Kuinka pahana pidätte lapsen "kurittamista" tukistamalla?

Suunnilleen yhtä pahana kuin raiskaamista.

Vanha viesti, mutta tuosta kiinni jäädessään saa tuomion pahoinpitelystä. Mikä on oikein.

Jos joku kysyisi, onko ok vähän retuuttaa miestä/vaimoa jos tämä ei suostu toimimaan halutulla tavalla, olisi jännä nähdä reaktiot - etenkin tän alkuperäisen. 

omassa lapsuudessa tukistaminen oli ihan tavallista

Vierailija kirjoitti:

omassa lapsuudessa tukistaminen oli ihan tavallista

Onpa muinoin ollut ihmissyöntiäkin ;)

Haluaisin nähdä nämä perkeleen väkivallattomuudella viisastelijat millaisia vekaroita heillä on työelämän ja ruuhkavuosien ristipaineessa. Taidetaan tehdä hurjan paljon enemmän henkistä väkivaltaa, oman ideologian pönkitystä ja muuta jolloin lapset aikuistuessaan ovat vain kurittomia itsekeskeisiä mulkeroita.

Ei jatkoon. Väkivalta on väkivaltaa, mutta harvoin tapahtuva fyysinen pieni kuritus ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin nähdä nämä perkeleen väkivallattomuudella viisastelijat millaisia vekaroita heillä on työelämän ja ruuhkavuosien ristipaineessa. Taidetaan tehdä hurjan paljon enemmän henkistä väkivaltaa, oman ideologian pönkitystä ja muuta jolloin lapset aikuistuessaan ovat vain kurittomia itsekeskeisiä mulkeroita.

Ei jatkoon. Väkivalta on väkivaltaa, mutta harvoin tapahtuva fyysinen pieni kuritus ei ole.

Kun pomo tukistaa sinua tiimipalaverissa, kun olet eri mieltä, ethän sitten loukkaannu. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle tehtiin lapsena just noin, enkä todellakaan aio tehdä omille lapsilleni!

Kyllä.

Jos vaimoni tukistaisi lapsiani niin nappaisin etusuoralla otsaan napakan näpsyn merkiksi että väkivalta ei ole ok.

Ihan sellaisen herättävän näpsyn että tajuaa miltä kipu tuntuu. Tuollaisen näpsyn olen kerran antanut henkilölle Barcelonassa, joka uhkasi puukolla ja vaati lompakkoani. Otin lompakon esille ja näpäytin nekkuun samalla kädellä oitis ja kyselin että eikö lompakko kelpaa. Kipu oli mitä ilmeisin kun piteli kaksin käsin nokkaansa ja jätti puukon kadulle mennessään.

Minä olen sankari-isä.

En kannata minkäänlaista tukistamista, mutta en varsinkaan sellaista, että otetaan kiinni vain pienestä osasta hiuksia. Sehän on suorastaan kivuliasta. Tekeekö joku tosiaan niin lapsille. Hyi!

Vierailija kirjoitti:

Olen itse vasta aikuisiällä (lapsettomana henkilönä) alkanut ymmärtää ihmisen tekemisiä paremmin ja paremmin. Hiljattain sain tietää, että Suomen rikoslaissa tehtiin lapsen ruumiillinen kurittaminen rikolliseksi vasta vuonna 1987. Tuo on kyllä yksi oudoimmista lakipykälistä mitä Suomi valtiona tuntee, koska tutkimusten perusteella vielä 90-luvun lopulla selvä enemmistö suomalaisista ei pitänyt lapsen ruumiillista kurittamista erityisen laittomana tekona.

