisi sillä sähkölaskun hinnalla tilanneen useammankin satsin öljyä:D

Tuolle työkyvyttömälle; miksi ihmeessä olette tehneet lapsia tuohon tilanteeseen?

Mun ex kun jätti mut, jouduin todella huonoon tilanteeseen taloudellisesti. Sitten vaan kynä kauniisti käteen, laskin plussat ja miinukset ja siitä se alkoi.

Myin kaikki ylimääräiset kirppilsellä, siis ihan ihn kaikki, koti on todella avara ja tilaa on, ei tietenkään tule mitään lehtiä, ekana talvena käytin kynttilöitä valon lähteenä kun säästin sähköä. Pikkuhiljaa tilanne parani, 3 joulua on mun käsitöitä myyty joulumessuilla, 2 krt pääasiäiskoristeita olen myynyt töissä, mulla on saunan lattialla 5 leipäkonetta, myyn leivät työkavereille jne jne. Lapsien karkkipäivä kerättiin kerran vuodessa, ollaan käyty pääasiäisen aikaan virpomassa ja olen tehnyt yli 100 oksaa, jotka ollaan alueella jaettu. Ja lapset olivat ihan innoissaan kuinka paljon kaikkea kivaa tuli.

Nyt tuli kunnon plussapläjäys, kun aloin tekemään muutaman. Km-korvaukset töissä. Eivät ikinä saaneet niitä aikaiseksi ja mä sitten tarjouduin niitä tekemään. Veloitan 50 e alkavalta tunnilta ja olen syksystä saakka saanut vähintään 200 euroa per kk, enemmänkin asiakkaita tulis jos vaan vähän mainostaisin. Siihen paneudun ensi vuonna.

Nyt otin vielä lisäbusineksen, ostin Saksasa, postimyynnillä robottisilittäjä, eli sellainen torso, jonka päälle puetaan kauluspaita.

Yks mies, kenen km-korvaukset teen, tuo kerran kuussa tai 2 säkilliset kauluspaitoja, mä laitan van tahranpoistoainetta tarvittaessa, pesukoneeseen ja sitten silitän koneella. Maksaa mulle 5 euroa per paita. Eihän noista hirveesti tule mutta saan kaikki laskut maksettua ja tilillä in sen verran rahaa etten yöunisni menetä.

Käsitöistä ei tarvitse, on niin pientä kauppaa, kerralla paljon mutta tiliä tulee vin 2 krt vuodessa ja tätä kirjanpitoa ja silitystä, siitä tuli tänä vuonna n 700 e. Ihsn äkkiseltään en usko että verottajaa noin pienet summat kiinnostaa.

myös käsityötulo voi olla verotettavaa. Mistä sä olet saanut 5 leipäkonetta? Ei lienee ilmaisa? Montako tuntia sun vuorokaudessa on?

Kun myyn vaan harvoin, tarkistin 3 v sitten verottajalta.

Teen käsitöitä aina, ympäri vuoden, käytännössä aina on joku projekti kesken.

Esim. sain kollegalta ison kasan vanhoja lakanoita, keitin ne kesällä isossa kattilassa, jossa oli nurmikkoa. Kankaasta tuli vihreän kirjavaa, tein niistä n 200 joulupalloa ja ne kaikki meni joulumessuilla, 3 kpl 10 euroa. Pallojen sisältö oli täynnä vanhoja vaateriepuja, kesällä olin tehnyt ns matonkutemaisesti niitä ja siitä vaan täyttämään.

Kaikki leipäkoneet ovat kirppareilta, max 10 euroa kpl.

Tämä kaikki on vaatinut muutaman vuoden organisoinnin, eli asiat eivät tule itsestään ilmaiseksi, näen vaivaa myös.

Sitä minä olen vain aina ihmetellyt, että miten siinä muka säästää? Kyllähän kynttilät maksavat eivätkä ihan vähänkään. Ja kun niistä saatava valo on kuitenkin aika vähäistä niin samaan tulokseen kuin parin polttaminen pääsee vaikka vain yhdellä lampulla jonka käyttämä sähkö nyt ei kyllä ihmeitä maksa. Vrt. ne kynttilät jotka kuitenkin kestää vain yhden illan.

Meillä on työpaikalla ilmoitustaulu, johon voi kirjoittaa jos on jotain vailla. Mulla on siellä otan vastaan kynttilänjämiä. Saan niitä aina joulun jälkeen ämpärillisen ja välillä joku siivoaa ja tuo auringonlämmössä vääntyneitä kynttilöitä jne.

