Uusi muotidiagnoosi: aistiyliherkkyys :D!
Kommentit (143)
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 10:08"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 09:29"]
Voiko nykypäivänä olla enää näin tietämättömiä aikuisia ihmisiä? :-O Meillä kaksi pikkukeskosina syntynyttä lasta, toinen aistiyliherkkä ja toinen aistialiherkkä. Tätä aistiyliherkkää ei voinut pienenä pitää edes sylissä kun kaikki kosketus sattui. Selitä nyt sitten masukipujaan itkevälle alle vuoden ikäiselle, että sulla tuo muotidiagnoosi on vain korvien välissä. Monta ongelmaa on seurannut vuosien myötä. Eikä vähimpänä syömisen vaikeus, kun kaikki suuhun tuleva rakeisempi ruoka oksettaa sen tuntuessa limaiselta matopuntilta.
Ja sitten tuo aistialiherkkä lapsi... polttaa kummankin kätensä perä perää hellan kuumaa levyä koskiessaan. Juoksee murtuneella jalalla kokonaisen päivän. Ei huomaa isompaakaan haavaa ellei veri valu norona, eikä koskaan itke jos putoaa mistä vain, mihin vain.
Nämä ongelmat meidän lasten kohdalla johtuvat ennenaikaisuudesta ja syy on neurologinen. Teille, jotka irvailette "muotidiagnoosista", sanon vain että vetäkää se v*ttu syvemmälle päähänne, mutta ehkä te ilkutte samalla tavalla muitakin vammaisia ihmisiä. Saisitte hävetä.
[/quote]
Tällä aistialiherkällä lapsellasi on sitten yksi niistä periytyvistä harvinaisista tiloista, jotka koskettavat ehkä tuhatta ihmistä koko maailmassa? Onko jomman kumman vanhemman perhe kotoisin Kiirunasta, siellä näitä kuulema on ollut ainakin 40 kappaletta. A
[/quote]
Periytyvä tila? :-D Mistäköhän sä puhut? Neurologinen vamma aivojen kehittymättömyydestä ja ennenaikaisesta syntymästä periytyvä tila? :-DDDD No nytpä me saatiin palstalle uusi ja pätevä kyökkitohtori. Olisko sulla jotakin itse päivittämääsi wikipediaa parempaa, lääketieteellisesti pätevää tutkimustietoa väitteesi pohjaksi? Vai kuulutkohan siihen samaan jengiin, jonka mielestä astmakin on psyykkinen ongelma edelleen, koska sellaiseksi se luokiteltiin vielä muutama vuosikymmen sitten? :-D Ei herranjestas, mistä näitä idiootteja kumpuaa?
[/quote]
Mistä sä haluat sitä tietoa lisää? Näistä harvinaisista, periytyvistä tiloista joissa ei kipua kykene tuntemaan voit lukea itse, jos googlaat vaikka "cannot feel pain medical condition". Kyllä sieltä ihan tutkimustietoakin löytyy.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 10:22"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 10:19"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 10:03"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 09:58"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 09:56"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 09:53"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 09:51"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 09:45"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 09:41"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 09:32"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 09:29"]
Voiko nykypäivänä olla enää näin tietämättömiä aikuisia ihmisiä? :-O Meillä kaksi pikkukeskosina syntynyttä lasta, toinen aistiyliherkkä ja toinen aistialiherkkä. Tätä aistiyliherkkää ei voinut pienenä pitää edes sylissä kun kaikki kosketus sattui. Selitä nyt sitten masukipujaan itkevälle alle vuoden ikäiselle, että sulla tuo muotidiagnoosi on vain korvien välissä. Monta ongelmaa on seurannut vuosien myötä. Eikä vähimpänä syömisen vaikeus, kun kaikki suuhun tuleva rakeisempi ruoka oksettaa sen tuntuessa limaiselta matopuntilta.
Ja sitten tuo aistialiherkkä lapsi... polttaa kummankin kätensä perä perää hellan kuumaa levyä koskiessaan. Juoksee murtuneella jalalla kokonaisen päivän. Ei huomaa isompaakaan haavaa ellei veri valu norona, eikä koskaan itke jos putoaa mistä vain, mihin vain.
