Uusi muotidiagnoosi: aistiyliherkkyys :D!

Minun pojallani on aspergerin oireyhtymä ja siihen liittyy useimmilla asseilla - myös omallani - tietyissä asioissa aistiyliherkkyyttää, ja tietyissä asioissa aistiALIherkkyyttä.

Esim. äänien suhteen hän on erittäin herkkä. Kyse ei välttämättä ole äänen kovuudesta, vaan sävystä. Tietyt tilat ovat sellaisia, että hänet pitää sinne pakottamalla pakottaa, esim. kaikuvat marketit ja tavaratalot. Variston Kodin Anttila on jostain ihmeen syystä kuulemma tosi kauhea paikka, ja se liittyy äänien kaikumiseen ja äänimaailmaan.

Kipujen suhteen hän taas on aliherkkä eli kipukynnys on luonnottoman korkea. Siitä seuraa monenmoista vaaraa: hän ei oirehdi, valita tai osoita kipua ennen kuin se on jo erittäin kovaa. Esim. kerran pari vuotta sitten matkustimme lomalle E-Eurooppaan ja perille tultua aloin katsoa, että pojan poski on aivan turvoksissa. Kun katsoin ientä, se oli pahasti tulehtunut ja vuosi märkää. Poika parka, oli takuulla kipeä, mutta ei valittanut millään tavalla, vasta kysyttäessä hätkähti, että joo, onhan se tosiaan kipeä.

Toisin sanoen hänellä aistit toimivat toisin kuin keskivertoihmisellä. Ja asseilla on myös ongelmia aistitiedon prosessoinnissa. Sopeutumisvalmennuksessa eräs terapeutti kuvasi sitä niin, että normaali-ihmisellä aivot lajittelevat eri aistien tuomaa tietoa kuin kokenut liikennepoliisi ohjaa liikennettä ruuhka-aikana risteyksessä: nopeasti, empimättä. Autismikirjolaisella aivot toimivat kuin poliisikokelat pahassa krapulassa ja silmälasit kotiin unohtuneena siellä risteyksessä: aistihavainnot etenevät aivojen prosessoitavaksi hitaasti, epäröiden ja yksi kerrallaan.

Aspergeriin ei itsessään ole lääkitystä, ei ole meidän pojallakaan. Tiettyjä oireita, esim. masennusta tai keskittymishäiriötä (monellahan on yhdistelä erilaisista oireyhtymistä) voidaan lääkitä tarvittaessa. Asperger kuten muutkin autismikirjon häiriöt ovat sellaisia, että niihin alttius kulkee suvuttain, mutta ne eivät periydy 100%, vaan voivat hypätä sukupolven ylitse.

Joku kyseli, missä ovat 50-vuotiaat aistiyliherkät. Kyllä heitä on, mutta he ovat oppineet jo strategiat kiertää tilanteita, jotka kokevat epämieluisiksi. Esim. oma äitini, liki 80-vuotias nainen, on potenut ikänsä tuntoyliherkkyyttä. Mitään villaista hän ei voi laikaan pitää, edes muiden vaatteiden päällä, samaten kaikki lappuset vaatteiden sisältä hän ratkoo heti huolella pois, valikoi muutenkin tarkkaan, millaisia vaatteita ja kenkiä voi pitää. Hänellä ei ole muita oireita, eikä tästäkään elämöidä sen enempää, vaateostoksilla olo on vain tavallista hankalampi ja aikaavievempi prosessi... Lapsena hän kärsi muuten aika lailla omien vanhempiensa ymmärtämättömyydestä: 30-40 -luvuilla ei maaseudulla ollut esim. sukkia oikeastaan muita kuin niitä villasta tehtyjä - ja sääret olivat melkein koko ajan punaiset ja ajettuneet ja kutisivat. Isoäidin mielestä hän nirsoili ja hienosteli, kun valitti sukkiaan.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 14:30"]

Tuntemani aistiyliherkät lapset tulevat juuri ongelmaperheistä. Eli juuri näistä, missä vanhemmuus on hukassa.

Kun vauva syntyy, heillä ei saa edes puhua, että se nukkuu. Ei imuroida, ei soi radio. Kylään ei voi tulla, kun vauvan rytmi häiriintyy.