Kesällä sulatan ne pihan grillissä, vesihauteessa ja fairy-purkin pohjalle teen painon ja virkkaan ihan puuvillalangasta sydämen. Sitten steariini vaan purkkiin ja seuraavana päivänä on kovettunut. Ison purkillisen kun tekee, siihen menee iso kasa kynttilän jämiä ja sitä polttaa helposti viikonkin.

Viime kesänä mulla oli 3 ämpärillistä kynttilänjämiä ja sain niistä yhteenstä 7 fairypurkin kokoista kynttilää.

Aika kauan noi valaisee, jos pelkästään niitä enää valonlähteenä yhdessä huoneessa käyttäis.

Nyt on onneksi varaa pitää ihan valoja päällä ja kynttilät ovat vaan tunnelman luojina.

Mun ex kun jätti mut, jouduin todella huonoon tilanteeseen taloudellisesti. Sitten vaan kynä kauniisti käteen, laskin plussat ja miinukset ja siitä se alkoi.

Myin kaikki ylimääräiset kirppilsellä, siis ihan ihn kaikki, koti on todella avara ja tilaa on, ei tietenkään tule mitään lehtiä, ekana talvena käytin kynttilöitä valon lähteenä kun säästin sähköä. Pikkuhiljaa tilanne parani, 3 joulua on mun käsitöitä myyty joulumessuilla, 2 krt pääasiäiskoristeita olen myynyt töissä, mulla on saunan lattialla 5 leipäkonetta, myyn leivät työkavereille jne jne. Lapsien karkkipäivä kerättiin kerran vuodessa, ollaan käyty pääasiäisen aikaan virpomassa ja olen tehnyt yli 100 oksaa, jotka ollaan alueella jaettu. Ja lapset olivat ihan innoissaan kuinka paljon kaikkea kivaa tuli.

Nyt tuli kunnon plussapläjäys, kun aloin tekemään muutaman. Km-korvaukset töissä. Eivät ikinä saaneet niitä aikaiseksi ja mä sitten tarjouduin niitä tekemään. Veloitan 50 e alkavalta tunnilta ja olen syksystä saakka saanut vähintään 200 euroa per kk, enemmänkin asiakkaita tulis jos vaan vähän mainostaisin. Siihen paneudun ensi vuonna.

Nyt otin vielä lisäbusineksen, ostin Saksasa, postimyynnillä robottisilittäjä, eli sellainen torso, jonka päälle puetaan kauluspaita.

Yks mies, kenen km-korvaukset teen, tuo kerran kuussa tai 2 säkilliset kauluspaitoja, mä laitan van tahranpoistoainetta tarvittaessa, pesukoneeseen ja sitten silitän koneella. Maksaa mulle 5 euroa per paita. Eihän noista hirveesti tule mutta saan kaikki laskut maksettua ja tilillä in sen verran rahaa etten yöunisni menetä.

Käsitöistä ei tarvitse, on niin pientä kauppaa, kerralla paljon mutta tiliä tulee vin 2 krt vuodessa ja tätä kirjanpitoa ja silitystä, siitä tuli tänä vuonna n 700 e. Ihsn äkkiseltään en usko että verottajaa noin pienet summat kiinnostaa.

myös käsityötulo voi olla verotettavaa. Mistä sä olet saanut 5 leipäkonetta? Ei lienee ilmaisa? Montako tuntia sun vuorokaudessa on?

Kun myyn vaan harvoin, tarkistin 3 v sitten verottajalta.

Teen käsitöitä aina, ympäri vuoden, käytännössä aina on joku projekti kesken.

Esim. sain kollegalta ison kasan vanhoja lakanoita, keitin ne kesällä isossa kattilassa, jossa oli nurmikkoa. Kankaasta tuli vihreän kirjavaa, tein niistä n 200 joulupalloa ja ne kaikki meni joulumessuilla, 3 kpl 10 euroa. Pallojen sisältö oli täynnä vanhoja vaateriepuja, kesällä olin tehnyt ns matonkutemaisesti niitä ja siitä vaan täyttämään.

Kaikki leipäkoneet ovat kirppareilta, max 10 euroa kpl.

Tämä kaikki on vaatinut muutaman vuoden organisoinnin, eli asiat eivät tule itsestään ilmaiseksi, näen vaivaa myös.

Sillä ei ole väliä kuinka usein tai harvoin myyt, vaan sillä mitä siitä tienaat. Ota hyvä nainen selvää ennenkuin joku sut käräyttää!

Mun ex kun jätti mut, jouduin todella huonoon tilanteeseen taloudellisesti. Sitten vaan kynä kauniisti käteen, laskin plussat ja miinukset ja siitä se alkoi.

