Mä teen kohta raskaustestin, enkä tiedä, miten suhtaudun tulokseen.
Vauvat on ihania, mutta oma vauva juuri nyt onkin eri asia. Yritän tässä selkeyttää ajatuksia ennen sitä.
Kommentit (96)
Keskenmeno ei koskaan ole kiva juttu :( Vaikka kuulostaa kornilta, niin kyllä se siitä. Elämä ottaa ja elämä antaa, pidät vaan pään pystyssä.
Olet kyllä kaikkien draamakuningattarien äiti. Otse kahdesti jo tehnyt positiivisen testin, molemmat kuukausien yrittämisen jälkeen, ollut onnesta sekaisin ja parin päivän kuluttua vuoto alkanut.
Eikä ole tullut mieleenkään pyytää perhettä hätiin ja lähteä pois kaikesta!
Voi pientä pumpuliprinsessaa...Ei hitto miten empaattinen ihminen oletkaan. Hyi helkkari millainen asenne.
Mutta empatiani ei riitä huomiohuorille jotka vain kerjäävät ongelmia omalla toiminnallaan.
En tiedä, miten menee. Olo on heikko, mä olen menettänyt aika paljon verta. Lääkäri pisti muhun jotain, en kysynyt mitä. Haluaisin, että tätä ei olisi tapahtunut. Surettaa, suututtaa, harmittaa, tuskastuttaa ja itkettää. Mies vain hoitaa mua, ei puhu mulle mitään koko asiasta, vaikka tämä on enemmän hänen syynsä.
ap
En tiedä, miten menee. Olo on heikko, mä olen menettänyt aika paljon verta. Lääkäri pisti muhun jotain, en kysynyt mitä. Haluaisin, että tätä ei olisi tapahtunut. Surettaa, suututtaa, harmittaa, tuskastuttaa ja itkettää. Mies vain hoitaa mua, ei puhu mulle mitään koko asiasta, vaikka tämä on enemmän hänen syynsä.
ap
a) keskenmeno ei ole teidän kummankaan syy, yhtään. niitä tapahtuu.
b) sinä et ole suojassa suruilta etkä ongelmilta. ihmisten olisi varmaan helpompi osoittaa sinua kohtaan empatiaa, ellet jatkuvasti käyttäytyisi kuin marttyyri, kun maailma näyttää ruman puolensa. ELÄMÄ ON, sinunkin.
Siihen me molemmat olemme syyllisiä.
En ole suojassa suruilta, mutta en nauti niistä enkä suhtaudu niihin välinpitämättömästi. En halua, että minuun sattuu, vaan pelkään sitä. Meillä piti olla loma ja mukavaa aikaa, mutta mä makaan sängyssä. Kyllä mä toivoisin, että tätä ei olisi tapahtunut. Kuka ei toivoisi?
ap
En tiedä, miten menee. Olo on heikko, mä olen menettänyt aika paljon verta. Lääkäri pisti muhun jotain, en kysynyt mitä. Haluaisin, että tätä ei olisi tapahtunut. Surettaa, suututtaa, harmittaa, tuskastuttaa ja itkettää. Mies vain hoitaa mua, ei puhu mulle mitään koko asiasta, vaikka tämä on enemmän hänen syynsä. ap
a) keskenmeno ei ole teidän kummankaan syy, yhtään. niitä tapahtuu. b) sinä et ole suojassa suruilta etkä ongelmilta. ihmisten olisi varmaan helpompi osoittaa sinua kohtaan empatiaa, ellet jatkuvasti käyttäytyisi kuin marttyyri, kun maailma näyttää ruman puolensa. ELÄMÄ ON, sinunkin.
Mä tiedän, että asiat voisivat olla pahemminkin. En ollut esimerkiksi yrittänyt raskautta pitkään ja joutunut nyt pettymään, vaan koko paketti tuli yllätyksenä. Fyysisesti tämä ei ole ollut helppo juttu. Eikä kyllä henkisestikään. Vähän liian nopeasti tapahtuu kaikki. No, nyt mä tiedän, että olisin halunnut sen jatkuvan.
