Tyhmä kysymys, mutta miten ihminen voi "joutua perhehelvettiin" tietämättään..?

Mun exä osoitti ongelmansa ekan kerran kun oli seurusteltu 2 vkk. Ei sitä vaan silloin tajunnut, mutta jälkeen päin ymmärsin, että silloin olisi pitänyt tajuta juosta karkuun ja lujaa.



Perhehelvetti kehittyy pikkuhiljaa, ja lopputulos on se, että uhri ikään kuin uskoo olevansa syyllinen ja ansaitsevansa kaiken sen paskan. Hän on henkisesti aivan loppu, joten kynnys lähteä on vuorenkorkuinen. Been there.



Erosta on 16 vuotta, ja exä on edelleen kusipää, mutta se ei enää hallitse mun elämääni.

Ei tunneta toista. Tai ollaan todella huonoja ihmistuntijoita ja helposti höynäytettävissä.

Mä olen huomannut, että on tietyt naiset, joilla on aina väkivaltainen mies ja toisia, joilla ei ole ikinä ollut. Mä väitän, että väkivaltainen mies tunnistaa naisen, jota voi kusettaa ja joka "suostuu" uhriksi.

Naapurissa on tällainen perhe. Naisella on jo toisen kerran väkivaltainen mies. Mulla on ollut myös kaksi tuttua, joilla molemmilla oli aina "huono tuuri" ja väkivaltaisia miehiä. Mulla ei ole esimerkiksi ikinä ollut.

Väkisinkin tuntuu että jotkut on helpommin höynäytettävissä luonteen kanssa, siis esim narsistimiehen esitys menee läpi.

Mutta mä en vaan oikein jaksa uskoa, että se puolison luonne voisi muuten vaan muuttua niin radikaalisti etteikö siitä olisi ollut jotain merkkejä jo ihmiseen tutustuessa/rakastuessa.

Aloittaja lienee hyvin nuori, eikä hänellä ole omaa kokemusta eikä näkemystä läheiten tilanteen muuttumisesta pitempiaikaisessa parisuhteessa. Useimmat kai jatkuvat odotusten mukaisesti, mutta ei taatusti kukaan vapaaehtoisesti helvettiinsä mene. Paitsi ehkä sellaisen voi laskea vapaaehtoisuudeksi tai ainakin typeryydeksi, jos ei usko ilmiselviä varoitusmerkkejä. Sitä kun hölmö rakastunut saattaa pitää vaikka mustasukkaisuutta merkkinä suuresta rakkaudesta eikä suinkaan perhehelvetin varmana ennusmerkkinä.

Moni - varsinkin mies - ajettelee että tyttöystävän rooli ja tehtävät ovat aivan toisenlaiset kuin vaimon ja äidin.

Siksi tilanne muuttuu radikaalisti siinä vaiheessa kukn syntyy lapsi, ja siitä ihanasta tyttöystävästä tuleekin äiti. Äitiä kohdellaan eri tavalla, ja äidiltä odotetaan aivan toisenlaista käytöstä kuin tyttöystävältä.

Perhehelvetti tulee sitten siitä, kun odotukset eivät kohtaa. Nainen elää siinä kuvitelmassa, että tilanne säilyy perheenperustamisen jälkeen entisellään, mies taas on aivan varma, että nainen muuttuu jollakin mystisellä tavalla talousihmeeksi, kodinhoitajaksi ym. ja edelleen säilyttää ne seksikkään tyttöystävän ominaisuudet silti.

Tämä on siis minun kohtalaiseen pitkään ja vaihtelevaan kokemukseen perustuva käsitykseni.

lapsen/lapsien syntymä muuttaa suuresti perhettä. Mies voi rakastua toiseen, kokee perhestressiä, työstressiä yms. Mitä vain voi tapahtua. Nainenkin voi pettää ja jäädä kiinni ja miehessä puhkeaa sairaaloista mustasukkaisuutta.

Sitä paitsi, ap, nauran kaltaisillesi "minua ei kukaan mies pysty viilaamaan linssiin, näen jokaisen läpi" -naisille. Juu, siinähän kuvittelet mitä kuvittelet!

Maailma on täynnä auervaaroja ja henkisesti sairaita ja kaksoisrooleissaan taitavia miehiä. Se, että sinua ei ole vielä kukaan jymäyttänyt raskaasti on ONNEA, ei taitavuudestasi kiinni.

Totta, paljon voi päätellä, kun elää pitkään arkista elämää toisen kanssa. Mutta kun se alkurakastuminen kestää ihan tutkimustenkin mukaan 2-3 vuotta, niin sinä aikana rakastunut nainen saattaa hyvinkin katsoa sormien lävitse jotain "pikkuvikaa" miehessä, joka sitten myöhemmin kärjistyy, elämäntilanteen muuttuessa.