Myin kaikki ylimääräiset kirppilsellä, siis ihan ihn kaikki, koti on todella avara ja tilaa on, ei tietenkään tule mitään lehtiä, ekana talvena käytin kynttilöitä valon lähteenä kun säästin sähköä. Pikkuhiljaa tilanne parani, 3 joulua on mun käsitöitä myyty joulumessuilla, 2 krt pääasiäiskoristeita olen myynyt töissä, mulla on saunan lattialla 5 leipäkonetta, myyn leivät työkavereille jne jne. Lapsien karkkipäivä kerättiin kerran vuodessa, ollaan käyty pääasiäisen aikaan virpomassa ja olen tehnyt yli 100 oksaa, jotka ollaan alueella jaettu. Ja lapset olivat ihan innoissaan kuinka paljon kaikkea kivaa tuli.

Nyt tuli kunnon plussapläjäys, kun aloin tekemään muutaman. Km-korvaukset töissä. Eivät ikinä saaneet niitä aikaiseksi ja mä sitten tarjouduin niitä tekemään. Veloitan 50 e alkavalta tunnilta ja olen syksystä saakka saanut vähintään 200 euroa per kk, enemmänkin asiakkaita tulis jos vaan vähän mainostaisin. Siihen paneudun ensi vuonna.

Nyt otin vielä lisäbusineksen, ostin Saksasa, postimyynnillä robottisilittäjä, eli sellainen torso, jonka päälle puetaan kauluspaita.

Yks mies, kenen km-korvaukset teen, tuo kerran kuussa tai 2 säkilliset kauluspaitoja, mä laitan van tahranpoistoainetta tarvittaessa, pesukoneeseen ja sitten silitän koneella. Maksaa mulle 5 euroa per paita. Eihän noista hirveesti tule mutta saan kaikki laskut maksettua ja tilillä in sen verran rahaa etten yöunisni menetä.

Käsitöistä ei tarvitse, on niin pientä kauppaa, kerralla paljon mutta tiliä tulee vin 2 krt vuodessa ja tätä kirjanpitoa ja silitystä, siitä tuli tänä vuonna n 700 e. Ihsn äkkiseltään en usko että verottajaa noin pienet summat kiinnostaa.

myös käsityötulo voi olla verotettavaa. Mistä sä olet saanut 5 leipäkonetta? Ei lienee ilmaisa? Montako tuntia sun vuorokaudessa on?

Kun myyn vaan harvoin, tarkistin 3 v sitten verottajalta.

Teen käsitöitä aina, ympäri vuoden, käytännössä aina on joku projekti kesken.

Esim. sain kollegalta ison kasan vanhoja lakanoita, keitin ne kesällä isossa kattilassa, jossa oli nurmikkoa. Kankaasta tuli vihreän kirjavaa, tein niistä n 200 joulupalloa ja ne kaikki meni joulumessuilla, 3 kpl 10 euroa. Pallojen sisältö oli täynnä vanhoja vaateriepuja, kesällä olin tehnyt ns matonkutemaisesti niitä ja siitä vaan täyttämään.

Kaikki leipäkoneet ovat kirppareilta, max 10 euroa kpl.

Tämä kaikki on vaatinut muutaman vuoden organisoinnin, eli asiat eivät tule itsestään ilmaiseksi, näen vaivaa myös.

Sillä ei ole väliä kuinka usein tai harvoin myyt, vaan sillä mitä siitä tienaat. Ota hyvä nainen selvää ennenkuin joku sut käräyttää!

nytkin samalla myyjällä oli 7 eri ihmisen käsitöitä myynnissä. Kukaan ei kysellyt yhtään mitään. Markkinoilla piti ilmoittaa työntekijän nimi ja siellä hakemuksessa on aina kaikkien nimet.

Kukaan ei seuraa paljolla joulupalloja tai piparkakkutaloja myytiin.

Voi sitäpaitsi olla, että jos pääsen vielä joskus kuntoutumaan tarpeeksi, pystyn tekemään jotain kevyttä istumatyötä. Toistaiseksi kunta on hylännyt hakemukseni ja kannustanut vaan nostamaan tukia.



t. se työkyvytön

Mun ex kun jätti mut, jouduin todella huonoon tilanteeseen taloudellisesti. Sitten vaan kynä kauniisti käteen, laskin plussat ja miinukset ja siitä se alkoi.