Eli juuri perheistä, joissa aikuiset ihmiset mukaantuvat vauvantahtiseen elämään, eli lopettavat elämän kokonaan-

Yleensä näitä ei tule perheistä, joissa vauva on sopeutettu perheen elämään, eli siellä on juteltu kun vauva nukkuu ja annettu normaaliruokaa yms.

[/quote]

Niin juuri. Kun tätä kritisoit ja kehut ns. normaaleja, perinteisiä kasvatusta niin olet joku psykopaatti, joka ei tiedä mistään. Sitten nämä diagnisoidut käyvät kimppuusi.

[/quote]

No ethän sinä mistään mitään tiedäkään, jos väität, että hiljaisuuteen opetettu lapsi on aistihäiriöinen. Kun ei ole, vaan kyse on kasvatuksen tuloksesta. Aistihäiriö taas on olemassa jo heti syntyessä. Minun lapsellani se näkyi jo synnytyssairaalassa.

Aistihäiriötä on olemassa. Mutta jos sinä tietämättömyyttäsi luokittelet kaiken maailman kasvatustyön tulokset aistihäiriöksi, niin silloin sinä syyllistyt muotidiagnoosin tekemiseen. Älä silloin syyttele muita muotisairauksien sairastamisesta, vaan katso peiliin ja mieti mitä itse teet.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 14:46"]

Siis kenellä on oikeasti diagnosoitu aistiyliherkkyys? Minun tietääkseni se ei ole mikään oma diagnoosinsa, vaan esim. joihinkin neurologisiin häiriöihin tai oireyhtymiin liittyvää. Jos jollain on parempaa tietoa, niin kertokaa ihmeessä, mielellään myös mitä diagnoosikoodia käytetään.

[/quote]

Kyllä aistihäiriö voi olla ilman mitään autismiakin. Ei meidän lapsella aistihäiriö ole mikään liitännäissairaus, vaan ihan itsenäinen juttunsa. Sitä en tiedä, mitä sana 'diagnoosi' tarkoittaa, eikä mulla ole mitään koodia. En tiedä, onko lapseni diagnosoitu vai ei. Sen tiedän, että hän on lähetteellä käynyt toimintaterapiassa 1,5 vuoden ajan aistihäiriön vuoksi. Syy on tullut minulle esille. En ole tarvinut mihinkään mitään diagnoosikoodia, koska lapseni pystyy nyt terapian ansiosta osallistumaan koulun liikuntatunneille, kirkkovierailuihin, salitilaisuuksiin ja ruokailuun normaalilla tavalla. Ennen kouluikää ei noihin pystynyt.

Meidän lapsen sai paniikkiin marketin ostoskärrien metallinen kolina. Korvatulppien kanssa pystyi tulemaan mukaan markettiin. Vaikka jotkut väittävät, että kyse on tavallisten lasten ominaisuuksista, niin ei noita kuulosuojaimia ja korvatulppia juuri koskaan lapsilla näe muualla kuin lentonäytöksissä tai konserteissa.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 12:19"]

AP:n aloitus oli varmaan provo, olihan ? Itselläni on monta lasta. Olemme todellinen suurperhe. Vanhimmat lapset ovat terveitä, tai terveitä siten ettei mikään haittaa heidän päivittäistä elämäänsä. Nuorin lapsemme on sitten erityislapsi. Voi miten monta kertaa olen itkenyt ja ajatellut että antaisin melekin mitä vain että meillä ei olisi näitä ongelmia, jotka todellakin haittaavat paitsi pojan niin myös koko perheen elämää. Kyse ei enää ole pojasta vaan koko perheestä !

Pojalla on aistiyliherkkyys ja sen lisäksi aperger -piirteitä, joiden takia käymme psykiatrian poliklinikalla. Toimintaterapiaan jonotamme. Muodit kuules unohtuu siinä vaiheessa kun poika huutaa että sisarukset löi häntä. Tuo "lyöminen" on vaikkapa sitä että sisko hipaisee olkapäästä. Poika tuntee hipaisun 1000kertaisena :(  Siinä kun on vanhemmilla ollut raskas päivä niin helposti (ja etenkin ennen tätä diagnoosia) isä tulistui ja syytti vuorostaan sisaruksia tämän kuopuksen "lyömisestä". Aluksihan kaikki meni sen piikkiin että lapsi "temppuilee".