Nämä ongelmat meidän lasten kohdalla johtuvat ennenaikaisuudesta ja syy on neurologinen. Teille, jotka irvailette "muotidiagnoosista", sanon vain että vetäkää se v*ttu syvemmälle päähänne, mutta ehkä te ilkutte samalla tavalla muitakin vammaisia ihmisiä. Saisitte hävetä.
[/quote]
Voi vit**** sä vedät tähän jonkun alle puolivuotiaan keskosen? :D Ei hitto
Kerroppa missä ovat kaikki 50-80 vuotiaat aistiyliherkät joille pitää ruoat eritellä lautasella tai joille pitää maksaa hupparin laittamisesta päälle?
[/quote]
Jäi mainitsematta että lapset ovat nyt 8 ja 9, edelleen samat ongelmat. Nuo vanhemmat versiot näistä ovat todennäköisesti jo päättäneet päivänsä omakätisesti just sunlaisten kusipäiden takia. Ja tuskin 60 vuotta sitten montakaan pikkukeskosta jäi edes henkiin.
Mä niin näen sut jossain kadulla kulkemassa, vastaan tulee vammainen pyörätuolissa ja sä alat nauraa kaksinkerroin ja tyrskien huudat kaikkia katsomaan kuinka naurettava tuo vammainen on. Kävikö mielessä, että sulla on kyllä jonkin sortin vamma omissa aivoissa, jos sitä empatiakykyä ei ole? Sosiopaateillahan tuo empatialohko aivoista on ihan kuollut.
[/quote]
Voi voi. Mä nään sut pyörimässä kaikissa vanhempainilloissa ja kaveritapaamisissa keuhkoamassa teidän Nico-Petterin ja Jussi-Jantterin erityispiirteistä ja diagnooseista jotta kenellekään ei jää epäselväksi SINUN lastesi erityisyys
[/quote]
Tuskinpa kenelläkään on tarvetta mainostaa lapsensa vammaa ja nolata lasta, elämä lienee tarpeeksi hankalaa muutenkin.
Mikä sussa on vikana? Mitä sulle on tapahtunut, että susta on tullut noin ilkeä ja kyyninen? Katkerakin ehkä? Vai oletko ollut tuollainen pienestä asti? Melkoinen vamma tuokin kannettavana aikuisella ihmisellä. Otan osaa ja toivon että saat ongelmasi hoidettua purkamatta niitä kanssaihmisiin, hyvä psykoterapeutti ehkä voisi auttaa sua. Ja onhan niitä lääkkeitäkin varmasti tarjolla, joku mielialalääkitys voisi olla sulle paikallaan.
t: sh joka näkee sunlaisia mielialakeissejä joka päivä töissään
[/quote]
Joo, pillerilähän se elämä helpottuu, vai? Joka vaivana kun saa ottaa pillerin niin sittenhän elämä onkin mallillaan? Missäs sh-koulussa noin opetetaan?
[/quote]
Aistiyli-/-aliherkkyyteen ei ole lääkitystä, mutta sulle varmasti löytyy joku sopiva. Ei ole normaalia tuo sun käytös millään asteikolla mitattuna. Et varmaan ole edes töissä tällä hetkellä?
[/quote]
Lomalla olen ja naureskelen partaani teidän aistiyliherkkyyksillenne.
[/quote]
No voitin just vedon. :-D Tattista vain! Ja onnea oman diagnoosin metsästykseen, mahtaa olla melkoisen surkea olo jos pitää tulla lomapäivänä aamusta purkamaan pahaa oloa vauva-palstalle....
[/quote]
Ei mulla ole paha olla, tää palsta naurattaa joka kerta :D
[/quote]
Huh huh, aikamoinen ihminen olet. Ameeballakin on enemmän tunteita kuin sinulla. Kyllä sulla on jotain pahasti vialla, jos ei muuta, niin ainakin äärimmäinen yksinkertaisuus vaivaa. Kuka tulee "vapaapäivänään" heti aamusta lähtien naureskelemaan toisten ihmisten vaivoille? Tunnevammainen ja pahasti häiriintynyt ihminen. Tai ihminen, jonka elämä on pahassa kriisissä.