Myin kaikki ylimääräiset kirppilsellä, siis ihan ihn kaikki, koti on todella avara ja tilaa on, ei tietenkään tule mitään lehtiä, ekana talvena käytin kynttilöitä valon lähteenä kun säästin sähköä. Pikkuhiljaa tilanne parani, 3 joulua on mun käsitöitä myyty joulumessuilla, 2 krt pääasiäiskoristeita olen myynyt töissä, mulla on saunan lattialla 5 leipäkonetta, myyn leivät työkavereille jne jne. Lapsien karkkipäivä kerättiin kerran vuodessa, ollaan käyty pääasiäisen aikaan virpomassa ja olen tehnyt yli 100 oksaa, jotka ollaan alueella jaettu. Ja lapset olivat ihan innoissaan kuinka paljon kaikkea kivaa tuli.

Nyt tuli kunnon plussapläjäys, kun aloin tekemään muutaman. Km-korvaukset töissä. Eivät ikinä saaneet niitä aikaiseksi ja mä sitten tarjouduin niitä tekemään. Veloitan 50 e alkavalta tunnilta ja olen syksystä saakka saanut vähintään 200 euroa per kk, enemmänkin asiakkaita tulis jos vaan vähän mainostaisin. Siihen paneudun ensi vuonna.

Nyt otin vielä lisäbusineksen, ostin Saksasa, postimyynnillä robottisilittäjä, eli sellainen torso, jonka päälle puetaan kauluspaita.

Yks mies, kenen km-korvaukset teen, tuo kerran kuussa tai 2 säkilliset kauluspaitoja, mä laitan van tahranpoistoainetta tarvittaessa, pesukoneeseen ja sitten silitän koneella. Maksaa mulle 5 euroa per paita. Eihän noista hirveesti tule mutta saan kaikki laskut maksettua ja tilillä in sen verran rahaa etten yöunisni menetä.

Käsitöistä ei tarvitse, on niin pientä kauppaa, kerralla paljon mutta tiliä tulee vin 2 krt vuodessa ja tätä kirjanpitoa ja silitystä, siitä tuli tänä vuonna n 700 e. Ihsn äkkiseltään en usko että verottajaa noin pienet summat kiinnostaa.

myös käsityötulo voi olla verotettavaa. Mistä sä olet saanut 5 leipäkonetta? Ei lienee ilmaisa? Montako tuntia sun vuorokaudessa on?

Kun myyn vaan harvoin, tarkistin 3 v sitten verottajalta.

Teen käsitöitä aina, ympäri vuoden, käytännössä aina on joku projekti kesken.

Esim. sain kollegalta ison kasan vanhoja lakanoita, keitin ne kesällä isossa kattilassa, jossa oli nurmikkoa. Kankaasta tuli vihreän kirjavaa, tein niistä n 200 joulupalloa ja ne kaikki meni joulumessuilla, 3 kpl 10 euroa. Pallojen sisältö oli täynnä vanhoja vaateriepuja, kesällä olin tehnyt ns matonkutemaisesti niitä ja siitä vaan täyttämään.

Kaikki leipäkoneet ovat kirppareilta, max 10 euroa kpl.

Tämä kaikki on vaatinut muutaman vuoden organisoinnin, eli asiat eivät tule itsestään ilmaiseksi, näen vaivaa myös.

Sillä ei ole väliä kuinka usein tai harvoin myyt, vaan sillä mitä siitä tienaat. Ota hyvä nainen selvää ennenkuin joku sut käräyttää!

nytkin samalla myyjällä oli 7 eri ihmisen käsitöitä myynnissä. Kukaan ei kysellyt yhtään mitään. Markkinoilla piti ilmoittaa työntekijän nimi ja siellä hakemuksessa on aina kaikkien nimet.

Kukaan ei seuraa paljolla joulupalloja tai piparkakkutaloja myytiin.

Vieläkö sä saat töistä niitä jämäruokia joilla elää puoli vuotta yhdellä annoksella?

Todennäköisesti sut ilmiantaa joku tuttu.

Mun ex kun jätti mut, jouduin todella huonoon tilanteeseen taloudellisesti. Sitten vaan kynä kauniisti käteen, laskin plussat ja miinukset ja siitä se alkoi.

Myin kaikki ylimääräiset kirppilsellä, siis ihan ihn kaikki, koti on todella avara ja tilaa on, ei tietenkään tule mitään lehtiä, ekana talvena käytin kynttilöitä valon lähteenä kun säästin sähköä. Pikkuhiljaa tilanne parani, 3 joulua on mun käsitöitä myyty joulumessuilla, 2 krt pääasiäiskoristeita olen myynyt töissä, mulla on saunan lattialla 5 leipäkonetta, myyn leivät työkavereille jne jne. Lapsien karkkipäivä kerättiin kerran vuodessa, ollaan käyty pääasiäisen aikaan virpomassa ja olen tehnyt yli 100 oksaa, jotka ollaan alueella jaettu. Ja lapset olivat ihan innoissaan kuinka paljon kaikkea kivaa tuli.

