Kuinka pahana pidätte lapsen "kurittamista" tukistamalla?

Oottekste nyt ihan tosissanne.



No hei, en sitten tukista enää. Nyt mä en sitten oo enää "kuvottava"?



Ja vähän ohi, mutta en käsitä tuota että ei voi muka sanoa, että hyväksyy lievän tukistamisen, muttei muuta (rankempaa) väkivaltaa, miksi niin ei muka voi sanoa?

vrt. tähän;

Esim. missä kulkee sitten huutamisen ja karjumisen ja tiuskimisen raja, siis lapsille? Huutohan on henkistä väkivaltaa, ja jos samalla periaattella siis ei saa huutaa, se on henkistä väkivaltaa, puhumattakaan karjumisesta jne. niin missä kulkee se raja, miten lapselle saa puhua? Saako sanoa painokkaasti? vai pitääkö kieltää hellällä äänellä niin että hymy kuuluu?

Voiko sanoa, että ei pidä painokkaasti sanomista henkisenä väkivaltana, kun huutaminen sitä kuitenkin on? sinun mielestäsi ei voi siis sanoa näin?



ap

on lievästi huono omatunto tästä keinosta, mutta toistaiseksi et ole löytänyt toimivaa konstia kasvattaa.



Tämä kertoo kaiken. Omassatunnossasi tiedät toimivasi väärin. Todenäköisesti et ymmärrä omien lapsuuskokemustesi perusteella niitä syvimpiä asioita, että miksi teet väärin (esim. myöhemmissä viesteissäsi mainitseman kiukuttelun, mikä on vain lapsen tunteen ilmaisua), mutta tiedät kuitenkin että teet väärin.



Omien lapsuuskokemustesi perusteella, et osaa myöskään etsiä toimivia väkivallattomia ratkaisuja kasvattaaksesi lapsiasi.



Olet saanut yksiselitteisesti vastauksia, joissa todetaan käytöksesi vääräksi ja lapsia vahingoittavaksi. Huono omatuntosi laittaa sinut puolustelemaan ja keksimään yhä uusia syitä, että miksi tapasi olisi muka hyvä. Esimerkkinä voisi ottaa tuon mainitsemasi curling-vanhemmuuden. Et voi olla tosissasi siinä, että curling-vanhemman vaihtoehto olisi väkivaltainen vanhempi? Sitäpaitsi nuo eivät edes sulje toisiaan pois. Voit rankaista lasta väkivallalla, mutta monessa muussa asiassa olla sitten ottamassa kaikki tavalliset esteet pois lapsen tieltä. Tuo argumenttisi curling-vanhemmuudesta naurattaisi, jos ei tietäisi sinun olevan väkivaltainen lapsiasi kohtaan!

Ei se tukistaminen nyt niin kamalaa ole!! Eihän niille kultamussukoille saa nykyään tehdä yhtään mitään. Päätä pitää vaan silittää, vaikka repisivät tapetit seiniltä! Jos muu ei auta, niin niskavilloista vaan kiinni. Loppuu se riehuminen! Näin on!

Me kaikki olemme hyvin tosissamme ja vakavissamme.

Tukistusta ei pääse karkuun, karjumista pääsee. Toki huutaminen on henkistä väkivaltaa, ja tiedät kyllä itse milloin se huutaminen menee väkivallan yli.

Huutamisellekin on aikansa ja paikkansa. Samoin keksin tukistamiselle oikean paikan. Oletetaan, että lapsi/aikuinen on putoamassa niin, että pudotessaan kuolisi. tällöin on tietenkin tartuttava kiinni siihen mihin saa estääkseen toista putoamasta. Jos ainoa, mihin osuu ensimmäisenä on hiukset, niin sitten on pidetteävä niistä hiuksista kiinni, kunnes saa paremman otteen ja vedetyksi lapsin/aikuisen turvaan.