Makeaa tai maustettua poika ei syö! Perusruoka menee ja mieluiten 1-3v:n vauvansoseet. Jotkut vaatteet puristavat kaulaa... sade sattuu iholle...

Entäs sitten ? Luuletko että ajattelen muotia kun JOKA IKINEN aamu poika kasaa sohvapalat nurkkaan tiettyyn järjestykseen ? Niihin ei luonnollisesti saa koskea. Lelut hän laittaa tiettyyn jäjestykseen. Arvaappa mitä tapahtuu jos joku (kissa/sisko..) sattuu vahingossa liikuttamaan edes vähän jotain lelua ? Tämä toistuu joka päivä huolimatta siittä leikkiikö poika niillä tai sitten ei.

Ja jos ruokavälit venyy niin itkupotkuraivari on taattu! Poika tuntee nälän 1000kertaisena. Itse hän ei ymmärrä syödä eikä aina haluakkaan vaan meidän pitää huolehtia siitä että ruokavälit ovat asialliset.
Verensokerin laskua poika ei kestä.

Nämä on vain niinkuin esimerkiksi. Tässä jotain elämästämme. Ja kyllä. Monesti olen miettinyt onkohan pojalla sittenkään mitään "sairautta" vai onko tuo vain kasvatustyöni tulosta, huonoa sellaista. Itsesyytöksiltä en ole välttynyt. Se ei kuitenkaan poikaa auta vaan todellinen tarve avulle on sillä kaikki ei ole kuten pitäisi. Johtui se sitten mistä hyvänsä.

Kehotan harkitsemaan kaksi kertaa kun laukoo tuollaisia kommentteja sellaisesta mistä ei mitään tiedä. Tähän kun pätee se vanha intiaanien sanonta : älä koskaan arvostele ketään ennenkuin olet kulkenut päivän hänen mokkasiineissaan !!!! Tästä meille monille opittavaa.

[/quote]

Aika moni luettelemasi juttu on ihan normaalillakin lapsella. Taidat olla vaan esimerkki äidistä joka näkee vian lapsensa erityisyyden joka asiassa. Varmaan joka toinen meistä on "erityinen" jos ei saa ruokaa ja nälkä on kova

[/quote]

No kiva. Minä kun luulen tietäväni mikä on normaalia ja mikä sitten pistää jo silmään. En tarvitse kenenkään arviointia siitä mikä on lapsella normaalia ja mikä ei. Ei mm. sekään ole minusta normaalia ettei poikamme ole puhunut sanaakaan ollessaan päiväkodissa (liki vuosi). Vai pidätkö sitäkin "normaalina" ? Näitä on joutunut punnitsemaan kyllä että onko lapselle ominaista käyttäytymistä vai ollaanko sitten jo apua vailla.

Eikä lähes kouluikäisen lapsemme jokaöinen yökastelu ole minusta normaalia. Sen verran olen lasten kanssa ollut tekemisissä eikä lapsi tosiaankaan ole ensimmisemme emmekä me vanhemmat nuoria vanhempia :)

Mutta ettei meitä nyt aivan tunnistettaisi niin en lähde enempää kertoilemaan. Näin pintaraapaisuna vain ja tärkein mitä tahdoin sanoa on se ettei lähdetä tekemään diagnoosia kenestäkään eikä arvosteltaisi muita sillä eimmehän tiedä mitä kukin joutuu oikeast kokemaan.

Mutta aurinkoisia kesäpäiviä sinullekin :)

t. erityisen ihanan lapsen äiti ♥

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 17:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 14:30"]

Tuntemani aistiyliherkät lapset tulevat juuri ongelmaperheistä. Eli juuri näistä, missä vanhemmuus on hukassa.

Kun vauva syntyy, heillä ei saa edes puhua, että se nukkuu. Ei imuroida, ei soi radio. Kylään ei voi tulla, kun vauvan rytmi häiriintyy.

