Luokkakokouksessa huomattua:aikoinaan suositut nuorena naimisiin ja jääneet kouluttautumatta

Ja luokan huippu suosittu NIN opettajankin mielestä kaunis Maria, oli rupsahtanut ylipainoinen Anttilan alusvaate myyjä...((((((0= Anteeksi, mutta vieläkin hymyilyttää.. Oli koulussakin aina niin priimus, mutta yllättäen me riman alta hipojat olimmekin ainoat korkeakouluista valmistuneet, vielä hyvän näköisiäkin. ja lapsiakin on kolme.

ollut mikään luuseri, vaan luokkansa priimus, mutta en ollut mikään suosittu seuralainen poikien keskuudessa, vaikka en ruma ollutkaan. Olinpahan vain sen verran särmä, että eivät silloiset suosikkipojut (mykyiset vellipöksyt) uskaltaneet edes lähestyä, kun helpompiakin sai.



Kaveerasin ennemmin ns. maan hiljaisten kanssa, kavereinani oli todella erikoisia ja erilaisia ihmisiä, sellaisiakin, joita nämä suosikit kiusasivat, kun eivät ymmärtäneet, että kuinka paljon enemmän näillä toisilla on annettavanaan kuin heidän suppea maailmankuvansa.

Kauniita ovat vieläkin, puheliaita, miellyttäviä ja parisuhteessa, monilla lapsiakin. Se hikipinko Terttu oli edelleen kireä, sinkku ja lapseton joka ei edes huomaa jos kännykkä on kadonnut..



T. Sossu-Sussu

Olin koulussa kaikkea muuta kuin suosittu, mennyt kuitenkin tosi nuorena (18v) naimisiin, koulutettu (no en mitenkään tosi korkeasti, mutta niin, että ammatti on ja töitä) ja perhekin alkoi kasvaa nuorena.

Meillä oli kaikki kutsuttu, mutta pahiten kiusatut ovat jotenkin " kadonneet" kartalta eli heihin ei kuulemma oltu saatu mitään yhteyttä. Yhden näin pahasti alkoholisoituneena kotikaupunkini torilla, edelliskesänä. Tuntui tosi surulliselta, tämä näytti ainakin 20 vuotta ikäistään vanhemmalta.



Eräs kiusattu on erinäisten mielenterveysongelmien jälkeen saanut vihdoin elämänsä kondikseen, ja menestyy hyvin elämässään. Ikävää siinä mielessä monen osalta, että he ovat itse lopettaneet kanssani yhteydenpidon, koska alkoivat kokea huonommuutta, kun elämä ei alkanut aikuisenakaan mennä toivottuun suuntaan.



Mielestäni koulkiusaus on niin idioottia ja invalidisoivaa toimintaa, että sen salliminen ja hoitamatta jättäminen on iso rikos ja edesvastuuton heitteillejättö!

terv. ap

mä olin koulukiusattu koko sen 9 vuotisen helvetin.

tuo, että jaksaa vielä vuosien jälkeen olla noin kateellinen kouluaikojen suosituille, että pitää täällä vieraille ihmisille selittää pärjänneensä paremmin edes yhdellä elämän alueella.



On se kateus hurja juttu. Ja nyt kun alat ap väittää, että ei se niin ole, nin kerro ihmeessä mistä tuo aloitusviesti sitten kumpusi.

tarviiko olla kateellinen tehdäkseen päivän selvän havainnon. aiheesta on kirjoitettu kirjoja ja tehty elokuviakin jos lukeminen ei ole kiinnostanut. usein nämä koulun suositut jäävät kotiseudulle jossa edelleen ovat isoja kaloja pikku lammessa sen sijaan että olisivat tavallisia sinttejä valtameressä.

ap:n viesteilystä kumpuaa yhä se näyttämisen tarve vuosienkin jälkeen. vanhojen koulukavereittes kategorisoiminen ties mihin " vellihousu" -luokkiin... Olit siis sittenkin se hikipinko, joka ei kiinnostanut ketään...No, huomattiinko sut nyt, kun olit oikeen tutkinnon suorittanut?? Näytitkö palkkanauhas??

mitä sitten jos on nuorena menny naimisiin?! onko se jotenkin vähäpätöisempää kuin korkea koulutus? eli vain idiootit on naimissa...ainakin nuoret!!! HEI haloo ap!!!!!!!!

Hassua itsepetosta kääntää asia toisinpäin.

Vierailija:

ollut mikään luuseri, vaan luokkansa priimus, mutta en ollut mikään suosittu seuralainen poikien keskuudessa, vaikka en ruma ollutkaan. Olinpahan vain sen verran särmä, että eivät silloiset suosikkipojut (mykyiset vellipöksyt) uskaltaneet edes lähestyä, kun helpompiakin sai.

Kaveerasin ennemmin ns. maan hiljaisten kanssa, kavereinani oli todella erikoisia ja erilaisia ihmisiä, sellaisiakin, joita nämä suosikit kiusasivat, kun eivät ymmärtäneet, että kuinka paljon enemmän näillä toisilla on annettavanaan kuin heidän suppea maailmankuvansa.

minun vähän koulutetut ystäväni ovat ainakin erittäin tyytymättömiä työhönsä. Kyse ei ole paremmuusjärjestykseen laittamisesta, vaan ihan siitä, että vaatimaton työ vaatimattomalla palkalla ei aina suo niin paljon tyydytystä kuin sisältörikas työ josta saa hyvän palkan.



Koulutus ei myöskään ole este lapsien hankkimiselle.