Nyt tuli kunnon plussapläjäys, kun aloin tekemään muutaman. Km-korvaukset töissä. Eivät ikinä saaneet niitä aikaiseksi ja mä sitten tarjouduin niitä tekemään. Veloitan 50 e alkavalta tunnilta ja olen syksystä saakka saanut vähintään 200 euroa per kk, enemmänkin asiakkaita tulis jos vaan vähän mainostaisin. Siihen paneudun ensi vuonna.

Nyt otin vielä lisäbusineksen, ostin Saksasa, postimyynnillä robottisilittäjä, eli sellainen torso, jonka päälle puetaan kauluspaita.

Yks mies, kenen km-korvaukset teen, tuo kerran kuussa tai 2 säkilliset kauluspaitoja, mä laitan van tahranpoistoainetta tarvittaessa, pesukoneeseen ja sitten silitän koneella. Maksaa mulle 5 euroa per paita. Eihän noista hirveesti tule mutta saan kaikki laskut maksettua ja tilillä in sen verran rahaa etten yöunisni menetä.

Käsitöistä ei tarvitse, on niin pientä kauppaa, kerralla paljon mutta tiliä tulee vin 2 krt vuodessa ja tätä kirjanpitoa ja silitystä, siitä tuli tänä vuonna n 700 e. Ihsn äkkiseltään en usko että verottajaa noin pienet summat kiinnostaa.

myös käsityötulo voi olla verotettavaa. Mistä sä olet saanut 5 leipäkonetta? Ei lienee ilmaisa? Montako tuntia sun vuorokaudessa on?

Kun myyn vaan harvoin, tarkistin 3 v sitten verottajalta.

Teen käsitöitä aina, ympäri vuoden, käytännössä aina on joku projekti kesken.

Esim. sain kollegalta ison kasan vanhoja lakanoita, keitin ne kesällä isossa kattilassa, jossa oli nurmikkoa. Kankaasta tuli vihreän kirjavaa, tein niistä n 200 joulupalloa ja ne kaikki meni joulumessuilla, 3 kpl 10 euroa. Pallojen sisältö oli täynnä vanhoja vaateriepuja, kesällä olin tehnyt ns matonkutemaisesti niitä ja siitä vaan täyttämään.

Kaikki leipäkoneet ovat kirppareilta, max 10 euroa kpl.

Tämä kaikki on vaatinut muutaman vuoden organisoinnin, eli asiat eivät tule itsestään ilmaiseksi, näen vaivaa myös.

Sillä ei ole väliä kuinka usein tai harvoin myyt, vaan sillä mitä siitä tienaat. Ota hyvä nainen selvää ennenkuin joku sut käräyttää!

nytkin samalla myyjällä oli 7 eri ihmisen käsitöitä myynnissä. Kukaan ei kysellyt yhtään mitään. Markkinoilla piti ilmoittaa työntekijän nimi ja siellä hakemuksessa on aina kaikkien nimet.

Kukaan ei seuraa paljolla joulupalloja tai piparkakkutaloja myytiin.

Vieläkö sä saat töistä niitä jämäruokia joilla elää puoli vuotta yhdellä annoksella?

Todennäköisesti sut ilmiantaa joku tuttu.

maanantaisin aina saan työpaikan ruokalasta. Ja nyt sain kaikki mitkä jäi syömättä firman pikkujouluista, siis todella paljon laatikoita, varmaan 5 kg lihaa, kastiketta monta litraa. Pakkanen taas pullottaa :).

Ihan vähäsen pitää olla todisteitakin, jos verottajalle aikoo kertoa.

Ne kenen km-korvaukset teen, ne tuskin kertovat kenellekään, ovat kaikki miehiä ja teen ne aina yksin ollessani töissä.

se taas tulee: auton bensat, parkkikulut jne.



Jos asuisitte paikassa josta julkisilla pääsee, niin tuo sunnuntaivuoro ei toisi yhtään lisäkuluja. Kun on kuukausilippu, voi vaikka koko kuukauden ajella busseilla, eikä se maksa euroakaan enempää, vert. ajaa autolla enemmän =maksaa enemmän bensasta ym.



Jos lasket paljonko säästäisitte sillä ettei teillä olisi toista autoa +heittäisit yhden sunnuntaikeikan per kuukausi, saisitte jo paljon pelivaraa talouteenne:



Käsittääkseni pakollinen liikennevakuutus on n. 500€/vuosi? Tuohon päälle katsastus eli n. 50€/vuosi. Ja lisäksi veikkaan että ainakin pari sataa menee vuodessa lisää esim. uusiin tuulilasinpyyhkimiin, lasinpesunesteeseen, moottoriöljyyn ja uusiin renkaisiin (jälkimmäisiä ei toki joka vuosi tarvitse ostaa) ja sitten mahdolliset remonttikulut ja suurin menoerä eli bensa. (+Mahdollinen autolainan lyhennys).