Ja kyllä ls-ilmoitus kannattaisi tehdä. Jokaikinen kasvatus/opetus/ym alalla olisi pakotettu tekemään lapsistanne ls-ilmoituksen erityisesti toistuvan väkivallan takia varsinkin kun lapset kohtaavat /ovat kohdanneet väkivaltaa tuinteitaan ilmaistessa.

Oottekste nyt ihan tosissanne.

No hei, en sitten tukista enää. Nyt mä en sitten oo enää "kuvottava"?

Ja vähän ohi, mutta en käsitä tuota että ei voi muka sanoa, että hyväksyy lievän tukistamisen, muttei muuta (rankempaa) väkivaltaa, miksi niin ei muka voi sanoa?

vrt. tähän;

Esim. missä kulkee sitten huutamisen ja karjumisen ja tiuskimisen raja, siis lapsille? Huutohan on henkistä väkivaltaa, ja jos samalla periaattella siis ei saa huutaa, se on henkistä väkivaltaa, puhumattakaan karjumisesta jne. niin missä kulkee se raja, miten lapselle saa puhua? Saako sanoa painokkaasti? vai pitääkö kieltää hellällä äänellä niin että hymy kuuluu?

Voiko sanoa, että ei pidä painokkaasti sanomista henkisenä väkivaltana, kun huutaminen sitä kuitenkin on? sinun mielestäsi ei voi siis sanoa näin?

ap

vanhempi olisi curling-vanhempi, vaan mielestäni kirjoitin (ainakin tarkoitin) että samaan tahtiin, kun on kielletty esim. tukistaminen, on yleistynyt ihan toisen ääripään vanhemmuus, eli tämä curling-vanhemmuus. Onko niillä sitten yhteyttä toisiinsa, en tiedä?



Lapset käyttäytyvät nykyään paljon huonommin kuin ennen. ei kunnioiteta esim. opettajia tai vanhempia, yläasteikäiset huorittelevat opettajiaan jne. Kyllähän tämän kaikki tietävät. Jokainen voi miettiä, mistä tällainen suunta johtuu? (ja ei, en tarkoita, ettäkö lapsille pitäisi ruveta antamaan selkäsaunoja, kuten ennenvanhaan)



Tietenkin olisi hyvä, kun ei kuritettaisi lapsia fyysisesti, minäkään edes tukistamalla, mutta siitä huolimatta en pidä tukistamista tuollaisena, kuin minä sen teen, suuresti vahingoittavana asiana. Olen varma, että lapsilleen äkäinen, tiuskiva, huutava ja kiroileva vanhempi tekee lapsilleen enemmän hallaa kuin minä, joka en huuda, en tiuski enkä kiroile, sanon painokkaasti tarvittaessa, ja tiukan paikan tullen tukistan. Ja kuitenkin lain edessä minä olen sitten se "rikollinen" ja av-mammojen mielestä "kuvottava".



Ja siis, yhä uudestaan, tukistus ei ole meillä ainoa kurituskeino, kuten jotkut tässä ketjussa nyt näyttävät luulevan. Meillä keskustellaan asioista, viedään lasta jäähylle ja tehostetaan kieltoja esim. uhkaamalla karkkipäivän väliinjäämisellä. Tukistuksenkin jälkeen lapselle selitetään, mitä tämä teki väärin. Ja sekin tehdään ihan rauhallisesti.



ap

toista pahempana mallina.

Minäkin voin mennä varastamaan viikon ruoat kaupasta. sehän ei ole ollenkaan paha asia, koska toiset tekevät miljoonien talousrikoksia.

Ja lain kannalta sinä olet yksinkertaisesti rikollinen ja nimenomaan väkivaltarikollinen.

vanhempi olisi curling-vanhempi, vaan mielestäni kirjoitin (ainakin tarkoitin) että samaan tahtiin, kun on kielletty esim. tukistaminen, on yleistynyt ihan toisen ääripään vanhemmuus, eli tämä curling-vanhemmuus. Onko niillä sitten yhteyttä toisiinsa, en tiedä?