Eli juuri perheistä, joissa aikuiset ihmiset mukaantuvat vauvantahtiseen elämään, eli lopettavat elämän kokonaan-

Yleensä näitä ei tule perheistä, joissa vauva on sopeutettu perheen elämään, eli siellä on juteltu kun vauva nukkuu ja annettu normaaliruokaa yms.

[/quote]

Niin juuri. Kun tätä kritisoit ja kehut ns. normaaleja, perinteisiä kasvatusta niin olet joku psykopaatti, joka ei tiedä mistään. Sitten nämä diagnisoidut käyvät kimppuusi.

[/quote]

No ethän sinä mistään mitään tiedäkään, jos väität, että hiljaisuuteen opetettu lapsi on aistihäiriöinen. Kun ei ole, vaan kyse on kasvatuksen tuloksesta. Aistihäiriö taas on olemassa jo heti syntyessä. Minun lapsellani se näkyi jo synnytyssairaalassa.

Aistihäiriötä on olemassa. Mutta jos sinä tietämättömyyttäsi luokittelet kaiken maailman kasvatustyön tulokset aistihäiriöksi, niin silloin sinä syyllistyt muotidiagnoosin tekemiseen. Älä silloin syyttele muita muotisairauksien sairastamisesta, vaan katso peiliin ja mieti mitä itse teet.

[/quote]

vähän sama kuin vaativat vauvat ja lapset.

Kun ei vain osata vetää rajoja, vingutaan, että on niin vaativa lapsi.

Ihan samanlaisia ne muidenkin vauvat ovat, mutta jotkut vain osaavat sen homman

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 17:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 14:30"]

Tuntemani aistiyliherkät lapset tulevat juuri ongelmaperheistä. Eli juuri näistä, missä vanhemmuus on hukassa.

Kun vauva syntyy, heillä ei saa edes puhua, että se nukkuu. Ei imuroida, ei soi radio. Kylään ei voi tulla, kun vauvan rytmi häiriintyy.

Eli juuri perheistä, joissa aikuiset ihmiset mukaantuvat vauvantahtiseen elämään, eli lopettavat elämän kokonaan-

Yleensä näitä ei tule perheistä, joissa vauva on sopeutettu perheen elämään, eli siellä on juteltu kun vauva nukkuu ja annettu normaaliruokaa yms.

[/quote]

Niin juuri. Kun tätä kritisoit ja kehut ns. normaaleja, perinteisiä kasvatusta niin olet joku psykopaatti, joka ei tiedä mistään. Sitten nämä diagnisoidut käyvät kimppuusi.

[/quote]

No ethän sinä mistään mitään tiedäkään, jos väität, että hiljaisuuteen opetettu lapsi on aistihäiriöinen. Kun ei ole, vaan kyse on kasvatuksen tuloksesta. Aistihäiriö taas on olemassa jo heti syntyessä. Minun lapsellani se näkyi jo synnytyssairaalassa.

Aistihäiriötä on olemassa. Mutta jos sinä tietämättömyyttäsi luokittelet kaiken maailman kasvatustyön tulokset aistihäiriöksi, niin silloin sinä syyllistyt muotidiagnoosin tekemiseen. Älä silloin syyttele muita muotisairauksien sairastamisesta, vaan katso peiliin ja mieti mitä itse teet.

[/quote]

vähän sama kuin vaativat vauvat ja lapset.

Kun ei vain osata vetää rajoja, vingutaan, että on niin vaativa lapsi.

Ihan samanlaisia ne muidenkin vauvat ovat, mutta jotkut vain osaavat sen homman

 [/quote]

No todellakaan ei ole vauvat samanlaisia.

Meillä oli maailman rauhallisin ja helpoin vauva vaikka itse oli aivan kädetön esikoisen äiti. Kavereilla, jotka todellakin "osaavat homman" kävi välillä huonompi säkä ja oli paljon hankalampia tapauksia. Eiväthän aikuisetkaan ole samanlaisia, miten sitten vauvat. 

Miksi syötät lapsellesi lääkettä jota ei saisi missään nimessä lapsi syödä?!

Oletko syönyt ks. lääkettä itse?

Minäkään en söisi. Ihan hirveää myrkkyä josta ei kenellekkään muulle ole hyötyä kuin ehkä lähipiirille.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2012 klo 19:40"]

ja sitten kansaa taas lääkitään.

