Lue keskustelun säännöt.
muita joilla trikotillomania? (karvojennyppimishäiriö)
27.12.2012 |
Ihan kokemuksia kaipaisin. Mulla ollut joku kymmenisen vuotta. Hiuksia nypin ja iso hiukseton kohta päässä. Hyvin saan onneksi peittoon. Mut aika paljon rajoittaa elämää :( enkä pääse eroon. En.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Sokeri aiheuttaa tätä osalla.
Aiheesta tehty jonkin verran tutkimusta:
https://www.sciencedaily.com/releases/2010/12/101213151446.htm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 17 ja mun on pakko koko ajan repiä ripsiä ja kulmakarvoja. Mua nolottaa ihan sikana. Onneksi kukaan ei oo huomauttanu. Mun mielestä mun elämässä ei kumminkaan oo niin tylsää et tekisin sitä ajankuluks mut en tiiä..
Ripsien nyppiminen irti alkoi minulla 5-vuotiaana. Välillä ei ole ripsiä ollenkaan. Tulee ns pahempia kausia, eli yleensä kun olen muutenkin yleisesti ahdistuneempi.
Sairastan myös muuta pakko-oireista häiriötä.
N27
Minulla alkoi ensin ihan järjestämänä kaksihaaraisten metsästyksenä, muutenkin ohuet hiukset, ja kohta ne olivat täynnä katkenneita hiuksia. Sitten aloin vetää niskasta hiuksia sormeni läpi, jos tunsin jonkun karhean, tai pienen pallon hiuksen päässä niin se piti vetää irti. Heti kun alkoi alapääkarvat kasvaa niin piti pinseteillä tai sormin nyppiä pois. Ennen en saanut rauhaa. Minulla oli niskassa, kummankin korvan takana 5×5 cm kaljut kohdat. Pääsin hiuksien repimisestä eroon leikattuani polkkatukan. Mutta sitten keskitin koko tarmoni alapäähän. Kerran olen hakenut apua, minulla tuli rasitusvamma ranteeseen. Kerroin lääkärille pakko-oireestani. Sain lääkkeet, mutta oli pakko lopettaa jo 1 kk jälkeen. Minulle tuli ikäviä sivuoireita, esim sähköiskumaisia kramppeja jalkaan, kaaduin nytkähdellen kesken kävelyn. En kokenut saavani mitään apua lääkkeestä, tietty voi olla etten ehtinyt syömään sitä tarpeeksi kauan, jotta tuloksia olisi näkynyt.
T: N 45 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon varmaan vastannut tähän joskus.
Pääsin onneksi eroon, yhdellä tavalla.
Ihan hirveä sairaus :( olen sairastanut jo kauan ja nyppiminen on aina kohdistunut ”onneksi” vain hiuksiin.. nyt olen viimeisimmän kerran nyppinyt helmikuussa, joten olen tosi ylpeä ja iloinen tästä saavutuksesta. Olen nimittäin sairastanut tätä jo vuosia ja yrittänyt lopettaa lukemattomia kertoja, mutta nyt kun olen ollut pari viikkoa tekemättä sitä, niin enää ei edes tee mieli. Mulla on iso kalju kohta keskellä päätä kun joulu/tammikuussa tuli erittäin pahoja kohtauksia, jotka kestivät tunteja. Nyt on onneksi nopeasti alkanut jo kasvaa uusia hiuksia takaisin ja se on piristävää. Sain myös vihdoin puhuttua asiasta perheelleni, joten myös häpeä on poissa.
Muistakaa, että tätä sairautta ei tarvitse hävetä eikä se ole koskaan omaa syytä. Meidän aivoissa on joku häiriö. Kannattaa lukea netistä ja jos osaa englantia niin löytää paljon artikkeleita kyseisestä sairaudesta. Aivokuvauksissa on tullut ilmi, että tämä sairaus saattaa olla lähempänä Touretten oireyhtymää kuin OCD:ta. Eli kyseessä on oikea sairaus, josta ei valitettavasti parane, mutta oireisiin löytyy aina apua. Toivon kaikille teille parasta ja haleja ❤️ Muistakaa aina, että olette arvokkaita. Olette paljon muutakin kuin tämä sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monellako teistä on raudanpuute?
Veikkaan, että aika monella, joilla on etenkin tuota trikofagiaa.
Minulla on varmaan samaksi sairaudeksi luokitelta varpaiden kynsien repimishäiriä. Se alkoi n. 16-vuotiaana, ahdistavien kotiolojen ja koulukiusaamisen takia. Kai jollain lailla viiltelyyn samistettavaa myös.
Repimisen sain hallintaan vasta vuosikymmenien kuluttua, ja kynnet ovat siistit nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on varmaan samaksi sairaudeksi luokitelta varpaiden kynsien repimishäiriä. Se alkoi n. 16-vuotiaana, ahdistavien kotiolojen ja koulukiusaamisen takia. Kai jollain lailla viiltelyyn samistettavaa myös.
Repimisen sain hallintaan vasta vuosikymmenien kuluttua, ja kynnet ovat siistit nykyään.
Raudanpuutetta ei ole koskaan ollut, ei johtunut siitä Syyt ovat mielestäni vain psyykkiset.
Minä en nypi hiuksiani, mutta pureskelen niitä :O En tajua mistä se johtuu, puren myös kynsiä ja sormien ihoa :/ onko ketään muuta jolla samanlaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä kertomuksia. Olen 58-vuotias mies, jolla ollut nyppimistä 40 vuotta. Teininä kainalokarvoja ja sitten partakarvoja. Mitään ongelmia tavasta ei ole tullut lukuunottamatta sisäänkasvaneita karvoja ja tulehtuneita karvapoimuja. Eräänlaista ahdistuksen lievittämistä. Krapulassa tarve on suurimmillaan. Mitään ammattiapua en ole hakenut, joskus olen puristellut pehmeää palloa nyppimisen sijaan. Parran tarkka sheivaus ja kahdesti päivässä ehkäisee nyppimistä minulla.
Juuri revin häpykarvoja juurineen itseltäni. On tyydyttävää ja tulee sileä tulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä karvahimo alkoi jo lapsena. Leikkasin kulmakarvat pois. Nykyään karvojen leikkaus on jokapäiväistä ja kohdistuu kulmakarvoihin, sääriin ja genitaalikarvoihin. Kainaloihin ei karvoja enää edes oikein kasva. Saan kummaa tyydytystä, kun karva katkeaa. Isävainaalla oli sama karvahimo. Jos mieheni kulmakarva kasvaa pitkäksi ja erottuu muista se on saatava pois. Saalista pitää sitten tarkastella valossa. Mitä paksumpi karva sen paremmalta sen poisto tuntuu. Nyppinyt en ole, aina vain leikannut. Joskus tuli maksettua aikuiselle pojalle 50 e, että antoi leikata kulmakarvoistaan pois rivistä sojottavan karvatupsun. Aikaa leikkaamiseen menee. Sitä on tehtävä joka päivä.
Sokeri aiheuttaa tätä osalla.