Vammaisuuskin on varmaan aikoinaan ollut muotisairaus, kuurous ja sokeus myös. Tyyppi vain esittää, ei sitä mikään vaivaa, kunhan haluaa huomiota! Jotenkin voisin olettaa tällaista suhtautumista 1800-luvulla, mutta vuonna 2013? Missä tynnyrissä näitä tampioita oikein kasvaa? Tosin tiedän kyllä ihmistyypin: heikkolahjainen, yksinkertainen wt-tyyppi, rasisti ja nauttii toisten kiusaamisesta. Tällainen ihminen jankutti minulle, että älä jaksa esittää, kun sain hengenahdistuksia urheilusta. Kas kummaa, astman rasitustesteissä juoksutestin jälkeen sain lääkärin vastaanotolla hädintuskin henkeä ja muotisairauteni oli rasitusastma. Tämän olin tottakai hankkinut itselleni muodikkaasti vain saadakseni erityishuomiota ;).
Tämän hetkinen muotisairauteni on refluksitauti. Muodikkaasti saatan saada joskus oksennukset suuhuni, mutta tämänkin olen tietoisesti hommannut vain saadakseni huomiota. Nautin erityisesti sellaisista polttavista mahakivuista, jolloin ei pysty edes hengittämään. Tämän tietysti esitän, muodikas kuin olen, koska haluan saada huomiota.
Miksi uskoni ihmiskuntaan horjuu aina, kun tulen tälle palstalle? Kaikki ihmisperseet kokoontuvat yhteen viihdyttämään itseään muiden ongelmilla.
[/quote]
On se vaan kumma miten jotkut meistä ovat terveitä kuin pukit ja toiset laukkovat lääkäriläl itse ja jälkikasvunsa kera ja diagnoosilistat vaan pitenee. Kannattaako huonoja geenejä siirtää eteenpäin edes?
[/quote]
Aika vähiin jäisi lapset Suomessa, jos vain 100% terveet ihmiset saisivat lisääntyä. Minä lisäisin lisääntymiskieltolistalle kaltaisesi yksinkertaiset ja tunnevammaiset ihmiset, ei ole kenenkään etu, että tämmöiset tyypit tekevät yhtä vammaisia, tai vielä vammaisempia muksuja maailmaan. Loppuisi ihmiset keskistysleireiltä näiltä pikku mussukoilta, päätyisivät sitten kiduttamaan toinen toisiaan.
Autismit ja muut neurologiset häiriöt on asia erikseen, aistiyli- tai aliherkkyydet voivat olla osa näitä. Ihan muuta on sitten nää itse keksityt "en kestä kovia ääniä" tai "meidän Jani-Petterille pitää erotella salaatinainekset lautasella" -herkkyydet.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 09:30"]
Miksei se voi vain olla ihmisen ominaisuus, jota lempeästi koulitaan sellaiseen suuntaan, että elämä olisi mahdollisimman normaalia ja mukavaa sekä ympäristölle, että ihmiselle itselleen. Toki joihinkin asioihin ei voi vaikuttaa, esim. jos tulee hajusteista päänsärky, niin tulee. Sitten eletään sen kanssa.
[/quote]
Juuri tuotahan se terapia on, että aisteja lempeästi koulitaan sellaiseen suuntaan, että elämä olisi mahdollisimman normaalia ja mukavaa. Mitä luulit sen olevan?
Mutta jos hajusteista tulee päänsärky, niin ei kukaan mukisematta elä päivittäisessä päänsäryssä. Mietipä omalle kohdallesi, että yrittäisitkö tehdä jotain päänsäryn poistamiseksi vai toteaisitko vain, että tää on nyt mun elämää, ei voi minkään.
Itsemurhat ovat lisääntyneet koko ajan. Eli diagnosointi ei ole ainakaan tätä parantanut. Ehkäpä vain on tullut syy: "joo, naapurin Perakin teki itsarin, kun sillä on se yliherkkyys..." Ja kaikki nyökyttelevät ja hymistelevät. Olen samaa mieltä AP:n kanssa.