Tänään luin erään vahan psykiatrin blogia, jossa hän kertoi vielä 60-luvulla olleen 6-7 diagnoosia.. kun taas tänä vuonna niitä oli jo yli 400.

Ja kaikkiin on olemassa lääke.

Huolestettuvaa

Huolestuttavaa on sun kaltaiset tomppelit.
60-luvulla käytettiin myös reippasti sähköshokkihoitoja ja paljon tehtiin Itsemurhia ihan perusmasennuksen hoitamattomuudesta johtuen. Moni sellainen joka nykyään pärjää ihan normaalielämässä oli 60-luvilla suljetulla ilman lääkkeitä tai hoitoja.
Ajattele kuinka paljon vähemmän oli lääkkeitä tai hoitoja ylipäätään. Rintasyöpä oli kuolemaksi kun nykyään suuurinosa jo selviää.
60-luvulla ei myöskään ollut edes digitaalikelloja.todella lapsellista puhua jostain lääketehtaista ja ihannoida 60-lukua jolloin moni sairaus oli kuolemaksi jotka nyt hoituu terkkarissa.

ja sinä olet oikeutettu omaan mielipiteeseen. Itse olen käynyt viime vuosina läpi lääkehelvetin, joten luulen tietäväni mitä ylilääkitys saa aikaan.
parhaillaan mennään ilman lääkkeitä ja olo on parhain moniin vuosiin.

Ennen ahdistusta ja masennusta tai muita nykyajan sairauksia ei ollut tässä määrin. Ihmiset tekivät raskasta ruummillista työtä ja näin ollen eipä paljoa masennukset vaivanneet.

Aivan liikaa lääkkeitä ja liian hepposin perustein nykypäivänä.

Ai niin, itselläni on As-poika jolla on aistiyliherkkyys ja muita ongelmia; hän syö ongelmiinsa risperdonia.

Ma oon niin kauheen herkkä, ja sitten mulla on sähköallergia ja amalgaamishokki. Ei edes kristallit auta!

[quote author="Vierailija" time="26.12.2012 klo 19:25"]

Ja ei ole lääkettä. Lapsella koulussa kuulosuojaimet kun ei kestä melua, kaikki vaatteet kiertää ja hiertää jne.

[/quote]

Just joo. Kyllä mullakin kaikki vaatteet hiertää ja kiertää enkä kestä meteliä, silloin kun on armoton vitutus päällä. Ei se muuta ole.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2012 klo 19:57"]

lapsenne on aistiyiherkkä. Se jo pienestä pitäen kavahtaa ääniä, ei kykene olemaan isossa ihmisjoukossa juuri äänten vuoksi. Iho kutiaa tietyistä vaatteista, pystyy syömään vaan tosi mautonta ruokaa. Siinä sitten mietitte, että voi perse lun lapsella nyt vaan on tommonen muotisairaus ja hihittelette.

[/quote]

Kamalaa toivoa toisten lapselle pahaa. Sairaita ihmisiä täällä.

Muistan yhden "aiatiyliherkän" pojan äidin, kun se maksoi aina 5 euroa, että poika pani määrätyn hupparin tms päälle.

Poikaa tutkittiin ja siitä löydettiin vaikka mitä diagnooseja. Paras oli asperger, kun äiti kehui, että sillä on semmonen. Totesin, että ai autismiako. Mamma tiuskaisi, ettei se mitään autismia ole. Käskin googlata asian. Hups heijaa, kun diagnoosi purettiin äkkiä, kun äidille se ei kelvannut.

Ja tosiaan ei ole aistiyliherkkyyttä, kun tällä hetkellä samainen poika rällää mopolla yökaudet häiriten naapureita ja ryyppää ja käyttää nuuskaa ja hyvin näkyy vaatteet pysyvän nykyään ilmaiseksi päällä, kun painaakin varmaan toista sataa kiloa.