Sille joka paheksui, että perheeni tuli luokseni: en minä heitä pyytänyt. Mieheni soitti ja kertoi, missä olemme, ja perhe tuli luokseni, kun olin taas kotona. Arvostan sitä enkä ymmärrä, mikä siinä on väärin.
ap
Keskenmeno ei koskaan ole kiva juttu :( Vaikka kuulostaa kornilta, niin kyllä se siitä. Elämä ottaa ja elämä antaa, pidät vaan pään pystyssä.
En jaksa siitä kauheasti nyt mieltä pahoittaa. Ylipäätään mun on vaikea hahmottaa tunteitani. Olen surullinen, hämmentynyt, ihan vähän helpottunutkin, mistä tunnen syyllisyyttä. Kaikkein eniten surullinen. Järki toimii toisella tavalla kuin tunteet. Eihän tämä juuri nyt olisi ollut paras aika vauvalle. Mutta siltikin. Mä aloin miettiä, miksi hoitaja sanoi, että en saa katsoa. Mitä mä olisin nähnyt?
Mies on enimmäkseen omissa oloissaan, minkä hänelle sallin. Olisi kuitenkin mukavaa, että hän puhuisi mulle ja mun kanssani. Mun pitää aina järjestää asiat päähäni puhumalla.
ap
ei voi muuta sanoa.
Et näe Artun äitiä täällä parkumassa....
Tuo ylidramaattisuus on vain niin ärsyttävää että on todella vaikeaa tuntea minkäänlaista myötätuntoa.
Kyllähän sinä sen varmaan siellä sairaalassa sait selville?
Olen itse kokenut keskeytyneen keskenmenon. Alkion kehitys oli pysähtynyt rv 9, mutta ultrassa vkolla 12 vasta havaittiin km. Sain kohdun tyhjentävän lääkkeen, ja kovien kipujen kanssa "raskausmateriaali" tuli ulos. Kyllä sieltä erottui viikolle 12 kehittynyt, kämmenen kokoinen istukka ja ehkä jopa alkio (parin sentin kokoinen). Tunne oli kyllä sanoinkuvaamattoman järkyttävä.
Olemme kuitenkin tuon keskenmenon jälkeen saaneet terveen lapsen, joka on jo 3-vuotias. Voimia sinulle ap, ehkä aika olisikin nyt oikea vauvalle eli voisitte alkaa yrittämään raskautta?
Tulet mahtumaan siihen unelmien couture-häämekkoosi kun et ole paksuna!
Siihen me molemmat olemme syyllisiä.
En ole suojassa suruilta, mutta en nauti niistä enkä suhtaudu niihin välinpitämättömästi. En halua, että minuun sattuu, vaan pelkään sitä. Meillä piti olla loma ja mukavaa aikaa, mutta mä makaan sängyssä. Kyllä mä toivoisin, että tätä ei olisi tapahtunut. Kuka ei toivoisi?
ap
En tiedä, miten menee. Olo on heikko, mä olen menettänyt aika paljon verta. Lääkäri pisti muhun jotain, en kysynyt mitä. Haluaisin, että tätä ei olisi tapahtunut. Surettaa, suututtaa, harmittaa, tuskastuttaa ja itkettää. Mies vain hoitaa mua, ei puhu mulle mitään koko asiasta, vaikka tämä on enemmän hänen syynsä. ap
a) keskenmeno ei ole teidän kummankaan syy, yhtään. niitä tapahtuu. b) sinä et ole suojassa suruilta etkä ongelmilta. ihmisten olisi varmaan helpompi osoittaa sinua kohtaan empatiaa, ellet jatkuvasti käyttäytyisi kuin marttyyri, kun maailma näyttää ruman puolensa. ELÄMÄ ON, sinunkin.