Mutta minimissäänkin autoon menee tuo 500€ +50€ +200€ =750€ sekä bensa (ja mahdolliset ne lainalyhennykset vielä päälle.



Jos Ap säästäisi tuon (bensakuluilla varmasti maksaisi bussikortin) 750€ vuodessa ja tekisi päälle yhden sunnuntaivuoron per kuukausi josta saisi nettona 100€ per sunnuntai, tekisi tuo vuodessa yhteensä 750€ +1200€ = 1950€ käteen!

Eli parisen tonnia saisi jo noin enemmän rahaa, tuolla parilla tonnilla tekisi jo lomamatkan perheen kanssa. Toki raha voisi myös tuoda ns. väljyyttä elämään, eli jokaista ostosta ei tarvitsisi niin pohtia ja miettiä.

Ensinnä on sanottava, että tiedän kyllä monilla asioiden olevan vielä paljon huonommin, ei olla "oikeita köyhiä" vaikka penniä saakin koko ajan venyttää.



Se kai tässä v*tuttaakin kaikista eniten, kun molemmilla on ok työt ja keskivertopalkat, ja silti aina saa miettiä mitä on varaa ostaa. Ja tosiaan mihinkään ylimääräiseen kuten matkusteluun tai useinkaan edes siihen ulkona syömiseen ei ole varaa. Ja se, kun kaikki kallistuu jatkuvasti: sähkö, bensa, autoverot, ruoka, ihan kaikki, jopa työpaikan parkkiksesta saa nykyään maksaa 50€/kk ja se on jo minusta törkeää se!!!!



Verrattuna esim. n. 5 vuoden takaiseen rahaa menee ihan hirveästi enemmän tälläisiin peruselämisen kuluihin, tulot eivät ole nousseet ollenkaan samassa suhteessa. Omakotitalo, 2 autoa on pakko pitää työmatkojen takia, satunnaista remonttia aina jossain nurkassa. Esimerkiksi tehtiin kallis ikkunaremontti sähkön säästämiseksi+ laitettiin ilmalämpöpumppu. No, sähkön kulutus kyllä pieneni mutta hinta nousi ja laskut ovat edelleen ihan yhtä jumalattoman suuria. (Joo, tiedetään, että olisivat vielä suurempia, jos em. toimenpiteitä ei olisi tehty).



Tulot molemmilla nettona n. 1600/kk, minä olen sairaanhoitaja ja mies metallialalla. Lisäksi lapsilisät, 3 lasta.



Ruuat tehdään itse, tyyliin jauhelihakastike ja spagetti, nakkikastike ja perunamuussi. Halvinta ruisleipää, ihan peruselintarvikkeita. Vaatteita ei juuri ostella, jotain ihan yksittäisiä alennusmyynneistä joskus, en varmasti paljon valehtele jos sanon että meillä aikuisilla riittää vuoden vaatebudjetiksi n. 100-200€. Lapsille pyydetään ja saadaan mummoilta isompia ja muuten ostetaan huutonetistä ja kirppikseltä, tai alennusmyynneistä.



Päivähoitomaksu on suurin lapsista "johtuva" kuluerä, sekin kallistuu vuosi vuodelta ja näillä tuloilla joutuu maksamaan tietenkin kalleimman mukaan siitäkin. Muuten en kyllä koe lapsia rahallisesti "kalliiksi" tai että olisivat erityisesti huonontaneet meidän taloudellista tilannetta.



Ainut selkeästi turha kulu on miehen tupakointi, mikä vituttaa minua muistakin kuin rahasyistä, mutta sille en valitettavasti itse mahda mitään. Ja toisaalta joskus ennen saattoi mennä kuukauden tupakkabudjettia vastaava summa yhtenä viikonloppuna baariin... Nykyään ei käydä baareissa koskaan, viimeksi käyty varmaan 3 vuotta sitten ja silloinkin vain yhden yksittäisen kerran.

niin yleensä se isot menoerät ovat se, mikä rahat nielee. Se voi olla asumiskulut, tai sitten vaikka kallis harrastus, kuten ratsastus. Jos isot linjat eivät ole kunnossa, ei pienillä säästöillä ole suurta merkitystä. Ostamalla maidon Lidlistä säästää muutamia euroja vuodessa, mutta lopettamalla harrastuksen tai muuttamalla edullisempaan asuntoon voi säästää tuhansia vuodessa.