Aistiyliherkkyyteen ei ole tietääkseni lääkitystä. Aina sitäkin on ollut. Mulla poika ei kestä kuumaa ja eiköhän tuota ole iän kaiken ollut ihmisiä, jotka ei pysty olemaan auringossa tai saunassa. Ennen vanhaan vaan ei ollut edes tapana löhötä auringossa vähissä vaatteissa. Aistiyliherkkyydestä on pojan kohdalla ollut myös hyötyä: Kun hän pienenä konttasi kohti uunia, selvästi valosta kiinnostuneena, tietyssä vaiheessa hän kääntyi nopeasti pois. Samoin kun on ollut jotain nuotioita, eipä ole mennyt tulella leikkimään, vaan on pysynyt aina sen verran kaukana, ettei kuuma tunnu, ihan  pienestä asti. Poika vieläpä ihan fyysisesti reagoi iholla, jos suihkuvesi on iholämpöistä. Hän suihkuttelee erittäin haalealla vedellä. Onko teillä kaikentietävillä keinoa, miten ihon saa kestämään kuumaa opettamalla? 

Sama juttu makuaistin kanssa, syö aika mautonta ruokaa. Toisaalta, eipä syö karkkia, ei juo limpparia eikä ole nyt nuoruusikään päästyä osoittanut minkäänlaista kiinnostusta alkoholiin. Kuitenkin syö kurkkua ja salaattia kohtuullisesti ja veriarvot on hyvät. Tämä rajoittunut ruokavalio on ongelma kaikille muille, ei itselle. Kun aistiyliherkkyys ei ole ihan tuosta pahimmasta päästä, sen kanssa voi valintoja tekemällä elää. Pakottamiset ovat tehneet joskus muiden elämästä vaikeaa, mm. se, kun yritetään pakottaa jopa syömään jotain imelää leivosta tms. 

Vaatevalinnoilla voi myös ratkaista paljon. 

Työskentelen koulun keittiössä. Meillä on useita oppilaita, joille ruoka pitää annostella kaikki komponentit erillään, toisiaan koskettamatta. Siis salaatti omassa asiassaan, jossa kaali, tomaatti ja kurkku irrallaan toisistaan, peruna yksin, kastike ja sen lihat erossa toisistaan. Voitte kuvitella, miten paljon se teettää ylimääräistä työtä. Ja kyseessä siis aivan normaali peruskoulu, ei mikään erityiskoulu. Näillä lapsilla on syynä erikoisruokavalioon juuri tuo aistiyliherkkyys. 

Eiköhän se nälkä opettaisi olemaan nirsoilematta. Kyllin kauan ilman ruokaa niin kelpaisi normaali ruoka. Paapomisessa menty liian pitkälle.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 09:06"]

Työskentelen koulun keittiössä. Meillä on useita oppilaita, joille ruoka pitää annostella kaikki komponentit erillään, toisiaan koskettamatta. Siis salaatti omassa asiassaan, jossa kaali, tomaatti ja kurkku irrallaan toisistaan, peruna yksin, kastike ja sen lihat erossa toisistaan. Voitte kuvitella, miten paljon se teettää ylimääräistä työtä. Ja kyseessä siis aivan normaali peruskoulu, ei mikään erityiskoulu. Näillä lapsilla on syynä erikoisruokavalioon juuri tuo aistiyliherkkyys. 

[/quote]

No ei kai se ole kuin lapsen nirsoilua kun ei halua että ruoat koskee toisiinsa. Nuorin meilläkin oli tuollainen, nyt kymmenvuotiaana menee kaikki sapuskat läjässä ääntä kohti. Varmaan vieläkin harrastaisi tuota erittelyä jos sitä olisi vaadittu vielä koulussakin. Itse kun alkoi ottaa sapuskansa niin loppui se erittely kun kyllästyi siihen itsekin. Eikä ole edes ainut kenestä olen saman kuullut.

Voiko nykypäivänä olla enää näin tietämättömiä aikuisia ihmisiä? :-O Meillä kaksi pikkukeskosina syntynyttä lasta, toinen aistiyliherkkä ja toinen aistialiherkkä. Tätä aistiyliherkkää ei voinut pienenä pitää edes sylissä kun kaikki kosketus sattui. Selitä nyt sitten masukipujaan itkevälle alle vuoden ikäiselle, että sulla tuo muotidiagnoosi on vain korvien välissä. Monta ongelmaa on seurannut vuosien myötä. Eikä vähimpänä syömisen vaikeus, kun kaikki suuhun tuleva rakeisempi ruoka oksettaa sen tuntuessa limaiselta matopuntilta.

