muita joilla trikotillomania? (karvojennyppimishäiriö)

kuulostaa tutulle:)

Olen kärsinyt samasta vaivasta jo 18 vuotta (toivottavasti et nyt masennu, aika harva tästä saa maksaa näin pitkä aikaista hintaa) kaikkien vuosieni aikana olen ollut pisimmillään 2 viikkoa nyppimättä tukkaani mikä oli minulle mahti suoritus. Olen kahden lapsen äiti ja heistä vanhempi on siinä iässä että on alkanut ihmetellä miksi kiskon tukkaani. Olen ollut hänelle myös aivan avoin asiasta kuten viime vuodet kaikille ketkä ovat asiaa pohtineet ääneen. En ole enään vuosiin jaksanut teskennellä tai rypeä itse syytöksissä. Joten olen kertonut että moni ihminen tekee asioita joita ei halua mutta ei vaan voi olla tekemättä, onneksi minun ongelmani on kohtalaisen harmiton eikä satuta muita. Yritän kovasti löytää keinoja päästä tästä eroon ja uskonkin joku päivä vielä onnistuvani. Tyttäreni on tyytynyt vastaukseeni ja asia on hänelle luonnollinen, on todennut ääneen muille että onneksi meijän äitillä ei ole syöpää tai mitään muuta vakavaa, niin kauan se saaki kiskoa tukkaansa..

En mielelläni ohjeista muita ottaen huomioon kauan olen itse taistellut omaa "kroppaani" vastaan, mutta yritä muistaa että elät vaan kerran, se on vaan tukkaa ja lapset ovat lapsia.. Ole lastesi kanssa, nauti elämästä ja hommaa peruukki tai hiustenpidennykset tai aja koko letti pois. Ei kannata käyttää aikaa tai elämää turhuuksista huolehtimiseen. Itse uhrasin ihan liikaa turhamaisuudelleni. Sun elämääs ei rajota kukaan, niin älä tee sitä itekkään..

Mulla loppui varhaisnuoruudessa niin että pidin ranteessa kiinni sellaista läpinäkyvää siimaa joka oli solmittu niin että siitä jäi pitkät narut joita näpläsin sormilla ja lisäksi laitoin huulia vasten samalla tavalla kun hiuksia. Nyt olen 19 vuotta ja olen huomannut trikotillomaniaa taas ilmenevän. nypin mm kulmakarvoja ja häpykarvoitusta.. kokeilkaa siimaa.

Miten säärikarvojen nyppimisestä pääsisi eroon? Saatan nyppiä tunteja putkeen ja kesällä on mahdotonta olla ilman sukkia, kun iho näyttää niin karsealta. 

Mä yritän välil tehdä niin että olen repiväni hiuksia, mutta

armosta jätänkin. Saan sen nyhtämisen tunteen.

Silloin säästyy ne vahvimmat hiukset.

Ne viimeiset siltä kriittiseltä alueelta.

Mulla kanssa. Yhtä kohtaa päässä. Onneksi se on aika lievänä vielä, lähinnä stressaantuessani/kiihtyessäni nypin. Auttaa jos käsille on muuta tekemistä, ei auta pitää käsiä tyhjänä.

Ai niin ja tukan leikkaaminen pitkästä lyhyemmäksi auttoi, jonkin aikaa. Räpläsin kyllä tukkaa, mutta en samalla tavalla. Nyt varmaan olisi taas jo aika lyhentää...36

itse kärsin öisestä hiusten repimisestä. herään siihen, että kieputan pientä tukkoa hiuksia sormieni ympärille, ja kiskon lopulta koko tukon irti. kiskon hiuksia lähinnä niskasta hiusrajasta, korvien takaa, jonkin verran ohimoilta, kaljuilta kohdilta olen vielä välttänyt. pitää puhua tästä lääkärille pian, ennen kuin menee pahemmaksi. hanskoja olen joskus öisin yrittänyt käyttää, muttei auta, koska riisun hanskat unissani.

Täällä taas eräs. En voi mennä kampaajalle vuosiin.

Minäkin. Tosin nykyään vähemmän ja olen uskaltautunut jo pari kertaa kampaajallekin. Tylsät hetket ovat pahimpia, kun käsillä ei ole mitään tekemistä. Ja ahdistuneisuus myös. Mutta jos tajuan mitä olen tekemässä niin voin kyllä lopettaa, hetkeksi. Keskittyminen kun herpaantuu ja katson esim. tv:tä, niin se kyllä jatkuu heti. Nykyään tosin pyörittelen hiuksia käsissä ja muun muassa letitän hiuksia alati. Huono tapa, sama mulla on kynsien pureskelun suhteen.

kiva löytää tällainen sairaus. olen repinyt niin kauan kuin muistan niin ripsiä ja hiuksia. ripsissä on aukkoja. revin niitä melkein joka päivä, aina kun niitä kutittaa ja kun olen hermostunut. harmittaa pilata hyvät ja pitkät ripset.