Lapset käyttäytyvät nykyään paljon huonommin kuin ennen. ei kunnioiteta esim. opettajia tai vanhempia, yläasteikäiset huorittelevat opettajiaan jne. Kyllähän tämän kaikki tietävät. Jokainen voi miettiä, mistä tällainen suunta johtuu? (ja ei, en tarkoita, ettäkö lapsille pitäisi ruveta antamaan selkäsaunoja, kuten ennenvanhaan)

Tietenkin olisi hyvä, kun ei kuritettaisi lapsia fyysisesti, minäkään edes tukistamalla, mutta siitä huolimatta en pidä tukistamista tuollaisena, kuin minä sen teen, suuresti vahingoittavana asiana. Olen varma, että lapsilleen äkäinen, tiuskiva, huutava ja kiroileva vanhempi tekee lapsilleen enemmän hallaa kuin minä, joka en huuda, en tiuski enkä kiroile, sanon painokkaasti tarvittaessa, ja tiukan paikan tullen tukistan. Ja kuitenkin lain edessä minä olen sitten se "rikollinen" ja av-mammojen mielestä "kuvottava".

Ja siis, yhä uudestaan, tukistus ei ole meillä ainoa kurituskeino, kuten jotkut tässä ketjussa nyt näyttävät luulevan. Meillä keskustellaan asioista, viedään lasta jäähylle ja tehostetaan kieltoja esim. uhkaamalla karkkipäivän väliinjäämisellä. Tukistuksenkin jälkeen lapselle selitetään, mitä tämä teki väärin. Ja sekin tehdään ihan rauhallisesti.

ap

Aihe josta pystyy kehittämään uskottavaa juttua, sopivasti raflaava mutta ei överi?

Aihe josta pystyy kehittämään uskottavaa juttua, sopivasti raflaava mutta ei överi?

Tämä nykyinen laki on ylihysteerikkojen laatima. Itse olen kurittanut ruumiillisesti vain esikoista, joka on nykyään 18v, muita neljää ei ole tarvinnut.

Itse kuritin (harvoin) lapsiani aikoinaan mutta nyt en kurittaisi, koska lapseni olivat varsin taipuvaisia ja kivoja. Kuritusmalli tuli omasta lapsuudestani. Onneksi kuitenkin tajusin asian ja lopetin. Jotain on kuitenkin pahasti pielessä kun niin monet lapset eivät tottele ja vanhemmat uupuvat ja sitten huutavat lapsilleen = yhtä paha asia!

Periaatteessa mun mielestä nykyään on menty ihan perse edellä puuhun lastenkasvatuksessa, kun jo kouluikäiset haistattelee ja puukottaa opettajiaan. Tarpeen vaatiessa pitäisi voida käyttää voimakeinoja. En ole siis ruumiillisen kurituksen vastustaja.

Mutta yleensä jos äiti monta kertaa viikossa tukistaa pentuaan, se on merkki siitä, ettei hänellä ole hallussa kasvatustaidot. Ruumiillinen kuritus menettää merkityksensä, jos sitä tekee koko ajan, eikä 5v ole sellaisessa vaiheessa, että häntä pitäisi olla koko ajan nippailemassa. Kannattaa mennä itseensä ja miettiä omaa kasvatustapaansa, sitä, mitä kerrot lapsellesi hyväksyttävästä käytöksestä, ongelmien ratkaisusta jne. Se, että tuon ikäinen ei tottele, tai hän kiukkuaa, on prosessi, jossa hänen pitäisi oppia hillitsemään tunteitaan, kuuntelemaan muita. Jos häntä aina tukistetaan, hän oppii piilottamaan tunteensa ja oppii, ettei häntäkään kuunnella, jolloin hän on vastavuoroisesti vähän epäempaattisempi. Tämä empatianpuute on todettu kaikissa maailmanlaajuisissa tutkimuksissa osana ruumiillisesti kuritettujen erilaista psyykeä. Yksi tai kaksi tukistusta ei sitä tee, mutta kuulostaa siltä, että käytät tukistamista keinona katkaista konfliktitilanne ennen kuin oikeasti otat siihen kantaa, opetat lapselle jotain, olet läsnä. Se on helppo tapa, mutta kaventaa myös lapsen kykyä ratkaista näitä ongelmia isompana.