Ja sitten tuo aistialiherkkä lapsi... polttaa kummankin kätensä perä perää hellan kuumaa levyä koskiessaan. Juoksee murtuneella jalalla kokonaisen päivän. Ei huomaa isompaakaan haavaa ellei veri valu norona, eikä koskaan itke jos putoaa mistä vain, mihin vain.

Nämä ongelmat meidän lasten kohdalla johtuvat ennenaikaisuudesta ja syy on neurologinen. Teille, jotka irvailette "muotidiagnoosista", sanon vain että vetäkää se v*ttu syvemmälle päähänne, mutta ehkä te ilkutte samalla tavalla muitakin vammaisia ihmisiä. Saisitte hävetä.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 07:51"]

Aistiyliherkkyyteen ei ole tietääkseni lääkitystä. Aina sitäkin on ollut. Mulla poika ei kestä kuumaa ja eiköhän tuota ole iän kaiken ollut ihmisiä, jotka ei pysty olemaan auringossa tai saunassa. Ennen vanhaan vaan ei ollut edes tapana löhötä auringossa vähissä vaatteissa. Aistiyliherkkyydestä on pojan kohdalla ollut myös hyötyä: Kun hän pienenä konttasi kohti uunia, selvästi valosta kiinnostuneena, tietyssä vaiheessa hän kääntyi nopeasti pois. Samoin kun on ollut jotain nuotioita, eipä ole mennyt tulella leikkimään, vaan on pysynyt aina sen verran kaukana, ettei kuuma tunnu, ihan  pienestä asti. Poika vieläpä ihan fyysisesti reagoi iholla, jos suihkuvesi on iholämpöistä. Hän suihkuttelee erittäin haalealla vedellä. Onko teillä kaikentietävillä keinoa, miten ihon saa kestämään kuumaa opettamalla? 

Sama juttu makuaistin kanssa, syö aika mautonta ruokaa. Toisaalta, eipä syö karkkia, ei juo limpparia eikä ole nyt nuoruusikään päästyä osoittanut minkäänlaista kiinnostusta alkoholiin. Kuitenkin syö kurkkua ja salaattia kohtuullisesti ja veriarvot on hyvät. Tämä rajoittunut ruokavalio on ongelma kaikille muille, ei itselle. Kun aistiyliherkkyys ei ole ihan tuosta pahimmasta päästä, sen kanssa voi valintoja tekemällä elää. Pakottamiset ovat tehneet joskus muiden elämästä vaikeaa, mm. se, kun yritetään pakottaa jopa syömään jotain imelää leivosta tms. 

Vaatevalinnoilla voi myös ratkaista paljon. 

[/quote]

Niin, mun mielestäni aloittajalla on ihan hyvä pointti: 

Aina on ollut ihmisiä, jotka eivät kestä ( tai eivät vaan pidä, ja reagoivat siihen jotkut rajummin, jotkut vähemmän) kylmää, kuumaa, voimakkaita makuja, kovia ääniä, hajuja jne. Miksi siitä pitää nykyään vääntää diagnoosi? Miksei se voi vain olla ihmisen ominaisuus, jota lempeästi koulitaan sellaiseen suuntaan, että elämä olisi mahdollisimman normaalia ja mukavaa sekä ympäristölle, että ihmiselle itselleen. Toki joihinkin asioihin ei voi vaikuttaa, esim. jos tulee hajusteista päänsärky, niin tulee. Sitten eletään sen kanssa.

Mulla on nyt useampi kaveri saanut ties mitä diagnooseja tässä kolmenkympin kieppeillä. Vaikea ymmärtää, miten ihan normaalia elämää ilman mitään ylilyöntejä elellyt henkilö onkin yht´äkkiä kaksisuuntaisen mielialahäiriön saanut. Ja sitten analysoi mielialanvaihteluitaan ( jotka ovat tosi pieniä) tämän diagnoosin kautta. Siis sellaisia, jotka on ihan normaaleja ja kuuluu normaaliin elämään. Välillä ärsyttää, vituttaa, masentaa, välillä on innostunut jne. Parasta on, että yleensä nämä diagnoosin saaneet sitten tohkeissaan kertovat, kuinka terveet elämäntavat ja erityisesti liikunta pitää "oireita" kurissa... ÄLÄ HELVETISSÄ??? Voisiko olla noin?