Näin sanoo Terveyskirjasto:
"Itsemurhien määrä ja yleisyys väestössä ovat kasvaneet jaksoittain koko sodanjälkeisen ajan. Nopeimmin itsemurhakuolleisuus kasvoi 1950-luvulla ja pitkähkön tasannevaiheen jälkeen 1980-luvulla. Kielteisen kehityksen huippu saavutettiin taloudellisen nousukauden lopussa vuonna 1990, jolloin Suomessa tehtiin kaikkiaan 1 520 itsemurhaa."
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Aivan turhaa vouhotusta ja onhan siinä yksi tekosyy sille kun ei saa lastaan pidettyä aisoissa niin on helppo vedota johonkin diagnoosiin.
Meillä on pojalla adhd ja aistiyliherkkyys. Tämä adhd me arvattiinkin jo kun poika oli ihan pieni, mutta aistiyliherkkyys tuli yllätykenä meille vanhemmillekin. En ollut edes kuullut. Toisaalta se selitti ja selittää aika paljon joitakin juttuja pojassa, että eipä kait sekään diagnoosi hukkaan mennyt. Mitään lääkitystä siihen ei kylläkään ole olemassa :) hieman joustavampi pitää vaan vanhemman olla vaatetusasioissa, meillä poika pääsee aika paljon kauppaan mukaan ostamaan vaatteitaan, että ne sitten ei tunnu epämiellyttävältä päällä. ADHD onkin sitten toinen juttu, siihen on olemassa lääkitys, mutta eipä me sitä kyllä käytetä.
Minulla on nähtävästi aistiyliherkkyyttä ja lapsellani myös. En silti lähtisi kummallekaan diagnoosia hakemaan, koska kummallakaan ei tilanne ole elämää selkeästi rajoittava, kai? Lapsena en syönyt mitään päiväkodissa, eskarissa, ala- tai yläkoulussa. Haukuttiin nirsoksi, pakotettiin syömään, ei vaikutusta. Pystyin helposti olemaan aamupalasta iltapäivään ilman ruokaa, tosin leipää söin ja jos oli vaikka erikseen pelkkää porkkanaraastetta, pystyin sitä syömään. Jos seassa oli rusinoita tai vaikka ananasta, en siihen pystynyt. Yläasteella homma meni sitten pyörtyilyyn asti kun ei keho enää jaksanut syömättä, mutta vasta lukiossa pystyin ottamaan itseäni niin paljon niskasta kiinni, että pakottauduin syömään koulun ruokalassa muutakin kuin leipää ja perussalaatteja (vaikka esim. kesäkurpitsat erottelin tarkasti muusta). Itselläni siis iän myötä tuli "viisautta" eli pystyin kokeilemaan ja tottumaan uusiinkin ruokiin. Lapsena tämä ei onnistunut, kun ei ollut sisäistä motivaatiota syödä sitä omituista sekasotkua, jona kouluruokaa pidin. Vasta aikuisiällä olen edes suostunut maistamaan esim. fetaa, katkarapuja, simpukoita, oliiveja ym. muita voimakkaan makuisia ruokia.
Tuo syömättömyys/nirsous on toki vain yksi aistiyliherkkyyteeni liittyvistä piirteistä, ja valitettavasti olen huomannut samaa päiväkoti-ikäisellä lapsellani, Lähes joka päivä tulee päiväkodilta palautetta siitä, kuinka lapsi on vain maistellut tai ei ole syönyt ollenkaan, syönyt vain leipää jne. EI riitä päiväkodin resurssit siihen, että yksi työntekijä olisi aina istumassa lapsen vieressä ja kannustamassa syömään, eikä siihen että pystyttäisiin erottelemaan kaikki ruoka-aineet. Kotona siihen pystyn ja siellä niin teen. Mausteita ei voi lapsen ruokaan laittaa (tosin totuttelemme pikkuhiljaa, pippuria menee jo vähän joskus joissakin ruoissa), mutta onneksi salaatit, kasvikset ja vihannekset sekä lihat erikseen kyllä menevät alas. Mutta heti kun on ruokana jotain wokkia, huoh... Ja vähän väliä on liian kylmä, liian kuuma, hiostaa, painaa, sattuu, kutittaa, sattuu, kutittaa, sattuu, kutittaa.