hiuksissa en revi tiettyä kohtaa. kaikki heikot hiukset saa kyytiä. otsa on pahin. hiusraja on pahimmillaan ollu aika kaukana:/

niskavillat ajan nykyään miehen partakoneel, muuten revin ne. ihanaa haituvaa.

ja aina kun yksittäinen hius tulee naamalle ja jossei se pysy pois suosiolla, revin sen.

jos kulmakarva sojottaa väärään suuntaan, joutaa pois.

mikään ei oo ihanamman tuntoinen kuin karva joka lähtee juurineen. kipukin on ihanaa.

eilen revin pinseteillä säärikarvoja monta tuntia.

mies ei tykkää jos huomaa mitä teen.

haarahiusten ettiminen on loppunut. leikkaisin 20cm joku vuosi sitte ja nyt yritän pitää hiukset paremmassa kunnossa. saatoin monta tuntia istua ja ettiä haarahiuksia.

nyt kun kuulen että tämä on sairaus niin vähä helpotti. mutta en halua silti halua näistä kaikista pakkomielteistä eroon. kai tämä tuo turvaa ja jotai mielihyvää.

Itsellä luulen olevani sama juttu. Pakonomainen tarve nyppiä ripsiäni. Alussa pystyin hyvin hillitsemään, nypin vain vähän ja pystyin jättämään sen siihen. Nykyään minulla ei ole ollenkaan ripsiä, ja se harmittaa.
Minulla on myös tarve nyppiä toisten ihmisten karvoja.
Olen kertonut vanhemmille, mutta he sanovat vain että "Ei siinä muuta kuin että lopetat. " He eivät ymmärrä että dsitä ei niin vain lopeteta.

Nypin vaan alapäänkarvat viikoittain ja nykyään kaikki tulee otettua pois.

Ap täällä moi. Nostelen tätä hiukan. Olen pohtinut, josko ottaisin yhteyttä ihotautilääkäriin. Mulla on keskellä päälakea halkaisijaltaan 10cm suuri pyöreä kalju kohta josta hiuksia nypin. Vieläkö täältä löytyy muita samaisesta vaivasta kärsiviä.. Mulla myös on tuota häpykarvojen nyppimistä, mutta se ei haittaa, niistä en ole ikinä tykännytkään. Kunhan vaan pääsisin hiusten nyppimisestä eroon:(

Täällä ilmoittaudutaan. En ole aikaisemmin tähän kirjoitellutkaan.

Itse olen selvinnyt ilman kaljuja kohtia päässä vaikka hiuksia nypinkin todella paljon. Jotain hyötyä sentään itsepäisistä paksuista hiuksista. Itse "silitän" todella paljon hiuksia niin, että etsin röpelöisen hiuksen ja sitten kynsien välissä tasoittelen sitä. Kuulostaa varmaan hullulta mutta siis ihan samalla tavalla kuin lahjapakettinarua käsitellään saksilla (kiemuraiseksi) niin minä käsittelen yksittäisiä hiuksia kynsilläni niiden välissä vetäen/siloittaen mutta koitan vaan saada hiuksen suoraksi. Niinhän se pakettinarukin suoristuu jos sitä tarpeeksi saksilla "vetelee" kun se on ensin mennyt kiemuraiseksi. Siinä vaiheessa kun kyllästyn yksittäisen hiuksen tasoitteluun niin nyppäisen sen kokonaan päästä pois. Todella oudon kuuloista näin kirjoitettuna enkä varmaan osannut selittää. Tätä teen aika lailla jatkuvalla teolla jos en ole kunnolla keskittynyt johonkin muuhun. Töissä koitan tietoisesti rajoittaa tätä jos muita on lähistöllä koska tiedän, että teen tätä. En yleensä huomaa koko juttua mutta kun tiedän, että teen tällaista niin koitan tietoisesti rajoittaa.  

Itselläni tämä on selvästi joskus opittu tapa joka helpottaa stressaavissa tilanteissa tai niin ainakin luulen. Kun tuota kaljua kohtaa en ole saanut aikaiseksi vaikka hiusten nypläys ja repiminen ovat jatkuvia niin en ole ihan kamalasti koittanut päästä tästä eroon noin fyysisen puolen vuoksi. Psyykkisellä puolella kyllä haluaisin päästä tästä eroon. Uskon, että itselläni auttaisi lähinnä psykologi tms kun kyseessä on selkeästi minulla jonkinlainen pakkomielle.

Mulla on,olen 16v tyttö, nypin silmäripsiä. Itsetunto laskenu sen takia nollaan!

Hei

te jotka olette nyppineet ripsiänne, kasvaako ne takaisin? 