Tuo lääkkeenmäärämiskoulutusjuttu ei ole ihan niin yksinkertainen kuin maallikko voisi lehtiotsikoista ajatella, esim. jo koulutukseen päästäkseen pitää olla ollut useampi vuosi sellaisessa työssä johon tuosta koulutuksesta on hyötyä. Minun työhöni ei käy. Keikkatyöstä taas verottaja vie lähes puolet, esim. yhden sunnuntain (jolloin tuplapalkka) keikasta jää käteen n. 100 euroa, miinus auton parkki, bensa - ym. kulut, siitä voi laskea miten järkevää on käyttää vähäinen vapaa-aikansa sellaiseen.

Kasvimaakin muuten löytyy, mutta kasvikset kylläkin kokonaisuutena tulevat halvemmiksi kaupasta ostettuina, harrastelijapuutarha on ennemminkin rahanmenoa jos kaikki kulut lasketaan... Toki siinä on oma viehätyksensä, ja jotain sieltä aina saakin.

Puutarha on muuten minun ainoa harrastus, harrastuksiin meillä ei juuri menekään rahaa. Lapsillakaan ei ole kalliita harrastuksia ainakaan vielä, isommat lapset saavat joka syksy valita yhden jumpan/tanssin tms. missä käyvät sen vuoden ajan, se maksaa n. 80€ per lapsi vuodessa.

Ja siis tiedän kyllä, että valintakysymyksiähän nämä tavallaan ovat, ja meillä nyt toistaiseksi on kuitenkin tähän varaa. Se vaan ärsyttää kun koko ajan tosiaan ajetaan ahtaammalle, tätä menoa kyllä ei muutaman vuoden päästä riitä rahat pakollisiin kuluihin.

[/]

Ei motivoi töissäkäyntiin, niin sitten täytyy kai vaan jatkaa köyhyydestä nillittämistä. Tuosta kyllä tekisin ennemminkin sen johtopäätöksen, että teillä on jo vallan riittävä elintaso.

ihan tavallisissa vuokrakerrostaloissa pienituloisia kokopäiväisessä palkkatyössä töitätekeviä, jotka eivät pärjää vaikka venyttävät sitä penniä!!



Onko oikein, että esim. siivoja/keittäjä/lasthoitaja tarhassa ei elä palkallaan??? Eivät asu kalliissa omakotitalossa/rivitalossa, eivät harrasta mitään maksullista/ eivät hanki paljon lapsia jne.



Ja kyllä, yhteiskunta tarvitsee myös siivojia, lastenhoitajia ja laitoshuoltajia, postinjakajia! Mitä tehtäisiin jos heitä ei olisi??? Kuka hoitaisi lapsenne, siivoaisi yrityksenne jne.??

Tuo lääkkeenmäärämiskoulutusjuttu ei ole ihan niin yksinkertainen kuin maallikko voisi lehtiotsikoista ajatella, esim. jo koulutukseen päästäkseen pitää olla ollut useampi vuosi sellaisessa työssä johon tuosta koulutuksesta on hyötyä. Minun työhöni ei käy. Keikkatyöstä taas verottaja vie lähes puolet, esim. yhden sunnuntain (jolloin tuplapalkka) keikasta jää käteen n. 100 euroa, miinus auton parkki, bensa - ym. kulut, siitä voi laskea miten järkevää on käyttää vähäinen vapaa-aikansa sellaiseen.

Kasvimaakin muuten löytyy, mutta kasvikset kylläkin kokonaisuutena tulevat halvemmiksi kaupasta ostettuina, harrastelijapuutarha on ennemminkin rahanmenoa jos kaikki kulut lasketaan... Toki siinä on oma viehätyksensä, ja jotain sieltä aina saakin.

Puutarha on muuten minun ainoa harrastus, harrastuksiin meillä ei juuri menekään rahaa. Lapsillakaan ei ole kalliita harrastuksia ainakaan vielä, isommat lapset saavat joka syksy valita yhden jumpan/tanssin tms. missä käyvät sen vuoden ajan, se maksaa n. 80€ per lapsi vuodessa.

Ja siis tiedän kyllä, että valintakysymyksiähän nämä tavallaan ovat, ja meillä nyt toistaiseksi on kuitenkin tähän varaa. Se vaan ärsyttää kun koko ajan tosiaan ajetaan ahtaammalle, tätä menoa kyllä ei muutaman vuoden päästä riitä rahat pakollisiin kuluihin.