Aistiyliherkkyydestä tietoa:
Täällä ei selvätikään moni tajua mitä on aistiyliherkkyys. Ei se ole sitä, että vaatteet hiertää ja sitten kiukutellaan. (välttämättä) Se on sitä, että aistiyliherkkä ihminen kokee vaatteet ensimmäistä kertaa joka päivä. Kuvittele, että olisit olut koko elämäsi ilman vaatteita, aina alasti. Sitten sinulle laitettaisiin ensimmäistä kertaa vaatteet päälle. Et taatusti pystyisi keskittymään muihin asioihin kun vaattet tavallaan tuntuisivat koko ajan iholla. Tältä tuntuu aistiyliherkästä ihmisestä. Toisilla aistiyliherkkyys on sitten jo niin vakava, että siitä tulee muita sivuoireita päälle, mutta tästä kuvailusta voit ehkä kuvitella miltä aistiyliherkästä tuntuu.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 10:43"]
Aistiyliherkkyydestä tietoa:
Täällä ei selvätikään moni tajua mitä on aistiyliherkkyys. Ei se ole sitä, että vaatteet hiertää ja sitten kiukutellaan. (välttämättä) Se on sitä, että aistiyliherkkä ihminen kokee vaatteet ensimmäistä kertaa joka päivä. Kuvittele, että olisit olut koko elämäsi ilman vaatteita, aina alasti. Sitten sinulle laitettaisiin ensimmäistä kertaa vaatteet päälle. Et taatusti pystyisi keskittymään muihin asioihin kun vaattet tavallaan tuntuisivat koko ajan iholla. Tältä tuntuu aistiyliherkästä ihmisestä. Toisilla aistiyliherkkyys on sitten jo niin vakava, että siitä tulee muita sivuoireita päälle, mutta tästä kuvailusta voit ehkä kuvitella miltä aistiyliherkästä tuntuu.
[/quote]
Kas kummaa kun näitä ei ollut 20v sitten?
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 11:05"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 10:43"]
Aistiyliherkkyydestä tietoa:
Täällä ei selvätikään moni tajua mitä on aistiyliherkkyys. Ei se ole sitä, että vaatteet hiertää ja sitten kiukutellaan. (välttämättä) Se on sitä, että aistiyliherkkä ihminen kokee vaatteet ensimmäistä kertaa joka päivä. Kuvittele, että olisit olut koko elämäsi ilman vaatteita, aina alasti. Sitten sinulle laitettaisiin ensimmäistä kertaa vaatteet päälle. Et taatusti pystyisi keskittymään muihin asioihin kun vaattet tavallaan tuntuisivat koko ajan iholla. Tältä tuntuu aistiyliherkästä ihmisestä. Toisilla aistiyliherkkyys on sitten jo niin vakava, että siitä tulee muita sivuoireita päälle, mutta tästä kuvailusta voit ehkä kuvitella miltä aistiyliherkästä tuntuu.
[/quote]
Kas kummaa kun näitä ei ollut 20v sitten?
[/quote]
Ai millä perusteella ei ollut? Kun autismiakaan ei ollut? Tai adhd:ta?
Jos me nyt vaan jätetään tämä punaniska viettämään hyvin ansaittua lomapäiväänsä (=pitkäaikaistyötön) ja väittelemään itsensä kanssa. Olen satavarma, että tää on just se punaniska, joka ihan aikuisten oikeesti vetää käteen siellä koneensa takana kun kuvittelee, että mammat kiukkuisena naputtaa vastinetta. Hyi helvetti, ällö tyyppi...
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 11:17"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 11:05"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 10:43"]
Aistiyliherkkyydestä tietoa:
Täällä ei selvätikään moni tajua mitä on aistiyliherkkyys. Ei se ole sitä, että vaatteet hiertää ja sitten kiukutellaan. (välttämättä) Se on sitä, että aistiyliherkkä ihminen kokee vaatteet ensimmäistä kertaa joka päivä. Kuvittele, että olisit olut koko elämäsi ilman vaatteita, aina alasti. Sitten sinulle laitettaisiin ensimmäistä kertaa vaatteet päälle. Et taatusti pystyisi keskittymään muihin asioihin kun vaattet tavallaan tuntuisivat koko ajan iholla. Tältä tuntuu aistiyliherkästä ihmisestä. Toisilla aistiyliherkkyys on sitten jo niin vakava, että siitä tulee muita sivuoireita päälle, mutta tästä kuvailusta voit ehkä kuvitella miltä aistiyliherkästä tuntuu.