Itse sain pyllypiiskaa paljaalle iholle lapsena. Vaikka kuinka yritän ajatella asiaa vanhempieni näkökulmasta, olen todennut heidän toimineen sekä väärin, että rikollisesti minua kohtaan. Pyllypiiska ei ole määrittänyt minua ihmisenä myöhemmällä iällä, mutta ei sitä koskaan myöskään unohda. Vanhempani ovat erittäin kunnollisia ja hyvin kasvatettuja ihmisiä. Sitä suuremmalla syyllä pidän näiden kasvatusmetodien käyttämistä todellisena ison aikuisen ihmisen avuttomuutena. Hyvä vanhempi laittaa kaikkensa likoon lastensa vuoksi ja silloin ei ikinä ole tarvetta käyttää väkivaltaa.

Minä muistelisin, että ruumiillinen kuritus kriminalisoitiin jo 80-luvun alkupuolella. Vuodesta en ole varma, mutta mielestäni se oli -84.

Itse en muista, onko minua lapsena tukistettu vai ei.

Olen elämänkatsomuksellinen. Jos kiroileva lapsi joutuu Helvettiin ellei saa piiskaa, annan sen tapahtua, mutta jos sitä piiskannut aikuinen pääsee Taivaaseen pyrin kiduttamaan tätä aikuista ennen kuolemaansa.

Väkivaltaa se on, ja ehdottoman väärin.

Väkivaltaa lasta kohtaan ei voi perustella millään. Hankkikaa apua, jos tuntuu että muuta keinoa ei muka ole kuin esim. tukistaminen. Väkivallan käyttö aiheuttaa lapselle pelkoa, ahdistusta ja myös sen, että hän itse toimii väkivaltaisesti.

Kuria lapset tarvii, mutta ei siihen väkivaltaa tarvita.

Ota itsellesi aikalisä (hetkeksi esim vessaan rauhottumaan), jos hermo alkaa mennä. Tee mitä tahansa muuta, mutta älä satuta lastasi.

Ellei aikuista rangaista siitä hyvästä, rankaisen aikuista itse ja fyysisesti

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin nähdä nämä tperkeleen väkivallattomuudella viisastelijat millaisia vekaroita heillä on työelämän ja ruuhkavuosien ristipaineessa. Taidetaan tehdä hurjan paljon enemmän henkistä väkivaltaa, oman ideologian pönkitystä ja muuta jolloin lapset aikuistuessaan ovat vain kurittomia itsekeskeisiä mulkeroita.

Ei jatkoon. Väkivalta on väkivaltaa, mutta harvoin tapahtuva fyysinen pieni kuritus ei ole.

Itseäni ei ole kuritettu fyysisesti koskaan eikä lapsuudessani ole myöskään ollut henkistä väkivaltaa. Minusta on kasvanut hyvin tasapainoinen, empaattinen, välittävä aikuinen. Elän ruuhkavuosia ja työelämässä olen. Työelämässä menee oikein hyvin, en stressaannu liikaa, vaikka työ on rankkaa (olen opettaja yläasteella). Kotona on rankempaa ja kodissa vallitsee kaaos ja tällä tarkoitan sotkua. Lasten kanssa minulla on kuitenkin hyvä suhde ja mielestäni pärjäämme hyvin. En käytä fyysistä enkä henkistä väkivaltaa. Tottelemattomuustilanteissa toki estän lastani fyysisesti, kuten nostan pois, pidän paikallaan tai toimin portinvartijana. Kun itseäni ärsyttää tai suututtaa lapsen toiminta, kerron tunteeni lapselle. En itseasiassa juurikaan käytä palkintoja tai rangaistuksia vaan seurauksia. Esimerkiksi, jos sotkee, täytyy siivota tai, jos huutaa ruokapöydässä (ja jatkaa huomauttamisen jälkeen) ruokailu loppuu. Jos lapsi satuttaa toista, lohdutan ensin lasta, jota sattui ja sitten kerron satuttajalle esim. "Maijaa sattui, kun sinä purit häntä. Tule pyytämään anteeksi." Jos lapsi ei halua pyytää anteeksi, asiasta keskustellaan ja tarvittaessa tulen mukaan esim. halaamaan. Lapseni ovat nyt 2 ja 5.