Mitä olet oppinut anopiltasi?

että kaikki huonot asiat ovat aina muiden syytä. Hänen alkoholi-ongelmat, lihavuus, laiskuus, tyhmyys, köyhyys ym. ovat muiden ihmisten syitä eikä yhtään hänen.



Lisäksi olen oppinut, että ilkeitä ihmisiä on oikeasti olemassa. Olen myös oppinut, että toiset saavat mielihyvää muiden ihmisten haukkumisesta ja solvaamisesta sekä nälvimisestä.



Onneksi mieheni on samanlainen kuin isänsä eli todella kultainen. Isä onkin aina ollut miehelleni se tärkeämpi ja luotettavampi vanhempi.

että miniän tavoista ja puheista ei tarvitse ikinä välittää. Aina voi löytää keinon, jolla loukkaa miniän tunteita. Ja sitä keinoa kannattaa myös käyttää.



Minulla on poikia. Ja aion muistaa anopin opit. Minä aion ainakin yrittää välittää miniästäni. Kohdella häntä kuin ihmistä.

Hänellä oli niitä 3kpl ei sanonut mitään pahaa kenestäkään, ja olin saman katon alla 20 vuotta. Ei sanonut muistakaan mitään pahaa! Ollut kuolleena jo toistakymmentä vuotta.

Aikuinen syöttää lasta lusikalla, eikä lapsi saa itse ohjata lusikkaa.

Että miniälle voi sanoa mitä tahansa päin naamaa ja loukata vaikka miten.



Olenkin päätänyt olla aivan erilainen omille tuleville miniöilleni.

(anopilla on viisi poikaa ja meillä "vain" kaksi tyttöä...).

puutarhan hoitoa, välillä liiankin kanssa :)

kukkien nyppimistä, koulimista, siemenien talteen keräämistä jne..



lisäksi olen oppinut miten pyyhkeet taitellaan kauniisti. ekaksi vähän loukkaannuin tästä "oppitunnista" mutta nyt olen ihan kiitollinen.



lisäksi olen oppinut tiettyä rentoutta, että elämästä voi tulla ihan hyvä vaikka ei pyrkisikään olemaan täydellinen.