[/quote]
Kas kummaa kun näitä ei ollut 20v sitten?
[/quote]
Ai millä perusteella ei ollut? Kun autismiakaan ei ollut? Tai adhd:ta?
Jos me nyt vaan jätetään tämä punaniska viettämään hyvin ansaittua lomapäiväänsä (=pitkäaikaistyötön) ja väittelemään itsensä kanssa. Olen satavarma, että tää on just se punaniska, joka ihan aikuisten oikeesti vetää käteen siellä koneensa takana kun kuvittelee, että mammat kiukkuisena naputtaa vastinetta. Hyi helvetti, ällö tyyppi...
[/quote]
Mitä ihmeen lomapäivää?
Samaa mieltä ap:n kanssa, aivan turhaa vouhutusta. Meillä vekarat on pienestä lähtien leikkineet ulkona kesällä ja talvella, heille on syötetty normaaleja perinteisiä suomalaisia ruokia (ei pizza-ranskalais-linjaa) ja mitään ruikutusta sairauksista, lasten hyysäystä ja muutakaan ihme erikoisuuden tavoittelua ei ole harrastettu. Ja harvoin piiskaa perseelle jos ei totella.
Kaikki lapset on terveitä kuin pukit ja reippaita. Kuten sisaruksieni lapsetkin, kaikki maan läheisiä ja kovia touhuamaan.
Tällaisissa diagnooseissa osoitan syyttävää sormea heti onnettomiin vanhempiin, jotka ovat erkaantuneet elämän realiteeteistä ja järjen käytöstä.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 12:06"]
Samaa mieltä ap:n kanssa, aivan turhaa vouhutusta. Meillä vekarat on pienestä lähtien leikkineet ulkona kesällä ja talvella, heille on syötetty normaaleja perinteisiä suomalaisia ruokia (ei pizza-ranskalais-linjaa) ja mitään ruikutusta sairauksista, lasten hyysäystä ja muutakaan ihme erikoisuuden tavoittelua ei ole harrastettu. Ja harvoin piiskaa perseelle jos ei totella.
Kaikki lapset on terveitä kuin pukit ja reippaita. Kuten sisaruksieni lapsetkin, kaikki maan läheisiä ja kovia touhuamaan.
Tällaisissa diagnooseissa osoitan syyttävää sormea heti onnettomiin vanhempiin, jotka ovat erkaantuneet elämän realiteeteistä ja järjen käytöstä.
[/quote]
Jees, eli äiti ei halannut tarpeeksi ja isä löi. Harvinaisen klaari keissi...
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 12:06"]
Samaa mieltä ap:n kanssa, aivan turhaa vouhutusta. Meillä vekarat on pienestä lähtien leikkineet ulkona kesällä ja talvella, heille on syötetty normaaleja perinteisiä suomalaisia ruokia (ei pizza-ranskalais-linjaa) ja mitään ruikutusta sairauksista, lasten hyysäystä ja muutakaan ihme erikoisuuden tavoittelua ei ole harrastettu. Ja harvoin piiskaa perseelle jos ei totella.
Kaikki lapset on terveitä kuin pukit ja reippaita. Kuten sisaruksieni lapsetkin, kaikki maan läheisiä ja kovia touhuamaan.
Tällaisissa diagnooseissa osoitan syyttävää sormea heti onnettomiin vanhempiin, jotka ovat erkaantuneet elämän realiteeteistä ja järjen käytöstä.
[/quote]
Jees, eli äiti ei halannut tarpeeksi ja isä löi. Harvinaisen klaari keissi...
[/quote]
Mikä tässä on klaaria??
AP:n aloitus oli varmaan provo, olihan ? Itselläni on monta lasta. Olemme todellinen suurperhe. Vanhimmat lapset ovat terveitä, tai terveitä siten ettei mikään haittaa heidän päivittäistä elämäänsä. Nuorin lapsemme on sitten erityislapsi. Voi miten monta kertaa olen itkenyt ja ajatellut että antaisin melekin mitä vain että meillä ei olisi näitä ongelmia, jotka todellakin haittaavat paitsi pojan niin myös koko perheen elämää. Kyse ei enää ole pojasta vaan koko perheestä !