JA sitten on tosiaan erikseen vielä oikeasti nuo miehet, jotka ovat onnistuneesti tukahduttaneet itsessään nurjia puolia, jotka pullahtavat vasta myöhemmin esiin.

PS: mitä tulee miehen väkivaltaisuuteen, niin minun mieheni löi minua 15 vuotta sitten. Muttei koskaan sen jälkeen. Eli sekin ihme on totta, että kaikki miehet eivät jatka sitä väkivaltaista reagointitapaansa ja lyö aina vaan uudelleen...

Minun isäni löi viidentoista avioliittovuoden jälkeen. Siihen ei riittänyt unettomat vauva-ajat eikä vaimon firman konkurssin aiheuttamat jättivelat. Lapsen sairaus ja myöhemmin kuolema katkaisi kamelin selän. Äiti ei jäänyt katsomaan olisiko sitä toista lyöntiä tullut.

Melko kohtuutonta lähteä yhdestä romahduksesta, kun tuossa tapauksessa tietää, ettei sitä toista lyöntiä tule. Taisi olla päin helvettiä se suhde muutenkin. Jos ei, niin turha ero.

Nää "naisella on myös vastuu" -kommentoijat ei oikeasti tajua, mistä on kyse. Melkein toivoisi, että itse joutuisitte vastaavaan tilanteeseen niin katsotaan, mikä on kenenkin vastuulla.

Kun ei ne miehet koko aikaa hakkaa. Välillä on hyviä hetkiä, ja silloin toivo herää.

Hakkaajat ovat myös mestareita syyllistämään muita teoistaan (mikä näkyy myös joidenkin naisten kommenteista täällä "minulla ei ole koskaan ollut väkivaltaista miestä ---> olen parempi ihminen).

antaako joku miehen hakata itsensä ja uskoo kun se sanoo etten enää toista kertaa hakaa?? Onko tällaisia naisia oikeasti olemassa?

Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, kun joku ei vaan voinut "aavistaa", että niin kävisi.

Sairaudet - myös psyykkiset - totta kai ovat oma asiansa. Mutta mä en vaan oikein jaksa uskoa, että se puolison luonne voisi muuten vaan muuttua niin radikaalisti etteikö siitä olisi ollut jotain merkkejä jo ihmiseen tutustuessa/rakastuessa.

[/i

kaksi asiaa; ensinnäkin ihminen voi todellakin muuttua, piilevtä ongelmat/sairaudet voivat jossakin elämäntilanteessa ihan ilman omaa valintaa aktivoitua.

Toisekseen usein ihminen valitsee puolison tiedostamattomien syiden vuoksi. Jos on tullut kohdelluksi lapsuudenkodissa tietyllä tavalla, se tuntuu turvalliselta vaikka olisi väkivaltaa. ja ihminen etsii tuttua ja turvallista. Kun ihminen tulee tästä tietoiseksi hän voi korjata ongelman. Mutta moniko on puhkianalysoinut ja läpityöstänyt oman historiansa ja vanhempiensa ja iso-vanhempiensa tiedostamattomat huonot puolet?? Tuskin kovin moni.

Mä alan olla niin väsynyt näihin totaalisen typeriin "ihmettelijöihin". Myös sinä arvon ap voit muuttua tai joku läheisesi. Samoin voi käydä näille muillein oikeassaolojille. Ja ajatelkaapas kuinka paljon pimeitä puolia teissä itsessänne on. MItä enemmän päivittelette muiden virheitä sen vähemän tiedätte omistanne. Teidänkin sisällänne muhii yhtä sun toista, joka otollisella hetkellä voi levitä käsiin.

iän myötä sairaudet tulevat. Kakskymment vuotiaana kellään ei ole psyykkisiä ongelmia ja nelkyt vuotiaan yhdellä sun toisella on yhtäsuntoista. Jotenka ihmiset muuttuvat sairauksiensa myötä.

oli sinänsä ihan "normaali" kun olimme vielä naimisissa, sairasti kylläkin masennusta mutta ei ollut väkivaltainen tai muutenkaan ahdistellut tms. Mutta kas, kun erosimme, hän alkoi seurata, hajottaa tavaroitani, kertoa väkivaltafantasioistaan ja itsemurhahaluistaan, soitella ja lähettää viestejä jatkuvasti. Lasken tilanteen perhehelvetiksi koska meillä on yhteisiä lapsia.

Tuo on kuitenkin aika pelottavaa.