Moi täällä joku taisi kysellä neuvoja, miten päästä eroon kyseisestä ongelmasta itse, niin tältäpäs tulee ohjeita jotka on toiminu ainakin mulle. Toki nämä ei varmastikkaan kaikille toimi, mutta ainakin jos ei ole vielä kokeilut kyseistä konstia niin voihan sitä aina yrittää. Itselläni hiusten repiminen alkoi parisen vuotta sitten lukion alettua ja stressi määrän moninkertaistuessa. Läksyt, koeviikot ja lopulta jopa YO-kokeet ajoivat ongelmaan. Kuten moni kuvailikin edempänä, niin hetkenhän tuo repiminen helpottaa. Hetken kaiken stressin keskellä on niin helpottunut olo, mutta sitten tulee se kauhea morkkis, "miksi minä tein näin?" Kuitenkin uskon ongelmallani olevan paljon syvemmät juuret, sillä mulla on kuitenkin aina ollut vähän taipumust sellaiseen hiusten näpertelyyn ja kynsien pureskeluun, joten jälkikäteen ajateltuna tämä tuntuu aika luonnolliselle jatkumolle.

Pikku hiljaa nyt kuitenkin hiusten nyppiminen on jäänyt taka-alalle ja senpä tein näin:

1. Tee todellinen päätös, että nythän tämä loppuu, enää en tee tätä. Pidä vaikka pari viikkoa päiväkirjaa johon laitat oletko onnistunut päivän tavoitteessa, jos olet, palkitse itsesi jollain. Kun onnistuu pari viikkoa pysymään eroon tästä näpertelystä, niin sitten tilanne oikeastaan helpottuu, eikä itselläni enää ainakaan tehnyt mieli edes repiä noita hiuksia.

2. Jos ja kun niitä kaljumpia kohtia on, niin älä stressaa niitä. Iloitse siitä, että hiukset alkavat kasvaa ja "ihaile" vaikka iltaisin sitä hiusten kasvua ja paksuuntumista. Voit ottaa myös esimerkiksi väliaika kuvia, josta näät miten ongelma on jäänyt taakse.

3. Hiusten näpertelyyn voi auttaa hiusten kiinni pitäminen. Toki jos tuo näpertely kohta on jakauksen kohdalla tai hiusrajalla, niin tämä ei välttämättä oikein toimi.

4. Jos hiusten kiinni pitäminen ei auta, niin laita pipo päähän. Tämä toimi ainakin itselläni tosi hyvin!

5. Pyri huolehtimaan hiuksistaai kaikin mahdollisin tavoin. Osta kunnollinen shampoo ja hoitoaine sekä pyri muutenkin hellimään hiuksiasi.

6. Marssi rohkeasti kampaajalle, kun sille on tarvetta. Ei missään pälvikaljussa ole mitään hävettävää! Tää on yllättävän yleinen ongelma ja kampaajalla käynti on yksi tapa hoitaa hiuksia ja auttaa hiuksia "paranemaan".

7. Pyri motivoimaan itseäsi kaikin mahdollisin tavoin kohti tavoitetta. Voit laittaa kännykän aloitusnäytön kuvaksi vaikka kuvan terveistä paksuista hiuksista, jolloin aina vilkaistessasi kännykkää muistat pysyä erossa nyppimisestä.

Itseltäni löytyy nuuta pieniä kaljuuntumia ohimoilta ja hieman otsan takaa. Saan neaika hyvin peittoon, mutta luojan kiitos niihin on alkanut kasvaa nyt tuo hius. Ohimoilla on jo paksusti parin sentin pituista, mutta otsan takana oikeastaan vasta aika haravassa semmosia muutaman sentin pituisia, mutta eiköhän tämä tästä, sillä suunta on ainakin oikea. Otsan tilanne on oikeastaan paras.vielä vuosi sitten siinä oli kyllä iso ja hankalasti peitettävä pälvikalju, mutta nyt siinä kasvaa jo entistä paksummat hiukset, jotka menee jo kohta korvan taa! Toivottavasti tää motivoi muitakin pyrkimään eroon ongelmasta. Tarvitaan vaan hirveesti tahtoa ja työtä. Toki joissain tapauksissa tuo lääkärin kanssa jutustelu ja lääkkeet voi olla ainoa vaihtoehto, mutt mulle nämä on ainakin toiminut!

Kasvaa !

Hei yksi täällä kans ilmottautuu. Olen 20 vuotias ja ilmennyt jostain 13 vuotiaasta asti... Kaveritkin huomauttaneet. Viimeisen vuoden aikana pahentunut ja tukka mennyt huonoon kuntoon ja ohentunut. Myös kynnet pureskelen ihan nysiksi... Olen myös kärsinyt syömishäiriöistä eri muodoissa vuosia. Kaikki tämä aiheuttaa suurta itseinhoa...

Olen repinyt hiuksiani.
En voi käydä kampaajalla koskaan.