Pojalla on aistiyliherkkyys ja sen lisäksi aperger -piirteitä, joiden takia käymme psykiatrian poliklinikalla. Toimintaterapiaan jonotamme. Muodit kuules unohtuu siinä vaiheessa kun poika huutaa että sisarukset löi häntä. Tuo "lyöminen" on vaikkapa sitä että sisko hipaisee olkapäästä. Poika tuntee hipaisun 1000kertaisena :( Siinä kun on vanhemmilla ollut raskas päivä niin helposti (ja etenkin ennen tätä diagnoosia) isä tulistui ja syytti vuorostaan sisaruksia tämän kuopuksen "lyömisestä". Aluksihan kaikki meni sen piikkiin että lapsi "temppuilee".
Makeaa tai maustettua poika ei syö! Perusruoka menee ja mieluiten 1-3v:n vauvansoseet. Jotkut vaatteet puristavat kaulaa... sade sattuu iholle...
Entäs sitten ? Luuletko että ajattelen muotia kun JOKA IKINEN aamu poika kasaa sohvapalat nurkkaan tiettyyn järjestykseen ? Niihin ei luonnollisesti saa koskea. Lelut hän laittaa tiettyyn jäjestykseen. Arvaappa mitä tapahtuu jos joku (kissa/sisko..) sattuu vahingossa liikuttamaan edes vähän jotain lelua ? Tämä toistuu joka päivä huolimatta siittä leikkiikö poika niillä tai sitten ei.
Ja jos ruokavälit venyy niin itkupotkuraivari on taattu! Poika tuntee nälän 1000kertaisena. Itse hän ei ymmärrä syödä eikä aina haluakkaan vaan meidän pitää huolehtia siitä että ruokavälit ovat asialliset.
Verensokerin laskua poika ei kestä.
Nämä on vain niinkuin esimerkiksi. Tässä jotain elämästämme. Ja kyllä. Monesti olen miettinyt onkohan pojalla sittenkään mitään "sairautta" vai onko tuo vain kasvatustyöni tulosta, huonoa sellaista. Itsesyytöksiltä en ole välttynyt. Se ei kuitenkaan poikaa auta vaan todellinen tarve avulle on sillä kaikki ei ole kuten pitäisi. Johtui se sitten mistä hyvänsä.
Kehotan harkitsemaan kaksi kertaa kun laukoo tuollaisia kommentteja sellaisesta mistä ei mitään tiedä. Tähän kun pätee se vanha intiaanien sanonta : älä koskaan arvostele ketään ennenkuin olet kulkenut päivän hänen mokkasiineissaan !!!! Tästä meille monille opittavaa.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 12:06"]
Samaa mieltä ap:n kanssa, aivan turhaa vouhutusta. Meillä vekarat on pienestä lähtien leikkineet ulkona kesällä ja talvella, heille on syötetty normaaleja perinteisiä suomalaisia ruokia (ei pizza-ranskalais-linjaa) ja mitään ruikutusta sairauksista, lasten hyysäystä ja muutakaan ihme erikoisuuden tavoittelua ei ole harrastettu. Ja harvoin piiskaa perseelle jos ei totella.
Kaikki lapset on terveitä kuin pukit ja reippaita. Kuten sisaruksieni lapsetkin, kaikki maan läheisiä ja kovia touhuamaan.
Tällaisissa diagnooseissa osoitan syyttävää sormea heti onnettomiin vanhempiin, jotka ovat erkaantuneet elämän realiteeteistä ja järjen käytöstä.
[/quote]
no eihän nuo reippaat lapset uskaltaisi edes tulla sanoamaan vaikka varvas mätänisi irti! Tosi reippaita on, aina siinä piiskaamisen välissä.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 12:06"]
Samaa mieltä ap:n kanssa, aivan turhaa vouhutusta. Meillä vekarat on pienestä lähtien leikkineet ulkona kesällä ja talvella, heille on syötetty normaaleja perinteisiä suomalaisia ruokia (ei pizza-ranskalais-linjaa) ja mitään ruikutusta sairauksista, lasten hyysäystä ja muutakaan ihme erikoisuuden tavoittelua ei ole harrastettu. Ja harvoin piiskaa perseelle jos ei totella.