Yksi asia lisäksi, joka sinun kannattaa ottaa huomioon, on se, että jos kuka tahansa, tarhantäti, neuvolantäti, tai vaikka kaupantäti saa tietää, että sinä tukistat, sinusta on lain mukaan tehtävä lastensuojeluilmoitus. Lastensuojelun on tehtävä lastensuojelutarpeen selvitys, ja siinä tutkitaan, onko väkivalta lasta kohtaan jatkuvaa. Jos on, asia menee yleensä poliisille. Olen työni puolesta seurannut tätä asiaa, ja jo ihan kohtuullisesta tukistelusta, luunappeilusta on syyttäjä saattanut tehdä syyttämispäätöksen. Tällä hetkellä syyttäjälaitos hakee voimakkaasti asennemuutosta suomalaiseen yhteiskuntaan ja se tarkoittaa nollatoleranssia lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan. Jopa tukistajia syytetään, jotta saataisiin varoittavaa esimerkkiä muille.

Tämäntyylisiä juttuja on kymmeniä, ellei satoja ympäri Suomen käräjäoikeuksien:

<a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011062013892909_uu.shtml" alt="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011062013892909_uu.shtml">http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011062013892909_uu.shtml</a&gt;

Ihan sairasta lapsenkasvatusta, joo ja ei muka vaikuttanut mitenkään pienenä kokemasi väkivalta????? Sähän oot ihan hullu kun pidät hyväksyttävänä ihmisen satuttamista, sadismia toi on.  

Jos vanhemmat ovat tukistaneet sinua lapsena, saat tukistaa heitä sitten kun he dementoituneina vinkuvat sinua vastaan. Jos he eivät ole tukistaneet, vaan ovat halanneet, myös sinun pitää halata kiukuttelevia dementoineita vanhempiasi. Niin yksinkertaista se on.

Kaverilla on todella hankala lapsi. En jaksa selittää taustoja tässä, mutta lapsi on pahasti traumatisoitunut ensimmäisten vuosiensa takia ja siihen kaveri ei ole mitenkään osallinen. Lapsella kuitenkin uhmakkuutta hurjasti ja tää kaveri kerran oli tukistanut lasta kiukustuttuaan. Hakiessaan apua ongelmiin lapsen kanssa tunnusti tietysti, että on jaksamisen äärirajoilla ja on kerran jopa tukistanut.... lastensuojeluilmoitus lähti heti. Rikosilmoistusta harkitaan kuulemma sossussa myös. Aivan älytön tilanne, kun toinen oli vain rehellinen ja oikeasti on tosi hyvä äiti lapselle. Lapsi on vaan on niin haastava, että voimat alkaa loppua. Mutta rikosilmoitus? Tukistamisesta kertaluonteisesti?

Siis edellinen lisää: lastensuojeluilmoituksen teki psykiatri.

En itse tukistaisi lastani ihan sen takia, koska lapsena moinen sai minut vain huutamaan enemmän. Koen siis, ettei kyseinen tapa toimi kurinpitomenetelmänä.

Olen itse vasta aikuisiällä (lapsettomana henkilönä) alkanut ymmärtää ihmisen tekemisiä paremmin ja paremmin. Hiljattain sain tietää, että Suomen rikoslaissa tehtiin lapsen ruumiillinen kurittaminen rikolliseksi vasta vuonna 1987. Tuo on kyllä yksi oudoimmista lakipykälistä mitä Suomi valtiona tuntee, koska tutkimusten perusteella vielä 90-luvun lopulla selvä enemmistö suomalaisista ei pitänyt lapsen ruumiillista kurittamista erityisen laittomana tekona.