Itse ainakin omian ja ystävien kokemusten perusteella kannustan ihmisiä opiskelemaan itseä kiinnostavaa alaa. Ihmisellä on jotain ongelmia omanarvon tunnon kanssa, jos ottaa tällaiset puheet heti loukkauksena. Vietämme työssä niin paljon aikaa, että siellä on tärkeää viihtyä. Anteeksi nyt vaan, mutta en tunne työssään viihtyviä kioskimyyjiä, siivoojia tms. vaikka heitäkin varmasti on. Kuten työhönsä tyytymättömiä juristejakin. En yleistä tätä koskemaan kaikkia, mutta uskon, että koulutetut ovat tyytyväisempiä työhönsä keskimäärin ja heidän lapsensakin varmasti ovat yhtä ihania kuin vähän koulutettujen!

Itse olen ollut kymmenisen vuotta poissa " kotikulmilta" , mutta nyt sinne palaaminen tuntuu mitä idyllisimmältä ajatukselta! Pitäisikö ennemmin väkisi asettautua jonnekin huonompaan paikkaan, vaikka omat lapsuudenmaisemat olisivat esim. lasten kannalta mitä parhaat? Miksi ihmeessä - muille näyttääkseen? Minulla ei ainakaan ole mitään tarvetta päteä. Tärkeintähän on olla sinut itsensä ja elämänsä kanssa, sekä toki välittää läheisimmistä ihmisistä aidosti.



Myös tuo nuorena naimisiin meneminen ja lasten saaminen näköjään jakaa mielikuvia: toisten mielestä on hienoa PÄÄSTÄ naimisiin ja SAADA lapsia, toisten mielestä sinkkuus on COOL. Minusta kumpikin vaihtoehto liittyy enemmänkin siihen, miten elämä kuljettaa. Jos Sitä Oikeaa ei satu kohdalle, miksi pitäisi väkisin kiirehtiä? Tai jos hyvältä tuntuu ja Se Oikea on jo, miksi viivytellä?



Koulutus ja urakin on aika liikkuvaisia käsitteitä... Itselläni on ylempi kk-tutkinto sekä vakituinen ja haastava työ, ja se sopii mulle. Mutta vastaavasti hyvällä ystävälläni on amistutkinto ja pätkätöitä raflassa, ja hän ei haluaisikaan mitään muuta. Tärkeintä kai on, että löytää oman paikkansa maailmassa, mikä ikinä se sitten onkin. Ja että on onnellinen sisimmässään. Aivan sama, miltä elämäntilanne ulospäin näyttää! Mielikuvista puheenollen: vaikutat ap aika pinnalliselta.

Todella moni sellainen, joka ankarasti biletti yläasteella (ja ala-asteella) kärsi lapsettomuusongelmasta. Porukka seurusteli ristiin-rastiin kuka kenenkin kanssa. Nyt olivat joko ihan sinkkuja tai sitten parisuhteessa, mutta ei lasta. Voi olla sattumaakin, vai onko jokin sukupuolitauti tehnyt kaikki lapsettomiksi.

Vierailija:

Todella moni sellainen, joka ankarasti biletti yläasteella (ja ala-asteella) kärsi lapsettomuusongelmasta. Porukka seurusteli ristiin-rastiin kuka kenenkin kanssa. Nyt olivat joko ihan sinkkuja tai sitten parisuhteessa, mutta ei lasta. Voi olla sattumaakin, vai onko jokin sukupuolitauti tehnyt kaikki lapsettomiksi.

menin nuoruuden rakastetun kanssa naimisiin ja vaikka asun edelleen samassa kaupungissa samalla asutusalueella mistä olen alunperin lähtenyt.

Ne tosi suositut tytöt oli lapsettomia sinkkuja, osa " uraputkessa" mutta myös esim. tavallisia kassaneitejä. Itse en ollut suosittu kouluaikaan, en tosin kiusattukaan ja koulu meni hyvin.

Opistotason koulutuksen olen itse hankkinut ja on kohtuupalkkainen vakityö. Sitten nämä perinteiset omakotitalo, farmariauto ja kaksi lasta ;)

Minä ainakin säälin kolmekymppisiä sinkkunaisia (-ja miehiäkin), ei puolisosta tietoakaan, biologinen kello tikittää ja elämässä ei ole muuta sisltöä kuin bailaamien ja työ.

Ja sitten nämä hiljaiset ja enemmän kotihiiri- tyyppiset ihmiset opiskelevat/keskittyvät työhönsä eivätkä niin perusta edelleenkään ihmisistä. Sitten he joskus 40-kymmpisenä havahtuvat jostain pölyisestä kirjastosta, että ei hitsi pitäiskö vanhuuden turva tehdä.. Ja sitten mennään nuttura päässä, tennissukka korkkarissa naisten tansseihin hakemaan sitä inssi- reppanaa siittämään tätä unelmaa.



Muuten ne jotka lähtee sieltä tuppukylästä on kovimpia ja ärsyttävämpiä " stadilaisia" joita tunnen. Kävellään leveesti, puhutaan melkein oikein slangia ja haukutaan maalaisia..



T. oikea stadilainen, sosiaalinen, perheellinen 30-kymmpinen koulutettu nainen, jolla ei ole traumoja kouluvuosista, enkä niitä kenellekään aiheuttanut.

Kertoivat lapsettomuusongelmasta. Hoitoja menossa yms. Lähes 40 vuotiaita siis ollaan. Voihan olla tietysti sattumaakin, onhan lapsettomuus niin yleistä.

uuden kanssa lapsi jne. Koulutusta ei juuri ole ja sitä rataa. En nyt ota kantaa siihen, mikä on onnellisuuden mitta tai tae, mutta saman olen huomannut minäkin.