Kaikki lapset on terveitä kuin pukit ja reippaita. Kuten sisaruksieni lapsetkin, kaikki maan läheisiä ja kovia touhuamaan.
Tällaisissa diagnooseissa osoitan syyttävää sormea heti onnettomiin vanhempiin, jotka ovat erkaantuneet elämän realiteeteistä ja järjen käytöstä.
[/quote]
Jees, eli äiti ei halannut tarpeeksi ja isä löi. Harvinaisen klaari keissi...
[/quote]
Täysin väärin. Meillä on mm. yksi lapsista 16v. poika ja kun isä esim. tulee työreissulta niin isä ja poika halaavat kovasti toisiaan. Tosin me ei ollakaan täysin suomalainen perhe niin ei kai se niin outoa sitten ole :).
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 12:06"]
Samaa mieltä ap:n kanssa, aivan turhaa vouhutusta. Meillä vekarat on pienestä lähtien leikkineet ulkona kesällä ja talvella, heille on syötetty normaaleja perinteisiä suomalaisia ruokia (ei pizza-ranskalais-linjaa) ja mitään ruikutusta sairauksista, lasten hyysäystä ja muutakaan ihme erikoisuuden tavoittelua ei ole harrastettu. Ja harvoin piiskaa perseelle jos ei totella.
Kaikki lapset on terveitä kuin pukit ja reippaita. Kuten sisaruksieni lapsetkin, kaikki maan läheisiä ja kovia touhuamaan.
Tällaisissa diagnooseissa osoitan syyttävää sormea heti onnettomiin vanhempiin, jotka ovat erkaantuneet elämän realiteeteistä ja järjen käytöstä.
[/quote]
Niin, tässä on oiva esimerkki sellaisista perheistä, joita yritetään löytää nyt uusin ohjein, jottei tapaus Eerika uusiutuisi.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 10:19"]
Huh huh, aikamoinen ihminen olet. Ameeballakin on enemmän tunteita kuin sinulla. Kyllä sulla on jotain pahasti vialla, jos ei muuta, niin ainakin äärimmäinen yksinkertaisuus vaivaa. Kuka tulee "vapaapäivänään" heti aamusta lähtien naureskelemaan toisten ihmisten vaivoille? Tunnevammainen ja pahasti häiriintynyt ihminen. Tai ihminen, jonka elämä on pahassa kriisissä.
Vammaisuuskin on varmaan aikoinaan ollut muotisairaus, kuurous ja sokeus myös. Tyyppi vain esittää, ei sitä mikään vaivaa, kunhan haluaa huomiota! Jotenkin voisin olettaa tällaista suhtautumista 1800-luvulla, mutta vuonna 2013? Missä tynnyrissä näitä tampioita oikein kasvaa? Tosin tiedän kyllä ihmistyypin: heikkolahjainen, yksinkertainen wt-tyyppi, rasisti ja nauttii toisten kiusaamisesta. Tällainen ihminen jankutti minulle, että älä jaksa esittää, kun sain hengenahdistuksia urheilusta. Kas kummaa, astman rasitustesteissä juoksutestin jälkeen sain lääkärin vastaanotolla hädintuskin henkeä ja muotisairauteni oli rasitusastma. Tämän olin tottakai hankkinut itselleni muodikkaasti vain saadakseni erityishuomiota ;).
Tämän hetkinen muotisairauteni on refluksitauti. Muodikkaasti saatan saada joskus oksennukset suuhuni, mutta tämänkin olen tietoisesti hommannut vain saadakseni huomiota. Nautin erityisesti sellaisista polttavista mahakivuista, jolloin ei pysty edes hengittämään. Tämän tietysti esitän, muodikas kuin olen, koska haluan saada huomiota.
Miksi uskoni ihmiskuntaan horjuu aina, kun tulen tälle palstalle? Kaikki ihmisperseet kokoontuvat yhteen viihdyttämään itseään muiden ongelmilla.
[/quote]
Hyvin tiivistetty!
t: se aistivammaisten lasten äiti