Tuskin siinä tilanteessa on sanoja surulle. En lähtisi edes vertaamaan, kuten sinä.
Mikä muuten olisi oikea reaktio, jos minä olen sinusta ylidramaattinen? Olen kertonut, että olen surullinen ja hämmentynyt, ja se on ylidramaattista. Pitäisikö toinen jättää pois?
ap
Et näe Artun äitiä täällä parkumassa.... Tuo ylidramaattisuus on vain niin ärsyttävää että on todella vaikeaa tuntea minkäänlaista myötätuntoa.
Tuskin siinä tilanteessa on sanoja surulle. En lähtisi edes vertaamaan, kuten sinä.
Mikä muuten olisi oikea reaktio, jos minä olen sinusta ylidramaattinen? Olen kertonut, että olen surullinen ja hämmentynyt, ja se on ylidramaattista. Pitäisikö toinen jättää pois?
ap
Et näe Artun äitiä täällä parkumassa.... Tuo ylidramaattisuus on vain niin ärsyttävää että on todella vaikeaa tuntea minkäänlaista myötätuntoa.
ettet pysty toimimaan järkevästi, ettet pysty edes kirjoittamaan miltä sinusta tuntuu, et pääse sängystä ylös, ja plaaplaaplaa
Joku raja täälläkin.
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1751346/ovatko_naise…
vaan on hyvä pysyä pedissä. Se oli lääkärinkin määräys. Tuntemukseni eivät ole vieläkään mulle ihan selkeitä, tuskin selkenevät ikinä, enkä tiedä, tarvitseeko edes. Ei ole siitä kyse, että minusta tuntuisi niin hirveältä, että en osaisi tunteitani kuvata; se on sinun tulkintasi.
ap
ettet pysty toimimaan järkevästi, ettet pysty edes kirjoittamaan miltä sinusta tuntuu, et pääse sängystä ylös, ja plaaplaaplaa
raskauspäiväni aikana ehti raskaus muuttua odotukseksi. Ehdottomasti olisin antanut sen jatkua. Mutta nyt on tilanne taas uusi tai oikeastaan vanha. Luulen, että annan ajan kulua. Meidän pitää puhua siitä yhdessä. Lapsen haluan kyllä, se on selvä. Tottakai mä hoidan itseni kuntoon ja mies ymmärtää sen varmasti. Niin ihanasti on hän musta huolta pitänyt.
ap
tuntuuko nyt, että haluat alkaa yrittää vauvaa vai haluatko vielä miettiä? Seksitaukohan teille tulee pakosti, ainakin kuukauden ajaksi, kunnes vuoto on varmasti loppu. Vaikka miehesi kuinka pyytäisi seksiä, sano että seksi jälkivuodon aikana voi aiheuttaa tulehduksen, joka pahimmillaan menee kohtuun. Ja siitä onkin leikki kaukana. Eli nyt malttia.
oletko siis muru? Draamaillut pitkät pätkät ja tarinaa jos toista pukannut tässä? Onko tiedossa uutta käsistä, vai oletko väärinkohdeltu ihan kaikin tavoin tämänkin palstan puitteissa?
Et näe Artun äitiä täällä parkumassa....
Tuo ylidramaattisuus on vain niin ärsyttävää että on todella vaikeaa tuntea minkäänlaista myötätuntoa.
Voi hyvä elämä...
Olin ollut jo jonkin aikaa raskaana. Hoitaja sanoi sairaalassa, että en saa katsoa, jos tuntuu, että jotain tulee ulos. En katsonut. Mutta eihän sille enää mitään voi. Toisaalta olisin halunnut tietää raskaudesta kauemmin ja ehtiä olla onnellinen jonkin aikaa, toisaalta hyvä näin, jos lopputulos on kerran tämä. Mutta mä en ole tässä yksin. Mun mieheni hätä, kun hän tajusi, mitä on meneillään, oli tosi kova.
ap