Ja mä todella tiedän, että on myös vaikeita mielenterveyden ongelmia, sekä neurologisia ongelmia ja niitä pitää hoitaa parhaan mukaan. Mutta siinä missä ennen joku diagnoosi oli lähinnä häpeä, nykyään tuntuu että mitä enempi, sen parempi. Että jokaiselle ominaisuudelle ihmisessä pitää saada joku diagnoosi ja hoito ja mahdollisimman suuri huomio ja ymmärrys koko maailmalta.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 09:29"]

Voiko nykypäivänä olla enää näin tietämättömiä aikuisia ihmisiä? :-O Meillä kaksi pikkukeskosina syntynyttä lasta, toinen aistiyliherkkä ja toinen aistialiherkkä. Tätä aistiyliherkkää ei voinut pienenä pitää edes sylissä kun kaikki kosketus sattui. Selitä nyt sitten masukipujaan itkevälle alle vuoden ikäiselle, että sulla tuo muotidiagnoosi on vain korvien välissä. Monta ongelmaa on seurannut vuosien myötä. Eikä vähimpänä syömisen vaikeus, kun kaikki suuhun tuleva rakeisempi ruoka oksettaa sen tuntuessa limaiselta matopuntilta.

Ja sitten tuo aistialiherkkä lapsi... polttaa kummankin kätensä perä perää hellan kuumaa levyä koskiessaan. Juoksee murtuneella jalalla kokonaisen päivän. Ei huomaa isompaakaan haavaa ellei veri valu norona, eikä koskaan itke jos putoaa mistä vain, mihin vain.

Nämä ongelmat meidän lasten kohdalla johtuvat ennenaikaisuudesta ja syy on neurologinen. Teille, jotka irvailette "muotidiagnoosista", sanon vain että vetäkää se v*ttu syvemmälle päähänne, mutta ehkä te ilkutte samalla tavalla muitakin vammaisia ihmisiä. Saisitte hävetä.

[/quote]

Voi vit**** sä vedät tähän jonkun alle puolivuotiaan keskosen? :D Ei hitto

Kerroppa missä ovat kaikki 50-80 vuotiaat aistiyliherkät joille pitää ruoat eritellä lautasella tai joille pitää maksaa hupparin laittamisesta päälle?

[quote author="Vierailija" time="26.12.2012 klo 19:33"]

ja sitten kansaa taas lääkitään.

Tänään luin erään vahan psykiatrin blogia, jossa hän kertoi vielä 60-luvulla olleen 6-7 diagnoosia.. kun taas tänä vuonna niitä oli jo yli 400.

Ja kaikkiin on olemassa lääke.

Huolestettuvaa

Huolestuttavaa on sun kaltaiset tomppelit.
60-luvulla käytettiin myös reippasti sähköshokkihoitoja ja paljon tehtiin Itsemurhia ihan perusmasennuksen hoitamattomuudesta johtuen. Moni sellainen joka nykyään pärjää ihan normaalielämässä oli 60-luvilla suljetulla ilman lääkkeitä tai hoitoja.
Ajattele kuinka paljon vähemmän oli lääkkeitä tai hoitoja ylipäätään. Rintasyöpä oli kuolemaksi kun nykyään suuurinosa jo selviää.
60-luvulla ei myöskään ollut edes digitaalikelloja.todella lapsellista puhua jostain lääketehtaista ja ihannoida 60-lukua jolloin moni sairaus oli kuolemaksi jotka nyt hoituu terkkarissa.

6-7 diagnoosia? En tiedä tuon ajan oloista tarkemmin mutta keksin kyllä yli seitsemän sairautta, joista tuohon aikaan tiedettiin. Perusflunssa ainakin, keuhkokuume, mielisairaus, vatsatauti ja mitä näitä on. Kysypäs ystävältäsi mihin perustuu tämä tieto ettei 60-luvulla osattu diagnosoida kuin 7 sairautta.