Hankala sanoa mitä voit tehdä kun en tiedä mihin sulla on mahkuja. Sunnuntaisin harvemmin joutuu autopaikasta maksaa ja jos teet työtä samalle työnantajalle et joudu puolia maksamaan veroa. Jos teet keikan kerran kuussa ja samoin miehesi, tulee siitä rahaa jo 2500 euroa.

Eri asia on jos pidät vapaa-aikaasi tärkeämpänä mutta silloin valinta on sinun.

Mutta jos nyt rahaa jää liian vähän juttele esimiehesi kanssa tai jonkun joka tietää mitä teet. Palkkasi koostuu eri asioista ja jos jymähdät paikallesi , ei taloudellinen tilanteesi tule ikinä paranemaan.

Voitte tehdä kumpikin vaikka uuden vuoden lupaukset että yritätte selvittää palkan nousua. Ystäväni nousi rivisairaanhoitajasta esimieheksi. Aikaa meni 5 v ja joutui tekemään paljon töitä mutta liksa nousi tonnilla, en tiedä brutto vai netto ja työ on nyt paljon mielekkäämpää. Ilman uhrauksia ei saavuta mitään.

Sitä paitsi minunkin mieheni tupakoi ;)



Tuntuu, että aivan kaikki kallistuu koko ajan ja keskituloisena maksamme kaikesta korkeimman mukaan! Palkat eivät tietenkään nouse samaan tahtiin. Asumme pk-seudulla ja silti toinen meistä tarvitsee auton työmatkoihin. Asumiseen, työmatkoihin ja päivähoitomaksuihin menee pieni omaisuus. Olen viime aikoina haaveillutkin synnyinpaikkakunnalle palaamista. Minulle löytyisi töitä, mutta mies jäisi työttömäksi. Saisimme velattoman asunnon, kun myisimme nykyisen pois. Palkkani voisi riittää elämiseemme. En näe nykyisessä elämäntavassamme mitään järkeä.

että omaa elintasoaan voi ja kannattaa koittaa kohentaa. Jos ajatellaan vaikka siivoojaa, heilläkin on monta eri työtä mitä tehdä.



Voi kituuttaa jonkun huijaavan firman listoilla, eli tekee raskasta työtä liian pienellä palkalla, ja liian vähille mitoitetuilla työtunneilla (ei ehdi siivoamaan annetussa ajassa kunnolla).



Voi olla esim. kunnalla työssä, jossa palkka ok ja tunnit riittävät töiden tekemiseen.



Voi perustaa oman kotsiivousfirman, jolloin saa itse valita kohteet ja määrätä palkkansa. Joillakin alueilla kotisiivoojista iso pula, joten hyvä ja luotettava voi hinnoitella taksansa varsin korkeiksi.



Joten vaikka se urapolku olisi tiettyä alaa, on senkin sisällä eri vaihtoehtoja. Voihan ihan Mäkkärin kassakin nousta hierarkiassa ravintolapäälliköksi jne. JOS halua ja innostusta riittää.

Jos ap asuu omakotitalossa sellaisessa paikassa, että tarvii kaksi autoa, niin ei voi sanoa muuta kuin että asuminen käy liian kalliiksi. Kyllähän minäkin haluaisin omakotitalon jostain järven rannalta, mutta kun ei ole varaa. Niinpä meillä on rivarikämppä ja kesämökki. Maksetaan 90 neliön rivitaloasunnosta Jyväskylässä vastiketta 170 e/kk. Sähkö ja vesi tietysti maksetaan kulutuksen mukaan. Meillä on vain yhden tulot, mutta komeasti maksetaan asuntolainaa, _yhtä_ autoa, lasten harrastuksia ja omiakin. Päästään myös silloin tällöin reissuun ulkomaille. Ei tarvitse kitkutella, kun vain on valmis tekemään kompromisseja esim. asumismuodon suhteen.

koska palkat eivät ole nousseet pakollisten menojen (ruoka, sähkö, bensiini, asuminen) mukaisesti, vaan jääneet jälkeen.



Köyhillä taas yhteiskunta maksaa päiväkotimaksut, saavat asumistukea, rahaa välttämättömiin menoihin (lääkkeet) sossusta.



Pienipalkkaisten ei kannattaisi asua ollenkaan pääkaupunkiseudulla, vaan muuttaa pikkukaupunkiin/maalle! Meilläkin mies ja minä ollaan tavallisia, koulutettuja duunareita, mutta miehen palkka on käteen 1800 ja minulla 1700, kaikki, ihan kaikki rahat, menevät pieneen, Itä-Helsingin lähiössä olevaan omistus betonikerrostalokolmioon. Meidän olisi vaikeaa työllistyä muualla, varsinkaan mieheni, joka jo 50-vuotias.