Itse sain pyllypiiskaa paljaalle iholle lapsena. Vaikka kuinka yritän ajatella asiaa vanhempieni näkökulmasta, olen todennut heidän toimineen sekä väärin, että rikollisesti minua kohtaan. Pyllypiiska ei ole määrittänyt minua ihmisenä myöhemmällä iällä, mutta ei sitä koskaan myöskään unohda. Vanhempani ovat erittäin kunnollisia ja hyvin kasvatettuja ihmisiä. Sitä suuremmalla syyllä pidän näiden kasvatusmetodien käyttämistä todellisena ison aikuisen ihmisen avuttomuutena. Hyvä vanhempi laittaa kaikkensa likoon lastensa vuoksi ja silloin ei ikinä ole tarvetta käyttää väkivaltaa.

Täällä taas kasvatus ''ammattilaiset'' pätemässä tukistuksen väkivaltaisuudesta. Itseäni tukistettiin lapsena eikä siitä kyllä mitään traumaattista jäänyt, eikä tuo juurikaan myöskään sattunut. Ei se kipu vaikuta juuri mihinkään, mutta siinä tilanteessa vain tietää vieneensä omat ''pahat teot'' vanhempien rajoille. 

Se on kyllä ihan totta että noin useaan kertaan viikossa on jo hiukan liikaa. kerta pari/2 viikkoa on sellainen maksimi omasta mielestä

Omasta lapsuudestani muista, että se kävi yhtä kipeää kuin lyöminen. Niin pahana sitä pidän siis. Onko sillä väliä miten sitä kipua tuottaa, jos tarkoitus on kuitenkin tuottaa kipua? Mulla on henkilökohtaisesti todella hankala ymmärtää, miten jonkun mielestä tukistaminen on ok, ja ei ole pahoinpitelyä. Sehän on kuitenkin tarkoituksella kivun tuottamista toiselle. Jos mies tukistaisi vaimoaan, niin sitä pietettäisiin pahoinpitelynä, mutta kun lasta tukistetaan, se onkin vain kasvatusta? Luunapit ovat esimerkiksi mielestäni ihan ok, koska ne eivät satu, vaan säikäyttävät. Tosin niidenkin käytössä on omat ongelmansa. Yksi tuttava nimittäin kertoi että hän on antanut näitä alle 1v siskontytölleen, että helpompaa lienee vaan nollatoleranssi tällaisiin, kun idioottejakin löytyy.

Lisättäköön vielä että minua kyllä lapsena lyötiinkin, ihan kunnolla. Se kipu todellakin on kipua, oli se sitten poskella tai päänahassa. Kyllä minun mielestä ensisijaisesti pitää lähteä siitä, että lapselle ei pyritä tuottamaan fyysista kipua. Asia erikseen sellaiset tilanteet, jossa on lapsi on vaaraksi itselleen tai muille. Näin olen omat lapset kasvattanut, ja ihan hyvätapaisia ovat, koulussakin menestyneet. On vain todellakin hankala ymmärtää, että miksi lasta pitäisi tukistaa. 

44

Ajattelen, että olet huono kasvattaja, paskapäinen sikailija äiti. Joskus sun lapsesi kertoo, mitä teet ja silloin tulet saamaan tuomion kymmenistä pahoipitelyistä. Koska kyseessä on puolustuskyvytön lapsi, joka on sinusta riippuvainen, on tosiaan rikosoikeudellisesti kyse aina pahoinpitelystä, ei lievästä sellaisesta. Sinä olet tuomittu siksi, että teet väärin lapsellesi, annat väärät opetukset ja satutat. Suhteesi lapseesi sisältää kylmän ja iljettävän juonteen, vähintäänkin. Sinä olet typerä siksi, että et ymmärrä, etkä ole lähtenyt etsimään vastausta virheisiisi.

Sinä jäät kiinni, sinut tuomitaan. Sinä saat häpeän, julkisen rangaistuksen, tutkinnan ja kaiken. Minä tiedän ja sinä tiedät ja lapsesi tietää. Tunne pisto, tunne häpeä, etsi ratkaisu.